2017 OF201 – uusi kääpiöplaneettaehdokas haastaa Planeetta Yhdeksän -hypoteesin

KAK — Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä on virallisesti tunnistanut [1] uuden, erittäin etäisen kääpiöplaneettaehdokkaan luettelotunnukseltaan 2017 OF201. Vaikka kohde havaittiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2017, sen poikkeuksellinen luonne selvisi vasta toukokuussa 2025 tarkempien rata-analyysien myötä.

Kyseessä on yksi syrjäisimmistä tunnetuista Aurinkokunnan kappaleista, ja sen ominaisuudet ravistelevat käsityksiä ulkoaurinkokunnan rakenteesta – erityisesti niin sanotusta Planeetta Yhdeksän -hypoteesista.

Havainnekuva suurehkosta jääpintaisesta kappaleesta Aurinkokuntamme ulko-osassa. 2017 OF201 on riittävän massiivinen muotoutuakseen liki pallomaiseksi kuten Ceres tai Vesta pääasteroidivyöhykkeellä. Kuva © Kari A. Kuure.

Mitä 2017 OF201:stä tiedetään?

• Etäisyys Auringosta: tällä hetkellä noin 90,5 au
• Rata: 838 × 44,9 au, eksentrisyys 0,95 ja kiertoaika Auringon ympäri noin 25 000 vuotta
• Halkaisija: arviolta 550 – 850 km, oletusparametreilla laskettuna noin 700 km
• Ratakaltevuus: noin 16 astetta.

Rata-analyysi paljastaa, että 2017 OF201 ei asetu samaan linjaan muiden äärimmäisten transneptunisten kohteiden kanssa, joiden ratojen outo klusteroituminen on aiemmin ollut yksi tärkeimmistä perusteluista Planeetta Yhdeksän -teorialle. Tämän vuoksi tutkijat uskovat, että kohde voi haastaa kyseisen hypoteesin olemassaolon perusteet.

Löytö tehtiin Cerro Tololo Inter-American Observatoryssa (CTIO) Chilessä, joka on yksi maailman johtavista tähtitieteellisistä havaintokeskuksista. Ratkaisevaa oli Dark Energy Camera (DECam), huipputekninen 570 megapikselin CCD-kamera, joka on asennettu observatorion 4-metriseen Blanco-teleskooppiin.

Todellinen valokuva otettuna CTIO-observatoriossa. kohde 2017 OF201 on osoitettu punaisilla viivoilla, muuta kohteet ovat taustatähtiä. Kuva (Cheng et al., arXiv, 2025).

DECam mahdollistaa laajojen taivaankartoitusten suorittamisen erittäin syvälle – aina himmeimpiin ja etäisimpiin havaittavissa oleviin kappaleisiin asti. 2017 OF201 havaittiin alun perin osana Dark Energy Survey -kartoitusta, ja sen liike paljastui vasta vuosien mittaan, kun useat havainnot yhdistettiin ja analysoitiin.

2017 OF201 kuuluu transneptunisten kohteiden luokkaan, mutta sen rata viittaa siihen, että se voi olla osa aiemmin tuntematonta, laajaa ja syrjäistä kappalepopulaatiota, jonka yhteismassa saattaa olla jopa 1 % Maan massasta.

Lisäksi sen poikkeava rata herättää kysymyksiä siitä, mitkä mekanismit ovat voineet ohjata sen nykyiselle radalleen, jos ei Planeetta Yhdeksän. Mahdollisia vaihtoehtoja ovat mm. varhaisen Aurinkokunnan häiriöt tai tähtienväliset kohtaamiset Auringon syntyvaiheessa.

Cerro Tololo Inter-American Observatory (CTIO) [2] on eteläisen pallonpuoliskon havaintotähtitieteen tukikohta, jonka teleskoopit, kuten Blanco ja useat SMARTS-laitteet, palvelevat sekä yksittäisiä tutkijoita että laajoja kansainvälisiä projekteja. DECam on erityisesti tunnettu kyvystään kartoittaa suuria taivaanalueita nopeasti ja tarkasti.

CTIO:n havaintokapasiteetti ja huippuluokan instrumentaatio ovat olleet keskeisessä roolissa useiden etäisten kohteiden löytämisessä – ja nyt myös 2017 OF201:n kaltaisten mahdollisten kääpiöplaneettojen havaitsemisessa.

2017 OF201 tarjoaa kiehtovan vilauksen Aurinkokunnan reuna-alueisiin, joiden tutkimus on edelleen lapsenkengissä. Se muistuttaa, kuinka paljon meillä on vielä opittavaa – ja kuinka pitkäjänteinen data-arkistojen käyttö voi tuottaa merkittäviä löytöjä vielä vuosienkin päästä.

Yksi himmeä piste vuosien takaisessa kuvassa voi avata oven kokonaan uuteen näkemykseen Aurinkokunnan rakenteesta.

Viiteet

[1] Tutkimusraportti julkaistiin arXiv -sivustolla 21.5.2025.

https://doi.org/10.48550/arXiv.2505.15806

Se on myös saatavissa pdf-tiedostona.

[2] Cerro Tololo Inter-American Observatory (CTIO) on merkittävä tähtitieteellinen observatorio, joka sijaitsee Andien vuoristossa Pohjois-Chilessä, noin 2 200 metrin korkeudessa merenpinnasta. Observatorio on osa NOIRLabia (National Optical-Infrared Astronomy Research Laboratory), jota hallinnoi yhdysvaltalainen NSF (National Science Foundation). CTIO on toiminut eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteen keskuksena vuodesta 1960 lähtien.

Tärkeimmät teleskoopit CTIO:ssa

1. Víctor M. Blanco 4-metrinen teleskooppi

• Rakennettu 1974.
• Pitkään yksi suurimmista eteläisen taivaan optisista teleskoopeista.
• Käytössä mm. kosmologisiin kartoituksiin ja syvän taivaan kohteiden tutkimukseen.
• Tunnetaan erityisesti DECam-kamerastaan.

2. DECam (Dark Energy Camera)

• Asennettu Blanco-teleskooppiin.
• Yksi suurikenttäisimmistä ja herkimpiä CCD-kameroita maailmassa.
• Rakennettu Dark Energy Surveytä (DES) varten.
• Soveltuu loistavasti kaukaisten galaksien, supernovien ja transneptunisten kohteiden havaitsemiseen, kuten 2017 OF201.

3. SMARTS-teleskoopit

• Useita pienempiä teleskooppeja (0.9 m – 1.5 m), joita käytetään yhteiskäyttöisesti.
• Käytössä mm. tähtien fotometriaan, eksoplaneettojen etsintään ja pitkäaikaiseen seurantaan.

4. PROMPT (Panchromatic Robotic Optical Monitoring and Polarimetry Telescopes)

• Robottiteleskooppijärjestelmä, jota käytetään mm. gamma-ray burstien ja muiden nopeasti muuttuvien kohteiden seurantaan.

CTIO:n sijainti tarjoaa erinomaiset havainto-olosuhteet:

• Kirkas, kuiva ja stabiili paikallinen ilmasto.
• Eteläinen sijainti mahdollistaa sellaisten kohteiden tarkkailun, joita ei voi havaita pohjoisen pallonpuoliskon observatorioista.
• CTIO on ollut mukana useissa kansainvälisesti merkittävissä tutkimushankkeissa, kuten:
• Dark Energy Survey (DES)
• COSMOS
• transneptunisten kohteiden kartoitukset

Vaikka osa havainnoista siirtyy uusille teleskoopeille kuten Vera C. Rubin Observatory:lle, CTIO jatkaa tärkeänä alustana sekä tähtitieteen tutkimukselle että instrumentaation kehitykselle.