Löytyykö uusi meteoriparvi

Tulipallo, joka näkyi 28.4.2010. Kuva
Wikimedia Commons/Thomas Grau.

Monien meteoriparvien [1] runsaus voi vaihdella runsaastikin vuosien varrella. Joskus joku parvi aiheuttaa meteorimyrskyn, mutta useimpina vuosina se tuottaa juuri ja juuri havaittavissa olevan parven. Hyvin harvoin pystytään määrittämään tai ns. löytämään täysin uusi meteoriparvi. Tässä kuussa (23–24.5.) se on hyvällä onnella kuitenkin mahdollista.

Mahdollisen parven (CAM, toukokuun camelopardalidit) maksimin odotetaan olevan 24. päivänä kello 9–11 Suomen aikaa. Edellisenä yönä ennen auringonnousua havaitsijat voivat kuitenkin tehdä hienoja tulipallohavaintoja [2]. Parven radiantti [3] on Kirahvin tähdistössä korkealla pohjoisella taivaalla.

Mahdollinen parven ajatellaan aiheutuvan komeetta 209P/LINEAR jälkeensä jättämästä pölystä ja hieman isommista jää- ja kivilohkareista [4]. Tavallisesti komeettojen radalla oleva pöly ajelehtii aurinkotuulen mukana ja jokainen periheliohitus tuo oman pölyvanansa. Jos joku pölyvana ajautuu maapallon radan tuntumaan, niin ilmakehään joutuvat kappaleet saavat aikaan meteoriksi kutsuttuja ilmiöitä ilmakehässä.

Meteori-ilmiö syntyy, kun avaruudesta ilmakehään syöksyvän kappaleen etupuolelle [5] muodostuu ilman kompressio. Sen seurauksen ilman lämpötila kohoaa useisiin tuhansiin asteisiin. Hehkuva ilma höyrystää kappaleen olipa se sitten kiveä tai jäätä. Vain suurimmat kappaleet päätyvät niin syvälle ilmakehään, että putoamista vastustava voima saa yhdessä lämpövaikutuksen kanssa kappaleeseen niin suuret sisäiset jännitteet, että se pirstoutuu. Riittävällä nopeudella kappaleeseen voi siis syntyä samanlaisia voimia kuin betonilattiaan murskautuvaan vesilasiin. Pistoutuminen näkyy bolidina, eli kirkkaana leimahduksena.

Komeetta 209P/LINEAR löydettiin helmikuussa 2004 [6, 7]. Sen jälkeen sitä on seurattu, koska sen perihelipiste on Maan radan sisäpuolella. Aikaisemmin sen rata on ollut riittävän kaukana, joten varsinaista törmäysvaaraa ei ole ollut. Ratalaskelmia tehtäessä taaksepäin, on selvinnyt, että komeetta oli noin vuosisata sitten sellaisella radalla, jolle radalle jääneet pöly ja kivet ovat nyt lähestymässä maapallon rataa.

Komeetan pölyjäänteiden käyttäytymistä tutkinut Esko Lyytinen [8] kertoi Avaruusmagasiinille, että ulkomailla tehdyissä tutkimuksissa selvisi radalle jääneen pölyn olevan raekooltaan tavanomaista suurempaa. Tästä syystä osa meteoreista voi olla hyvinkin näyttäviä. Valitettavasti ennustetun maksimin aikaan Suomessa on päivä ja vaalea taivas estää muiden kuin kaikkein kirkkaimpien tulipallojen näkymisen. Joissakin arvioissa ZHR-luvuksi ennakoidaan jopa 200. Jos arviot ovat edes suuruusluokaltaan oikeita, parvi toteutuessaan olisi yksi merkittävimmistä meteoriparvista.

Huomautukset

[1] Meteoriparvia tunnetaan kaikkiaan 276, mutta vain 56 niistä tuottaa säännöllisiä ja havaittavia meteorisateita. Loput parvet voivat olla jo ammoin sitten tuhoutuneiden komeettojen jäänteitä, jotka silloin tällöin saattavat saada aikaan heikon meteorisateen. Parvet nimetään yleensä sen mukaan minkä tähdistön alueella niiden radiantti sijaitsee. 209P/LINEAR aiheutaman mahdollisen parven radiantti sijaitsee Kirahvin tähdistössä, jonka latinankielinen nimi on Camelopardalis.

[2] Meteoriparven maksimin ajankohdan ennakointi ei ole mahdollista tehdä kovinkaan tarkasti edes tunnetuille parville. Nyt kyseessä on mahdollinen (mutta ei varmistettu) ja ennen havaitsematon parvi, joten maksimin ajankohdan ja sen runsautta on käytännössä mahdoton arvioida kovinkaan tarkasti. Näin ollen parvi voi saavuttaa maksiminsa ennustetta aikaisemmin ja on parhaimmillaan Suomen yöaikana. Parvi voi myös viivästyä ja silloin se voikin olla näkyvissä vasta seuraavana yönä.

[3] Radiantti on kohta tai alue taivaalla, josta meteorit näyttäisivät tulevan, jos niiden ratoja jatkettaisiin tulosuuntaan taivaalla. Todellisuudessa meteoriparveen kuuluvat kappaleet tunkeutuvat maapallon ilmakehään samansuuntaisilla radoilla, mutta perspektiivi-ilmiö saa aikaan radiantin syntymisen. Ilmiö on sama kuin junanradassa, jossa kiskot ovat varmasti samansuuntaisia mutta horisontissa ne näyttävät yhtyvän samaan pisteeseen. Mahdollisen camelopardalien radiantin arvioidaan sijaitsevan kohdassa RA =  8 h (120°) , DEC = 79°.

[4] Komeetat ovat ”likaisia lumipalloja” tai ”lumisia likapalloja” miten kukin ne sitten haluaakaan määrittää. Niissä on vesijäähän sekoittuneena pölyä ja hienoa kivimurskaa, joiden kappalekoko on yleensä hyvin pieni. Periheliohituksen aikana komeetasta voi irrota isohkojakin jääkappaleita, jotka yleensä kuitenkin hajoavat edelleen pienemmiksi. Irronneet kappaleet jatkavat komeetan kanssa samalla radalla, mutta pölypilvien rata saattaa hieman muuttua auringon valon paineen ja aurinkotuulen vaikutuksesta.

[5] Usein näkee ja kuulee väitettävän että, meteori-ilmiö johtuu ilman ja avaruudesta tulevan kappaleen välisestä kitkasta. Kitka on kuitenkin suhteellisen pieni tekijä meteori-ilmiön aikana, sillä se ei pysty aikaansaamaan riittävää kuumentavaa vaikutusta. Vasta varsinaisen meteori-ilmiön jälkeen, jos höyrystymiseltä on jotakin jäänyt jäljelle, kitka tulee merkittäväksi kappaleen putoamisvauhtia hillitsevänä tekijänä. Tämä tapahtuu vasta sitten kun putoamisvauhti on vähentynyt lähemmäksi äänen nopeutta tai sen alle.

Syvemmällä ilmakehässä ja hitaammassa putoamisessa ilman viskositeeti ja kappaleen aerodynaaminen muoto nousee hyvin helposti määrääväksi tekijäksi vapaan putoamisliikkeen nopeutta määriteltäessä. Terminaalinopeus lähellä maanpintaa on noin 60–70 m/s riippuen kappaleen muodosta.

[6] Löytö tehtiin Lincoln Near-Earth Asteroid Research projektissa yhteistyössä NASAn, the Massachusetts Institute of Technology Lincoln Laboratory:n ja Yhdysvaltain ilmavoimien kanssa.

[7] 209P/Linear -komeetan kiertoaika on 5,02 vuotta ja arviot ytimen koosta ovat noin 0,8 km luokkaa. Lähimmillään maapalloa komeetta on 29.5., jolloin etäisyyttä on noin 8 290 000 km. Se on komeettojen yhdeksänneksi lähin ohitus. Lyhyestä etäisyydestä huolimatta komeetan arvioidaan olevan kirkkaudeltaan vain noin 11^m, joten paljain silmin sen näkemiseen ei ole mitään mahdollisuuksia.

[8] Tutkijapari Esko Lyytinen ja Peter Jenniskens (NASA Ames Research Center) tutkivat komeettojen jättämien pölyvanojen ja Maan välisiä kohtaamisia.