lauantai 26. lokakuuta 2013

Harrastajan kaukoputki: Kollimointi osa 1

Linssikaukoputkia ja maksutoveja lukuun ottamatta kaikkia kaukoputkia joutuu joskus kollimoimaan. Kollimoinnin tarkoituksena on saattaa optisten osien optiset akselit samalle suoralle. Jos kaukoputki on huonosti kollimoitu, kuvan laatu on huono, kuva näyttää epäterävältä ja kontrasti on huono. Toisin sanoen, kaukoputki on kesäterässä.

Tavallisin kollimointi on Newton-tyyppisessä peilikaukoputkessa. Sitä joudutaan tekemään niin usein, että se on normaali käyttötoimenpide. Katadioptrisissa kaukoputkissa kollimointiin joudutaan ehkä kerran vuodessa, riippuen kuitenkin siitä, kuinka paljon kaukoputkea kuljetetaan. Tähtitornissa kaukoputki pysyy hyvässä kollimaatiossa vuosikausia.

Kaikissa kollimoitavissa kaukoputkissa on kolme säätöruuvia, joilla kollimointi tehdään. Newton-tyyppisissä kaukoputkissa ne ovat pääpeilin tukirakenteissa ja SC-kaukoputkissa ne ovat apupeilin tukijärjestelmässä. Molemmissa voi olla myös lukitusruuvit ja silloin niistä on maininta kaukoputken manuaalissa.

Yksinkertainen menetelmä

Kollimoinnin tarve selviää yksinkertaisella testillä. Suuntaa kaukoputki vaikkapa Pohjantähteen ja kiinnitä kaukoputkeen okulaari, jolla saat kaukoputken suuriman käyttökelpoisen suurennuksen. Tätä on käsitelty aikaisemmissa tämän sarjan artikkeleissa.  Kun tähti on kuvakentässä, käännä tarkennus epäterävään asentoon, mielellään sisään ja ulos vuoron perään. Tähden kuvan ympärillä olevat difraktiorenkaat näkyvät epäkeskeisinä, kts. kuva B, jos kollimoinnin tarve on ilmeinen.  Kaikessa korjaamisessa pätevä sääntö on, älä korjaa toimivaa laitetta! Jos difraktiorenkaat ovat keskeisiä, kts. kuva A, kollimointi on kohdallaan ja säätöjä ei tarvita.

Tämän jälkeen kaukoputkea suuntaamalla etsi kuvakentästä sellainen kohta, jossa tähden difraktiorenkaat ovat symmetrisiä kts. kuva C. Jos kollimointi ei ole kovin pahasti pielessä, sellainen kohta löytyy jostakin kuvakentän reunan läheisyydestä. Tämän jälkeen siirrä (kaukoputken suuntaukseen koskematta) kollimointiruuveista tähden kuva kuvakentän keskelle. Paikan arvioinnissa auttaa jos käytettävissäsi on ristikko-okulaari. Tarvittaessa toista säätö vielä suuremmalla suurennuksella, jonka jälkeen kaukoputki onkin jo käyttövalmis ja kollimointi kohdallaan.

Kollimointiin on kehitetty monenlaisia apuvälineitä, mutta yksinkertaisen ja suhteelliseen hyvään lopputuloksen voi saavuttaa aivan ilman välineitäkin. Tällöin kuitenkin joudutaan työskentelemään pimeässä ja mahdollisesti pakkasessa, joka ei aina ole niin erityisen mukavaa. Myös kaverin mukana olo helpottaa säätöjen tekemistä, sillä hän voi keskittyä pelkästään ruuvimeisselin käyttämiseen.

Tilannetta voi helpottaa jos rakentaa pienestä valonlähteestä ja alumiinifoliosta keinotähden. Yksinkertaisesti se tapahtuu siten, että parsinneulalla painetaan pieni reikä folioon ja sillä peitetään valonlähde ja ainoa valo tulee ulos neulanreiästä. Parinkymmenen metrin etäisyydeltä keinotähti näyttää kaukoputkessa aivan luonnolliselta tähdeltä. Sen lisäksi, että keinotähden avulla voidaan työskennellä myös päivällä, kaukoputki saadaan säätöjen kannalta helpompaan asentoon.

Ainakin ensimmäistä kertaa kollimointia tehtäessä olisi syytä merkitä muistiin mitä ruuvia tuli käännettyä ja mihin suuntaan. Ruuvien kääntäminen pitäisi pitää mahdollisimman pieninä, tavallisesti 1/8 kierrosta kerrallaan. Jos kollimointi on lähellä oikeaa, ruuvien kääntö tulisi tehdä vieläkin pienemmillä askelilla (1/16 tai 1/32 kierroksesta).  

Loputon ”hiominen” ei kollimoinnissa tuota sellaista tulosta, joka olisi hyödyllinen. Tavallisesti ongelmana voi olla hieman liian väljät tai liitoksistaan taipuvat sovitteet, loittorenkaat tai tarkennuslaitteet, jolloin tarkallakin kollimoinnilla saavutettu erinomainen kuvan laatu heikkenee heti kun kaukoputkea kääntää seuraavaan kohteeseen. Jos tällaisia laitteita on käytössäsi, suosittelen niiden päivittämistä uusiin ja parempilaatuisiin.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti