 |
| Taiteilijan näkemys Voyager-luotaimista. Kuva Nasa. |
Vuonna 1977 avaruuteen laukaistut Voyager-luotaimet (2 kpl)
ovat edelleen aurinkokunnan alueella. Tällaisen päätelmän tutkijat ovat tehneet
kolmessa tutkimuksessa, jotka julkaistiin kesäkuun loppupuolella. Voyager 1 on kuitenkin hyvin lähellä
aurinkokunnan ja tähtienvälisen avaruuden rajaa, sillä luotain on mitannut
kaksi kolmesta tekijästä, jotka kertoisivat siirtymisestä tähtienväliseen
avaruuteen.
Luotain kaksikosta Voyager 2 laukaistiin ensimmäisenä elokuun
20. päivänä ja Voyager 1 syyskuun 5. vuonna 1977. Käänteinen laukaisujärjestys
johtui siitä, että luotainten päämäärinä olivat eri planeetat ja Voyager 1 oli
hieman nopeammalla reitillä ja saapui kohteisiinsa aikaisemmin. Voyager 1
ohitti Jupiterin maaliskuun 5. päivänä ja Voyager 2 heinäkuun 9. päivänä vuonna
1979.
Luotainten matkavauhtia saatiin hieman lisää Jupiterin
ohituksella ja seuraavan etapin Saturnuksen ohituksen Voyager 1 teki marraskuun
12. päivänä 1980 ja Voyager 2 elokuun 25. päivänä 1981. Saturnuksen ohilento
muutti (suunnitellusti) Voyager 1 rataa pois aurinkokunnan planeettatasosta ja
se jatkoi matkaansa kohti aurinkokunnan ulkoreunaa.
Voyager 2 luotaimen matka jatkui kohti Uranusta, jonka se
saavutti tammikuun 24. päivänä 1986 ja sen jälkeen vielä kohti Neptunusta.
Neptunuksen ohilennon luotain teki elokuun 25. päivänä 1989. Enempiä ohilentoja
ei Voyager 2 ohjelmaan sisältynyt ja sekin suuntasi kulkunsa kohti
tähtienvälistä avaruutta.
 |
| Voyager 1 lähestyy aurinkokunnan ulkorajaa. Kuva Nasa. |
Aurinkokunnan ulkoraja on ”terra incognita” tuntematonta
maastoa. Tutkijat päättelivät Voyager 1 ohittaneen päätesokin (Termination
Shock) joulukuussa 2004 noin 94 au:n etäisyydellä. Voyager 2 matkaa eri suuntaan
ja sen katsotaan ylittäneen sokkiaallon elokuussa 2007 noin 84 au:n
etäisyydellä. Molemmat luotaimet ovat siis alueella, josta käytetään
englanninkielistä nimitystä heliosheath (suomeksi jotain sellaista kuin aurinkovaippa
tai -suoja). Vaipan alue katsotaan kuitenkin vielä kuuluvan aurinkokunnan
alueeseen.
Seuraava ”rajapyykki” on heliopaussin ylittäminen. Voyager 1
on tehnyt mittauksia, joiden mukaan se on ohittanut kaksi kolmesta
muutosrajasta, joiden avulla heliopaussi on määritelty. Kaksi ensimmäistä ovat
Auringosta peräisin olevien varattujen hiukkasten katoaminen tähtienväliseen
avaruuteen. Toinen on päinvastainen ilmiö: tähtienvälisen avaruuden kosmisten
hiukkasten tunkeutuminen kohti aurinkokuntaa.
Mittaustulokset vaihtelevat ja näyttäisi siltä, että molempien
hiukkastyyppien määrä vaihtelee voimakkaasti. Julkaistujen tietojen mukaan
Auringosta peräisin olevien hiukkasten määrä olisi pudonnut tuhannesosaan
aikaisemmasta. Näin suurta pudotusta ei ole aikaisemmin havaittu, ellei oteta
lukuun Jupiterin lähiohituksen aikaista vaihtelua.
 |
| Hiukkasmittaukset kertovat aurinkokunnan rajan olevan lähellä. Kuva Nasa. |
Kolmas, vielä havaitsematon merkki on se, että Auringon
magneettikenttä vaihtuu tähtienvälisen avaruuden kentäksi. Merkkejä kentän
muutoksesta on jonkin verran havaittu, sillä luotaimen ympäristön
magneettikentän suunta on hieman muuttunut. Muutos suunnassa on kuitenkin vain
noin 2 astetta.
Milloin magneettikentän suunnan muutos on sellainen, että
luotaimen katsotaan siirtyneen kokonaan Auringon vaikutuspiirin ulkopuolelle,
on vielä arvailujen varassa. Muutos voi tapahtua muutamien viikkojen kuluessa,
mutta siihen voi kulua vielä joitakin vuosiakin. Kaikki arvaukset tältä väliltä
ovat yhtä hyviä.
Jos olet kiinnostunut seuraamaan, kuinka kaukana Voyagerit
kulkevat, tieto siitä löytyy Nasan nettisivulta:
Tätä kirjoittaessani Voyager 1 oli 124,15 au:n ja Voyager 2
oli 101,35 au:n etäisyydellä Maasta. Etäisyys Aurinkoon oli jonkin verran
pitempi. Etäisyys Maasta saattaa hieman vaihdella, jopa lyhentyäkin, sen mukaan
milloin etäisyyttä tarkastelee. Etäisyyden lyheneminen johtuu siitä, että
maapallon vauhti radallaan on kutakuinkin kaksinkertainen luotainten vauhtiin
nähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti