sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Rengasmainen auringonpimennys

Auringonpimennyksen näkyvyysalue sijoittuu eteläiselle
pallonpuoliskolle. Kuva © Kari A. Kuure.
Sunnuntaina 26.2.2017 nähdään rengasmainen auringonpimennys. Näkyvyysalue sijoittuu eteläiselle pallonpuoliskolle, jossa pimennys alkaa kello 15.15 Suomen aikaa eteläisellä Tyynellämerellä. Näkyvyysalue siirtyy Etelä-Amerikan eteläkärjen pohjoispuolelta Atlantille jossa syvin pimennys nähdään kello 16.58. Syvimmän pimennyksen aikaan 99 % Auringon pinnasta on peittynyt Kuun taakse. Tämän jälkeen pimennysalue siirtyy kohti Afrikkaa, jossa pimennys päättyy kello 18.31 Suomen aikaa Lobiton kaupungin kaakkoispuolella Angolassa.

Pimennys on tyypiltään rengasmainen, se tarkoittaa sitä, että kun Kuu on keskeisesti Auringon suhteen, se ei peitä Aurinkoa täydellisesti vaan kapea rengas Auringon kirkasta reunaa jää näkyville. Tämä johtuu siitä, että Kuu on hieman liian kaukana (378 000 km) jotta täysvarjo ulottuisin maanpinnalle asti. Tilanne ei ole mitenkään harvinainen, sillä ainakin 1 /3 kaikista auringonpimennyksistä on tätä tyyppiä ja täydellisistä pimennyksistä osa on rengasmainen joko pimennyksen alussa tai lopussa.


Alla ainimaato pimennyksen kulusta suurimman pimennyksen alueelta nähtynä.




perjantai 3. helmikuuta 2017

Missä ovat Etelämantereen rautameteoriitit?

Etelämantereen Transarktiset vuoret
on erinomainen paikka löytää jäätikölle
pudonneita meteoriitteja.
Kuva Wikimedia Commons.
Kuten tunnettua, Etelämanner on loistava paikka etsiä meteoriitteja. Tutkijat tekevätkin vuosittain meteoriittien etsintäretkiä alueille joissa virtaava jää päätyy loukkuun vuorta vasten. Jääpeite ei kuitenkaan vanhennu vaan haihtuu ja samalla jäätikön mukanaan tuomat meteoriitit paljastuvat. Niitä on helppo poimia jäätiköltä.

Kun kerättyjä meteoriitteja on kertynyt nyt jo merkittäviä määriä[1], on käynyt yhä selvemmäksi, että jotakin on vialla. Rautameteoriitit ovat selvästi aliedustettuja, sillä niitä on vain 0,7 % kun muualta kerätyistä meteoriiteista niitä on peräti 5,5 %. Missä ratameteorit ovat, miksi ne näyttävät katoavan.

Manchesterin yliopistossa työskentelevä matemaatikko, tutkija ja Etelämanner-retkikunnan johtaja Geoffrey Evat on kuitenkin mielestään löytänyt hyvän selityksen ilmiölle. Rautameteoriitit aivan samalla tavalla kuin kivisetkin pudottuaan Etelämantereen jäätikölle hautautuvat vuosisadoiksi tai tuhansiksi lumeen ja jäähän. Tänä aikana jäätikkövirta vie ne ablaatiovyökykkeelle[2], jossa kiviset meteoriitit päätyvä jään pinnalle.

Rautameteoriitit lähestyvät pintaa jääpeitteen haihtuessa, mutta parisen kymmentä senttiä jään alla alkaa tapahtua. Rautameteorit
keräävät jään läpi Auringon lämpösäteilyä, lämpiävät ja sulattavat juuri sen verran jäätä altaan, että se korvaa jään haihtumisesta aiheutuneen nousun. Toisin sanoen, ratameteoriitit piilottelevat jäätikön pinnan alla. Tutkijoiden tarvitsee vain ottaa uudeksi työkalukseen metallinilmaisimet ja valtava määrä rautameteoriitteja odottaa noutajaansa.

Huomautukset

[1] Kaikista kerätyistä meteoriiteista 2/3 on peräisin Etelämantereelta.

Rautameteoriitissa näkyy ablaation
jäljet kuoppaisessa mutta muutoin
sileässä pinnassa.
Kuva Wikimedia Commons.
[2] Ablaatio on hieno termi sille, että jää haihtuu vesihöyryksi ilman, että jää sulaa vedeksi. Näin tapahtuu, vaikka lämpötila olisi miinuksella, kunhan ilma sen yläpuolella on riittävän kuivaa. Ja Etelämantereen olosuhteissa näin on.

Ablaatio tarkoittaa myös meteoroidin syöksyessä maapallon ilmakehään sen pinnan höyrystymistä kuuman, useiden tuhansien asteiden lämpötilaisen ilman kuumentaessa meteoroidin pintaa.

torstai 2. helmikuuta 2017

New Horizons teki lentoratatarkistuksen

New Horizons-luotaimen rata ja sijainti.
Kuva NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/
Southwest Research Institute.
NASAn New Horizons-luotain teki keskiviikkoiltana Suomenaikaa lentoradan tarkistuksen käyttämällä ohjausrakettejaan 44 sekunnin ajan. 

Nopeuden muutos oli 0,44 m/s ja sen jälkeen luotain päätyy seuraavien 23 kuukauden lennon jälkeen noin 10 000 km lähemmäksi seuraavaa Kuiperivyön kohdetta, joka on KBO 2014 MU69. Luotain ohittaa kuiperoidin tammikuun 1. päivänä vuonna 2019.


Korjaus tehtiin automaattisesti luotaimen tietokoneen ohjaamana ja siitä saatiin tieto vasta yli viisi tuntia myöhemmin, sillä luotaimen etäisyys Maasta on 5,6 miljardia kilometriä. Ratakorjaus oli ensimmäinen sitten syksyn 2015, jolloin tehtiin peräti neljä perättäistä korjausta.