 |
| Taiteilijan näkemys eksoplaneetasta Kuva NASA/JPL. |
Uutisia löydetyistä eksoplaneetoista voimme lukea lehdistä
tai kuulla televisiosta lähes päivittäin. Eksoplaneettaoja onkin löydetty
runsaasti, mutta silti kukaan ei osaa sanoa aivan tarkkaa lukumäärää. Tämä
johtuu yleensä siitä, että useilla eksoplaneettaluetteloita ylläpitävillä
organisaatioilla on hieman erilaiset kriteerit hyväksyessään löytöjä
rekisteröidyiksi. Esimerkiksi Nasa on erittäin tiukka ja hyväksyy vain
eksoplaneetat joista on julkaistu tieteellinen artikkeli jossakin ”oikeassa”
tiedejulkaisussa. Nasan luettelossa onkin ”vain” 920 eksoplaneettaa.
Nasan vastapainoksi Exoplanet.eu verkkosivut tietävät
kertoa, että eksoplaneettoja tunnetaan varmasti 1010 kappaletta. Sivuilta
löytyy myös työkaluja eksoplaneettojen tai tähden ominaisuuksien
perusteella katselemiseen luettelosta. Esimerkiksi massan perusteella kaikkien pienimassaisin
eksoplaneetta on PSR 1257 12 b, jolle ilmoitetaan arvo (M × sin i)[1] 7×10–5 MJ ,siis kutakuinkin 0,02 maapallon massaa.
Sattumalta tähti (millisekuntipulsari[2]) on samalla myös kaikkien
aikojen ensimmäinen, jonka kiertoradalta eksoplaneetta löydettiin 1990-luvun
alussa.
Tavallisien tähtien kiertoradoilta pienin tällä hetkellä tunnettu
planeetta on KOI-1843 b, jonka löydöstä ilmoitettiin tänä vuonna. Sen massa on
noin 0,001 MJ eli kutakuinkin 1/3 maapallon massasta. Sen tiheys on suuri,
joten se on käytännössä ohuen kivikuoren peittämä rautapallo. Tähti KOI-1843 on
myös pieni, massaltaan vain 0,46 auringonmassainen.
Eksoplaneettojen massalle ei ole määritetty ylärajaa ja niinpä
Eksoplanet.eu sivuston ylläpitämässä luettelossa on merkitty niinkin suuria
massoja kuin 47 MJ. Tämän kokoluokan kohteet ovat kuitenkin
määritelty ruskeiksi kääpiöiksi[3], tähdiksi joissa ydinreaktiot
eivät ole käynnistyneet.
Eksoplaneettojen etsintää tehdään hyvin monessa paikassa.
Exoplanet-sivusto tietää kertoa, että meneillään on kaikkia 91 (jos laskin
oikein) etsintäprojektia maanpäällisin laittein. Lisäksi on tai ainakin on ollut
kaikkiaan kolmekymmentä avaruudessa olevien observatorioiden havaintoihin
perustuvaa projektia.
Etsintäprojektien määrä tuntuu huikealta, mutta täytyy
muistaa että projektit ovat yleensä vain pienten tutkimuslaitosten ja
yliopistojen projekteja ja ne toimivat yleensä pienellä budjetilla. Ne ovat
kuitenkin hyviä harjoitustöitä tuleville tutkijoille.
Ehkä projektien ääripäinä voidaan pitää Nasan
avaruuskaukoputkia ja toisena ääripäänä Amateur Exoplanet Archive[4],
joista jälkimmäinen on nimensä mukaisesti tähtiharrastajien projekti. Löytyypä
sivuilta myös suomalaisen harrastajan Veli-Pekka Hentusen[5]
kolmekymmentä havaintoa kuluneen vuoden aikana.
Tähtiharrastajat voivat olla aivan oikeasti tutkijoiden
apuna tasavertaisessa tai jopa ylivoimaisessa asemassa, sillä harrastajia ei
rajoita havaintoajan puute (ehkä Suomea lukuun ottamatta). Taitava havaitsija voikin
antaa taitonsa ja laitteistonsa erilaisten projektien käyttöön.
Huomautukset
[1] Usein eksoplaneettojen ratakulma suhteessa
näkösäteeseemme jää tuntemattomaksi johtuen siitä, että eksoplaneetta on
havaittavissa vain yhdellä menetelmällä. Tästä seuraa, että käytetystä havaintomenetelmästä
riippuen, voimme määrittää vain planeetan suurimman tai pienimmän massan. Tällöin puutteellinen tieto massa-arviossa
ilmaistaan merkitsemällä massan yhteyteen laskentakaava (M × sin i), joka siis
kertoo että ilmoitettu massa on arvion yläraja. Kaavassa i-kirjain merkitsee
radan kaltevuutta (inklinaatiota) näkösäteemme suhteen.
[2] Millisekuntipulsari on nopeasti pyörivä neutronitähti,
jonka magneettiselta navalta lähtöisin oleva hiukkassuihkun emittoima radiosäteily
havaitaan nopeina, millisekuntien luokaan olevina pulsseina. Jokainen pulssi vastaa
yhtä pyörähdystä, joten pulsari pyörii itsensä ympäri satoja kertoja
sekunnissa.
[3] Ruskeiksi kääpiöiksi on määritelty massaltaan 13–80 MJ
tähdet. Aivan massiivisimpia lukuun ottamatta tähtien säteilemä infrapunainen
valo on peräisin tähden luhistumisesta. 80 MJ massaisten ruskeiden kääpiöiden
on ajateltu pystyvän käynnistämään ydinfuusion, jossa raskas vety, deuterium
(D), fuusioituu heliumiksi. Deuteriumia ei kuitenkaan ole paljoa joten fuusio
ja energiantuotanto lakkaavat jonkin ajan kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti