Blogissani käsitelen avaruustutkimukseen, tähtitieteeseen ja -harrastamiseen liittyviä aiheita: uutisia, havaintoja, laite- ja ohjelmaesittelyjä ja kirja-arvosteluja. Tekstejä tuottaessani olen voinut käyttää apuna tutkimuslaitosten tiedotteita ja tekoälysovelluksia ilman, että siitä erikseen olen kertonut kussakin artikkelissa. Yksikään artikkeli ei kuitenkaan ole sellaisenaan AI:n jäljiltä julkaistu, vaan olen tarkistanut faktat ja editoinut tekstiä paremmin ymmärrettäväksi.
Huhtikuun alussa huolto- ja uudistustöiden jälkeen uudelleen käynnistetty LIGo-Virgo-observatoriot havaitsivat huhtikuun 26 päivänä kello 18.22.15 Suomen aikaa, jotakin mikä tulkittiin gravitaatioaalloiksi. Havainto sai luettelotunnuksen S190426c ja se näyttää syntyneen neutronitähden pudottua mustaa aukkoon.
Havainnekuva neutronitähden ja musta aukon yhdistymisestä. Kuva NSF/LIGO/Sonoma State University/A. Simonnet.
Tutkimuksen tämän havainnon osalta jatkuvat, mutta alustavasti yhdistyminen tapahtui noin 1,2 miljardin valovuoden etäisyydellä. Havainto on sen verran heikko ja aikaisemmista poikkeava, että tutkijat eivät varmasti pysty, ainakaan toistaiseksi, määrittämään millainen tapahtuma sen on aiheuttanut. Suurin mahdollisuus, noin 13 % todennäköisyydellä, on musta aukon ja neutronitähden yhdistymisellä.
Gravitaatioaallot tulivat jostakin kehystetyn alueen sisältä. Kuva NSF/LIGO/Sonoma State University/A. Simonnet.
Nyt ilmoitettua havaintoa edeltävänä päivänä, siis huhtikuun
25. päivänä havaittiin myös gravitaatioaaltoja. Ne tulivat ensimmäisten
analyysien mukaan kahden neutronitähden törmäyksestä. Lopputulos tällaisessa
törmäyksessä on hyvin suurella todennäköisyydellä musta aukko.
Kahden neutronitähden törmääminen tuottaa yleensä myös
runsaasti sähkömagneettista säteilyä, joka on mahdollista havaita optisilla
teleskoopeilla tai radioteleskoopeilla. Elokuussa 2017 tällainen yhteishavainto
tehtiinkin. Nyt, huhtikuun 25. päivänä tapahtuneen törmäyksen S190425z
yhteydessä ei ainakaan vielä ole optisen alueen tai radiohavaintoja tehty, eikä
näin ollen törmäyksen paikka on edelleen tarkentumatta, vaikka etäisyydelle on
saatu arvioitua noin 500 miljoonaa valovuotta. Paikan määrittelyä vaikeutti se,
että LIGO Hanford oli off-line -tilassa ja havainnot tehtiin vain LIGO
Livingstonissa ja Virgolla Italiassa. Huhtikuun 26. päivänä havainnot tehtiin
kaikissa kolmessa observatoriossa, joten paikan määritteleminen pitäisi olla
hieman helpompaa.
Gravitaatioaaltoja havaittiin ensikerran vuonna 2015. Havaintoverkko on havainnut kaikkiaan 13 mustan aukon yhdistymistä, kaksi neutronitähtien törmäystä ja nyt viimeksi (26.4.) mustan aukon ja neutronitähden törmäyksen.
Yhdysvalloissa sijaitsevat LIGO-observatoriot ovat jälleen
havaitsemassa maailmankaikkeuden gravitaatioaaltoja. Niiden vuoden kestänyt uudistustyö
on saatu päätökseen ja havainnot aloitettiin huhtikuun alussa.
LIGO-observatorio Livingstonissa Yhdysvalloissa. Kuva Caltech/MIT/LIGO Lab.
Laiteuudistuksista tärkein oli voimakkaampien
laser-laitteiden asentaminen. Lisäteho parantaa instrumenttien herkkyyttä.
Samaan tähtää myös muutokset itse lasersäteessä. Niiden halkaisijaa on pyritty
saamaan kapeammiksi.
LIGO-observatorioiden lisäksi gravitaatioaaltoja havaitsee
Italiassa oleva VIRGO ja mahdollisesti ensisyksystä alkaen myös Japanissa
sijaitseva KAGRA -observatoriot. Mitä useampi observatorio tekee havaintoja
samasta gravitaatioaallosta, sitä tarkemmin sen lähde taivaalla voidaan
määrittää.
Gravitaatioaallot syntyvät massiivisten mustien aukkojen,
neutronitähtien tai näiden yhdistelmien törmäysten seurauksena. Tutkijat
toivovat havaitsevansa epäsymmetrisen neutronitähden lähettämien havaitsemista,
vaikka tällaisten kohteiden tuottamat aallot ovat intensiteetiltään pieniä.
Signaali on kuitenkin jatkuvaa, joten sen havaitseminen olisi kuitenkin
mahdollista tunnistamisen jälkeen.
Toistaiseksi havaittuja gravitaatioaaltoja on
puolenkymmentä. Ne ovat massiivisten mustien aukkojen yhdistymisiä. Vain
yhdessä tapauksessa kyseessä on ollut neutronitähtien törmäys. Tutkijat ovat
näistä erityisen kiinnostuneita, sillä neutronitähtien törmäys tuottaa myös sähkömagneettisen
säteilyn välähdyksen ja se puolestaan on mahdollista havaita avaruuskaukoputkilla.
Mustien aukkojen yhdistyminen ei tuota havaittavaa purkausta sähkömagneettisen
säteilyn alueella. Gravitaatioaaltojen ja smg-säteilyn yhdistävät havainnot mahdollistavat
kohteen etäisyyden ja paikan määrittämisen ja se puolestaan auttaa tutkijoita
määrittämään myös puhtaasti gravitaatioaaltoja tuottavan tapahtuman etäisyyden
määrittämisessä.
Havaitut mustien aukkojen sulautumiset. Kuvassa on esitetty mustien aukkojen massat ennen ja jälkeen sulautumisten. Kuva LIGO.
LIGO-observatoriot julkaisivat uuden
gravitaatioaaltohavainnon marraskuun 15. päivänä (2017). Itse havainto oli tehty
kesäkuun 8. päivän kello 2.01.16 UT aikaan Linvingstonissa sijaitsevassa
observatoriossa.
LIGO-observatorioista Hanford oli huolettavana ja sen vuoksi
hälytykset olivat siellä kytketty pois toiminnasta. Muutoin laitos oli
havaintovalmiina ja aallot havainto tehtiin myös siellä huollosta huolimatta.
Havainto sain tunnuksekseen GW170608.
Italiassa lähellä Pisan kaupunkia sijaitseva
Virgo-observatorio ei vielä siihen aikaan ollut tutkimuskäytössä, sillä sen
ensimmäiset havainnot aloitettiin vasta elokuun alussa. Virgo tutkimusryhmä
kuitenkin osallistui LIGO-observatorioiden havaintojen käsittelyyn.
Havaintojen perusteella tutkimusryhmä laski toisiinsa
sulautuneiden mustien aukkojen kokojen olleen 7 ja 12 auringonmassaa[1]
ja lopputuloksena oli 18 auringonmassainen musta aukko. Näin ollen pari
auringonmassaa säteili tapahtumasta gravitaatioaaltoina.
Gravitaatioaaltojen taajuuden muutos juuri ennen yhdistymista. Kuva LIGO.
Tapahtuma sattui yli miljardin valovuoden etäisyydellä[2].
Paikkamääritys oli tietysti hyvin epätarkkaa vain kahden observatorioiden
tietojen perusteella. Se kuitenkin sijaitsee pohjoisella tähtitaivaalla ja alue
on noin 520 neliöastetta laaja.
Tapahtuma oli mielenkiintoisesti toistaiseksi pienimpien
mustien aukkojen aikaansaama mitä koskaan on havaittu. Mustien aukkojen koot
olivat kuitenkin lähellä GW151226 tehdyn havaintojen mustien aukkojen massoja,
jotka olivat 8 ja 14 auringonmassaa ja silloin lopputuloksena oli 21
auringonmassainen musta aukko. Molemmissa LIGO-obaservatorioissa (Hanford ja
Livingston) gravitaatioaaltojen aikaansaama signaalit olivat hyvin heikkoja,
juuri ja juuri sillä tasolla, että havainto pystyttiin tekemään vaadittavalla
luotettavuudella.
Huomautukset
[1] Massat olivat 7±2 MSun ja 12+7-2
MSun 90 % luottavuudella.
[2] Etäisyydeksi laskettiin 340±140 MPc (mega parsekkia) joka
on 1 108 400 000 valovuotta ja se vastaa punasiirtymää z= 0,07±0,03.
Lokakuun 16. päivänä saatiin odotettu tieto tieteellisestä
läpimurrosta. Molemmat LIGO- observatoriot Yhdysvalloissa[1] ja
Virgo-observatorio[2][6] Italiassa oli havainnut gravitaatioaaltoja,
joiden alkuperäksi paljastui kahden neutronitähden[3] törmäys ja yhteensulautuminen.
Tapahtuma synnytti myös kirkkaan gammasäteilyn purkauksen[4] (GRB),
jotka puolestaan havaittiin avaruudessa Maata kiertävillä radoilla olvissa
Fermi- ja INTEGRAL-obsrevatorioissa. Hyvin pian osoittautui, että molempien
havaintojen aiheuttaja sijaitsi eteläisellä tähtitaivaalla Vesikäärmeen
tähdistössä sijaitsevassa NGC 4993 galaksissa.
Gravitaatioaallot, jotka saivat tunnuksen GW170817,
havaittiin elokuun 17. päivänä (2017) kello 12.41.04 UTC aikaa (kello 15.41.04
Suomen aikaa). Havainto tehtiin kaikissa kolmessa laser-interferometrissä samanaikaisesti,
tai oikeammin niin pienellä aikaerolla, että gravitaatioaaltojen lähteen
sijainti pystyttiin laskemaan hyvin tarkasti. Gravitaatioaaltoilun kesto oli
peräti 100 sekuntia, mikä on ennennäkemättömän pitkä aika. Aikaisemmin havaitut
aallot ovat ajallisesti kestäneet vain 0,2–0,5 sekuntia. Poikkeuksena kuitenkin
oli GW151226 joulukuun 26. päivänä vuonna 2015 tehty havainto, jolla oli
pituutta noin 1,6 sekuntia.
Neutronitähtien törmäyspaikka on osoitettu nuolella. Kuvissa nähdään jälkihehkun himmeneminen.
Gravitaatioaaltojen havaitsemisen jälkeen kului aikaa vain
1,7 sekuntia, kun röntgenpurkauksia avaruudessa etsivät Fermi- ja
INTEGRAL-observatoriot tekivät gammapurkauksesta havainnon. Ne paikansivat
purkauksen eteläiselle tähtitaivaalle Vesikäärmeen tähdistöön ja lähettivät
automaattiviestin GRB-purkauksesta sähköpostilla. Näin suuri joukko
maanpinnalla olevia ja avaruudessa olevia observatorioita pystyi tekemään
purkauksesta havaintoja ensimmäisistä minuuteista alkaen.
Seuraavaksi saatiin optinen havainto kilonovaksi[5]
kutsutusta ilmiöstä. Aikaa oli kulunut gravitaatioaaltojen vastaanottamisesta
10 tuntia 52 minuuttia. Kilonovan havaitseminen varmisti paikaksi galaksin NGC
4993 Vesikäärmeen tähdistössä. Varmistus oli välttämätöntä, sillä alustavan
paikanmäärityksen epätarkkuudesta johtuen, lähistöllä oli kymmenkunta muutakin
mahdollista galaksia missä purkaus olisi voinut tapahtua.
Virgo-observatorio Pisassa Italiassa. Kuva Virgo.
Seuraavaksi havaittiin himmeä infrapunainen säteilylähde
samalla paikalla kun aikaa oli kulunut 11 tuntia 36 minuuttia. Seuraavaksi
kohde havaittiin kirkkaana uv-valon aallonpituudella kun aikaa oli kulunut 15
tuntia.
Tämän jälkeen kului hieman pitempi aika, sillä röntgensäteilyä
kohteesta havaittiin vasta 9 vuorokauden kuluttua. Viimeksi saatiin havainto radiosäteilystä 16
vuorokauden kuluttua. Näin kohde oli havaittu kaikilla mahdollisilla
sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksilla ja työhön oli osallistunut 70
observatoriota ympäri maapallon.
