Se on virallista: NASA julistaa auringonpilkkujakson maksimin saavutetuksi

 

Pääkohdat

Auringon maksimivaiheen alkaminen: Aurinko on saavuttanut 11-vuotisen aurinkopilkkjakson maksimivaiheen odotettua aiemmin. Tämä tarkoittaa lisääntynyttä aurinkoaktiivisuutta, kuten auringonpilkkuja, purkauksia ja koronamassapurkauksia (CME).

Vaikutukset Maahan ja teknologiaan: Lisääntynyt aurinkoaktiivisuus voi häiritä satelliittiviestintää, GPS-signaaleja ja sähköverkkoja. NASA ja NOAA seuraavat tilannetta tarkasti, jotta teknologisiin häiriöihin voidaan varautua.

Aktiivisuuden jatkuva seuranta: NASA ja NOAA seuraavat aurinkoa ja sen aktiivisuutta monilla eri tehtävillä ja havaintolaitteilla. Näiden tietojen avulla pyritään ennakoimaan avaruussään vaikutuksia Maahan.

 

NASA:n Solar Dynamics Observatorion näkyvän valon kuvat korostavat Auringon ulkonäköä Auringon minimissä (vasen, joulukuu 2019) ja maksimissa (oikea, elokuu 2024). Auringon minimin aikana Aurinko on usein pilkuton. Auringonpilkut liittyvät Auringon aktiivisuuteen, ja niiden avulla seurataan auringonpilkkujakson etenemistä. Kuva: NASA/SDO.

 

NASA:n, (NOAA) [National Oceanic and Atmospheric Adminstration] ja Solar Cycle Prediction Panel (SCPP) edustajat ilmoittivat tiistaina (15.10.2024) toimittajien kanssa pitämässään puhelinkonferenssissa, että auringonpilkkujakso 25 on saavuttanut maksimivaiheen, joka jatkunee vielä seuraavan vuoden ajan.

Auringonpilkkujakso on Auringossa tapahtuva luonnollinen sykli, jonka aikana siirrytään matalan ja korkean magneettisen aktiivisuuden välillä. Noin 11 vuoden välein, aurinkopilkkujakson aktiivisemman vaiheen aikana, Auringon magneettiset navat kääntyvät.

NASA ja NOAA havaitsevat auringonpilkkuja määrittääkseen ja ennustaakseen aurinkopilkkujakson etenemistä - ja myös Auringon aktiivisuutta. Auringonpilkut ovat tummina näkyviä alueita ja viileämpiä alueita, jotka johtuvat magneettikenttäviivojen keskittymisestä. Auringonpilkut ovat näkyvä osa aktiivisia alueita. Ne syntyvät magneettikentän vaikutuksesta sellaisille alueille, jossa magneettikenttä työntyy Auringon fotosfäärin läpi. Pilkkujen tummuus riippuu paikallisen magneettikentän voimakkuudesta, mitä tummempi alue on sitä voimakkaampi magneettikenttän.

Auringonpilkkujen määrä kahdenkymmenenneljän edellisen auringonpilkkujakson aikana. Kuva: NOAA:n Avaruussääennustekeskus. Kuva PWSC.

 

"Auringon maksimin aikana auringonpilkkujen määrä ja siten myös Auringon aktiivisuus lisääntyy", sanoo Jamie Favors, NASAn Washingtonissa sijaitsevan päämajan avaruussääohjelman johtaja. "Tämä aktiivisuuden lisääntyminen tarjoaa jännittävän tilaisuuden oppia lähimmästä tähdestämme - mutta aiheuttaa myös todellisia vaikutuksia Maassa ja koko Aurinkokunnassamme."

Auringon aktiivisuus vaikuttaa voimakkaasti avaruuden olosuhteisiin, joita kutsutaan avaruussääksi. Se voi vaikuttaa satelliitteihin ja astronautteihin avaruudessa sekä viestintä- ja navigointijärjestelmiin - kuten radio- ja GPS-järjestelmiin - ja sähköverkkoihin maanpinnalla. Kun Aurinko on aktiivisin, voimakkaat avaruussääilmiöt yleistyvät. Auringon aktiivisuus on viime kuukausina lisännyt revontulien näkyvyyttä ja lisännyt vaikutuksia satelliitteihin ja infrastruktuuriin.

Toukokuussa 2024 suurten auringonpurkausten ja koronamassapurkausten (Coronal Mass Ejections, CME) vyöry laukaisi varattujen hiukkasten ja magneettikenttien pilviä kohti Maata, mikä aiheutti voimakkaimman geomagneettisen myrskyn Maassa kahteen vuosikymmeneen - ja kenties voimakkaimmat revontulien näytökset, joita on mitattu viimeisten 500 vuoden aikana.

Auringonpilkkujakson 25 -ennuste, jonka on laatinut NASA:n ja NOAA:n yhdessä johtama Solar Cycle 25 Prediction Panel. Auringonpilkkujen määrä on jakson voimakkuuden indikaattori - mitä suurempi auringonpilkkujen määrä, sitä voimakkaampi jakso. Kuva: NOAA:n Avaruussääennustekeskus.

 

"Tämä ilmoitus ei tarkoita, että tämä olisi Auringon aktiivisuuden huippu tällä auringonpilkkujaksolla", sanoi Elsayed Talaat, NOAA:n avaruussääoperaatioiden johtaja. "Vaikka Aurinko on saavuttanut auringon maksimijakson, sitä kuukautta, jolloin Auringon aktiivisuuden huippu saavutetaan, ei tunnisteta vielä kuukausiin tai vuosiin."

Tutkijat eivät pysty määrittelemään tämän auringon maksimijakson tarkkaa huippua moneen kuukauteen, koska se on tunnistettavissa vasta sen jälkeen, kun he ovat seuranneet Auringon aktiivisuuden johdonmukaista vähenemistä tuon huipun jälkeen. Tutkijat ovat kuitenkin tunnistaneet, että Auringon kaksi viimeistä vuotta ovat olleet osa tätä auringonpilkkujakson aktiivista vaihetta, koska auringonpilkkujen määrä on ollut jatkuvasti suuri tänä aikana. Tutkijat odottavat, että maksimivaihe kestää vielä noin vuoden, ennen kuin Aurinko siirtyy laskevaan vaiheeseen, joka johtaa takaisin aktiivisuuden minimiin.

Vuodesta 1989 lähtien NASA:n ja NOAA:n sponsoroima kansainvälinen asiantuntijapaneeli, Solar Cycle Prediction Panel, on tehnyt yhteistyötä seuraavaa auringonpilkkujaksoa koskevan ennusteen laatimiseksi. Tähtitieteilijät ovat seuranneet aktiivisuutta siitä lähtien, kun Galileo havaitsi auringonpilkut ensimmäisen kerran 1600-luvulla. Varsinainen jatkuva ja aktiivinen seuranta aloitettiin kuitenkin 1700-luvun alkupuolella.

Nyt menossa oleva jakso on numero 25. Havaintojen perusteella tiedetään, että jokainen jakso on erilainen - joissakin jaksojen huippu on pidempi tai lyhyempi, ja toisissa on matalampia huippuja, jotka kestävät pidempään.

"Auringonpilkkujakso 25:n aktiivisuus on hieman ylittänyt odotukset", sanoi Lisa Upton, SCPP:n toinen puheenjohtaja ja johtava tutkija Southwest Research Institutessa San Antoniossa, Texasissa. "Muutamista suurista myrskyistä huolimatta ne eivät kuitenkaan ole suurempia kuin mitä voimme odottaa syklin maksimivaiheessa."

Auringonpilkkujakson tähän mennessä voimakkain purkaus oli X9,0 -luokan purkaus 3. lokakuuta 2024. NOAA odottaa lisää aurinko- ja geomagneettisia myrskyjä tämänhetkisen jakson maksimin aikana, mikä johtaa mahdollisuuksiin havaita revontulia lähikuukausien aikana sekä mahdollisiin teknologisiin vaikutuksiin. Lisäksi tutkijat näkevät usein melko merkittäviä myrskyjä aurinkosyklin laskevan vaiheen aikana, vaikka ne ovatkin harvinaisempia.

Tässä kuvassa esitetään Auringon havaitsemiseen osallistuvat avaruusluotaimet heinäkuussa 2024. Vihreällä on merkitty toiminnassa olevat lennot, sinisellä jatketut toiminnassa olevat lennot ja keltaisella tulevat lennot. Suluissa olevat luvut osoittavat, kuinka monta avaruusluotainta operaatiossa tällä hetkellä on. Kuva NASA.

 

Joulukuussa 2024 NASA:n Parker Solar Probe -luotain lähestyy Aurinkoa lähimmäksi kuin koskaan aiemmin. Tämä on ensimmäinen kolmesta suunnitellusta Parkerin lähestymisestä tältä etäisyydeltä, mikä auttaa tutkijoita ymmärtämään avaruussäätä suoraan sen alkulähteellä. NASA käynnistää ensi vuoden aikana useita tehtäviä, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin avaruussäätä ja sen vaikutuksia koko Aurinkokunnassa. Avaruussääennusteet ovat ratkaisevan tärkeitä NASAn Artemis-kampanjan avaruusalusten ja astronauttien tukemiseksi. Tämän avaruusympäristön tutkiminen on olennainen osa astronauttien avaruussäteilylle altistumisen ymmärtämistä ja lieventämistä.

Lähde: NASA:n tiedote 15.10.2024