keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Proxima Centaurissa valtava flare-purkaus

Prixima Centauri. Kuva Wikimedia Commons.
Aurinkokuntaamme lähimpänä sijaitseva tähti, Proxima Centauri, on osoittautumassa erittäin aktiiviseksi tähdeksi. Viime vuoden maaliskuussa Atacama Large Millimeter / submillimeter Array, eli ALMA radioteleskoopilla[1] tehtiin havainto[2], joka on nyt saanut uuden tulkinnan.

Aikaisemman tulkinnan[3] mukaan kirkastuma oli seurausta planeettajärjestelmän synnyn jälkeen jäljelle jääneestä pölyrenkaasta. Proximalla tiedetään olevan hieman Maata suurempi planeetta (massa noin 1,3 Maan massaa) Proxima b. Tutkijat pitävät mahdollisena, että järjestelmässä on myös toistaiseksi havaitsemattomia planeettoja.

Nyt uusi tutkimus[4] on uudistanut kokonaan kirkastuman tulkinnan, johtuen erilaisesta datan käsittelystä. Uuden tulkinnan mukaan pari minuuttia kestänyt kirkastuma johtuikin valtavasta flarepurkauksesta Proximalla. Purkaus oli noin kymmenkertainen Auringossa esiintyneisiin flarepurkauksiin nähden. Purkauksen voimakkuus oli huikea, sillä Prixima on pieni punainen kääpiötähti, jonka massa on vain noin 12 % Auringon massasta.

Flarepurkaus asettaa uuteen valoon Proxima b:n elinkelpoisuuden. Usein toistuessaan flarepurkaukset ovat voineet johtaa siihen, että Proxima b -planeetalla ei ole ilmakehää jäljellä, jos sellainen olisi sille joskus kehittynyt. Näin ollen planeetta voi olla täysin steriili, ilmaton kivi avaruudessa. Muutoin Proxima b sijaitsee laskelmien mukaan elinkelpoisella vyöhykkeellä ja sen rata on sellainen, että se ei poistu elokehältä kierroksensa aikana.

Huolta voi herättää myös kysymys siitä, että kuinka pieni kääpiötähti voi tuottaa havaitun voimakkuuden mukaisen flarepurkauksen? Ja voisiko sellainen tapahtua Auringossa, joka on sentään paljon aktiivisempi kuin Proxima? Kysymys on aiheellinen ja siihen ei tiedetä vastausta.

Auringossa on havaittu voimakkaita purkauksia, esimerkiksi vuonna 1859. Garringtonin purkauksena tunnettu flare, joka aiheutti jos sen aikaisille sähkötyslinjoille paljon ongelmia ja laiterikkoja. Dendokronologisita tutkimuksista tiedetään, että Auringossa on tapahtunut aikaisemminkin voimakkuudeltaan Garringtonin purkaukseen verrattavia purkauksia. Jos Aurinko tuottaisi vielä näitäkin purkauksia kymmenkertaisen flarepurkauksen, voisi koko nykyinen elämä muuttua maapallolla, joutuisimme sovittamaan elämämme 1700-luvun tekniikan tasolle.

Huomautukset

[1] ALMA koostuu 66 yksittäisestä radioteleskoopista.

[2] Havaintoikkunaa käytettiin 21.1.–25.4.2017 ja varsinainen kirkastuminen havaittiin 24.3.2017.

[3] Espanjalaisen Institute of Astrophysics of Andalusia (IAA) tutkijaryhmän tutkimus.

[4] Tutkimusryhmän vetäjänä toimii  tohtori Meredith A. MacGregor (Carnegie Institution for Science, Department of Terrestrial Magnetism).

Lähde


https://www.sciencealert.com/proxima-centauri-monster-flare-means-no-evidence-for-planetary-system

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Jupiterin punainen pilkku on katoamassa

Jupiterin punainen pilkku on kahden erisuuntaisen
suihkuvirtauksen välissä, joista virtauksista se saa
ylläpitävän voimansa. Punaisen pilkun koko on
kuitenkin pienentymässä ja luultavasti se tulee
katoamaan muutaman vuosikymmenen kuluessa.
Kuva NASA, ESA, and A. Simon
(Goddard Space Flight Center).
Kaikki tähtiharrastajat tietävät Jupiterin punaisen pilkun (GRS)[1], useimmat meistä ovat nähneet sen omin silmin kaukoputkella. Tähtiharrastajat tietävät myös, että pilkun havaitsi ensimmäisen Galileo Galilei[2]. Näin ollen pilkulla on ikää ainakin 400 vuotta. Maapallolla pitkäikäisin myrsky on kestänyt (hurrikaani[3] John, elokuussa 1994)[5] vain 31 vuorokautta.

Viime vuosikymmeninä punaisen pilkun koko on huomattavasti pienentynyt[4]. Yli sata vuotta sitten 1800-luvulla pilkun halkaisija pituuspiirin suunnassa oli noin 56 000 km (30 astetta Jupiterin koordinaatistossa). Voyager 2 luotaimen vuonna 1979 ottamista kuvista voitiin laskea punaisen pilkun kooksi noin puolet aikaisemmasta. Tällä hetkellä Jupiterin kiertoradalla oleva Juno-luotaimen ottamista kuvista voidaan laskea pilkun pituuspiirin suuntainen halkaisija, joka on vain 13 astetta eli noin 16 000 km.

Näyttää siis siltä, että punainen pilkku olisi katoamassa. Milloin tämä tapahtuisi, on vaikea ennakoida? Neljässä vuosikymmenessä pilkun koko on puolittunut, joten lineaarinen ennuste kertoisi pilkun katoavan parissa vuosikymmenessä. 

Katoaminen ei kuitenkaan välttämättä noudata lineaarista aikajanaa, vaan riittävän pieneksi pienentynyt pilkku voi kadota hyvinkin nopeasti. Riittävän pieneksi kutistunut pilkku voi myös sulautua toisten vastaavien myrskypyörteiden kanssa, joten pilkun lopullinen katoaminen voi viedä aikaa vielä hyvin pitkään.

Huomautukset

[1] Lyhenne GRS tulee englanninkielisistä sanoista Great Red Spot.


[3] Hurrikaanin virallinen nimitys on trooppinen hirmumyrsky, joilla on erilaisia nimityksiä eri merialueilla. Hurrikaaninimitystä käytetään Pohjois-Atlantilla ja Tyynenmeren itäosassa. Taifuuni nimitys myrskyille on Tyynenmeren länsiosassa. Trooppinen sykloni on käytössä Intian valtamerellä ja Tyynenmeren lounaisosassa. Katso lisätietoja https://fi.wikipedia.org/wiki/Trooppinen_hirmumyrsky