 |
| Kesäkolmio on huomattavan isokokoinen ja helposti tunnistettava asterismi eteläisellä taivaalla noin tunti auringonlaskun jälkeen. |
Elokuu on ensimmäinen kuukausi kesän kirkkaiden öiden
jälkeen, jolloin voidaan tehdä havaintoja muistakin kohteista kuin kirkkaista
planeetoista. Elokuu on myös hyvää aikaa opetella tähdistöjä, sillä hämärä
kesäyö tuo näkyville suunnilleen vain ne tähdet, jotka näkyvät tähtikartoissa.
Tästä syystä kartta ja tähtitaivas muistuttavat toisiaan kaikkein eniten.
Syyskaudella on nähtävissä mielenkiintoinen ilmiö: ilta
illan jälkeen hämärän laskeutuessa ja tähtien alkaessa näkyä, tähtitaivas
näyttää olevan samassa asennossa. Tilanne on tulosta kahdesta samanaikaisesta
tekijästä. Normaalisti ilta illalta tähtitaivas näyttäisi olevan noin neljä
minuuttia aikaisemmin tietyssä asennossa (tähtivuorokausi on noin 4 minuuttia
aurinkovuorokautta lyhyempi). Ilmiön aiheuttaa maapallon kiertoliike Auringon
ympäri.
Toinen ilmiö on Auringon näennäinen liikkuminen tähtitaivaalla kohti
etelää. Se tuo hämärän ja tähtien näkymisen ilta illalta aikaisemmaksi.
Yhdistettynä nämä tekijät tuottavat tähtitaivaan asennon, joka näyttää olevan paikallaan
aina marraskuun lopulle asti.
Samalla kun opiskelee tähtitaivasta, voi tarkkailla
perseidien meteoriparvea, joka saavuttaa maksiminsa elokuun 12./13. yönä.
Parina edellisenä ja parina seuraavana yönä on mahdollista nähdä runsaasti
parveen kuuluvia meteoreja.
Meteorien havaitsemiseen omat silmät ovat parhaat
havaintovälineet. Meteoreja esiintyy kaikkialla taivaalla, mutta perseidien
parveen kuuluvat näyttävät tulevan Perseuksen tähdistön pohjoisosasta. Valitse
havaintosuunnaksi mahdollisimman pimeä taivaan osa ja havaitse mahdollisia
meteoreja kiinteästi ilman taukoja, sillä meteorit ovat hyvin lyhytkestoisia –
alle 0,5 sekuntia.
 | |
| Tämä on toinen niistä kahdesta perseidistä, jotka kamera tallensi Tampereen Ursan tähtitornilla vuoden 2013 perseidien maksimin aikaan. |
Jos haluat yrittää valokuvausta, varusta kamerasi
jalustalla, lankalaukaisijalla, mahdollisimman laajakulmaisella objektiivilla
ja säädä aukko suurelle ja valotusaika sopivaksi. Sopiva valotusaika on sellainen
(ehkä noin 30 sekuntia), että taivas ei ylivalotu. Kokeilemalla varmasti löydät
oikean valotusajan.
Kuvia otetaan jatkuvasti koko havaintoajan ja hyvällä
onnella muutamasta kuvasta löytyy meteorin aiheuttama jälki. Muista, että jos
kuvaat koko yön, linssin pinta peittyy huomaamatta huurteeseen, joten (objektiivin)
linssin lämmitin voi olla hyvin hyödyllinen hankinta.
Tapahtumat
tähtitaivaalla
Aurinko on
horisontin yläpuolella 17–13,5 tuntia joten muutos on huomattava kuukauden
kuluessa. Ensimmäiset pimeät hetket sydänyöllä alkavat 26.8. mutta jo pari
viikkoa sitä ennen yöt ovat riittävän tummia visuaalihavaitsijalle.
Kuu saavuttaa
pohjoisimman deklinaationsa 20.8., jolloin se on jo lähellä uusikuuta.
Eteläisimmän deklinaationsa se saavuttaa 7.8., ja silloin se on lähellä
täysikuuta ja näkyy etelämeridiaanilla noin 9° korkeudella. Tällöin Kuu on
näkyvissä noin 6 tuntia iltataivaalla.
Kuun vaiheet:
4.8. kello 3.50 kasvava puolikuu, 10.8. kello 21.09 täysikuu, 17.8. kello 15.28
vähenevä puolikuu ja 25.8. kello 17.13 uusikuu.
