torstai 17. elokuuta 2017

Asteroidi (3122) Florence ohittaa Maan

Taiteilijan näkemys Florencen lähiohituksesta. Asteroidi
ei todennäköisesti ole kovinkaan pyöreä, pikemminkin
soikea peruna tai kumiankan muotoinen. Maa ja Kuu ovat
noin 7 miljoonan km etäisyydellä. Kuva © Kari A. Kuure.
Syyskuun 1. päivänä kello 15.06 Maapallon ohittaa suurehko asteroidi, joka tunnetaan nimellä Florence. Koko kivellä on noin 5 km ja nopeutta 13,7 km/s. Etäisyys on 7,1 miljoonaa kilometriä, eli 18,4-kertaisesti Kuun keskietäisyys.

Asteroidi on nimetty englantilaisen sairaanhoitajan Florence Nightingale’n (1820-1910) mukaan. Nightingalen aloitteesta aloitettiin Britanniassa sairaanhoitajien koulutus. Hänen elämästään on kerrottu Wikipediassa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Florence_Nightingale).

Asteroidin periheli sijaitsee 1.02 ay:n etäisyydellä Auringosta, joten se on hyvin lähellä Maan rataa (1 au). Etäisyyttä on vähimmillään vain 0,04359 au eli noin 6,5 miljoonaa kilometriä. Tämänkertainen ohitus on vain aavistuksen tätä etäisyyttä pidempi.

Florence Nightingale. Kuva Wikimedia Commons.
Apheli etäisyys on 2,5 au, joten se käy joka kierroksella puolivälissä Jupiterin rataa, hieman Ceresin radan ulkopuolella. Yhteen kierrokseen Auringon ympäri kuluu aikaa noin 2 vuotta 4 kuukautta.

Asteroidi löydettiin 2 maaliskuuta 1981 Siding Spring observatoriossa (New South Wales, Australia) ja löytäjänä oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä Schelte John “Bobby” Bus (1956). Bus on löytänyt yksin tai yhdessä muiden tutkijoiden kanssa lähes 1700 asteroidia ja komeettaa.

Lähi etäisyys ohituksessa merkitsee sitä, että asteroidi on epätavallisen kirkas. Tätä kirjoittaessani elokuu puolivälissä, asteroidin kirkkaus oli noin Mv=11,5. Toisin sanoa se olisi näkyvissä helpostikin harrastajien kaukoputkella tai jopa kiikarilla, jos havaitsija sattuisi tekemään havaintojaan Australiassa. Se on nimittäin vielä hyvin syvällä eteläisellä taivaanpuoliskolla Tukaanin tähdistössä. Mutta ei kauaa!

 Asteroidin liike on kohti pohjoista. Viikon kuluttua se on Etelänristissä ja kirkkaus on kasvanut, ollen Mv=10,1. Muutama vuorokausi eteenpäin ja 28 elokuuta se on jo Etelän kaloissa ja korkeimmillaan vain 5 astetta horisontin alapuolella. Seuraavana päivän se onkin jo horisontin yläpuolella kello 0.28 ja asteroidin korkeus on silloin vähän yli 1 aste. Kirkkaus on Mv=9,0.

Pari yötä myöhemmin(31.8.) se on etelässä ja samalla korkeimmillaan kello 23.50 ja korkeus 25 astetta. Asteroidi siirtyy siis vauhdilla kohti pohjoista. Lähiohituksen jälkeisenä iltana, eli syyskuun 1 päivänä asteroidi on Delfiinissä sen korkeus on 34 astetta horisontista. Tämä onkin parasta aikaa kuvata, sillä asteroidin kirkkaus on vain Mv=8,9, ei näkyvissä paljain silmin mutta jo pienelläkin kiikarilla se löytyisi, jos vain tietää missä se on. Kirkkain tähti noin 4 asteen etäisyydellä kello 7 suunnassa on epsilon Equulei.

Siding Spiriing observatorio. Kuva Wikimedia Commons.
Astreroidi laskee horisonttiin aamulla ja seuraavana yönä se edelleen Delfiinissä. Tällä kertaa lähempänä Delfiinin kirkkaimpia tähtiä: delta Delphini noin 2 asteen etäisyydessä kello 2 suunnassa. Hyvän paikanmäärityksen saa myös tehtyä tähtien ypsilon Delphini ja Rotanev tähtien muodostaessa suoran kulman, jonka 90-asteen kulmassa on Florence. Kaikki mainitut tähdet jäävät asteroidista ylös oikealle. Tässä vaiheessa asteroidi on jo himmentynyt jonkin verran, sillä sen kirkkaus on Mv=9,1.

Seuraavana yönä asteroidin onkin sitten jo Ketun tähdistössä noin 2 astetta tähden 29 Vulpeculae’n pohjoispuolella. Kirkkaus on tässä vaiheessa jo Mv=9,4.

Mutta vielä ohilennon tarkkailu ei vielä ole päättynyt jos vain havaintokelejä riittää. Seuraavan yönä Florence on siirtynyt Joutsenen tähdistön alueelle ja sen kirkkaus on Mv=9,7. Joutsenen tähdistön laajuus ja asteroidin näennäisesti hidastuva matkanteko pitää sen vielä tähdistössä muutaman vuorokauden ajan.

Syyskuun 6 päivän iltana asteroidi on jo ohittanut Joutsenen Sadr-tähden ja asteroidin kirkkaus on pudonnut arvoon Mv=10,3. Se voi olla liian vähän vielä iltataivaan hämyssä. Havainnot pitäisikin ajoittaa yön pimeimpään hetkeen (7.9. kello 1.30,) jolloin asteroidin korkeus (57 astetta) on vielä riittävä niin valokuvaamiseen kuin visuaaliseen havainnointiin.

Syyskuun 10 päivän aamuyöstä asteroidin kirkkaus on jo pudonnut Mv=11.1, joten se ei enää ole kovinkaan helppokohde. Kuvausvälineistön suuntaaminen ja kohteen jäljen näkyminen kuvissa on kuitenkin kohtuullisen varmaa, kun käyttää asteroidin kuvausajankohdan koordinaatteja. Tarvittaessa voi käyttää valosaastesuotimia, jotka tosin hieman vaativat pidemmän valotuksen.

Asteroidin jatkaa matkaansa pohjoisella tähtitaivaalla: Joutsenesta se siirtyy Lohikäärmeeseen ja sieltä Pikku karhuun. Tosin asteroidin kirkkaus saavuttaa Mv=13 arvon syyskuun 22. päivän aamuyöllä, joka on ainakin jonkinlainen raja-arvo Tampereen Ursan pääkaukoputkelle. Tästä eteenpäin Florencen valokuvaaminen onnistuu vain pitkillä valotusajoilla. Tässä vaiheessa asteroidin etäisyys on kasvanut 3,5-kertaiseksi lähiohitukseen verrattuna.

Florence ei tule maapallon läheisyyteen vuosiin. Seuraavan kerran välimatka on lyhin vuoden 2097 syyskuun 10 päivänä kello 23, jolloin etäisyyttä on 23,3 miljoona kilometriä.