Tutkijoille oli heti alusta alkaen päivän selvää, että tässä
oltiin aivan uudenlaisen ilmiön äärellä. Havaitun gravitaatioaaltoilun pitkä
kesto jo paljasti, että kyseessä eivät voineet olla yhteen sulautuvat mustat
aukot, vaan neutronitähtipari. Toisiaan kiertäessään neutronitähdet menettävät
potentiaalienergiaansa gravitaatiosäteilynä ja lopulta ne törmäävät toisiinsa.
Tässä tapauksessa viimevaiheen tapahtumien alkaessa tähtien välinen etäisyys
oli vain 300 km ja 100 sekuntia myöhemmin ne törmäsivät toisiinsa.
Gammapurkauksen havaitseminen kertoi myös omaa tarinaansa
tapahtumasta, sillä jos kyseessä olisi ollut mustien aukkojen muodostama pari, gammapurkausta
ei olisi syntynyt. Näin on käynyt aikaisemmin havaituissa tapauksissa. Selitystä täytyi etsiä muista tapahtumista ja neutronitähtipari on vahvin kandittaatti (toki muutama muukin ilmiö selittäisi gammapurkauksen).
Galaksin NGC 4993 sijainti Vesikäärmeen tähdistössä.
Gravitaatioaaltohavainnosta pystyttiin myös laskemaan monia muita
asioita. Neutronitähtiparin etäisyys oli noin 130 miljoonaa valovuotta ja
niiden massat olivat 0,86–1,36 ja 1,36–2,2 auringonmassaa. Törmäys aiheutti
gammapurkauksen joka siis havaittiin hetki törmäyksen jälkeen.
Gravitaatioaaltojen ja gammapurkauksen samanaikainen
havaitseminen todisti tutkijoiden olettaman siitä, että gravitaatioaallot etenevät
valonnopeudella. Tästä asiasta tuskin oli eriäviä mielipiteitä tutkijoiden
keskuudessa, mutta aaltojen etenemisnopeudelle ei ollut aikaisemmin saatu
minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Ja tieteessähän ei ole mikään asia varmaa
ja totta ennen kuin tieteellinen näyttö on saatu.
Gravitaatioaaltojen ja galaksista NGC 4993 tulevan valon punasiirtymän
avulla tutkijat pystyivät laskemaan Hubblen vakion arvon suurella tarkkuudella.
Tulos oli 70+12-8 km/sMpc, joka on kutakuinkin virherajat
huomioiden sama tulos kuin jokunen vuosi sitten Planck-observatorion mittausten
perusteella laskettu arvo.
Gravitaatioaaltojen havainto LIGO-observatoriossa ja Fermi ja INTEGRAl-observatorioissa. Kuva LIGO.
Neutronitähtien törmäys sinkoaa avaruuteen runsaasti
ainetta, joka muodostaa syntyneen neutronitähden ympärille ainepilven. Pilvessä
paitsi, että se säteilee kaikilla sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksilla
ajan kuluessa, tapahtuu myös paljon hiukkasfysiikan alueeseen kuuluvia
ilmiöitä. Nopea neutronisieppaus muuttaa pilven alkuaineet (esimerkiksi raudan)
raskaammiksi alkuaineiksi. Näitä raskaita alkuaineita ja harvinaisia
maametalleja ovat esimerkiksi kulta, platina, seleeni, rutenium, teknetium,
barium, neodyymi ja erbium sekä uraani. Osa näistä syntyneistä isotoopeista on
radioaktiivisia ja siitä syystä pilvessä on myös jonkin verran kevyempiä
alkuaineita, jotka ovat syntyneet radioaktiivisissa jakautumisissa.
Katso ESOn julkaisema videoanimaatio neutronitähtiparin törmäyksestä!
Tässä on syventävä video tapahtumasta:
Huomautukset
[1]
The Laser Interferometer Gravitational-Wave Observatory (LIGO) on kaksi
laser-interferometriaa käyttävää observatoriota, jotka sijaitsevat Hanfordissa
ja Livingstonissa Yhdysvalloissa. Observatorioiden välinen etäisyys on yli 3000
km. Katso hakusanalla LIGO tässä blogissa julkaistuja artikkeleita!
[2] Virgo-observatorio sijaitsee Pisan kaupungin
läheisyydessä Italiassa. Rakenteellisesti se on samanlainen kuin LIGO-observatoriot,
vain laser-säteiden tyhjiöputket ovat lyhyempiä. Niiden pituus on noin 3 km.
[3] Neutronitähdet koostuvat lähinnä neutroneista, jotka
ovat pakkautuneet (ei sähkövarausta) aivan toisiinsa kiinni. Neutronitähden
ytimessä on ajateltu aineen olomuodoksi kvarkki-plasmaa. Neutronitähden
pinnalla voi olla muutaman senttimetrin vahvuinen ”ilmakehä” joka koostuu
raudasta. Neutronitähtien halkaisija on noin 20 km ja massa noin 1–2
auringonmassaa. Neutronitähdet syntyvät kevyimmissä supernovissa, joissa tähden
ydin luhistuu noin >1,4 auringonmassaiseksi neutronitähdeksi.
]4] Gammasädepurkaukset ovat lyhytaikaisia ja erittäin
kirkkaita nimensä mukaisesti gammasäteilyn purkauksia. Purkausten kesto on
lyhytaikaisissa purkauksissa enintään 2 sekuntia ja pitkäaikaiset voivat olla
jopa muutaman minuutin mittaisia. Lyhyiden gammapurkausten aiheuttajaksi on
ajateltu neutronitähtien törmäyksiä ja pitkäaikaisten purkausten aiheuttajina
on pidetty hypernovia, hyvin suurimassaisten tähtien supernovapurkauksia.
Gammapurkaukset ovat kapeita keiloja ja me näemme vain
sellaiset, joiden keilat osuvat meihin. Gammapurkauksia havaitaan avaruuteen
sijoitetuilla observatorioilla ja niitä nähdään noin kerran vuorokaudessa tai
parissa. Gammapurkausten lähteet sijaitsevat yleensä hyvin kaukaisessa
avaruudessa, joten GW+GRB170817 tapahtui harvinaisen lähellä, etäisyys oli noin
130 miljoonaa valovuotta.
[5] Tähdissä tapahtuvia kirkastumia kutsutaan yhteisellä
nimellä nova. Etuliitteet: hyper-, super- ja kilo- kuvastavat kirkkautta ja
vapautuvaa aine- ja energiamäärää siten, että kaikkein massiivisimmat tähdet
aiheuttavat hypernovaksi kutsuttuja ilmiöitä. Kilonova on siis supernovaa
heikompi ja himmeämpi purkaus mutta tavallista novaa kirkkaampi. Novan
himmeämpiä versioita ovat toistuvat novat, novamaiset muuttujat ja muuttujat.
Näistä viimeksi mainitut ovat tähtiä, joiden kirkkaus vaihtelee enemmän tai
vähemmän säännöllisesti.
[6] Virgo-observatorion havaitsema signaali oli heikko mutta riittävä paikanmäärityksen tarkentamiseen. Heikon signaalin syy oli observatorion suunta lähteeseen juuri tapahtuma-aikaan. Jos gravitaatioaaltojen tulosuunta muuttaa molempien tyhjiöputkien pituutta lähes yhtä paljon ja samaan suuntaan, signaali jää heikoksi vaikka muutoin (tai muutama tunti aikaisemmin tai myöhemmin) se olisi selvästi havaittavissa.
Gravitaatiaaltojen havainnto kolmessa observatoriossa. Kuva LIGO/Virgo/Caltech/MIT.
Gravitaatioaaltoja etsivät tutkijat ovat havainneet gravitaatioaaltoja. Tällä kertaa havainnot tehtiin kahdessa LIGO-observatoriossa[1] ja Italiassa sijaitsevassa Virgo-observatoriossa[2]. Virgo-observatorion käyttöönotto tapahtui tänä vuonna elokuun alussa ja nyt julkistettu löytö oli sen ensimmäinen. Gravitaatioaallot havaittiin elokuun 14 päivänä kello 13.30.34 Suomen aikaa. Näin ollen havainto sain tunnuksekseen GW170814.
Gravitaatioaallot syntyivät kahden mustan aukon yhdistyessä noin 1,8 miljardin valovuoden etäisyydellä. Mustien aukkojen massat olivat 31 ja 25 auringonmassaa ja niistä muodostui 53 auringonmassainen musta aukko. Näin ollen gravitaatioaaltojen mukana poistui energiaa noin 3 auringonmassa verran.
Kaikki gravitaatioaaltohavainnot. Kuva LIGO/Caltech/Sonoma State (Aurore Simonnet)].
Kolmannen observatorion samanaikainen havainto mahdollisti tapahtumapaikan määrittelemisen entistä tarkemmin. Nyt gravitaatioaaltojen lähde paikannettiin vain 60 neliöasteen alueelle eteläisellä tähtitaivaalla, kun taas kahden LIGO-observatorion aikaisemmat paikannukset olivat kymmenen kertaa suurempia alueita. Myös etäisyysmääritys tarkentui.
Kolmas observatorio mahdollisti myös gravitaatioaaltojen polarisaation havaitsemisen, kun kahdella observatoriolla se ei ollut mahdollista. Näin ollen gravitaatiotähtitiede sai uusia työkaluja käyttöönsä.
Gravitaatiaaltojen lähteiden paikanmääritys. Yloin kehä edustaa 90 % luotettavuutta ja sisin kedä 10 % luotetavuutta. GW170814 on pieni alue eteläisellä taivaanpallolla. Kuva LIGO/Virgo/Caltech/MIT/Leo Singer (Milky Way image: Axel Mellinger)]
Huomautukset
[1] LIGO-observatoriot sijaitsevat Yhdysvalloissa Livingstonissa (Louisiana) ja Handword’issa (Washington).
[2] Virgo-obsrvatorio sijaitse lähellä Pisaa Italiassa. Virgo-observatorio laitteitojen uudistamien aloitettiin lokakuussa 2011 ja valmiiksi ne saatiin helmikuussa 2017. Ensimmäisen kerran sen nimellinen työvalmius saavutettiin huhtikuussa ja varsinainen havaitseminen aloitettiin elokuun alussa. Virgo ei ole aivan yhtä herkkä kuin LIGO-observatoriot, johtuen laser-putkien lyhyemmästä pituudesta.
Laser Interferometer Gravitational-Wave Observatory (LIGO) käynnistettiin uudelleen lokakuun 30 päivänä. Observatoriota on ollut käytöstä poissa viime tammikuusta lähtien. Observatorion herkkyyttä on parannettu jopa 25 % tehokkaammilla lasereilla, uudistetulla elektroniikalla ja optiikalla! Lisäksi lasersäteiden siroamista on onnistuttu vähentämään merkittävästi.
LIGO observatorion tehtävänä on havaita gravitaatioaaltoja. Observatorio ilmoitti viime helmikuussa havainneensa ensimmäisen kerran vuoden 2015 syyskuussa. Myöhemmin keväällä ilmoitettiin myös viimevuoden joulukuussa tehdystä havainnosta. Näiden lisäksi myös lokakuulta 2015 on havainto mutta sen mittausdata ei ole niin hyvää, että sitä voitaisiin pitää todellisena havaintona, sattumalla on liian paljon sijaa.
Uudistetut LIGOn kaksi observatoriota ovat siis entistä herkempiä. Sen lisäksi Italiassa lähelle Pisaa rakennetun Virgo-observatorion uudistustyö pitäisi valmistua vielä tämän vuoden puolella, vaikkakin sen varsinainen käyttöönotto tulee tapahtumaan vasta vuonna 2018. Virgon tyhjiöputket ovat vain 3 km kun LIGOn putket ovat 4 km pitkiä. Näin ollen ne toimivat aavistuksen erilaisilla taajuusalueilla, mutta se ei liene este yhteistyölle näiden observatorioiden kesken.
Gravitaatioaalto-observatorioiden rakentaminen on ryöpsähtänyt käyntiin. Japaniin on tulossa Kamioka-kaivokseen kaksoisputkistolla varustettu observatorio ja Intiaan on rakenteilla LIGO-observatorioita vastaava observatorio. Näiden käyttöönotto ei kuitenkaan ole aivan lähitulevaisuudessa.
Hieman kauempana tulevaisuudessa on Euroopan avaruusjärjestön (ESA) suunnitelma rakentaa avaruuteen kolmesta satelliitista koostuva LISA-observatorio, jonka sivun pituudeksi tulee miljoona kilometriä. LISA-suunnitelmaa käynnistettäessä Yhdysvallat (NASA) oli mukana, mutta liittovaltion huonon taloudellisen tilanteen vuoksi he joutuivat vetäytymään hankkeessa vuonna 2011. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että NASA liittyisi uudelleen mukaan LISAan, tosin uuden presidentin myötä tilanne voi jälleen muuttua.
