Helmikuu oli Auringon toistaiseksi aktiivisin kuukausi

Aurinkopilkkulukujen vaihtelu kuukausittain. Kuvan oikealla
puolella on oleva punainen viiva on ennuste pilkkuluvun
tulevasta kehityksestä. Kuva NOAA/SWPC.

Auringon aktiivisuus vaihtelee tunnetulla ns. 11-vuoden jaksolla[1]. Todellisuudessa jakson pituus vaihtelee laajasti[2] ja vain harvoin aktiivisuusjakso sattuu olemaan juuri 11 vuotta pitkä.  

Pilkkujaksoon liittyy Auringon magneettikentän suunnan muuttuminen noin kahden jakson pituuden mittaisella syklillä. Tästä on seurauksena, että magneettikenttä on vastakkainen kahden perättäisen pilkkujakson aikana. Magneettikentän suunnan muuttuminen tapahtuu aktiivisuusjakson laskevalla reunalla.

Tilanne tulee vielä monimutkaisemmaksi jos tarkastellaan Auringon eteläistä ja pohjoista pallonpuoliskoja erikseen. Edellinen auringonpilkkujakso 23 saavutti maksimin vuosina 2000–2002. Maksimi oli kaksiosainen ja se jakaantui pohjoisen pallonpuoliskon vuoden 2000 ensimmäisellä puoliskolla ja eteläisen pallonpuoliskon vuonna 2002 loppuvuodesta esiintyneisiin maksimeihin. Maksimin kaksiosaisuus on havaittavissa myös jaksoissa 22 ja 21. Jakso 20 ei ollut enää ole kovinkaan selkeästi kaksiosainen, vaikkakin joitain siihen viittaavia piirteitä siitä on löydetty.

Auringon aktiivisuusjaksot viimevuosikymmeninä.
Vihreä ilmaisee pohjoisen pallonpuoliskon
voimakkaampaa aktiivisuutta ja punain puolestaan
eteläisen pallonpuoliskon aktiivisuutta.
Kuva NOAA/SWPC.

Vuonna 1958 maksiminsa saanut auringonpilkkujakso oli selkeästi yksiosainen ja vielä niin, että pohjoinen pallonpuolisko oli selkeästi aktiivisempi kuin eteläinen.  Pohjoisen suurempi aktiivisuus oli valitseva tilanne myös seuraavassa jaksossa 20, kunnes aivan sen loppupuolella oli havaittavissa merkkejä eteläisen pallonpuoliskon selvästä aktivoitumisesta.

Pallonpuoliskojen selvästi erilainen aktiivisuus oli havaittavissa myös 20–23 jaksoissa. Eteläisen pallonpuoliskon aktiivisuus on selkeästi ollut voimakkaampaa etenkin kokonaisaktiivisuuden laskevalla reunalla.  Jakso 23 oli tästä puhdasoppinen esimerkki, sillä eteläisen pallonpuoliskon aktiivisuusmaksimin jälkeen kokonaisaktiivisuuden minimiin (loppuvuodesta 2008) asti eteläinen pallonpuolisko oli aktiivisempi.

Nykyinen aktiivisuusjakso 24 on myös jakaantunut selkeästi pallonpuoliskojen välillä. Pohjoisen pallonpuoliskon maksimi saavutettiin vuoden 2011 lopulla. Sen jälkeen aktiivisuus pohjoisella puoliskolla on hiipunut mutta etelässä aktiivisuuden kasvu on jatkunut. Helmikuussa 2014 ylitettiin pohjoisen aktiivisuusmaksimi, jolloin auringonpilkkuluku oli 102,8 (pohjoinen 21,4 ja eteläinen 81,4), kun marraskuussa 2011 se oli 96,7 (pohjoinen 66,1 ja eteläinen 30,6).

Auringon aktiivisuuden ennustaminen on monimutkainen juttu. Siihen on kehitetty useita erilaisia menetelmiä, mutta yhdenkään yksittäisen menetelmän tarkkuus ei vielä ole kovin hyvä.  Auringon eteläisen pallonpuoliskon aktiivisuus jatkunee lähikuukausien ajan korkeana, mutta jatkuuko se kasvu edelleen – on vain arvausten varassa. Ennakoimattomuutta lisää vielä sekin, että koko jakso 24 on ollut heikompi kuin edeltäjänsä ja kokonaisaktiivisuus voi kääntyä hyvin nopeasti laskevaksi.

Huomautukset

[1] Pilkkujakson havaitsi ensimmäisenä saksalainen tähtitieteilijä Samuel Heinrich Schwabe (1789–1875) vuonna 1845.

[2] jakson pituus on vaihdellut 8–15 vuoden mittaisena.