Planeettojen
tunnistaminen tähtitaivaalta ei pitäisi tuottaa mitään vaikeutta hiemankin
asiaa tuntevalle. Tietokoneen tähtikarttaohjelmat kertovat yksityiskohtaisesti
missä mikäkin planeetta sijaitsee, ja sen lisäksi paljon muuta oleellista
tietoa illan tai yön kohteista.
Merkurius on näkyvissä ajoittain muutaman
viikon kerrallaan, joko aamu- tai iltahämärässä lähellä horisonttia. Joskus sen
löytäminen vaalealta taivaalta voi olla vaikeaa, jolloin kiikarin käyttäminen
etsintään on lähes välttämätöntä. Sen
jälkeen kun planeetta on paikallistettu, kaukoputken suuntaaminen kohteeseen ei
pitäisi tuottaa suuriakaan vaikeuksia.
Merkurius on
valitettavan pieni kohde ja niin lähellä Aurinkoa, että sen havaitseminen voi
tuottaa suuria vaikeuksia. Tavallisesti siitä nähdään vain pieni kirkas täplä,
joka sekin on erittäin pehmeä ilmakehän turbulenttisuudesta johtuen. Yleensä
havainnot jäävätkin lähinnä vaiheen (samanlaiset vaiheet kuin Kuulla) ja
näkyvyyshavaintoihin, sillä pinnanmuotoja tai muita yksityiskohtia ei voi
nähdä.
|
Venuksen vaiheet ovat samanlaiset kuin Kuulla. Lisäksi planeetan näennäinen koko vaihtelee voimakkaasti, joten Venusta on aina suuri ilo havainnoida. Kuva Kari A. Kuure. |
Venus on jo selkeästi paljon helpommin
havaittavissa ja planeetta näkyykin yleensä noin puoli vuotta kerrallaan joko
illalla tai aamulla. Parhaimmillaan Venuksen nousu- tai lasku tapahtuu jopa
kolme tuntia ennen tai jälkeen auringonnousun tai -laskun.
Venus on
yleensä aina erittäin kirkas kohde, joten sen sijainnista ei voi erehtyä.
Planeetan kirkkaus johtuu sen valoa hyvin heijastavasta pilvipeitteestä, joka
kattaa koko planeetan ilmakehän. Tästä syystä myös pinnanmuotoja ei voi nähdä,
ja havaitsija joutuukin tyytymään vain vaiheiden ja näkymisen rekisteröintiin. Havaintoihin on syytä käyttää harmaasuodatinta liiallisen kirkkauden
eliminoimiseksi. Joskus violettia valoa läpäisevällä suodattimella on
mahdollista havaita pilvien virtauskuviot.
Venuksen
kirkkaudesta johtuen planeettaa voidaan havaita silloin tällöin myös päivällä,
ja jopa paljain silmin. Tietokoneohjatut (goto) kaukoputket helpottavat
huomattavasti päiväaikaisia havaintoja, mutta silloin on aina varmistuttava,
siitä, että kaukoputki ei ole suuntautunut kohti Aurinkoa.
Mars on planeettakuntamme toiseksi
pienin planeetta ja tästä syystä vaikeahko havaintokohde. Sen oppositio on noin
26 kuukauden välein, joten se on näkyvissä ja helpohkosti havaittavissa joka
toinen vuosi. Tällöin kuitenkin pinnan yksityiskohtien havaitsemisessa
joudutaan käyttämään suurta suurennusta, ja etenkin pilvien ja pinnan
yksityiskohtien havaitsemisessa joudutaan käyttämänä erilaisia värillisiä
suodattimia. Suodatinvalmistajat yleensä kertovat nettisivuillaan
suodattimiensa ominaisuuksista, ja niiden käyttötarkoituksesta kullekin
kohteelle.
Ilman
suodattimiakin Marsista erottaa helposti eteläisen tai pohjoisen napakalotin,
riippuen vallitsevasta vuodenajasta Marsissa. Napakalottien laajuus ja
näkyminen vaihtelee Marsin vuodenaikojen mukaisesti. Marsin pinnalta voi
erottaa myös tummia ja vaaleita alueita. Tummin alue on Syrtis Major, joka hain
selkäevää muistuttavasta muodosta on helppo tunnistaa. Vaalein alue on
Hellas-tasanko, joka on suurikokoinen iskemäkraatteri.
Muitakin
pinnan yksityiskohtia on mahdollista havaita riippuen kulloisestakin
havaintokelistä. Silloin tällöin, ehkä kerran vuosikymmenessä, Marsin pinta
peittyy koko planeetan kattavaan pölymyrskyyn. Silloin kaikki yksityiskohdat
katoavat. Hieman useammin havaitaan pölymyrskyjä, jotka esiintyvät yleensä
laajahkolla alueella planeetan eteläisellä pallonpuoliskolla. Yksityiskohdat
katoavat näiltä alueilta.
|
Jupiter 20.4.2013.
Kuva Kari A. Kuure |
Jupiter on aurinkokuntamme suurin
planeetta ja tästä syystä yhdessä Saturnuksen kanssa yksi helpoimmista
havaintokohteista. Jupiterin neljä suurinta kuuta erottuvat jo kiikarilla ja
Suuri punainen pilkku jo pienelläkin kaukoputkella.
Jupiterin tummahkot ekvaattorivyöt näkyvät jo
pienellä kaukoputkella. Suuremmalla kaukoputkella itse planeetan
pilvipeitteestä voi havaita useampia vöitä ja Suuren punaisen pilkun lisäksi
myös pienempiä tummia ja vaaleita pilkkuja. Etenkin ekvaattorivöistä saattaa
ulottua trapetseiksi sanottuja kielekkeitä tai jopa siltoja vöiden välillä.
Suuri punainen pilkku ei ole aina näkyvissä. Kaikeksi
onneksi planeetta pyörii itsensä ympäri alle kymmenessä tunnissa, joten vielä
saman yön aikana pilkun näkemiseen on mahdollisuuksia, jos vain
kärsivällisyyttä odotteluun riittää. Muita Jupiterin kohteita ovat neljä
suurinta kuuta, jotka tulevat havaittaviksi jo pienelläkin kiikarilla. Kuiden
keskinäiset asemat vaihtelevat nopeasti ja havaintosession aikana joku kuista
saattaa kadota Jupiterin taakse tai tulla esille sieltä.
Saturnuksen merkittävä havaintokohde ovat
sen renkaat. Pienelläkin kaukoputkella tai jopa kiikarilla voi havaita kolme
hieman eri levyistä ja kirkkaudeltaan toisistaan poikkeavaa rengasta. Renkaiden
avautumiskulma vaihtelee kolmenkymmenen vuoden jaksoissa siten, että
viidentoista vuoden välein näemme ne täysin sivusta. Tällöin renkaat näyttävät
katoavan pariksi vuorokaudeksi ja näkyvät hyvin kapeana viivana kuukausien ajan.
Syyskuussa 2009 renkaat nähtiin täysin sivusta, vaikkakin havaintojen tekeminen
lähes Auringon suunnassa olleesta planeetasta olivat käytännössä mahdottomia.
Laajimmillaan renkaat avautuvat lähes 30° kulmassa, jolloin ne ovat erittäin
näyttävä kohde.
Renkaissa on
tummia jakoja, joissa oleva harva aine heijastaa vain vähän valoa. Jos jaon
kohdalla sattuu olemaan tähti, se näkyy helposti läpi. Tunnetuin on leveä
Cassinin jako, jonka erottaminen on eräänlainen kelin happotesti. Jos keli on
hyvä, Cassinin jako pitäisi erottua hyvin jo keskikokoisella kaukoputkella.
Toinen helpohkosti näkyvä jako on Enken jako. Se on uloimman A- renkaan
ulkoreunan läheisyydessä ja vaatii näkyäkseen paitsi hyvää havaintokeliä myös
suurehkoa kaukoputkea. Renkaissa on muitakin jakoja mutta niiden havaitsemiseen
tarvitaan jo ammattiluokan kaukoputkia.
Silloin
tällöin suurella suurennuksella ja hyvällä havaintokelillä renkaissa voi nähdä
kärrynpyörän puolia muistuttavia tummia alueita. Niiden arvellaan syntyvän
staattisen sähkön varautumien aiheuttamasta pölyhiukkasten kohoamisesta
rengastason yläpuolelle. Itse pölypilvet eivät näy, mutta tummat alueet ovat
pölypilvien varjoja rengastasossa.
Saturnuksen
kuista puolenkymmentä suurinta on havaittavissa, mutta niiden tunnistamiseen
tarvitaan tähtikarttaohjelman apua.
Saturnuksen
pilvipeitteessä on havaittavissa samanlaisia, joskaan ei aivan niin silmiin
pistäviä vöitä kuin Jupiterissa. Sopivalla suodatuksella niitä kuitenkin voi
havaita.
Planeetoista
kaukaisimmat, Uranus ja Neptunus,
ovat hyvin kaukana aurinkokuntamme ulkolaidalla. Vaikka itse planeetat ovat
kookkaita, niin suuresta etäisyydestä johtuen ne näkyvät parhaimmillaankin
ollessaan vain muutaman kaarisekunnin kokoisina täplinä. Uranus on sen verran
kirkas, että sen pitäisi näkyä paljain silmin ainakin pimeässä paikassa.
Varmimmin planeetan havaitsee kaukoputkella, ja Neptunus ei muutoin ole
havaittavissakaan. Molemmat planeetat ovat hieman sinertäviä tai vihertäviä,
mutta mitään yksityiskohtia pilvipeitteestä on vaikea havaita suurellakaan
suurennuksella.
Kirkkaimpien
planeettojen (lähinnä Jupiter ja Saturnus) havaitsemisessa on hyödyllistä
käyttää ainakin harmaasuodatinta, muunvärisiä voi käyttää havaittavien
yksityiskohtien mukaan. Planeetasta tuleva valo on sen verran kirkasta, että
silmän verkkokalvo saattaa saturoitua, vaikka koko silmän kattavaa
häikäistymistä ei esiintyisikään. Saturoitumisen seurauksena planeetan pinnan
yksityiskohdat ”peseytyvät” näkyvistä ja planeetta näkyy piirteettömänä ja
täysin valkoisena kohteena. Suodattimen sijaan voi myös käyttää ylisuurta
suurennusta, mutta silloin kuva yleensä on sen verran pehmeä, että
yksityiskohtien havaitseminen ei ole kovin helppoa.
Muut aurinkokunnan kohteet
Kääpiöplaneetat Ceres ja Pluto ovat
oppositiossa ollessaan havaittavissa harrastajien käyttämillä kaukoputkilla,
mutta mitään yksityiskohtia niistä ei pystytä havaitsemaan, eli ne ovat ja
pysyvät tähtimäisinä pisteinä riippumatta käytetystä suurennuksesta tai
kaukoputken koosta. Muut kääpiöplaneetat ovat niin himmeitä kohteita,
että niitä harrastajien käyttämillä kaukoputkilla ei ole mahdollista havaita.
Asteroideja aurinkokunnassamme on hyvin
runsaasti ja niitä on jatkuvasti havaittavissa yötaivaalla. Kirkkaimmat niistä
näkyvät tähtimäisinä pisteinä eikä yksityiskohtia pystytä erottamaan.
Vuosittain joitakin kymmeniä tähtiä peittyy asteroidien taakse, ja sen antaa
mahdollisuuden määrittää asteroidien muotoja kansainvälisenä yhteistyönä
peittymis- ja esiintuloaikoja määrittämällä.
|
Kirkkaimpia komeettoja voi havaita
kiikarilla hyvin helposti. Havainto-
kirjaan saa muutamalla vedolla
suhteellisen tarkan piirroskuvan
komeetan yksityiskohdista.
Piirros Kari A. Kuure. |
Komeettoja tähtitaivaalla vaeltaa
jatkuvasti. Kirkkaimmat niistä ovat paljain silmin havaittavissa mutta
sellaisia ei esiinny joka vuosi. Sen sijaan kaukoputkella näkyviä on lähes
jatkuvasti havaittavissa, vaikkakin suurin osa on havaittavissa vain
valokuvaamalla. Visuaalisesti havaittavia kuitenkin riittää sen verran, että
mielenkiinto säilyy.
Komeettojen
yksityiskohtia voidaan nähdä vaihtelevasti riippuen komeetasta. Yleensä
kuitenkin pyrstöt (kaasu- ja pölypyrstöt) ovat ainakin kirkkaimmilta osiltaan
visuaalisesti havaittavissa, samoin koma. Koma ja pyrstö kehittyvät komeetan
tullessa sisemmälle aurinkokuntaan Auringon lämmön haihduttaessa lähinnä vettä
komeetan jäätyneestä pinnasta. Koma voi olla rakenteeltaan tähtimäisesti
tiivistynyt, pelkästään utuinen tai jotakin siltä väliltä.