Harrastajan kaukoputki: Suodattimet – osa 5

Havaintokohteista Aurinko on sellainen, että sen katseleminen tarvitsee aina omat suotimensa. Jopa paljain silmin sen katseleminen voi vaurioittaa silmiä, ellei käytössä ole asianmukaista suodatinta^[1]. Erityisen vaarallisia ovat infrapunaisen ja ultravioletin valon aallonpituudet, mutta jo näkyvän valon liiallinen voimakkuus voi aiheuttaa ainakin väliaikaisesti sokeutumisen, joka tunnetaan lumisokeutena.

Harrastajien keskuudessa ehkä yleisin käytetty aurinkosuodatin on saksalaisen Baader Planetariumin valmistama AstroSolar-kalvo. Se on erikoisvalmisteinen tarkkuuskalvo, joka on päällystetty molemmin puolin ohuella alumiinikerroksella. Rakenne takaa sen, että kalvokerroksen rikkoontuessa tai ”reikiintyessä” vaurio on harvoin samassa kohdassa kalvon molemmin puolin. On tietysti sanomattakin selvää, että repeytynyttä tai muutoin rikkoontunutta kalvoa ei pidä käyttää.

AstroSolar-kalvosta valmistetaan myös auringonpimennysten katselemiseen tarkoitettuja ”silmälaseja”. Niiden runkona toimivat pahvikehykset, joiden silmäaukkoihin on kiinnitetty suodinkalvot. Aikaisemmin vastaavia suodinlaseja tehtiin käyttäen kehitettyä mustavalkoista röntgenfilmiä, mutta nykyisin niitä ei enää ole saatavissa. Hyvä niin, sillä nykyisissä negatiivifilmeissä ei ole riittävää määrää hopeayhdisteitä, jotta ne toimisivat riittävänä suodattimena^[2].

AstroSolar-kalvosta valmistettu aurinkosuodin on huokea, tehokas ja oikein tehtynä myös täysin turvallinen suodatin. Kalvo poistaa kaikki infrapunaiset ja ultraviolettivalon aallonpituudet ja näkyvän valon kirkkaus putoaa 1/100 000 osaan, joka on riittävä taso visuaaliseen katselemiseen ja valokuvaamiseen. Visuaalisesti havaitessa auringon väri säilyy neutraalin valkoisena, mutta valokuvatessa siitä tulee hieman siniviolettinen.

Lasimatriisiaurinkosuodin

AstroSolar-kalvo ei ole ainoa vaihtoehto aurinkosuotimeksi, sillä useat valmistajat tekevät niitä. Tavallisesti niiden suodatinosan matriisi on värjättyä lasia ja ne ovat myös päällystetty ainakin etupuoleltaan alumiinipinnoitteella. Näiden suodattimien läpäisemä valo on väriltään yleensä oranssia.

Kehyksenä on lähes poikkeuksetta alumiiniprofiili, joka sopii yleisimpiin kaukoputkikokoihin. Jos kehys on liian suuri ja siinä ei ole sormiruuveja kiinnitykseen, kehyksen sopivuutta voidaan korjata liimattavilla tiivistepaloilla. Sormiruuvien lisääminen onnistuu myös edes hieman askartelutaitoiselta helposti. Lopputulos on yleensä toimiva. Alumiini kehyksen haittapuolena on korkeahko hankintahinta, vaurioherkkyys etenkin jos aluminointi on vain suodattimen yhdellä pinnalla (reikiintyminen) ja suurehko massa.

Näiden kahden suodintyypin jonkinlaisena välimuotona on alumiiniprofiilista tehty kehys, mutta itse suodinmateriaali on AstroSolar-kalvoa tai vastaavia eri valmistajien versioita siitä. Tällä tavalla saadaan myyntihinta lasisia suotimia edullisemmaksi, mutta samalla suotimen vaurioherkkyys kasvaa. Onneksi vaurioituneen suodinmateriaalin voi korvata AstroSolar-kalvolla, jota myydään joko A4 kokoisena tai noin 1×0,5 m arkkeina.

AstroSolar-kalvoa on saatavissa kahtena tiheytenä. Tavallisin on ND=5 tiheys, mutta lisäksi on tarjolla ainoastaan valokuvauskäyttöön muiden lisäsuotimien yhteydessä käytettäväksi tarkoitettua ND=3,8 tiheyksistä suodatin kalvoa. Se on yksin käytettynä liian vaaleaa visuaaliseen havaitsemiseen.

AstroSolar-kalvosta tehty suodin kiinnitetään kaukoputkeen tai teleobjektiiviin ennen objektiivia tai Newton-kaukoputkissa putken etupäähän. 

Kontinuum-suodin

Jos kaukoputken pääpeilin halkaisija on enemmän kuin 150 mm, käytettävää aukkoa pitää pienentää vaikkapa pahvimaskilla. Yleensä Auringon (granulaatiota lukuun ottamatta) kaikki havaittavissa olevat yksityiskohdat erottuvat jo 50 mm aukolla. Granulaatio erottuu yleensä jo 100 mm aukolla.

Toinen Auringon havaitsemiseen käytettävä suodatin on kontinuum-suodin. Se läpäisee 540 nm aallonpituudella suhteellisen kapean kaistan (kaistanleveys Baaderin valmistamassa suotimessa on vain 35 nm). Suodin voimistaa kontrastia ja erityisesti auringonpilkut, fakulat ja granulaatio tulevat helposti nähtäviksi. Suodatinta on saatavissa ainakin 1,25” ja 2” okulaareille. Kontinuum-suodin ei estä infrapunaista valoa pääsemästä lävitseen, joten valokuvauskäytössä esimerkiksi AstroSolar 3.8 -kalvon kanssa tarvitaan myös ir-block-suodin.

Useat valmistajat tarjoavat Auringon havaitsemiseen monia erilaisia kaukoputki- ja suodatinjärjestelmiä. Käsittelen niitä joskus tulevaisuudessa.

Huomautukset

[1] Asianmukainen suodatin on nimenomaan Auringon havaitsemiseen tehty suodatin, jota on testatusti turvallista käyttää. Minkäänlaiset omat viritykset, kuten mustavalkonegatiivifilmi, CD-levy tai musta muovi ei ole turvallisia, sillä ne läpäiset juuri ne vahingolliset aallonpituudet, jotka vaurioittavat silmiä vaikka ehkä himmentävätkin näkyvää valoa.

[2] Silmän vauriot eivät useinkaan ilmene välittömästi katselemisen jälkeen, vaan ne yleensä huomataan vasta silmälääkärin tutkimuksissa. Auringonvalon aiheuttamat vauriota ovat pysyviä, sillä ne eivät korjaannu koskaan. Pahimmassa tapauksessa silmä voi sokeutua kokonaan jos vauriokohta syntyy kaikkein arimpaan paikkaan näköhermokimpun päähän, jossa sijaitsee sokea piste eli siinä ei ole verkkokalvonsoluja.