Harrastajan kaukoputki: Etsin

Nykyisin yhä useammassa
kaukoputkessa on
laadukas punapiste-etsin.

Kaukoputkien varusteisiin kuuluva etsin on välttämätön, käytettiinpä kaukoputkea visuaalisesti tai goto-ohjattuna. Se on myös varuste, joka täytyy suunnata oikein, jotta sillä saavutettaisiin se hyöty mitä varten se on kehitetty. Ilman sitä tähtitaivaan kohteet jäisivät hyvin monessa tapauksessa löytymättä.

Etsimiä on periraatteessa kahdenlaisia: kaukoputki, jonka suurennus on pieni ja kuvakenttä laaja, ja ilman optista suurennusta oleva punapiste-etsin. Molemmat ovat käyttökelpoisia ja molemmissa on ominaisuuksia, joita toisesta puuttuu. Paras tulos saavutetaankin molempien etsintyyppien yhteiskäytöllä. Kaukoputkiin vain harvoin on rakennettu kahta varustekenkää, mutta onneksi niitä on yleensä helppo lisätä tarvittava määrä.

Perinteinen etsin on tyypiltään kaukoputki. Sen suurennus on yleensä 4–8× ja kuvakentän halkaisija muutaman asteen veran. Käytännössä niiden okulaarit ovat varustettu myös hiusristikolla, vaikka kaikkein halvimmissa malleista se saattaa puuttua. Halvimmat mallit ovat kuitenkin sen tasoisia laitteita, että ne on parempi jättää kaupan hyllylle.

Hieman uudempi etsinmalli on ns. punapiste-etsin. Siinä ei ole optista suurennusta, vaan suunnatun paikan taivaalla osoittaa osittain läpiheijastavasta peilistä näkyvä punainen LED-valopiste. Punapisteen ei kuitenkaan tarvitse olla muodoltaan piste, vaan hiemankin monipuolisimmissa etsimissä se voi olla valittavissa eri muodoista kuten pieni risti, rengas tai näiden yhdistelmä.

Etsimen idea on, että jos etsin on suunnattu oikein, niin silloin kun etsitty kohde on ristikon tai punapisteen kohdalla, se on myös pääkaukoputken kuvakentän keskellä. Jotta tämä olisi mahdollista, niin etsimen suuntaus täytyy olla sama kuin pääkaukoputken. Useimmissa kaukoputkien mukana tulevissa manuaaleissa suuntauksen vaiheet on kyllä selostettu, mutta useinkaan harrastuksensa alkuvaiheessa olevat ja upo uuden kaukoputken hankkineet eivät malta ohjeita lukea.

Etsinkaukoputki voi toimia myös
autoguidausputkena tietyin
edelleytyksi.

Etsimen suuntaaminen on hyvin helppo tehtävä, jos tuntee periaatteen. Aluksi etsin tietysti kiinnitetään kaukoputken varustekenkään. Tämän jälkeen pääkaukoputki suunnataan johonkin selvästi tunnistettavaan kohteeseen kuten lentoestevaloihin (joita ainakin kaupungissa on aivan riittävästi näkyvillä) vaihtoehtoisesti kohde voi olla vaikkapa lipputangonnuppi tai vaikka hieman etäämmällä oleva puun latva.

Seuraavaksi etsimen säätöruuveja kiertämällä sama kohde sijoitetaan etsimen osoittimen (ristikko, punapiste, rengas jne.) kohdalle ja kiinnitys varmistetaan manuaalin mukaan. Tavallisesti varmistuskiinnitystä ei tarvitse tehdä. Tämän jälkeen kaukoputken etsin on suunnattu ja sen avulla visuaalisesti näkyvä kohde myös löytyy hyvin helposti kaukoputken kuvakenttään. Tähtitaivaan kohteiden, esimerkiksi kirkkaan tähden avulla etsimen tarkkuutta voi vielä parantaa käyttämällä suurempaa suurennusta pääkaukoputkessa, jolloin pienet suuntausvirheet paljastuvat.

Jos pääkaukoputkeen ei ole käytettävissä ristikko-okulaaria, suuntaustarkkuutta voi lisätä sarjalla erilaisia suurennuksia pienimmästä alkaen. Tällöin suuntaamisessa käytettävä kohde sijoitetaan kuvakentän keskelle (arvioitava), kohdistetaan etsin ja lisätään pääkaukoputken suurennusta ja jälleen suunnataan. Näin tehden hyvin nopeasti etsin ja pääkaukoputki osoittavat samaan kohteeseen.

Auringon etsimiseen soveltuva
projisoiva etsin suojelee
silmiä kirkkaalta auringonvalolta.

Etsin vaatii jonkin verran huoltoa. Puhdistus on näistä tärkein, mutta myös rikkoontuneita ruuveja tai kierteitä joutuu silloin tällöin korjailemaan. Jos etsimen mukana tuli suojatulppia, niitä on myös syytä käyttää kaukoputken varastoinnin aikana. Pöly, kosteus ja lika tuhoavat myös etsimen siinä missä kaukoputkenkin.

Etsimen käytössä pätee myös samat säännöt kuin pääkaukoputkessakin. Älä milloinkaan katso Aurinkoa ilman, että käytät tähän tarkoitukseen tehtyä (Astrosolar)suodatinta. Muista, että myös punapiste-etsin tarvitsee oikean suotimen ja ilman sitä punainen piste ei edes näy Aurinkoon suunnattaessa. Punapiste-etsimen kanssa on syytä käyttää myös laajempaa varjostinta, jotta Aurinkoa ei tulisi katsottua edes lyhyttä aikaa ilman suodatusta. Varjostimeksi kelpaa mikä tahansa riittävän kokoinen pahvilevy.

Etsinkaukoputkea voi käyttää tietyin edellytyksin myös autoguidauksessa. Edellytykset ovat: riittävä valovoima (objektiivin halkaisija > 50 mm), riittävä kuvakentän laajuus, polttoväli vähintään 1/10-osa valokuvaukseen käytettävän kaukoputken polttovälistä ja että autoguidaus-kameran voi etsimeen kiinnittää.

Parinkympin punapiste-etsin
voi osoittautua huonoksi
valinnaksi.

Etsimen valinnassa ei siis pidä tuijottaa hintaan, vaan ominaisuuksiin. Laadukas etsin palvelee hyvin useita vuosia (jopa vuosikymmeniä) ja sitä ei tarvitse uusia. Halvat, parinkympin punapiste-etsimet ovat yleensä lähes kertakäyttöisiä, sillä juotokset kärsivät niin kylmästä kuin kosteudestakin ja etsimet lakkaavat toimimasta jo muutaman käyttökerran jälkeen.