|
Kuu on tuttuakin tutumpi kohde vaikka samalla kertaa myös täysin tuntematon. Tähtivalokuvaaminen on hyvä aloittaa Kuusta, sillä se antaa runsaasti sellaisia teknisiävalmiuksia joita tarvitaan tähtivalokuvauksessa aina. Kuva © Kari A. Kuure. |
Useimmat tähtivalokuvausta harrastavat aloittavat Kuun
valokuvaamisella. Se on myös suositeltavaa, sillä riittävän kirkkaana kohteena
kameran kohdistaminen ei tuota vaikeuksia niin kuin joitakin himmeitä ja
mahdollisesti paljain silmin näkymättömiä kohteita kuvatessa. Kuun valokuvaaminen
antaa valmiuksia vaativimpien kohteiden kuvaamisen harrastuksen myöhemmässä
vaiheessa.
Kameran ja käytetyn optiikan
valinta on tehtävä oikein. Suositeltavin laite on järjestelmäkamera ja siihen
liitetty pitkäpolttovälinen teleobjektiivi. Objektiivin polttovälin pituus
kuitenkin riippuu siitä, mitä nimenomaista ilmiötä kuukuvilla halutaan
tallentaa. Kuun pinnan yksityiskohtia kuvataan yleensä kaukoputkea käyttäen sen
pitkän polttovälin ja valonkeräyskyvyn vuoksi.
Kännykkäkameroissa ja pokkareissa objektiivin polttoväli on
lyhyt ja näin ollen kuvakenttä on laaja. Tällaisilla laitteilla Kuu kuvaus on
hieman vaikeaa, sillä itse Kuu näkyy kuvassa vain pienenä täplänä ja se voi ja
hyvin usein on ylivalottunut ja epäterävä. Näin ollen kännykkää tai
kiinteäpolttovälistä pokkaria ei voi suositella nimenomaan Kuun kuvaamiseen.
Sen sijaan maisemakuvia, joissa näkyy Kuu, voi ottaa vaikka Kuun osalta kuvaa
ei onnistuneena voi pitääkään.
|
Etualan kraatteri on Plato. Meri sen yläpuolella on Mare Frigoris. Kuva © Kari A. Kuure. |
Suurimman osan ajasta Kuu on hyvin kirkas kohde. Tämä
tarkoittaa sitä, että kameran herkkyys
tulee valita suhteellisen matalaksi. Herkkyyden valinta on kennolle syntyneen
kuvan vahvistamista sähköisesti ja näin myös kohina, jonka syntymistä kuvaan ei
voida välttää, vahvistuu myös ja hyvin suurilla ISOn arvoilla näkyy jopa
häiritsevänä. Sopiva herkkyyslukema on ISO100 tai ISO200.
Järjestelmäkameroissa on monia muita säätömahdollisuuksia.
Esimerkiksi kuvan kontrastia, terävyyttä ja värikkyyttä voidaan yleensä säätää. Tosin nämä
säädöt vaikuttavat vain jpg-kuviin raw-kuvien jäädessä muuttamattomiksi.
Tavallisesti nämä säädöt ovat tehdasasetuksissaan, mutta joissakin olosuhteissa
niidenkin säätämisestä voi olla apua. Näin ollen kameran opaskirjaan tutustuminen
on tässäkin kohdassa hyödyllistä.
Olipa kamerasi millainen tahansa, se on Kuun valokuvaamista
varten tuettava hyvin. Hyvä tapa on käyttää kamerajalustaa tai vielä parempi, käytä kaukoputken
seurantakoneistoa Kuun seuraamiseen. Kuuta valokuvatessa, etenkin lyhyillä
polttoväleillä ei ole tarpeellista käyttää seurantaa. Seuranta tulee tarpeelliseksi
siinä vaiheessa, kun kuvataan Kuun pinnan muotoja pitkäpolttovälisellä
objektiivilla tai kamera kaukoputkeen kiinnitettynä.
Älä yli- tai alivalota Kuuta vaikka varsinaisesti
kuvaisit maisemaa! Erityisen tärkeä oikea valottaminen on silloin, kun kuvan pääasiallinen sisältö on Kuu ja sen pinnanmuodot.
Virheellisen valotuksen voi välttää ottamalla koekuvia eri valotuksilla. Jos kamera mahdollistaa HDR-kuvaustekniikan käytön, se voi tuoda ainakin osittaisen ratkaisun kuvassa olevien kirkkauserojen hallintaan. HDR-menetelmän käyttäminen edellyttää kamerajalustan käyttöä.
Täysikuun aikaan Kuu on aurinkoinen maisema ja silloin voi hyvin käyttää
muistisääntöä: herkkyys ISO100, aukko 11
ja valotusaika 1/100 sekuntia.
|
Mare Imbrium, jonka pohjoisreunassa on Plato ja siitä alas vasemmalle juuri varjoista esiintuleva Sateenkaarilahti. Kuva © Kari A. Kuure. |
Aivan takuuvarmasti tämä sääntö ei enää päde, sillä se on
peräisin filmikameroiden aikakaudelta ja negatiivien herkkyyskäyrä on hieman
poikkeava nykyisten digikameroiden herkkyyskäyrästä. Vaikka valotus em.
ohjeella keskimäärin olisikin oikea, kirkkaimmat kohdat Kuussa voivat olla
ylivalottuneita. Mutta muistisääntö on hyvä lähtökohta ja koekuvilla
selvitetään mahdollisimman oikea valotus.
Alivalotus on myös mahdollinen, vaikkakaan ei niin yleistä
kuin ylivalottaminen. Alivalottuneessa kuvassa Kuun ja sen pinnanmuodot ovat
harmaita ja lähes piirteettömiä. Huippuvaloa ei esiinny kuvassa lainkaan.
Jos
kamerasi antaa mahdollisuuden tarkastella kuvan histogrammia, niin sen avulla kuvan valotusarvon määrittäminen on
jo huomattavan helppoa. Jos histogrammin käyrä painuu nollaan ennen
histogrammin oikeaa reunaa, kuva on alivalottumassa. Jos histogrammin oikeassa
reunassa on piikki, niin silloin jotkut kohdat kuvassa ylivalottuvat.
Optimaalisin valotus on se, että käyrä painuu nollaan mahdollisimman lähellä
histogrammin oikeaa reunaa!
Jos haluat ottaa kuvan ystävistäsi (tai itsestäsi) siten,
että Kuu näkyy taustalla, yleensä joudut käyttämään salamaa. Helpointa olisi, jos kamerassa sattuisi olemaan valmiina
yökuvaussäädöt. Useissa kameroissa on ja siitä on kerrottu kameran
ohjekirjassa. Tällaisessa tilanteessa kameran valotusaika säädetään siten, että
Kuusta tulee oikein valottunut kuva ja etualan kohde valotetaan salamalla.
Useimmat kamerat (salaman automaatiikka) osaavat hoitaa valotuksen siten, että
etualan kohteet eivät ylivalotu.
Kuun kuvaamisessa ei ole mitään hyötyä salaman käytöstä,
joten kun kuvaat pelkkää Kuuta, käännä salaman laukaisu pois toiminnasta! Se
säästää myös akkua.
Kuvan tallennusformaatilla on suuri merkitys kuvan
erotuskykyyn. Kameroissa on useita säätöjä, joiden avulla saat parhaimman
mahdollisen kuvan. Ensinnäkin valitse pikselimäärältään suurin kuva. Tällöin
saat mahdollisimman erotuskykyisen
kuvan ja sinulla on mahdollisuus myös rajata sitä ilman, että kuvan koko
pienenee mitättömäksi.
|
Keskellä kraateri Kopernikus ja sen eteläpuolella Mare Insularum. Kuva © Kari A. Kuure. |
Toinen lopputulokseen vaikuttava tekijä on tallennusformaatti. Nykyaikaisissa
järjestelmäkameroissa kuva on mahdollista tallentaa ns. raw-kuvana. Se on
kamerassa käsittelemätön kuva sellaisenaan kuin se tulee kuvasensorilta.
Tällöin sinä itse saat parhaan mahdollisuuden käsitellä kuvaa jatkossa miten
parhaiten näet. Vaikka raw-kuvan käsitteleminen tuntuu vieraalta, se on
kuitenkin paras vaihtoehto ja sen opettelu on hyvin hyödyllistä.
Toinen yleinen formaatti on jpg (jpeg), jonka jokainen
kamera pystyy tekemään. Tähän formaattiin kameran kuvaprosessori tallentaa raw-kuvasta
tehdyn kopion, jota on käsitelty valmistajan oletusohjelman mukaisesti. Tällöin
näkemäsi kuva on jo valmiiksi käsitelty ja sen jatkokäsittely vain
huonontaa kuvan laatua. Jpg-formaatin kuvat pitäisikin käyttää sellaisenaan
kaikkine virheineen.
Joissakin kameroissa on mahdollisuus käsitellä raw-kuvaa kuten
rajata, säätää kirkkautta, kontrastia tai tehdä pientä tarkennusta. Tällöin
käsitelty kuva tallennetaan kameran muistikortille jpg-formaatissa alkuperäisen
raw-tiedoston jäädessä koskemattomaksi.
Kameroissa voi olla muitakin tallennusformaatteja kuin raw tai jpg. Tutustu
ohjekirjasta niiden ominaisuuksiin mutta parhaimmat niistä ovat sellaiset,
jotka tallentavat kuvan pakkaamattomina. Jpg-formaatti on pakattu ja se
aiheuttaa jonkin verran kuvaan artefakteja, siis keinotekoisia yksityiskohtia
ja kohinaa.
Jpg-formaatin kuvat soveltuvat pikaiseen kuvien tarkasteluun
ja niiden perusteella voit valita jatkoon pääsevät kuvat. Useimmat
järjestelmäkamerat voivat tallentaa kuvat molemmissa (raw+jpg) formaateissa
samanaikaisesti. Jos siirrät kuvat wifi-toiminnolla tablettiin tai kännykkään ja samalla haluat
mahdollisimman laajan mahdollisuuden kuvien käsittelyyn, valitset
tallennusmuodoksi molemmat formaatit.
Kuvan tarkentaminen
voi olla pimeässä ongelmallista. Kameran näyttöruudulta kuvan yleensä saa
suunnilleen teräväksi, mutta etsimestä se ei onnistu. Parasta olisi jos
kamerasi toimisi wifi-tukiasemana ja kuvaus session aikana saat siirrettyä
kuvasi joko tietokoneelle, läppäriin tai tablettiin. Tällöin voit kuvaa
suurentamalla päätellä milloin tarkennus ja valotus ovat oikein. Ellei
kamerassa ole ko. ominaisuutta, voit hankkia wifi-verkko-ominaisuuden sisältävän
muistikortin. Tällaiset muistikortit ovat kalliita, joten käytännöllistä voi olla
liittää kamera usb-portin (HDMI) kautta kaapelilla tietokoneeseen. Monilla kameravalmistajilla
on nettisivuilta ladattavissa ohjelmia, joilla voi valotuksen ja kuvan
tarkentamisenkin hoitaa etänä.
Useimmissa kameroissa on käytettävissä automaattinen tarkentaminen etenkin silloin, kun käytät kameran omaa optiikkaa. Niin hyvä kuin se onkin, niin tähtikuvauksessa se voi tuoda ongelmia. Kameran tarkennus kun ei tahdo toimia a) tähtitaivaalle ja b) liian himmeille kohteille. Tähtitaivaan ongelma on se, että tähdet ovat liian pieniä ja kirkkaita, jotta kontrastiin perustuva automaattinen tarkennus toimisi. Vastaavasta ongelmasta on kyse myös liian himmeiden kohteiden osalta. Esimerkiksi kuunpimennyksen syvimmän vaiheen aikana automaattitarkennus ei suostu toimimaan. Ainoa ja samalla oikea ratkaisu on siirtyä käyttämään manuaalista tarkennusta jo silloin, kun Kuu ei vielä ole pimentynyt.
Tähtiharrastajat käyttävät hyvin yleisesti tarkentamisen
apuvälineenä Bahtinovin- tai Hartmannin-maskia. Ensimmäinen näistä tuottaa
kuvaan erisuuntaisia difraktioviivoja, jotka leikkaavat toisensa yhdessä ja
samassa pisteessä kuvan ollessa terävä. Hartmannin-maskissa on kaksi (kolme)
aukkoa, jotka muodostavat kohteesta (esimerkiksi tähdestä) oman kuvansa
kennolle. Kun kuvat ovat päällekkäin, kuva on terävä. Molempien maskien
haittapuolena on se, että ne vaativat toimiakseen kirkkaan kohteen ja pintakohteille
(Kuulle) niiden käyttö voi olla vaikeaa. Tällöin tarkennus on helpointa tehdä
kirkkaaseen tähteen ja siirtyä sen jälkeen kuvaamaan Kuuta. Muista kuitenkin poistaa maski ennen varsinaista kuvaamista!
Osassa kameroista on automaattinen kuvanvakaaja. Se toimii käsivaraisissa päiväkuvauksissa erinomaisesti mutta tähtitaivaan kuvauksessa se voi aiheuttaa ongelmia. Tähtikuvauksessa käytetään jalustaa, jolloin kuvanvakaaja pitäisi kytkeä pois toiminnasta. Jos se on päällä, niin kuvanvakaaja toiminnallaan voi pilata koko kuvan valotusaikojen ollessa pitkiä.
Kuvaa paljon! Kameran muistitikut ja kortit ovat niin
edullisia, että ei ole mitään syytä rajoittaa otettujen kuvien määrää. Ota niin
paljon kuin ehdit ja kokeile erilaisia valotuksia ja maisemakuvia tai vastaavia
ottaessasi myös eri paikaan tarkentamista.
Tähti- ja kuukuvia otettaessa pitäisi käyttää lanka- tai etälaukaisinta, jotta kuvien tärähtämisen mahdollisuus vähenisi. Ellei sinulla ole etälaukaisinta, voit aina käyttää kamerasi vitkalaukaisinta, siis ennalta asetettua laukaisuajastinta. Tavallisimmat ajat ovat 2 ja 10 sekuntia laukaisuviiveelle, jolloin kameran käsittelystä aiheutuneet tärinät ehtivät vaimentua ennen varsinaista valotusta.
Kuunpimennyksen kuvaamisessa myös ohjelmoitava etälaukaisin
on mitä hyödyllisin apuväline. Tällöin se hoitaa kameran laukaisemisen säännöllisin
väliajoin, joten voit itse keskittyä enemmän itse tapahtuman ihastelemiseen tai
ottaa toisella kameralla erilaisia kuvia vaikkapa itse havaintotilanteesta.
Jos käytät järjestelmän kameran runkoa valokuvaamisessa, niin voit tehdä vielä yhden asian, jotta kuvistasi tulisi virheettömän teräviä. Se asia on peilin nostaminen yläasentoon ennen laukaisua. Useimmissa järjestelmäkameroissa tämä toiminto on olemassa. Peilittömissä kamerarungoissa tätä tietystikään ei ole.
Kuvan ottaminen ei kuitenkaan tee valmista kuvaa, vaan niitä
täytyy vielä editoida eli tehdä
erilaisia korjauksia ja säätöjä kuvan ulkonäköön. Tällaisia säätöjä ovat mm.
lisätarkennus, kontrasti ja valotuksen säätäminen, kuvan värilämpötilan ja
-sävyn muuttaminen ja rajaaminen. Työkalut näiden tehtävien tekemiseen ovat
valmiina kuvaeditoreissa, eli kuvankäsittelyohjelmissa. Kuvaeditoreja on
saatavissa netistä ilmaiseksi, ellei halua sijoittaa kaupalliseen tuotteeseen
sadasta kahteensataan euroa. Muutamat kameravalmistajat tarjoavat ilmaisen
kuvaeditorin kameramerkkinsä käyttäjille.
|
Keskellä kuvaa oleva kraatteri on Tycho. Tycho ja kokoa eteläinen kraatteriseutu on hyvin vaaleaa kiveä ja alue ylivalottuu herkästi kuvissa. Kuva © Kari A. Kuure.
|
Erityisesti raw-kuvien käsittely
ilmaisilla yleiskäyttöön soveltuvilla kuvaohjelmilla voi olla mahdotonta, joten
kameravalmistajan ohjelmista voi olla korvaamaton apu tässä asiassa.
Tunnin kuvaussessiossa saat niin paljon kuvia aikaiseksi,
että niiden käsittelemiseen kuluu aikaa kymmeniä tunteja. Niinpä onkin järkevää
keskittyä käsittelemään vain muutamaa parhaiten onnistunutta kuvaa muiden
kuvien jäädessä sellaisenaan arkistoon mahdollista myöhempää käyttöä ajatellen.
Muista merkitä kuviisi myös tekijänoikeustiedot. Joidenkin kameravalmistajien laitteisiin
tekijäoikeustiedot voi syöttää jo valmiiksi ja ne tulevat siten jokaiseen
kameralla otettuun kuvaan automaattisesti. Ellei kamerasi tähän pysty, niin useimmilla
kuvaeditoreilla tietojen lisäys onnistuu kuvien exif-tietoihin. Muista myös
tallentaa exif-tiedot kuvan käsittelyssä, jos muutat kuvan formaattia. Samalla
kertaa voit tallentaa myös jotakin muuta tietoa kuvan ottamistilanteeseen
liittyen, ja näin saat helpon tavan säilyttää jopa ratkaisevan tärkeää tietoa
kuvan ottamisesta.
Uusimmat kamerat voivat tallentaa kuvan metatietoihin myös paikkatietoa kuvan ottamisen ajalta.
Näiden tietojen julkaiseminen kuvien yhteydessä ei aina ole se paras ajatus,
joten ne on syytä poistaa kuvista. Paikkatieto voi tallentua myös kännykällä
otettuihin kuviin, joten niistäkin kuvista ne pitää poistaa. Kameroiden
säädöstä voi poistaa paikkatiedon tallennuksen ja ottaa se vain silloin
käyttöön, kun niillä on merkitystä kuvan käyttäjälle.
Ensimmäisestä kuvasta alkaen olisi myös hieman mietittävä
kuvien arkistointia. Muutaman kuvan
arkistoiminen ei suuria järjestelmiä tarvita, mutta kun kuvia alkaa olla
tuhansia (tai 200 000 kuten minulla) arkiston toimivuus on tärkeä juttu.
Aivan välttämättä et tarvitse varsinaista arkistointiohjelmaa, sillä
tietokoneiden käyttöjärjestelmät tarjoavat kansiorakenteillaan mahdollisuuden
kuvien hallintaan. Usein se ei kuitenkaan riitä ja silloin onkin syytä siirtyä
varsinaisen arkistointiohjelman (albumiohjelman) käyttäjäksi.
Yksittäisistä kuvista voi tehdä myös videon.
Video ja kuvat © Kari A. Kuure.
Kuuta voi ja pitääkin kuvata kaikissa sen vaiheessa!
Erityisesti pinnanmuotoja kuvattaessa olisi hyvä, jos valaistus tulisi sivusta
ja pinnanmuodot muodostaisivat varjoja. Tällöin yksityiskohdat tulevat
selvimmin ja dramaattisimmin näkyville. Joitakin pinnanmuotoja voi kuvata vain
aivan tiettyinä ajankohtina, jolloin ne luovat juuri oikean varjon tai ne ovat
valaistuneena juuri oikealta suunnalta. Tarkkoja tietoja pinnan
yksityiskohdista löytyy alan kirjoista ja lehdistä, nettiä nyt unohtamatta.
Kuunpimennyksen
kuvaaminen ei juuri poikkea muusta Kuun valokuvaamisesta. Ainoa ero on, että
silloin Kuu on selvästi himmeämpi ja punaisempi, joten ainakin syvimmän
pimennysvaiheen aikana voi joutua säätämään kameran herkkyyttä valotusajan
lisäksi. Kameran asetuksissa värilämpötila on syytä valita päivänvaloksi, sillä
jos valinta on automaatilla, kamera yrittää korjata vääränä pitämäänsä
punertavaa värisävyä ”oikeaksi” ja silloin kuva menee pahasti pieleen.
Raw-kuvaa pystyy kuvankäsittelyssä säätämään tämänkin asian korjaamiseksi, jos
värilämpötilan asetus oikeaksi on unohtunut.
Kuunpimennyksen osittaisen täysvarjopimennyksen aikana
kirkkauserot voivat olla suuria. Tällöin valaistuneesta osasta tulee helposti
ylivalottunut ja varjossa olevasta osasta alivalottunut. Mahdollinen ratkaisu
tähän ongelmaan voi olla kameran kontrastin säätäminen loivemmaksi. Se ei
välttämättä anna parasta mahdollista lopputulosta mutta voi olla osa ratkaisua,
loput säädöistä tehdään kuvankäsittelyssä.
Kuvasitpa mitä kohteita tahansa, muutamia perusasioita ennen kuvausretkeä täytyy
tehdä. Tärkeimmät valmistelut ovat akkujen lataaminen, muistikorttien
tarkistaminen ja tarvittaessa formatointi, kuvauksessa tarvittavien varusteiden
kuten sovittimien ja etälaukaisemisen tarkistaminen jne.
Talvipakkasella kameran
akut hyytyvät nopeasti. Sen vuoksi täyteen ladattuja vara-akkuja olisi hyvä
olla useampia vaihdettavaksi. Sama pätee kaikkiin akkuja tarvitseviin
laitteisiin kuten etä- ja sarjalaukaisimiin. Seurantalaitteen akut on myös
ladattava ja varmistettava, että sähkövirtaa riittää koko kuvaussession ajaksi.
Tarvitset ainakin yhden muistikortin
vaihtovaraksi, sillä vaikka laskisit muistikortin kapasiteetin riittävän
kuvaussession ajaksi, kortille voi tapahtua jotakin ikävää. Tällöin varalla
olevan kortin voi ottaa käyttöön ja selvitellä ongelmakortin tilaa kotosalla
kuvaussession jälkeen. Talvipakkasella pimeässä maastossa se ei varmaankaan
onnistu!
Suomen sääolosuhteissa syksyllä, talvella ja keväällä objektiivin huurtuminen voi muodostua ongelmaksi. Jos siis suunnittelet
pitkää yli tunnin kestävää kuvaussessiota, varusta kameran objektiivi tai
kaukoputki huurtumista ehkäisevällä lämmityslaitteella. Valitettavan usein se
vaatii sen verran sähköenergiaa, että paristot ei ole ratkaisu.
Tällöin voit hankkia mukana kuljetettavan akkupakin, josta virtaa riittää myös
seurantakoneistolle. Kotipihallasi tai jossakin muualla vastaavassa paikassa
myös verkkovirran käyttäminen lienee mahdollista. Jatkonjohdon tulee kuitenkin
olla ulkokäyttöön tarkoitettu ja sitä ei saa vetää pihalle minkään oviaukon läpi, vaan on käytettävä ulkoseinässä olevaa (tms.) pistorasiaa.