Merkurius on
hyvin lähellä Aurinkoa (pieni elongaatio), joten sen näkeminen voi olla
vaikeaa, ja onnistunee kuukauden ensimmäisen viikon aikana juuri ennen
auringonnousua. Tällöinkin horisontin täytyy olla näkyvissä ja täysin pilvetön.
Merkurius laskee suunnilleen auringonlaskun aikaan.
Venusta voi
havaita aamuhämärissä. Se nousee horisontista hieman yli 2 tuntia ennen
auringonnousua. Planeetan kirkkaus on –3,8m mutta elongaatio vähenee kuukauden
aikana 22,5:sta 14,7°:een. Näin ollen kirkas taustataivas heikentää sen
näyttävyyttä.
Mars laskee koko
kuukauden ajan noin tunnin auringonlaskun jälkeen. Tästä syystä planeetan
vaatimaton kirkkaus (noin 0,5m) ei riitä sen näkemiseen visuaalisesti ja
goto-ohjatulla kaukoputkellakin se näkyy juuri ja juuri jos onnistuu löytämään
taustataivasta riittävästi himmentävän suurennuksen. Marsin kulmahalkaisija on
noin 7 kaarisekuntia, joten kovin monia yksityiskohtia siitä ei enää voi nähdä,
tärkeimmät kuitenkin.
Jupiter näkyy
aamuyöstä: kuukauden alkupuolella se nousee horisontista vain noin tunnin ennen
mutta loppukuusta jo yli kolme tuntia ennen auringonnousua. Planeetan kirkkaus
on noin –1,6m ja kulmahalkaisija hieman alle 32 kaarisekuntia. Näillä arvoilla
se olisi hienosti nähtävissä mutta etenkin alkukuusta vähäinen elongaatio voi
vaikeuttaa visuaalihavaitsijaa planeetan löytämisessä.
Saturnus on
näkyvissä iltataivaalla. Se laskee horisonttiin noin 1,5 tuntia auringonlaskun
jälkeen. Planeetan kirkkaus ei ole suuren suuri, vain 0,7m tietämillä. Tästä
syystä kirkas iltataivas voi tehdä Saturnuksen näkemisestä vaikeaa. Planeetan
kulmahalkaisija on hieman alle 17 kaarisekuntia, joten renkaat
yksityiskohtineen tulevat hienosti näkyville. Itse planeetassa on harvoin
erottuvia yksityiskohtia ja nekin ovat usein matalakontrastisia.
Uranus nousee hieman
alle tunnin auringonlaskun jälkeen ja on näkyvissä taivaalla seuraavaan
päivään. Etelämeridiaanin se ylittää aamuhämärissä. Planeetan kirkkaus on 5,7m
ja kulmahalkaisija hieman yli 3 kaarisekuntia.
Neptunus on
näkyvissä vasta loppukuusta ensimmäisten pimeiden öiden aikaan. Silloin se on
etelämeridiaanissa ja sitä voi etsiä Vesimiehen tähdistöstä. Sen paikka täytyy
tietää tarkkaan tai käyttää goto-ohjattua kaukoputkea, sillä planeetan kirkkaus
on vain 7,8m. Mitään yksityiskohtia planeetasta ei voi odottaa näkevänsä; se
näkyy meille kulmahalkaisijaltaan vain 2,5 kaarisekunnin kokoisena.
Perseidien maksimi
on 12./13.8. ja säteilypiste ylittää meridiaanin kello 7.07. Näin ollen luultavimmin
13. päivän aamuyön tunnit ovat parasta aikaa parveen kuuluvien meteorien
näkemiseen. Parven näyttävyyttä kuitenkin himmentää lähes täysikuuna loistava
Kuu. Näin ollen meteoribongari voi odottaa näkevänsä vain muutaman kirkkaan ja
nopean meteorin tunnin aikana.
Parveen kuuluvia meteoreja voi nähdä jo heinäkuun 17.
päivästä alkaen ja niitä riittää vielä elokuun 24. päivään asti. Havaitessa
täytyy olla huolellinen säteilypisteen määrittämisessä, sillä taivaalla voi
esiintyä sporadisten meteorien lisäksi viiteen muuhun parveen kuuluvia
meteoreja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti