Meteoriitti on sittenkin tappanut miehen

Maapallon pinnalle päätyy avaruudesta NASAn arkistoihin perustuen arvion mukaan noin 17 meteoriitti vuorokaudessa. Määrä ei ole suuren suuri verrattuna maapallon koko pinta-alaan ja josta pinta-alasta noin 70 % on merialuetta. Näin ollen meteoriitin putoaminen asutulle alueelle on harvinaista ja todennäköisyys kiven osumisesta ihmiseen on todella pieni.

Tulipalloista voi pudota maahan asti pieniä kiviä. Niiden osuminen ihmisiin on äärimmäise epätodennäköistä. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Harvinaista on päävoiton saaminen lotossakin, mutta sitäkin kuulemma tapahtuu. Näin myös on putoavien meteoriittien osumallekin, sillä tunnettu historia tietää kertoa muutamista tapauksista, joissa pudonnut meteoriitti olisi vahingoittanut ihmistä. Ehkä tunnetuin tapaus on vuodelta 1954, jolloin Ann Hodges'n talon katon läpäisi noin 5,5 kg meteoritti ja osui naista lantioon. Meteoriitti (H4 -luokan kondriitti) tunnetaan nykyisin Sylacaugan meteoriittina tapahtumapaikan lähistöllä sijaitsevan kaupungin mukaan.

Muutamista kuoleman tapauksista ja vahingoittumisista läheltä piti -tilanteista on kerrottu lehdistössä (6.2.2016 Intia, 1951 LaPaz, 1929 Jugoslavia ja 1908 Tunguska) mutta ovatko nämä tosia tapahtumia, niin siitä ei ole varmuutta. Ainakin tuore 2016 Intiassa meteoriitin aiheuttamaksi väittety räjähdys ei näyttäisi liittyvän mitenkään meteoriitteihin.

Vuodelta 2013 on muistissa Tseljabinskin kaupungin liepeille pudonnut pieni asteroidi. Maanpinnalta ja läheisestä järvestä on kerätty yli 650 kg kiveä. Maahansyöksy aiheutti voimakkaan paineaallon, joka rikkoi rakennutuksia ja ikkunoita. Rakennusten sortuminen ja ikkunoiden pirstoutuminen aiheutti ihmisille vammoja, mutta kenenkään ei tiedetä kuolleen tapahtumassa.

Turkkilaiset tutkijat O. Unsalan ja A. Bayatlı yhdessä yhdysvaltalaisen P. Jenniskens kanssa ovat löytäneet nyt kirjallisia raportteja Turkin valtion arkistosta, joiden mukaan meteoriitin osuma olisi aiheuttanut yhden miehen kuoleman ja toisen vammautumisen vuonna 1888 elokuun 22. päivänä. Raportteja oli kolme, joista yhden oli tehnyt Sulaymaniyah’in kuvernööri Ottomaanien valtakunnan 34. sulttaanille Abdul Hamid toiselle. Näin ollen tätä lähdettä tutkijat pitävä erittäin luotettavana.

Kirjalliset lähteet olivat laadittu ottomaanien käyttämällä turkin kielellä käyttäen turkin ja persian kirjaimistoa, jonka kääntäminen nykykielelle on ollut vaikeaa. Kääntäminen on nyt tehty paljon laajemmalle aineistolle, josta osa siis käsittelee tätä tapausta.

Tapahtumaselostuksen mukaan illalla kello 19.30 paikallisen ajan mukaan kirkas tulipallo oli nähty taivaalla. Sen jälkeen kylään oli satanut noin 10 minuutin ajan kiviä. Tällöin osa pudonneista kivistä oli osunut ulkona olleisiin ihmisiin, joista yksi oli siis kuollut ja toinen loukkaantunut (halvaantunut). Lisäksi vahinkoja oli aiheutunut sadolle ilmeisesti paineaallon vaikutuksesta. Sulaymaniyah’in kaupunki sijaitsee nykyisen Irakin alueella ja on tunnettu yliopistokaupunki.

Lisätietoja

Tutkimusraportti on julkaistu osoitteessa https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/maps.13469 ja sen pdf-versio on https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/maps.13469 .

ESO:n teleskooppi näkee tähden tanssivan supermassiivisen mustan aukon ympärillä

eso2006fi — Tutkimustiedote / Pasi Nurmi

16. huhtikuuta 2020

"Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ennustaa, että kappaleen kiertäessä toista kappaletta sidotulla radalla sen muoto ei ole suljettu, kuten Newtonin gravitaatioteoriassa, vaan rata prekessoi ratatasossa eteenpäin. Tämä kuuluisa ensimmäiseksi Merkuriuksen radassa nähty efekti oli ensimmäinen yleisen suhteellisuusteorian puolesta esitetty todiste. Sata vuotta myöhemmin olemme nähneet saman efektin tähden liikkeessä sen kiertäessä Linnunradan keskustassa sijaitsevaa kompaktia radiolähdettä. Tämä havaintoihin liittyvä läpimurto lisää todisteita sen puolesta, että Sagittarius A*:n täytyy olla neljä miljoonaa Auringon massaa painava supermassiivinen musta-aukko", tähän tulokseen johtaneen 30-vuotta kestäneen ohjelman pääarkkitehti Max Planck Institute for Extraterrestrial Physics eli MPE:n johtaja Reinhard Genzel Garchingsta Saksasta sanoi.

ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken tekemät havainnot ovat ensimmäistä kertaa paljastaneet, että Linnunradan keskustaa kiertävä tähti liikuu aivan Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian ennusteiden mukaisesti. Tähden rata muistuttaa muodoltaan ruusuketta, eikä se ole ellipsin muotoinen, kuten Newtonin gravitaatioteoria ennustaa. Tämä kauan odotettu tulos tuli mahdolliseksi lähes kolmen vuosikymmenen aikana tehtyjen tarkkojen mittausten ansiosta, jotka ovat mahdollistaneet galaksimme ytimessä lymyilevän hirviön salaisuuksien tutkimisen. Kuva ESO/L. Calçada.

Sagittarius A* ja sen ympärillä oleva tiheä tähtijoukko 26000 valovuoden etäisyydellä Auringosta toimivat ainutlaatuisena laboratoriona muutoin piilossa olevien äärimmäisten gravitaatioympäristöjen tutkimiselle. Yksi näistä tähdistä, eli S2 pyyhkäisee radallaan supermassiivisen mustan aukon läheltä alle 20 miljardin kilometrin etäisyydeltä (satakaksikymmentä kertaa Auringon ja Maan välinen etäisyys). Se on yksi lähimmistä tähdistä, jonka tiedetään kiertävän tätä massiivista jättiläistä. Sen ollessa lähimpänä mustaa-aukkoa, S2 viilettää avaruuden läpi nopeudella, mikä vastaa lähes kolmea prosenttia valon nopeudesta. Yhteen ratakierrokseen kuluu aikaa noin 16 vuotta. “Seurattuamme tähteä sen radalla yli kahden ja puolen vuosikymmenen ajan, ainutlaatuiset havaintomme paljastavat selkeästi S2:n Schwarzschildin prekession sen kiertäessä Sagittarius A*:ä,” Stefan Gillessen MPE:stä sanoi. Hän johti Astronomy & Astrophysics-lehdessä tänään julkaistujen havaintojen analyysiä.

Tämä simulaatio näyttää tähtien kiertoradat hyvin lähellä supermassiivista mustaa reikää Linnunradan sydämessä. Yksi näistä tähtiä, nimeltään S2, kiertää joka 16. vuosi ja kulkee hyvin lähellä mustaa reikää toukokuussa 2018. Tämä on täydellinen laboratorio testataksesi painovoimafysiikkaa ja erityisesti Einsteinin yleistä suhteellisuusteoriaa. ESO/L. Calçada/spaceengine.org

Useimmilla tähdillä ja planeetoilla on ympyrästä poikkeavat radat ja siten ne liikkuvat välillä lähempänä ja välillä kauempana. S2:n rata prekessoi, eli radan  lähimmän pisteen paikka muuttuu joka kierroksella sen kiertäessä supermassiivista mustaa aukkoa. Prekessiossa rata kiertyy ja muodostaa ruusuketta muistuttavan kuvion. Radan muutokselle voidaan tehdä tarkka ennuste yleisen suhteellisuusteorian avulla ja tämän tutkimuksen havainnot ovat täysin yhteensopivia teorian kanssa. Tämä ilmiö tunnetaan myös nimellä Schwarzschildin prekessio ja sitä ei olla koskaan aikaisemmin nähty supermassiivista mustaa-aukkoa kiertävän tähden liikkeessä.

ESO:n VLT-kaukoputken avulla tehty tutkimus antaa tutkijoille myös lisätietoja galaksimme keskustan supermassiivisesta mustasta-aukosta. “Koska S2:sta tehdyt havainnot seuraavat niin hyvin yleisen suhteellisuusteorian ennustuksia, niin voimme asettaa tiukat rajat sille paljonko näkymätöntä materiaa, kuten pimeää ainetta tai mahdollisia pieniä mustia-aukkoja Sagittarius A*:n ympäristössä voi olla. Tällä on suuri merkitys supermassiivisten mustien aukkojen muodostumisen ja kehityksen ymmärtämiselle”, projektin Ranskalaiset päätutkijat Guy Perrin ja Karine Perraut sanoivat.

Tämä tulos on huipentuma S2 tähdestä 27 vuoden aikana tehdyille havainnoille, joissa on suuremmaksi osaksi aikaa käyetty ESO:n VLT:n instrumentteja, jotka sijaitsevat Atacaman autiomaassa Chilessä. Useat mittapisteet tähden paikasta ja nopeudesta ovat todisteena tämän uuden tutkimuksen tarkkuudesta ja perinpohjaisuudesta. Ryhmä teki kaiken kaikkiaan yli 330 havaintoa, joissa käyettiin GRAVITY-, SINFONI- ja NACO-instrumentteja. Koska  S2:lta kuluu vuosia supermassiivisen mustan aukon kiertämiseen, niin tähden seuraaminen lähes kolmen vuosikymmenen ajan oli välttämätöntä. Vain siten rataliikkeen pienet yksityiskohdat saatiin paljastettua.

Tutkimuksen tekijänä toimi kansainvälinen tiimi, jonka johtajana oli Frank Eisenhauer MPE:stä. Yhteistyökumppaneja oli Ranskasta, Portugalista, Saksasta ja ESO:sta. Ryhmä muodostaa GRAVITY-kollaboraation, joka on nimetty heidän kehittämänsä VLT-instrumentin mukaan. GRAVITY on ESO:n uusin isntrumentti ja sen avulla yhdistetään valo kaikista neljästä 8-metrin VLT-teleskoopista yhdeksi super-teleskoopiksi, jolloin sen erotuskyky vastaa teleskooppia, jonka halkaisja on 130 metriä. Sama ryhmä raportoi vuonna 2018 toisesta yleisen suhteellisuusteorian ennustamasta ilmiöstä, jossa he näkivät S2:sta tulevan valon venyvän kohti pidempiä aallonpituuksia, kun tähti kulki Sagittarius A*:n läheltä. “Aikaisempi tuloksemme on osoittanut, että tähdestä itsestään tuleva valo kokee yleisen suhteellisuusteorian ennustaman vaikutuksen", yksi GRAVITY-projektin päätutkijoista Paulo Garcia Portugalin 'Centre for Astrophysics and Gravitation'-yksiköstä sanoi.

Tutkimusryhmä uskoo, että ESO:n tulevan Extremely Large Telescope kaukoputken avulla he pystyvät näkemään paljon himmeämpien tähtien kiertävän vielä lähempänä mustaa-aukkoa. “Jos olemme onnekkaita, niin voimme nähdä tähden riittävän lähellä, jotta se pystyy tuntemaan mustan aukon pyörimisen eli spinin”, toinen projektin päätutkijoista Andreas Eckart Cologne yliopistosta sanoi. Tämä merkitsisi sitä, että tähtitieteilijät pystyisivät mittaamaan kaksi suuretta, eli spinin ja massan, jotka yhdessä määrittävät Sagittarius A*:n ominaisuudet ja siten määräävät myös sen ympärillä olevan aika-avaruuden ominaisuudet. “Se olisi taas täysin uudenlainen taso yleisen suhteellisuusteorian testaamiselle", Eckart sanoi.

Linkit

• Alkuperäinen tutkimusartikkeli
• VLT:n kuvia
• MPE GRAVITY verkkosivu
• 
  

Komeetta 2I/Borisov pirstoutuu

Viime elokuussa löydetty komeetta, joka osoittautui tuleen aurinkokuntamme ulkopuolelta, on nyt myös pirstoutunut ainakin kahteen mutta luultavasti useampaan osaan.

Komeetta 2I/Borisov'n pirstoutuminen on selkeästi havaittavissa näissä Hubble avaruustelekoopin ottamissa kuvissa. Kuva NASA/ESA/D. Jewitt.

Maaliskuun 30 päivänä Hubblella otetut kuvat osoittivat komeetan ytimen jakaantuneen kahtia. Edellisissä 23 päivänä otetuissa kuvissa tällaista pirstoutumista ei vielä ollut havaittavissa. Jakaantuneen ytimen osat näyttivät olevan 0,1 kaarisekunnin etäisyydellä toisistaan. Tämä kulmaetäisyys vastaa noin 180 km osien välillä.

Pirstoutuminen ei tullut tutkijoille yllätyksenä, sillä näin tapahtuu usein ensikertaa Aurinkokunnan sisäosiin tuleville komeetoille. Tällä kertaa kuitenkin on kysymys komeetasta, joka tuli tähtienvälisestä avaruudesta. Rakenteellisesti erittäin etäältä Oortin pilvessä ja nyt myös tähtienvälisessä avaruudessa olevien komeettaytimien rakenteen on ajateltu olevan erittäin haurasta, vain löyhästi yhteen sitoutunutta materiaalia (jäätä). Rakenteen hauraus mahdollistaa ytimen pirstoutumisen, kun siihen kohdistuu Auringon lämpöä. Lämpö saa helposti haihtuvat aineet (C₂, CO, CO₂, H₂O jne.) höyrystymään ja ytimen eri osien väliset sidokset löystyvät tai jopa katkeavat.

Puolalaiset tutkijat, johtajinaan Michal Drahus ja Piotr Guzik, havaitsivat komeetan kirkastuneen pariin otteeseen maaliskuun alkupuolella. Tällöin he olivat jo varmoja siitä, että ydin oli pirstoutunut. Pirstoutumista he olivat odottaneet jo heti kohta komeetan löytymisen jälkeen viime vuonna.

Tutkijoille pirstoutuminen on oikea onnen potku, sillä silloin avaruuteen päätyy paljon sellaisia aineita, joiden tutkiminen ja löytäminen tavanomaisessa tilanteessa on lähes mahdotonta. Spektritutkimuksissa nämä pienetkin ainemäärät paljastuvat suhteellisen helposti. Erityisesti erilaiset orgaaniset (hiiliperustaiset) yhdisteet kiinnostavat tutkijoita, sillä niiden koostumus tähtienvälisestä avaruudesta tulleilla komeetoilla voivat poiketa Aurinkokunnassamme olevista komeetoista.

Komeetta 2I/Borisov ei ole havaittavissa harrastajien laitteistoilla. Sen kirkkaus on tällä hetkellä noin 18 ja kirkkaimmillaankin se oli vain ~14,5 magnitudia. Komeetta sijaitsee tällä hetkellä Kärpäsen tähdistössä eteläisellä tähtitaivaalla. Komeetan suunta vie sen pois Aurinkokunnastamme sellaiseen suuntaan, että pohjoiselta pallonpuoliskolta sitä ei voi enää havaita. Eteläisen pallonpuoliskon ammattikaukoputkilla se on vielä havaittavissa hyvän aikaa.

Avaruusmagasiinissa aihesta on aikaisemmin julkaistu ”Komeetta 2I/Borisov havaittiin lähes vuotta ennen löytöään”