|
Kaavio 8. toukokuuta nähdyn tulipallon ilmakehän
läpäisesvästä radasta. Jos jotakin on päätynyt
maanpinnalle asti, niin silloin kappaleita pitäisi
olla hieman Huittisten eteläpuolella soikionmuotoisella
alueella. Kuva Ursa /Mikko Suominen. |
Mikäli tiedotusvälineitä, tarkemmin sanottuna
iltapäivälehtiä (mikä omituinen nimi, aamullahan ne ilmestyvät) olisi
uskominen, nyt pitäisi rynnätä meteoriittijahtiin Huittisiin. Voin vakuuttaa,
että ei kannata.
Metsäiseen maastoon tai pellolle, joita kumpaakin on
arvioidulla putoamisalueella, pudonnut meteoriitti tai luultavammin useita suhteellisen
pieniä kappaleita on hyvin vaikea löytää. Kivimeteoriitit muistuttavat niin
paljon tavallisia kiviä, että vaikka pitäisit niitä kädessäsi, niin meteoriitin
tunnistaminen ei maallikolta onnistu. Tunnistaminen kun ei oikein tahdo
onnistua edes asiantuntijoiltakaan ilman, että tehdään laboratoriotutkimuksia. [ Katso huomautus1!]
Ursan tiedote asiasta oli tällä kertaa varsin onnistunut: faktat
olivat oikein ja asia selostettu asiallisen tarkasti. Tiedotusvälineet kuitenkin
tekevät tiedotteen perusteella omat juttunsa ja niissä ei ylilyönneiltä
vältytä. Lööpit ja juttujen otsikot tekaistaan aivan hatusta, jotta saadaan
potentiaalinen lukija ostamaan lehti kauppareissullaan. No tätä kritiikkiä on
esitetty ennenkin, joten olkoon.
Meteoriitit ovat sinällään hyvin arvokasta tieteellistä
tutkimusmateriaalia. Vaikka niitä putoaa maapallolle vuorokaudessa satoja
tonneja, tutkimuskäyttöön niitä saadaan tuoreeltaan suhteellisen vähän. Maaperässä
vuosikausia lojuneen meteoriitin tutkimusarvo rajoittuu lähinnä mineraalien ja
isotooppien tutkimiseen, mutta lopulta sekin arvo vähenee kivien rapautuessa. Onneksi
maapallolla on muutamia paikkoja, joissa meteoriitit säilyvät lähes
koskemattomina kunnes tutkijat saavat ne käsiinsä.
Meteoriittilöytöjen tuottoisimpia paikkoja on muutamia
Etelämantereella. Jäätikölle pudonneet meteoriitit hautautuvat lumeen, josta
myöhemmin tulee jäätä. Jäätikön virratessa se kuljettaa meteoriitin alueelle,
jossa jään haihdunta (sublimoituminen) on voimakkaampaa kuin alueella satavan
lumen määrä (jos siellä sataa lainkaan). Jään haihtuessa meteorit jäävät
jäänpinnalle odottamaan tieteellisten retkikuntien tuloa. Vuosittain näiltä
alueilta kerätään satoja meteoriitteja.
Meteoriittien tutkiminen tuo uutta tietoa niistä
olosuhteista missä ne ovat syntyneet. Osa meteoriiteista on täysin
muuttumattomia noin 5 miljardin vuoden takaa, jolloin aurinkokuntamme syntyi.
Tällaiset meteoriitit ovat yleensä hyvin hauraita, osa suorastaan pelkkää
jäätynyttä pölyä, ja osassa on runsaasti hiiltä. Hiilipitoiset meteoriitit ovat
tutkijoiden suosikkeja, sillä niistä saatavilla tiedoilla pystytään arvioimaan
myös elämän syntymisen mahdollisuuksia.
Iso osa meteoriiteista on peräisin pääasteroidivyöhykkeeltä
Marsin ja Jupiterin ratojen välistä. Siellä Aurinkoa kiertävät asteroidit
törmäävät silloin tällöin toisiinsa. Törmäyksissä syntyy runsaasti pieniä
meteoroideja, joista osa vaeltaa aurinkokuntamme sisäosia kohti ja lopulta
muutama päätyy maapallolle.
Pääasteroidivyöhykkeillä asteroideista irronneet kappaleet
ovat muuttuneet alkuperäisestä materiaalista. Kaikkein suurimmat asteroidit
ovat muutakin kuin kasa kiviä. Niissä on aikoinaan tapahtunut kiviaineksen
sulamista, osittaista raskaiden (metallit) alkuaineiden siirtymistä kappaleen
ytimeen ja koko kappaleen uudelleen jähmettymistä ja kiteytymistä. Prosessin
aikana asteroidit ovat törmäilleet toisiinsa ja sitä ne tekevät vieläkin.
Aikaisemmin, noin 4,3–3,8 miljardia vuotta sitten törmäily oli paljon
runsaampaa kuin nykyisin ja silloin koettiin aurinkokunnassamme massiivinen
asteroidipommitus, jonka jäljet näkyvät vielä Kuussa ja Merkuriuksessa.
Pääasteroidivyöhykkeen lisäksi maapallon saanut vastaanottaa
muistakin läheteistä tulevia meteoriitteja. Luonnollisesti Kuusta lähtöisin
olevia kappaleita on pystytty tunnistamaan kymmeniä. Sen lisäksi Marsista
peräisin olevia kiviä on löydetty kymmeniä. Yllättävää kyllä, myös
Merkuriuksesta peräisin oleva kappale on löydetty, joten tutkijoittemme
käytettävissä on melkoisen laaja näytevalikoima naapureittemme
pintakerroksista. Erityisen mielenkiintoista ja merkille pantavaa on se, että
tutkijat pystyvät kartoittamaan myös tutkimansa kappaleen ajallisen historian:
milloin se kiteytyi kivisulasta, milloin se lähti avaruusmatkalleen ja viimein
sen, milloin se syöksyi meteorina maanpinnalle.
|
Esquel-pallasiitti on yksi kauneimmista
paallasiiteista. Kuva Kari A. Kuure |
Pieni osa, maahan pudonneista meteoriiteista noin 2 % on
koostumukseltaan metallista rauta-nikkeliä ja saman verran metallia ja
kiviainesta (oliviinia) sisältäviä pallasiitteja. Ne ovat syntyneet isoissa
asteroidessa, jossa on tapahtunut materian sulamista ja metallisen ytimen
muodostumista. Asteroidien väliset törmäykset ovat ne sitten kaivaneet esiin ja
lähettäneet meteoroidit pitkälle matkalleen kunnes osa niistä on päätynyt
maapallolle.
Suomen lain mukaan maastamme löydetyt meteoriitit on
luovutettava valtiolle, jonka edustajana Luonnontieteellinen keskusmuseo toimii. [Katso korjaus 2!] Luonnontieteellisessä keskusmuseossa onkin aika mukava meteoriittikokoelma,
jossa on myös vaihtokaupoilla saatuja ulkomaisista meteoriiteista saatuja
näytteitä. Suomesta on löydetty vain
kolmetoista pudokasta.
Isoja rahoja meteoriittien löytäjien ei kannata haaveilla. Halvimmat
kivimeteoriitit ovat myynnissä noin yhden euron per gramma hinnalla ja hieman
harvinaisemmat (= alun perin pienemmät kivet) kahdesta kolmeen euroon
grammalta. Rauta-nikkeli meteoriitit ovat hinnaltaan kymmeniä tai satoja euroja
grammalta ja kaikkein kalleimpia ovat pallasiitit, joista yleensä joutuu
maksamaan satoja euroja grammalta.
Meteoriitteja kauppaavat ulkomaiset myyjät lähinnä
Internetin välityksellä. Ennen ostopäätöksen tekemistä tulisi hieman kysellä
keskusteluryhmissä, mistä meteoriitteja voisi ostaa, mikä myyjä on luotettava
ja missä on paras palvelu. Tälläkin alalla Internetissä on huijareita ja voit
ostaa isolla rahalla tavallista, maassa esiintyvää kiveä.
Meteoriitin löytäjän osuutta on vaikea arvioida, mutta se on
luultavasti reilusti alle puolet, ehkä kymmenesosa tavallisimmille meteoriittityypeille.
Hinta-arviot ovat siis pienille, meteoriitista leikatuille paloille.
Kokonaisten meteoriittien hintoja en tiedä (> 10 000 €) ja harvoin
niitä, kaikkein pienimpiä lukuun ottamatta, on edes tarjolla.
Huomautukset ja korjaukset:
[1] Jos tuoreen meteoriitin sulanutta kuorikerrosta on jäljellä,
tunnistaminen on suhteellisen helppoa ja yleensä se onnistuu geologeilta ja
meteoriittiharrastajilta. Tekstissä esitetty väitteeni tunnistamisen vaikeudesta
koskee siis vanhoja, jo rapautuneita kivimeteoriitteja.
[2] Sain hieman uutta tietoa meteoriittien valtiolle
luovuttamisesta.
Toisin kuin aikaisemmin
tekstissä väitin, Suomen laissa ei ole erikseen säädetty meteoriiteista mitään.
Sen sijaan muiden lakien tietynlainen tulkitseminen pakottaisi Suomesta
löydettyjen meteoriittien luovuttamiseen. Tämä oli se aikaisemmin levitetty
tieto.
Nyt näyttäisi siltä, että tällainen laintulkinta olisi
kestämättömällä pohjalla, eikä mitään valtiolle luovutuspakkoa olisi.
Viimekädessä asia tietysti ratkaistaisiin erilaisissa oikeusasteissa, sillä
ennakkotapausta ei ole. Toisaalta, millainen intressi valtiolla olisi lähteä
vaatimaan itselleen myyntiarvoltaan suhteellisen vähäistä kiveä itselleen?
Ainakaan se ei taloudellisesti ole järkevää, joten enpä usko, että jatkossakaan
tällaisia oikeustapauksia olisi tulossa, vaikka löytäjä meteoriitin pitäisi ja
myisi.
Pidettäisiinkö avaruudesta maahan
pudonnutta kappaletta tavallisena vähäarvoisena löytötavarana, jonka löytäjä voi
pitää, vai voisiko löytöpaikan yksityisellä maanomistajalla olla vaatimuksia
löydettyyn meteoriittiin? Tätäkään ei voi ennakkoon tietää, mutta sama taloudellinen intressi pätee oikeustaistelun suhteen tässäkin.
Kokonaan toinen juttu on tuoreen meteoriitin tutkimusarvo!
Se tietysti hyvin pitkälti määräytyisi meteoriitin tyypin ja harvinaisuuden mukaan.
Lisäksi museaalinen arvo Suomesta löydettyjen meteoriittien vähäisen määrän
vuoksi voisi olla merkittävä. Näin ollen olisikin toivottavaa, että löytäjä
luovuttaisi ainakin osan löydöstään Luonnontieteelliselle keskusmuseolle,
vaikka sitten jonkinlaisesta pienestä korvauksesta.
Sanasto
Meteori = ilmakehässä näkyvä valoilmiö, jonka aiheuttaa
avaruudesta ilmakehään syöksyvä meteoroidi.
Meteoroidi = pieniä Aurinkoa kiertävillä radoilla olevia kiviä,
joiden alkuperä ja koostumus vaihtelevat.
Meteoriitti = maanpinnalle pudonnut avaruudesta tullut
kappale (kivi, metalli tai näineden yhdistelmä).
Avaruusromu = ihmisen avaruuteen laikaiseman kantoraketin tai satelliitin ilmakehän läpi maahan pudonnut kappale.