torstai 21. heinäkuuta 2016

Kirjauutuus kertoo ilmakehän ilmiöistä

Jari Luomanen
Ilmakehän ilmiöt – Synty, havaitseminen ja valokuvaaminen
Ursa ry.
ISBN 978-952-5985-37-5
Nid. 226 sivua.

Ilmakehässä esiintyvät ilmiöt, olivatpa ne sitten haloja, pilviä tai melkein mitä muuta tahansa, ovat asiaa harrastamattomille tuiki tuntemattomia. Ainostaan sateenkaari tekee tässä listassa poikkeuksen, sen varmasti tunnistaa jokainen vaikka sen syntymistä ei tietäisikään.

Ursan kustannusohjelmassa ilmakehään liittyvät kirjat ovat jo aikaisemminkin olleet hyvin edustettuna. Ne ovat jossain määrin olleet ns. asiantuntijakirjoja, joiden kirjoittajien legitimiteetti perustuu enemmän tai vähemmän ammattiin. Jari Luomasen kirja Ilmakehän ilmiöt perustuu hieman toisenlaiseen lähtökohtaan, nimittäin harrastajien kannalta tarkasteluun. Hyvä näin, sillä tämän näkökulma täydentää mitä parhaiten aikaisempien kirjojen antia.

Kirjan sisällöstä saa hyvä käsityksen vilkaisemalla sisällysluetteloa. Aluksi käsitellään hieman ilmakehän optisia ilmiöitä, sirontaa vesipisaroissa ja pienhiukkasissa. Tämän jälkeen päästää itse asiaan: haloilmiöt, kangastuksen helmiäispilvet, revontulet ja ilmahehku ja vaikkapa erilaiset pilvi-ilmiöt, vain poimiakseni muutamia otsikoita. Otsikot kertovat jo sen mikä kirjassa on oleellista, siinä esitellään kaikki yleisimmät ilmakehän ilmiöt.

Ilmakehäilmiöiden harrastajana Jari Luomanen antaa tietysti opastusta ja neuvoja näiden ilmiöiden harrastamiseen. Näin kokeneen harrastajan vuosien mittaan keräämä käytännön tietotaito voi helpommin siirtyä vasta-alkajille ilman, että kaikki täytyisi oppia ’kantapään kautta’.  Niinpä jos olet kiinnostunut havaitsemaan haloja tai valokuvaamaan sateenkaaria, tästä kirjasta löytyy neuvot lähes kysymykseen kuin kysymykseen.

Pieni kritiikin poikanen, johon kustannustoimittaja olisi voinut puuttua. Kirjassa, etenkin harrastusta käsittelevässä osassa esiintyy yksi sana, jonka itse asetin poikottiin Ursa Minor -lehden päätoimitajana. Se sana on ”kannattaa”. Sana esiintyy lähes jokaisessa kappaleessa, joissakin jopa kaksi tai kolme kertaa. Kirjoittaja (samoin kuin kustannustoimittaja) olisi voinut keksiä monipuolisempia ja elävämpiä ilmaisuja hyödyllisen opastuksen kertomiseen. Puhekielessä sanan käyttö vielä menettelee, mutta painetussa tekstissä se runsaasti käytettynä ennen pitkää alkaa ”hyppiä silmille”.

Ilmakehän ilmiöt on kirja, jonka mahdollinen lukijakunta koostuu hyvin monenlaisesta harrastajajoukosta. Leppoisimmillaan se voi olla hyvää luettavaa kesämökin riippumatossa tai laiturilla, ja vakavimmillaan hyvä opas mielenkiintoisen harrastuksen alkuvaiheessa, eikä vain alkuvaiheessa, sillä kirjasta löytyy varmasti jokaiselle jotain! Suosittelen       Kari A. Kuure


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti