|
Kuva © Kari A. Kuure. |
Vierailu tähtitornilla voi tartuttaa kaukoputkikuumeen lähtemättömästi keneen tahansa. Usein alttiimpia tartunnalle ovat noin kymmenvuotiaat jälkeläiset, jotka seuraavana aamuna ilmoittavat haluavansa kaukoputken. Siinä sitä sitten on vanhemmilla ihmettelemisillä!
Kaukoputkikuume voi
kyllä iskeä varttuneempaankin ihmiseen ja se on aivan yhtä vaikea paikka kuin
auto- tai venekuume. Kuume ei parane muutoin kuin hankkimalla se kaukoputki,
mutta millainen?
Kaukoputkea
hankittaessa tulisi pitää mielessä se, että mielikuvat tähtiharrastuksesta ja
havaitsemisesta ovat yleensä paljon romanttisempia kuin mitä se todellisuudessa
on! Tähtitaivaan kohteet eivät ole värikkäitä ja eikä niin yksityiskohtaisen
selkeitä, kuin kirjojen ja lehtien kuvissa. Kuvat kun on otettu yleensä
ammattilaiskaukoputkilla, tai vaativat rankaa kuvankäsittelemistä jne.
Pimeässä silmä havaitsee
vain harmaan eri sävyjä, ja rauhaton ilmakehä rajoittaa yksityiskohtien
erottumista sitä enemmän mitä lähempänä horisonttia kohde on. Valitettavan
usein kaukoputken antama kuva mistä tahansa planeetasta on pehmeä, ”kiehuva”
valoläikkä, josta ei saa mitään selvää. Syy tähän ei kuitenkaan ole sen
paremmin havaitsijan kuin kaukoputkenkaan, fysiikan lakeja ei vain pysty
rikkomaan.
Nykyisin on tarjolla monenlaisia kaukoputkia, niin hinnaltaan kuin
malliltaankin. Internetissä kaukoputkien myyjien sivustoja selatessa saa kyllä
infoähkyn, sillä tarjolla on vaikka millaista laitetta. Miten niistä voisi sen
oikean valita? Tähän kysymykseen tämä artikkeli pyrkii vastaamaan.
1. Milloin ja missä havaitaan?
Kaikkein perimmäinen kysymys on
se, missä ja milloin havaintoja tehdään? Onko tarkoitus tai mahdollisuus
havaita vain satunnaisesti Kuuta, vai tulisiko kaukoputkea voida käyttää myös
planeettojen tai jopa syvän taivaan kohteiden havaitsemiseen?
Ihmiset asuvat suurimmaksi osaksi kaupungeissa tai niiden esikaupunkialueilla.
Vain harva enää asuu täysin maaseudulla, jossa ei ole naapureiden valoja
häiritsemässä yöllistä harrastusta. Kaupungeissa ja niiden liepeillä havaintoja
tehtäessä rajoittavana tekijänä on valosaaste, joka tulvii kaikkialle, vieläpä
aika pitkälle maaseudullekin. Valosaaste rajaa aika suuren joukon
mielenkiintoisista havaintokohteista pois, pelkästään sen vuoksi, että taivaalta
heijastuva valo estää niitä näkymästä.
Kaupunkimaisessa ympäristössä havaintoja tehtäessä voidaan keskittyä vain
kirkkaimpiin kohteisiin, kuten Kuuhun, planeettoihin ja harvoihin syvän taivaan
kohteisiin, jotka ovat riittävän kirkkaita näkyäkseen valosaasteen läpi. Tämä
merkitsee kaukoputkivalinnalle sitä, että kaikki havaittavissa olevat kohteet
tulevat näkymään pienehköllä, enintään 127 mm (5”) kaukoputkella.
Satunnaisesti Kuuta ja
mahdollisesti planeettoja katseleva ei tarvitse havaintovälineekseen kovinkaan
suurta kaukoputkea. Kuu on sen verran kirkas kohde, että tavallisesti siitä
tulevaa valoa joudutaan jopa himmentämään kuusuodattimella. Näin etenkin, jos Kuun
vaihe on lähestymässä täysikuuta, tai se on juuri sivuutettu. Kaukoputken
kooksi riittää tällaisessa tapauksessa 70–90 mm.
Kaukoputken mittana
käytetään yleensä objektiivin tai pääpeilin halkaisijaa. Kaukoputken
tyypiksikin (joita käsittelen myöhemmin) voi silloin valita monikäyttöisen
maakaukoputken tähtikaukoputken sijaan.
Kaupungeissa,
esikaupunkialueilla ja maaseututaajamissa kaukoputken hankinnan yhteydessä
tulisikin hankkia myös valosaastesuodatin. Voimakkaasti valosaasteisilla
alueilla, suodattimeksi sopii UHC-suodatin,
joka leikkaa elohopea- ja natriumhöyrylamppujen säteilemiä valon
aallonpituuksia, mutta jättää koskemattomiksi useimpien syvä taivaan kohteiden
säteilemät aallonpituudet. Maaseututaajamissa ja Kuuta sekä planeettoja
havaitessa suodattimeksi yleensä riittää kontrastiboosteri
ja sen lisäksi keskitumma harmaasuodatin.
Joidenkin kaukoputkien mukana tulee vihreä Kuu-suodatin, joka kyllä riittää
alkuun Kuun katselemiseen. Muuhun käyttöön se ei sovellu.
Valosaasteettomalla
maaseudulla (kesämökillä) havaitessa ja mahdollisesti kiinteälle
havaintopakalle tai jopa tähtitorniin voi hankkia suuremman kaukoputken.
Tällöin ensimmäiseksi kaukoputkeksi kysymykseen saattaisi tulla 8” eli noin 200
mm kaukoputken hankinta, vaikka yleensä sellaisen hankintaa suosittelen vasta
muutaman vuoden harrastamisen jälkeen.
2. Liikuteltavuus
Kaupunkimaisessa ympäristössä
tavallisimpia havaintopaikkoja ovat parveke tai lähipuisto. Joskus kuitenkin
tarjoutuu tilaisuus matkustaa kaupungin ulkopuolelle, ja joskus jopa
valosaasteettomille paikoille (jos niitä jostakin enää löytyy?). Tällöin
kaukoputken liikuteltavuus on olennaisen tärkeää.
Liikuteltavuutta arvioitaessa luonnollisesti itse kaukoputken koko ja paino
ovat ne tärkeimmät tekijät. Sen lisäksi myös jalustan koko, paino, mutta myös
tukevuus joutuvat harkintaan. Usein, valitettavasti, kevyehkö jalusta on
heiveröinen, eikä jaksa kannatella kaukoputkea riittävän vakaasti. Seuraus
tästä on, että kaukoputki ja sitä myöten myös kuva heiluu villisti. Tällöin
tietysti havaintojen tekeminen vaikeutuu tai jopa estyy kokonaan. Tukeva jalusta,
vaikka hieman massiivisempikin, on aina varma ratkaisu, vaikka se jouduttaisiin
tekemään kaukoputken koon kustannuksella.
3. Kaukoputkityypit
Jos edellä käsitellyistä asioista
kaukoputken ostamista suunnittelevalle on muodostunut jonkinlainen käsitys havaitsemismahdollisuuksistaan,
seuraavaksi on ratkaistava kysymys kaukoputken tyypistä. Tarjolla on hyvin
monenlaisia ja kauppiaat suosittelevat aloittelijoille mitä milloinkin.
Seuraavassa käsittelen joitakin kaukoputkityyppejä käytettävyydeltään helpoimmasta
alkaen. Kaukoputken käyttäminen vaatii opettelua, joten liian vaikeasti
käsiteltävään kaukoputkityyppiin ei pitäisi sortua kauppiaan vakuutteluista ja
”best prize” -tarjouksista huolimatta.
3a. Maakaukoputki
Maakaukoputki on tarkoitettu ensisijaisesti maakohteiden havaitsemiseen.
Tällaisia maakohteita voivat olla linnut, etäiset maastokohteet tai vaikkapa
ampujien maalitaulut. Kaukoputki näyttää kohteen oikein päin, joten kohde on
siten helposti tunnistettavissa. Maakaukoputkella voi kyllä katsella
tähtitaivaan kohteita. Kuu ja planeetat näkyvät silloin samassa asennossa kuin
paljain silmin, suurempana vain.
Maakaukoputkia on
tarjolla useita erilaisia ja etenkin erihintaisia. Halvimmat tarjoustuotteet
lähtevät alle satasen hintaan, mutta kalleimmista voi joutua maksamaan tuhansia
euroja. Sanomattakin on selvää, että halvimman ja kalleimman välillä täytyy
olla aika suuri laatuero, niin kuvan laadussa kuin rakenteessakin.
Maakaukoputket on useimmiten linssikaukoputkia. Objektiivi muodostuu yleensä kaksiselementtisestä akromaatista, joka
periaatteessa antaa aivan tyydyttävän kuvan. Kuvan laatu tulisi kuitenkin ennen
ostopäätöstä tarkistaa. Kuvan tulee olla kirkas ja terävä laidasta laitaan, ja
siinä ei saa esiintyä selkeästi havaittavia värivirheitä ja kuvakentän tulisi
olla tasaisesti valaistunut, siis ei havaittavaa reunatummentumista vaaleaa
seinää katsottaessa.
Kalleimmissa
maakaukoputkimalleissa on objektiivina kolmilinssiset
apokromaattiset linssit. Kuvan laatu niissä on yleensä täysin moitteeton.
Tällaisten kaukoputkien hinta on kuitenkin yleensä niin paljon korkeampi, että
se rajoittaa jo luonnollisesti niiden hankintaa. Apokromaattista maakaukoputkea
parempana vaihtoehtona pidänkin varsinaisen (apokromaattisen)tähtikaukoputken
hankintaa, jonka yleensä saa hankittua apokromaattista maakaukoputkea paljon
edullisemmin.
Maakaukoputken
okulaari voi olla kiinteä tai vaihdettava. Kiinteät okulaarit ovat usein
zoomattavia, eli kuvan suurennusta voidaan muuttaa. Kuvan laatu ei saisi
kuitenkaan huonontua, eikä kuvakentän liiaksi kaventua suurimmallakaan
suurennuksella. Vaihdettavat okulaarit sen sijaan antavat parhaimman kuvan,
mutta ovat yleensä ylihinnoiteltuja ja merkkikohtaisia. Joidenkin kaukoputkien
mukana saattaa tulla sovitin, jolla tavallisia (ja usein edullisempia)
tähtikaukoputken okulaareja voi käyttää tämän tyyppisessä kaukoputkessa. Joskus
sovittimen voi hankkia lisävarusteena.
3b. Linssikaukoputki
|
Kuvan linssikaukoputki on varustettu aurinkosuotimella. Kuva © Kari A. Kuure. |
Linssikaukoputket ovat perinteisiä tähtikaukoputkia. Tähtikaukoputken
muodostama kuva on ylösalasin ja näin ollen se soveltuu huonosti maakohteiden
havainnointiin. Kulmapeilin avulla kuva kyllä kääntyy pystysuunnassa oikein
päin, mutta on edelleen peilikuva. Kulmaprisma kääntää kuvan täysin oikeinpäin,
mutta välineenä se on arvokkaampi hankinta kuin kulmapeili.
Linssikaukoputki soveltuu erinomaisesti Kuun ja planeettojen havainnointiin.
Usein objektiivin halkaisija on varsin vaatimatonta luokkaa, joten tämä
kaukoputkityyppi ei sovellu syvä taivaan kohteiden havaitsemiseen aivan paria
kolmea kirkkainta kohdetta lukuun ottamatta. Hyvälaatuinen kaukoputki antaa
terävän ja kontrastisen kuvan, kun taas huonolaatuinen ”tavaratalo” kaukoputki
pilaa takuuvarmasti orastavan harrastuksen.
Linssikaukoputkien
perustyyppi on kaksilinssisellä akromaattisella objektiivilla varustettu
putki. Kaukoputken polttoväli voi olla 400–1200 millimetriä. Pitkäpolttovälinen linssikaukoputki on
kuitenkin hieman hankala käsitellä ja tärinäarka, joten suositeltavin
polttoväli on enintään 600–700 millimetriä.
Akromaattisessa objektiivissa voi olla joitakin kuvan laatuun
vaikuttavia ominaisuuksia, joita on vaikea korjata. Edullisimpien kaukoputkien
objektiivit ovat yleensä ilmavälisiä, jolloin kuvassa näkyy värivirheitä
(väärä-väri-ilmiö) etenkin suurien kontrastierojen rajamailla. Niitä voi kyllä
jonkin verran korjata suodattamalla, mutta suodatin saattaa olla sen verran
arvokas hankinta, että senkin rahan voisi paremmin käyttää sijoittamalla
laadukkaampaan akromaattiin (kitatut linssit) tai apokromaattiseen
kaukoputkeen.
Apokromaattinen objektiivi on tehty kolmesta linssistä.
Nykyisin tällaisissa linsseissä käytetään yhtenä linssinä Extra Low Dispersion
eli ED-lasia, jolloin kuva on yleensä täysin virheetön. Haittapuolena on
kuitenkin kaukoputken perusmallia huomattavasti korkeampi hinta. Lisähinta yleensä
kannattaa maksaa, vaikka sitten kaukoputken koon kustannuksella. Hieman
pienempi ED- kaukoputki saattaa mahtua budjettiin,
ja on pitkän päälle tyydyttävämpi hankinta.
3.c Smith-Cassegrain ja Maksutov -tyyppiset kaukoputket
|
Pieni S-C-kaukoputki. Kuva © Kari A. Kuure. |
Molemmat
kaukoputkityypit ovat kasvattaneet viime vuosina suosiotaan huomattavasti
lähinnä käytettävyytensä ja edullisen hankintahintansa vuoksi. Aikaisemmin nämä
kaukoputket olivat kalliita, mutta Kiinassa aloitettu massatuotanto on tehnyt
niistä markkinoiden edullisimpia malleja. Kehityksen suuntaa on pidettävä
hyvänä, sillä näiden laitteiden kuvan laatu on yleensä hyvä tai jopa
erinomainen.
Molemmissa kaukoputkityypeissä valoa kokoavan elementtinä on pääpeili.
Pääpeilistä valo heijastetaan apupeiliin, josta edelleen pääpeilissä olevan
reiän kautta putken taakse, jonne kuva muodostuu. Tällöin kaukoputken
käyttäminen on luonnikasta ja muistuttaa linssikaukoputkien käyttämistä.
Samankokoisista kaukoputkista Smith-Cassegrain (SC) on hieman kevyempi, johtuen
ohuemmasta korjauslinssistä. Vastapainoksi Maksutovin(M, MC tai MSC)
huoltotarve on jonkin verran vähäisempi ja rakenne hieman tukevampi. Näin ollen on aivan makuasia, kumman tyyppisen
kaukoputken valitsee! Usein valmistajilta on saatavissa ainakin muutamia
keskikokoisia laitteita molempina tyyppeinä.
Näissä
kaukoputkityypeissä on pitkä polttoväli ja suhteellisen pieni valovoima.
Kameran linssinä niiden ”aukko” liikkuu siellä f/8 – f/15 välillä. Pitkästä
polttovälistä johtuen, niiden ”tosikentän” laajuus taivaalla on kapeahko,
tyypillisesti siinä 1,5–0,8°. Täydenkuun halkaisija on hieman enemmän kuin
0,5°.
Pitkästä polttovälistä
johtuen kaukoputkella saatava suurennus on jo merkittävä tavallisimmilla
okulaareilla. Näin ollen ne sopivat erityisen hyvin Kuun, planeettojen,
kaksoistähtien, pallomaisten tähtijoukkojen ja mahdollisesti kirkkaimpien
galaksien havainnointiin. Himmeitten tähtisumujen havainnointiin niiden
valovoima on hieman vähäinen ja avonaisten tähtijoukkojen havainnointiin niiden
antama kuvakettä on hieman liian kapea.
3d. Newton-kaukoputki
|
Newto-kaukoputki syvä taivaan kohteiden havaitsijoille. |
Newton-kaukoputki on usein se kaukoputkimalli, jota kauppiaat suosittelevat
ensimmäiseksi kaukoputkeksi. Kauppiaan
vakuutteluihin ei pidä uskoa, sillä tämä putkityyppi on vaikea
aloittelijalle ja kokeneellekin harrastajalle erittäin työläs monien huolto- ja
käyttötoimenpiteiden vuoksi.
Newton-kaukoputket ovat yleensä erittäin edullisia ja niiden kuvanlaatu on
kohtalainen. Valovoimaisessa Newton-putkessa kuvassa on koma-virhettä , siis tähdet
näkyvät komeettamaisina viiruina kuvakentän reunoilla. Sen korjaaminen vaatii
yleensä suhteellisen kalliin korjauslinssin.
Rakenteellisesti Newton-putki
on pitkä. Se on siis vaikeasti kuljetettava, ja vaatii erittäin tukevan
jalustan. Lisäksi jalustan valmistuksessa syntyneet epätarkkuudet (toleranssit)
näkyvät pitkästä rakenteesta johtuen kuvan voimakkaana heilumisena.
Suurikokoisena, paljon valoa keräävänä valovoimainen (f/5) Newton-putki
soveltuu syvä taivaan kohteiden havainnointiin. Planeettojen havainnointiin
putki sopii huonommin, sillä pienikin optisten osien virhekohdistus
heikentää kuvan laatua merkittävästi, etenkin kontrasti ja erotuskyky
heikkenevät planeettojen vaatimilla suurilla suurennuksilla.
4. Okulaarit
|
Valikoima erilaisia okulaareja. Kuva © Kari A. Kuure. |
Kuvan laadun määrä
koko optinen ketju, ja niinpä heti kaukoputken hankinnan yhteydessä tulisikin
ostaa pari laadukasta okulaaria (sekä mahdollisesti laadukas Barlow-putki).
Kaukoputkien mukana yleensä tulee pari okulaaria (ja mahdollisesti muitakin
varusteita), mutta niiden laatu on yleensä korkeintaan tyydyttävä mutta varsin
usein heikko.
Hyvä okulaari (esimerkiksi superplösl) maksaa helposti yli 80–120 euroa.
Sijoitus kyllä kannattaa, sillä kaukoputken vaihtuessa okulaarit kuitenkin
säilyvät täysin käyttökelpoisina vuosikausia. Ensimmäisten okulaarien
suositeltavia polttovälejä ovat noin 13 mm, 17 mm ja 30 mm polttoväliset
okulaarit. Okulaarien valinnoissa tulisi kiinnittää moneen muuhunkin asiaan
huomiota, mutta riittävän laadukkaassa okulaarissa nämä muut asiat ovat
kohdallaan.
Barlow-putkella saadaan kasvatettua okulaarin antamaa suurennusta yleensä
kaksinkertaiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että edellä esimerkiksi mainituilla 13
mm ja 17 mm okulaareista saadaan yhdessä 2× Barlow-putken kanssa sama suurennus
kuin 6,5 mm ja 8,5 mm okulaareilla. Näin ollen käytettävissä olevat okulaarien
polttovälit määrältään tuplaantuvat yhden laitteen hankinnalla. Aivan
ilmaiseksi tämä ei kuitenkaan tapahdu, sillä yleensä hintana on kuvan laadun
heikkeneminen. Jos Barlow-putki on hyvälaatuinen (ja hankintahinta sen
mukainen), kuvan laadun heikkeneminen on kuitenkin lähes huomaamatonta.
Jotkin okulaarimallit eivät sovellu
käytettäväksi Barlow-putken kanssa, sillä niissä itsessään saattaa olla jo
valmiiksi sisäänrakennettuna Barlow-elementti. Yksityiskohtaisempia tietoja
kustakin okulaarityypistä ja valmistajan mallista löytyy yleensä valmistajan
nettisivuilta.
5. Suodattimet
|
Käyttökelpoisia suotimia. |
Kaukoputkikauppiaat
kauppaavat myös runsaasti erilaisia lisävarusteita. Etenkin edullisen tuntuiset
suodatinsetit tuntuvat olevan ylipääsemätön houkutin lisätä liikevaihtoa. Muuta
arvoa niillä sitten ei olekaan.
Harrastuksen
alkuvaiheessa tarvitaan vain pari kolme suodatinta:
- täysin
kirkas suodatin lähinnä pölysuojaksi, esimerkiksi Astronomik MC-Klarglas
1,25"
- kontrastiboosteri
tai valosaastesuodatin, esimerkiksi Baader Contrast Booster 1,25” tai Astronomik
CLS- suodin 1,25".
- harmaa-
tai kuusuodattimen, esimerkiksi Baader harmaasuotimet (12,5 % ja/tai 25 %)
tai Celestron kuusuodin (18 %).
Esimerkeissä mainitut vaihtoehtoiset
suodattimet eivät ole täysin 1:1 lajissaan, vaan niillä on hieman poikkeavia
ominaisuuksia suodatettavien aallonpituuksien ja suodatuksen voimakkuuden
suhteen. Ne kuitenkin vastaavat hyvin toinen toisiaan visuaalisessa
havaitsemisessa.
Kirkkaan suodattimen kanssa voi olla
ongelmia kiinnittämisessä, se kun tulisi tehdä sellaiseen osaan, joka on kiinni
kaukoputkessa jatkuvasti. Lisäksi, jos kiinnitys tehdään liian kauas
okulaarista, suodattimen kehys voi vinjetoida (aiheuttaa reunatummentuman) kuvaa. Jotkin
suodatinvalmistajat valmistavat esimerkiksi SC-kaukoputkeen sopivia
suodattimia. Ne ovat hinnakkaampia kuin vastaavat okulaarisuodattimet, mutta ne
estävät kaukoputken sisäpuolisen pölyyntymisen hyvin tehokkaasti. Jos
kulmapeiliä pidetään kaukoputkessa kiinni jatkuvasti, niin silloin suodattimen
voi kiinnittää siihen osaan, joka menee kaukoputken okulaariputken sisään. Tämä
on mahdollista, jos kulmapeilissä on suodinkierre.
Pölysuojan olemassa
olo siirtää pölyyntymisestä johtuvaa remontin tarvetta kauas tulevaisuuteen.
Joka tapauksessa tarvitset sulkutulpan kaukoputken säilytyksen ajaksi, yleensä
se tuleekin kaukoputken mukana. Pöly on kaukoputken pahin vihollinen ja sen
pääsyn estäminen kaukoputkeen on tärkeää.
Kontrastiboosteri ja valosaatesuodatin
(UHC tai CLS)suodattavat kaupungin lähistöllä aina taivaalla olevaa
valosaastetta. Se näkyy valokuvissa punertavana hohteena kaikkialla
taivaalla. Se estää heikkovaloisia kohteita näkymästä, vaikka ne muutoin
olisivatkin kaukoputkella nähtävissä.
Harmaa- tai kuusuodatinta tarvitaan nimenomaan
Kuun ja planeettojen havaitsemisessa. Etenkin lähellä täysikuuta Kuu on sen
verran kirkas, että ilman suodatinta se tahtoo häikäistä. Planeetat eivät
häikäistymistä aiheuta, mutta silmä verkkokalvo saturoituu paikallisesti ja
kohteista katoaa kaikki yksityiskohdat. Himmentämällä (siis suodatinta
käyttäen) riittävästi saturaatiota ei tapahdu ja yksityiskohdat tulevat
näkyville. Vaihtoehtoisesti polarisaatiosuodatinparilla voi säätää läpäisevän
valon määrää 50–0 %.
Värillisiä suotimia kaupataan hyvin
edullisina paketteina. Käytännössä niitä ei tarvita lainkaan, joten unohda ne
myyjän vakuutteluista huolimatta. Aikaisemmin vaalean keltaista käytettiin
lisäämään kontrastia mutta nykyisin kontrastiboosteri hoitaa asian paljon
tehokkaammin. Pitempään harrastaneet voivat käyttää hyvin vaaleita värillisiä
suodattimia, joilla voi saada joitakin planeettojen yksityiskohtia helpommin
näkyville. Paketeissa myytävät värisuodattimet ovat kuitenkin yleensä liian
tummia ja tarkoitettu hyvin valovoimaisten ja isohkojen kaukoputkien kanssa
käytettäväksi.
Suodattimien kohdalla
pätee sama sääntö kuin muidenkin varusteiden ja laitteiden kohdalla: Laatuun
kannattaa sijoittaa, sillä kaikkein halvimpien hinta on saatu alaspäin vain
laadusta tinkien!
6. Jalustat
|
EQ-jalusta. |
Aivan yhtä tärkeä asia
kuin oikea kaukoputkityyppi, on jalusta. Kaukoputket yleensä ostetaan paketeissa joihin
myös jalusta kuuluu. Tämä vaihtoehto ei
kuitenkaan ole paras, vaikkakin aloitteleva tähtiharrastaja yleensä pääsee
kaikkein helpoimmalla hankkiessaan tällaisen paketin.
Pakettijalustat ovat
yleensä liian kevytrakenteisia tai peräti aivan väärän mallisia itse
kaukoputkelle. Etenkin rakenteellisesti pitkät Newton- ja linssikaukoputket myydään
säännöllisesti liian heiveröisten jalustojen kassa. Lopputuloksena on heiluvia
ja täriseviä yhdistelmiä, joilla havaintojen tekeminen on enempi tuskaa kuin
nautintoa.
6a. Ekvatoriaalinen eli EQ-jalusta
Jalusta koostuu
kolmijalasta ja seurantakoneistosta. Kolmijalka on halvemmissa
kaukoputkipaketeissa yleensä alumiiniprofiilia, jota ei voi pitää kovinkaan
hyvänä ratkaisuna. Tällainen jalusta yleensä tärisee voimakkaasti, ja tärinän vaimeneminen
kestää pitkään.
Selkeästi parempi
kolmijalkamalli on teräsputkesta rakentuva malli. Ne ovat yleensä jykevämpiä ja
tärinät vaimenevat suhteellisen nopeasti (tärinätöntä jalustaa ei ole
olemassa). Onneksi nykyisin yhä useampi kaukoputkipaketti sisältää tällaisen
kolmijalan tai sen voi hankkia vaihtoehtoisena.
Seurantakoneisto
koostuu kahdesta toisiinsa nähden suorassa kulmassa olevasta akselistosta,
niihin liittyvistä tukirakennelmista ja vaihteistoista. Tarkoituksena on, että
oikein pystytetyn ja suunnatun seurantakoneiston tuntiakseli (RA-akseli) on
samansuuntainen maapallon pyörimisakselin kanssa. Toisin sanoen, tuntiakselin
suunasta taivaalta pitäisi löytyä Pohjantähti, joka sijaitsee vain 0,6° etäisyydellä
tähtitaivaan pohjoisnavasta.
Deklinaatio-akseli on
kohtisuorassa tuntiakseliin nähden ja sen avulla kaukoputki voidaan kohdistaa
taivaan ekvaattorista eri kulmaetäisyyksillä oleviin kohteisiin.
Tuntiakseli (ja
deklinaatioakseli) voidaan varustaa seurantaa ja suuntaamista helpottavilla
sähkömoottoreilla. Etenkin tuntiakselin varustaminen moottoroidulla seurannalla
on järkevää jo harrastuksen alkuvaiheessa. Joissakin jalustamalleissa
moottorointi on jo valmiiksi tehty.
Seurannan toimimisen
edellytyksenä on, että jalustaja seurantakoneisto on suunnattu huolellisesti
Pohjantähden avulla pohjois-eteläsuuntaiseksi ja tuntiakseli on säädetty
oikeaan korkeuskulmaan havaintopaikan maantieteellisen leveyden mukaan.
Suuntaaminen pelkästään Pohjatähden avulla on riittävä visualihavainnointiin,
mutta valokuvaamista varten suuntaus on tehtävä paljon tarkemmin.
6b. Atsimutaallinen jalusta
Atsimutaallinen
jalusta on hyvin suosittu ”lapsille” tarkoitetuissa kaukoputkissa. Niissä ei
ole varsinaista seurantakoneistoa, vaan kaukoputken suuntaaminen kohteeseen
tapahtuu suoraan suunnan ja kohteen korkeuden mukaan. Ongelmana tälle
jalustatyypille voidaan pitää sitä, että havaitsija joutuu huolehtimaan kohteen
pysymisestä kaukoputken kuvakentässä kaiken aikaa.
Atsimutaallista
jalustatyyppiä ei voi suositella kuin erikoistapauksessa. Se voi olla hyvä
valinta suunnaltaan rajoittuneessa havaintopaikassa kuten parvekkeella, jossa
seurantakoneiston suuntaaminen visuaaliseen havainnointiin Pohjatähden avulla
on mahdotonta. Atsimutaalinen jalusta sopii myös maakaukoputkelle, jolloin se
soveltuu tähtitaivaan kohteiden katseluun paremmin kuin mahdollisesti
kaukoputken mukana tuleva pöytäjalustaa käyttämällä.
6c. Dobson-kaukoputket ja jalusta
|
Dobson-jalusta. |
Dobson-kakoputket ovat
lähes poikkeuksetta Newton-tyyppisiä ja valovoimaisia kaukoputkia. Yhteistä
niille on, että niiden jalusta on periaatteessa atsimutaalinen, mutta se
muodostuu laakereilla pyörivästä laatikosta ja itse kaukoputkeen kiinnitetyistä
liukupyöristä. Joissakin malleissa on myös maantieteellisen leveyspiirin
mukaisen kallistamisen mahdollistava kiilarakenne ja mahdollisesti vielä
moottoroitu seuranta.
Kaukoputki ja sen
jalustarakenne on suurikokoinen, joten sen säilyttäminen ahtaassa
kaupunkiasunnossa ei ole niitä helpoimpia tehtäviä. Syvä taivaan laajojen ja
sumukohteiden havaitsemista harrastavat yleensä käyttävät tällaista kaukoputkea
vakituisilla pimeäntaivaan alla olevilla havaintopaikoilla. Aloittelevalle
harrastajalle tämä kaukoputkityyppi harvoin on onnistunut valinta.
6d. Goto-jalustat
Nykyisin on saatavilla
pelkästään tai usein kaukoputken kanssa paketissa goto-jalusta, joka ohjauselektroniikkansa
avulla pystyy suuntaamaan kaukoputken
haluttuun kohteeseen. Goto-kaukoputket ja -jalustat helpottavat kohteiden
etsimistä tähtitaivaalta. Haittapuolena kuitenkin on, että jalusta täytyy
suunnata tarkasti ennen havaintojen aloittamista. Tehtävää valmistaja on
kuitenkin yrittänyt helpottaa tekemällä tietokoneohjelman ja ohjeistanut sen
käyttöä. Valmistajasta riippuen tässä on onnistuttu yleensä enemmän tai
vähemmän hyvin, joten huollelisuutta vaaditaan niin ohjeiden lukemisessa kuin niiden toteuttamisessa.
|
EQ-mallinen goto-jalusta. Kuva © Kari A. Kuure. |
Goto-jalustoja on
periaatteessa kahta tyyppiä: atsimutaallisia ja ekvatoriaalisia. Näistä
tyypeistä atsimutaallinen pystytys on käyttäjälle helpompi ja suuntaaminen
hoituu yleensä nopeammin. Haittapuolena on vain, että jalusta sopii käytännössä
vain visuaaliseen havaitsemiseen, sillä kuvakettä kiertyy hiljalleen
havaintojen aikana. Näin ollen valokuvaamista ainakaan kovin pitkillä
valotusajoilla ei voida tehdä.
Joissakin
jalustamalleissa on mahdollisuus käyttää erikseen hankittavaa kiilaa tai sellainen
on jo valmiiksi rakennettu jalustaan, jolloin suuntauksen voi tehdä myös
ekvatoriaalisesti.
Ekvatoriaalinen
goto-jalusta, etenkin riittävän tukevana mallina, toimii hyvin myös
valokuvatessa tähtitaivaan kohteita. Suuntaus on joka tapauksessa vaativampi
tehtävä kuin atsimutaallisesti pystytetyssä mallissa, mutta valokuvaamiselle ei
ole mitään käytännön esteitä.
7. Yhteenveto
Ensimmäiseksi kaukoputkeksi valosaasteisilla paikoilla havaitsevalle sopiva hankinta on jokin seuraavista vaihtoehdoista:
Harvoin Kuuta ja planeettoja havainnoivalle paras valinta on 70–90 mm maakaukoputki hyvälaatuisella zoom-okulaarilla varustettuna. Jalusta on yleensä atsimutaallinen tai hyvälaatuinen kamerajalusta voi olla käyttökelpoinen ratkaisu.
Pääasiassa Kuuta ja planeettoja havaitsevalle paras valinta on joko
- 70–90 mm ED-linssikaukoputki,
- 102–154 mm Smith-Cassegrain tai Maksutov -kaukoputki.
Jalustavaihtoehtoja ovat
- Goto-tyyppinen seurantakoneisto
- EQ- tai atsimutaallisella suuntauksella.
Suositeltavia kaukoputkia ovat :
- Celestron NexStar SL 102 (linssikaukoputki)
- Celestron NexStar 4 SE (myös 5 SE tai 6 SE)
- Sky-Watcher Skymax-102.
Yleiskaukoputkeksi ja kirkkaimpien syvä taivaan kohteiden havaitsijalle käytännöllisin valinta on 127–183 mm S-C tai Maksutov -kaukoputki. Jalustana tukeva EQ- tai Goto-EQ-jalusta.
- Sky-Watcher Skymax-127 SynScan AZ GOTO
- Celestron NexStar 5 SE (tai 6 SE).
Mainitut kaukoputkimalli ovat vain esimerkin vuoksi, monelta muulta valmistajalla on tarjonnassaan aivan vastaavia malleja!
Tarvitset myös muutaman laadukkaan okulaarin kaukoputken mukana mahdollisesti tulevien heikkolaatuisten okulaarien korvaamiseen!
Aloittelevan tähtiharrastajan tulisi välttää Newton-kaukoputken hankintaa, lähinnä sen vaatiman huoltomäärän ja käytön opettelun vaikeuden vuoksi. Harrastuksen myöhemmässä vaiheessa se voi olla hyvä hankinta.
8. Kaukoputkien myyjiä
Kaukoputkia
myyvät hyvin monet yritykset. Kokemukseni mukaan luotettavia ja hyvin
palvelevia ovat:
ja muutamat muut.
Nettikeskuteluista löytyy tietoja ja arvioita etenkin sellaisista myyjistä joita tulisi välttää. Ei suositeltavia kaukoputkikauppiaita on myös suomalaisissa nettikaupoissa!