 |
Neil Armstrong Kuun pinnalla Apollo 11 lennolla ensimmäisenä ihmisenä.
"Tämä on pieni askel ihmiselle mutta valtava harppaus ihmiskunnalle"
olivat Armstrongin ensimmäiset sanat juuri "valloitetussa" maailmassa.
1960-lopun tv-tekniikka teki kuvasta hieman pehmeän ja
sävyiltään jyrkän.
Kuva NASA.
|
Kuuhuijaus-salaliittoteoria pihisee henkitoreissaan mutta
ei suostu kuolemaan. Jostakin syystä aina vain uusi sukupolvi herkkäuskoisia tarttuu teoriaan
ja levittää sitä totena, vaikka sen kaikki väittämät on jo aikoja sitten
osoitettu vääriksi tai pätemättömiksi.
Kirjoitin aiheesta ensimmäisen kerran vuonna
2003 Avaruusmakasiinissa (ei enää saatavissa internetissä), joten on ehkä syytä
julkaista artikkeli uudestaan hieman päivitettynä.
---
"Huijauksen osoittavina todisteina"
ensimmäisenä tavallisesti esitetään väite, että sadoissa tai tuhansissa
valokuvissa ja filmeissä ei näy tähtiä.
Salaliittoteorian kannattajien mukaan ilmattomassa Kuussa tähtiä pitäisi näkyä
taivaalla tuhansia.
Huomio on aivan oikea - kuvissa ei todellakaan näy tähtiä
ja siihen on aivan selkeä syy. Apollo ohjelman kameroissa käytettiin erittäin
hidasta filmiä. Värifilminä oli Kodakin Ektachrome 64 (64 ASA) ja
mustavalkoisen oli Kodakin Panatomic X (50 ASA). Filmien valintaan oli yksi
syy, ne ovat erittäin hienorakeisia ja erotuskykyisiä filmejä. Ne ovat
kuitenkin epäherkkiä ja niitä joudutaan valottamaan suhteellisen pitkään
normaalissakin valaistuksessa.
Kuussa valaistusolosuhteet ovat erittäin vaikeat kirkkaan
auringonpaisteen valaistessa maisemaa. Maiseman valossa olevat kohdat ovat
erittäin kirkkaita ja hitaallakin filmillä päästään normaaleihin
valotusaikoihin, jotka ovat sekunnin kymmenes- tai sadasosia. Näin lyhyillä
valotusajoilla tähdet, jotka ovat kymmenen miljardisosaa Auringon kirkkaudesta,
eivät piirry filmille. Niiden valottamiseksi tarvittaisiin useiden sekuntien
tai kymmenien sekuntien valotusajat. Apollo lennoilla otettiin myös tähtikuvia
mutta silloin käytettiin paljon herkempiä filmejä ja pitempiä valotusaikoja.
 |
Salaliittoteoreetikkojen yleisin väite on, että kuukuvissa ei näy tähtiä. Tähdet
ovat liian himmeitä näkyäkseen lyhyellä valotusajalla ja hitaalla
filmillä otetuissa kuvissa. Jos tähdet näkyisivät, maisema ja astronautit olisivat
hyvin pahasti ylivalottuneet. Kuva Nasa. |
Toinen
salaliittoteorian kannattajien mieliväite on se, että Kuussa filmatut
elokuvat ovat erittäin selkeitä ja
värikkäitä. Nämä seikat tukevat heidän mielestään väitettä, että filmit
onkin tehty Maassa.
Kuten edellä kerrottiin, filmejä valittaessa pyrittiin
juuri selkeyteen ja yksityiskohtaisuuteen, joten käytettiin aivan tiettyjä
filmilaatuja, jotta haluttu lopputulos saavutettaisiin. Myös käytetyt kamerat
olivat tähän tarkoitukseen tehtyjä ja ominaisuuksiltaan sen aikaisien
standardikameroiden ominaisuuksia parempia.
Jos tarkastellaan filmejä yksityiskohtaisesti, niin
havaitaan niissä muutamia mielenkiintoisia seikkoja, jotka osoittavat filmit
Kuussa kuvatuiksi. Filmeissä nähdään monissa kohdissa, että astronautti tai
kuuajoneuvo pölläyttää Kuun pintapölyä. Pöly ja pienet kivet käyttäytyvät kuin
ammukset, ne lähtevät potkusta parabolisella radalle ja aikansa lennettyään
putoavat kuunpinnalle. Kiihtyvyys kuunpinnalla on noin 1/6 maapallon pinnalla
vallitsevasta kiihtyvyydestä ja siellä ei ole ilmaa. Pöly ja kivet käyttäytyvät
kuten tällaisissa olosuhteissakin pitääkin: ne putoavat kuunpinnalle.
Jos filmit olisi kuvattu Maassa, kivien lentorata olisi
toisenlainen ja kevyt pöly jäisi leijumaan ilmaan useiksi minuuteiksi. Apollo
lentojen aikaan ei ollut tietokonegrafiikkaa, eikä lavastustekniikka ollut
kovinkaan kehittynyttä. Samoihin aikoihin tehty Stanley Kubrickin ohjaama
elokuva 2001 Avaruusseikkailu sai lavastuksestaan Oscar -palkinnon ja se ei
yltänyt läheskään aitoon vaikutelmaan.
 |
Kuva Kuunpinnalla pölyää helposti mutta pöly ei jää leijumaan ilmaan, vaan putoaa
kuunpinnalle välittömästi. Ilmakehässä se jäisi leijumaan pitkäksi aikaa ja leviäisi
ilmavirtausten mukana laajalle alalle. Tämä ilmiö on näkyvissä helposti Kuussa
kuvatussa
filmissä Apollo 16 lennolta
https://www.youtube.com/watch?v=5cKpzp358F4
Kuvakaappaus Apollo 16 lennolta. |
Usein kuuhuijauksen todisteeksi esitetään
Yhdysvaltain lipusta kuvattua filmiä.
Filmissä lippu näyttää liehuvan tuulessa. Jos filmi olisi kuvattu ilmattomassa
Kuussa, niin liehumista ei tapahtuisi. Tähänkin vastaus on hyvin
yksinkertainen.
Jotta lippu saataisiin "liehumaan" siihen on
rakenteellisena osana kiinnitetty ohuita teräslankoja ja nylonvahvisteita,
jotka levittävät lipun ikään kuin se liehuisi tuulessa. Muutoin ilmattomassa
Kuussa lippu roikkuisi tangostaan kuin märkä sukka. Tästä rakenteellisesta
syystä lippu on myös erittäin herkkä heiluri (heilurikerroin > 200), pienikin
häiriö saa sen "lepattamaan". Pelkästään kuunkamaran pieni värähtely,
esimerkiksi kuuastronauttien tyypillisen liikkumistavan
"kenguruhyppelyn" synnyttämänä sai pinnan värähtelemään riittävästi
ja lippu lepattaa näkyvästi.
 |
Kuva Edwinn Aldrin Kuussa Apollo 11
lennolla. Vasemmalla laskeutumisalus
"Eagle" (Kotka) ja Yhdysvaltain lippu.
Kuva Nasa. |
Astronauttien "kenguruhyppely" osoittaa myös ne
Kuussa kuvatuiksi. Kyseinen liikkumismuoto on Kuussa energiataloudellisesti
edullinen mutta ei maanpinnalla. Jo mainitussa Avaruuseikkailu 2001
elokuvassakin kuunpinnalla liikkuvat astronautit kävelevät tavalliseen tapaan.
Periaatteessa jokainen voisi myös itse todeta
amerikkalaisten vierailleen Kuussa. Jokaisella kuudella laskeutuneella
kuulennolla sinne vietiin laserheijastin, joita tutkijat ovat myöhemminkin
käyttäneet ja käyttävät edelleen Kuun etäisyyden määrittämiseen.
Tarvitaan siis riittävän voimakas laser ja kaukoputki,
jolla heijastimesta palautuva lasersäde havaitaan. Käytännössä asia ei ole
aivan näin yksinkertainen kuin mitä teoriassa voisi kuvitella. Palaava
lasersäde sisältää vain muutaman fotonin kerrallaan. Niiden havaitsemiseksi
tarvitaan valomonistin.
Kuusta tuotiin myös näytteitä,
yhteensä noin 350 kg. Tuhannet tutkijat ympäri maapallon ovat tutkineet niitä
(mm. suomalainen kemisti, tohtori Biger
Wiik) ja yksikään heistä ei ole epäillyt tai väittänyt kivien olevan
peräisin maapallolta. Tämä johtuu siitä, että Kuusta peräisin olevien kivien
fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet poikkeavat niin Maan kivistä kuin
meteoriiteistakin. Kuusta peräisin olevien kivien raudan, magnesiumin ja hapen
isotooppien suhteet ovat erilaisia kuin Maasta peräisin olevissa kivissä.
Poikkeamat Maan kivistä eivät ole suuria mutta kuitenkin selkeästi
tunnistettavissa.
Kivet ovat lojuneet kuunpinnalla nelisen miljardia
vuotta. Tänä aikana niiden pintaan on iskeytynyt huomattava määrä
mikrometeoriitteja ja aurinkotuulen hiukkasia. Näytteenä tuoduissa kivissä nämä
jäljet ovat näkyvissä. Jos tutkijoille olisi annettu meteoriitteja
tutkittavaksi, niin jäljet olisivat tuhoutuneet meteoriittien ulkopinnan
kuumentuessa, sulaessa ja höyrystyessä maapallon ilmakehässä. Maanpinnalla
olevissa kivistä ei mikrometeoriitteja ja aurinkotuulen hiukkasia löydy.
 |
Kuva Kuukivet poikkeavat maapallolta peräisin olevista alkuaineittensa
isotooppijakauman suhteen. Kuukivet ovat erittäin vanhoja
ja niiden pinnalla on jälkiä mikrometeoriiteista ja aurinkotuulesta. Maasta peräisin
olevissa kivissa ei ole mikrometeoriitteja. Kuva Nasa. |
Kuukivistä puuttuu myös vesi, sitä ei ole edes
kidevetenä. Maapallolta peräisin olevista kivistä löytyy aina vettä ja se on
myös tunnistettavissa Maasta peräisin olevaksi atomien isotooppijakauman
perusteella. Kuulentojen aikaan, ja sen jälkeenkään tutkijoilla ei ole käytettävissään
mitään menetelmää isotooppijakauman muuttamiseksi.
Kaikkein uusimmat analyysit
ovat paljastaneet, että näytteissä on kuin onkin vettä vaikka hyvin vähän.
Isotooppitutkimus on kuitenkin vahvistanut aikaisemman tuloksen: Kuun vesi on
hieman erilaista kuin Maassa oleva vesi.
Tässä olivat salaliittoteorioiden kannattajien
pääväittämät. Monia muitakin väitteitä on esitetty, mutta niitä kannattaa
tarkastella yhtä kriittisesti ja etsiä ilmiöitä, jotka ovat vain
Kuussa mahdollisia.
Salaliittoteorioiden esittäjien motiiveja kannattaa myös
tarkastella, jos se vain on mahdollista. Luultavasti taustalta löytyy pyrkimys
tehdä rahaa myymällä "todisteista" kertovia kirjoja, lehtiä tai
filmejä! Väitteitä kohdatessaan kannattaakin tarkastella esitettyjä todisteita
käyttäen NASAn alkuperäiskuvia ja tutkimustuloksia. Kaikki kuvat on saatavilla
Internetistä osoitteessa
http://www.apolloarchive.com/apollo_gallery.html
