![]() |
Mars 14.4.2014 päivän iltana. Kuva Kari A. Kuure. |
Oppositionsa aikana Mars on näkyvissä koko yön.
Etelämeridiaanin ylity tapahtuu kauden alussa aamupuolella yötä ja huhtikuun
loppupuolella jo vuorokauden vaihtumisen tietämillä. Mars on helppo löytää,
sillä sen kirkkaus on suuri (–1,5m) ja väri on hieman punertava.
Yhtä kirkkaita kohteita Siriusta ja Jupiteria lukuun ottamatta taivaalla ei
ole. Mars näkyy Neitsyen tähdistössä.
Huhtikuun 14. päivän iltana Kuu ja Mars näkyvät taivaalla
lähekkäin (katso karttaa). Niiden välinen kulmaetäisyys on noin 5 ° ja Kuu on lähestymässä
täyttä vaihettaan. Täysikuu on 15.4. kello 10.42, jolloin on myös kuunpimennys[2].
Vaikka Kuu on tässä vaiheessa hyvin kirkas, sen ei pitäisi juurikaan haitata
Marsin näkymistä. Valokuvaajille kuvausvinkkinä voisin ehdottaa molempien
kohteiden sijoittamista samaan kuvaan!
![]() |
Mars ja Kuu ovat lähekkäin eteläisellä taivaalla 14.4. päivän iltana. Kuva Kari A. Kuure. |
Valokuvatessa planeetan pinnan yksityiskohtien määrä riippuu
edellisten tekijöiden lisäksi valotuksen kestosta. Jos yhden kuvan valotusaika
venyy usean sekunnin mittaiseksi, erotuskyky hyvissäkin olosuhteissa ”putoaa”
noin 1–2 kaarisekuntiin tai jopa huonommaksi, eli käytännössä kuva vaikuttaa
pehmeältä. Ainoa keino päästä yksityiskohtaisempiin (”terävimpiin”) kuviin on
käyttää videokuvausta ja kuvien pinoamista. Tällöin erotuskyky kuvissa parhaimmillaan
lähentelee visuaalisen havaitsemisen erotuskykyä[3].
Valokuvausvälineistö voi olla lähes millaista tahansa
kompakti- ja järjestelmäkamerasta alkaen ja päätyen hienoihin tähtikuvaukseen
suunniteltuihin ccd-kameroihin asti. Kuvaajan tulee tuntea laitteistonsa ja sen
asettamat rajoitukset, jotta lopputulos olisi toivotunlainen. Luonnollisesti
sääolosuhteet ovat ratkaisevassa asemassa, huonolla kelillä täytyy tyytyä
vaatimattomampiin kuviin.
Havaittiinpa Marsia visuaalisesti tai valokuvauksen keinoin,
joihinkin mielenkiintoisiin yksityiskohtiin pitäisi kiinnittää huomiota. Tällä
kertaa Marsin pohjoisnapa on näkyvissä vaaleana läikkänä planeetan kiekon pohjoisreunassa.
Napakalotti ei välttämättä ole Marsin vaalein kohta, vaan se on hyvin usein
Hellas-tasanko Marsin eteläisellä pallonpuoliskolla. Sen pohjoispuolella on
Marsin pinnan tummin kohta, hain selkäevää muistuttava Syrtis Major. Marsin
kartoista voi selvittää mitkä yksityiskohdat ovat näkyvissä havaintosi aikana.
Marsissa esiintyy säännöllisesti pilvien muodostumista. Etenkin
aamuhämärässä (Marsin alueilla joilla Aurinko on juuri nousemassa) nähdään
säännöllisesti pilvimuodostelmia. Pilviä voi muodostua myös korkeiden
tulivuorten (mm. Olympos Mons) huipuille. Pilvet ovat yleensä vesijääkiteitä.
Marsin pöly voi myös muodostaa pilviä etenkin myrskyisillä alueilla, mutta
näiden pilvien havaitseminen ei ole kovinkaan helppoa ja se yleensä onnistuu
vain silloin kun myrskyt laajenevat lähes tai kokonaan koko planeetan
kattaviksi. Näin tapahtuu ehkä kerran vuosikymmenessä.
Nasan video oppositiosta ja planeettojen välisestä
etäisyydestä
Jos jostakin syystä en pysty katselemaan videota suoraan,
voit katsella sitä YouTubesta https://www.youtube.com/watch?v=xngUpUyyT70
Huomautukset
[1] Mars on oppositiossa noin 26 kk välein. Maan ja Marsin
ratojen soikeudesta ja etenkin Marsin radan epäkeskeisyydestä johtuen, planeettojen
välisessä etäisyydessä eri oppositioiden aikaan on huomattavia eroja.
Lyhyimmillään etäisyys on Marsin periheliopposition aikaan, joka tapahtuu
elokuussa. Seuraavan kerran näin on vuonna 2018. Oppositioetäisyys oli lyhyin
yli 50 000 vuoteen vuonna 2003 tapahtuneen opposition aikana. Ero eri
perihelioppositioiden välillä johtuu kummankin planeetan radassa tapahtuvista
muutoksista.
[2]Kuunpimennys ei näy Suomessa, vaan ainoastaan Amerikkojen
mantereilla ja Tyynen meren itäosassa.
[3] Valokuvauksen ja visuaalisen havaitsemisen ero
tarkkuudessa johtuu ilmakehän vaikutuksesta kuvan laatuun. Ilmakehän
lämpötilaerot, tiheyserot, virtaukset ja turbulenttisuus heikentävät kuvan
laatua siten. että parhaimmallakin kelillä valokuvauksellinen erotuskyky jää
noin 1–2 kaarisekuntiin pitkillä valotusajoilla.
Visuaalisesti voidaan havaita hetkellisesti noin 0,5
kaarisekunnin erotuskyvyllä edellyttäen, että kaukoputkella on riittävästi
kokoa, eli noin 250 mm ja käytetään riittävää suurennusta (≥ 150× tai
mieluummin vieläkin enemmän). Videota kuvattaessa yksittäisen ”ruudun” valotusaika
on lyhyt, esimerkiksi 3–30 ms, jolloin turbulenttisuuden vaikutus jää kuvan
muodon vääristymiseen. Pinottaessa tämä vääristyminen korjaantuu ja summakuvan
erotuskyky tulee olemaan visuaalisen havaitsemisen luokkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti