Pimentynyt Kuu voi näkyä punaisenruskeana piemmnyksen syvimmän vaiheen aikana. |
Pimennyksen kulku on seuraava:
3.11.47 puolivarjopimennys alkaa
4.07.11 puolivarjopimennys on täydellinen ja täysvarjopimennyksen soittainen vaihe alkaa
4.07.11 puolivarjopimennys on täydellinen ja täysvarjopimennyksen soittainen vaihe alkaa
5.11.10 täysvarjopimennys on täydellinen
5.48.16 pimennyksen puoliväli ja
pimennys on syvin
6.23.05 täysvarjopimennyksen täydellinen vaihe päättyy
7.27.03 puolivarjopimennyksen osittainen vaihe alkaa
8.22.27 puolivarjopimennys päättyy
8.22.27 puolivarjopimennys päättyy
Kuu laskee horisonttiin Tampereen horisontin mukaan kello
7.32.
Tämänkertaiseen kuunpimennykseen liittyy sinällään
merkityksetön yksityiskohta, mutta koska se tulee olemaan ”otsikko”
tiedotusvälineissä, niin tulkoon mainituksi. Syyskuun 28 päivän täysikuu
(kuunpimennykset tapahtuvat vain täysikuun aikaan) on niin sanottu ”superkuu” [1].
Tällä tarkoitetaan täysikuuta, joka näkyy Kuun ollessa ratansa lähimmän pisteen
(perigemium) läheisyydessä. Kuun etäisyys voi superkuun aikana poiketa enintään
10 % perigemiumista lyhimmän ja pisimmän etäisyyden välisestä erosta, eli Kuun täytyy sijaita enintään 361 430 km etäisyydellä Maasta. Tällä kertaa Kuun etäisyys
maapallon keskipisteestä on 356 878,2 km (perigeum 356 400 km).
Kuun väri täydellisen pimennyksen syvimmän vaiheen aikana
kiinnostaa tähtiharrastajia. Kuun väri johtuu auringonvalosta, joka suodattuu
maapallon ilmakehän kautta. Jos maapallolla ei olisi ilmakehää, pimennyksen
aikana Kuu olisi täysin pimeänä. Ilmakehän läpi suodattuva auringonvalon väri
on punainen samasta syystä kuin auringonlaskut ovat punaisia; valon muut
(lyhyemmät) aallonpituudet sirottuvat ja jäljelle jää pitkäaaltoinen punainen
valo.
Ilmakehän kunto määrittää Kuun kirkkauden ja värin
syvimmän pimennyksen aikana. Jos ilmakehässä on paljon pölyä, esimerkiksi
tulivuorten tuhkaa, pimentynyt Kuu näkyy hyvin tummana, sillä pölyhiukkaset
estävät myös punaisen valon ilmakehän läpäisyä sitä enemmän mitä enemmän pölyä
on.
Kuun kirkkaudelle on kehitetty useita eri asteikkoja,
mutta kaikkein yleisin käytössä olevista on Danjon asteikko. Asteikko on
viisiportainen seuraavasti:
0 Erittäin syvä pimennys; Kuu ei
juuri erotu taustataivaasta.
1 Kuu tummanharmaa tai ruskea. Kuun
pinnan yksityiskohdat näkyvät hädin tuskin.
2 Kuu tummanpunainen tai
ruosteenruskea. Päävarjon (umbra) keskiosa on tumma, vaikka reunasaattaakin
olla kirkkaampi.
3 Kuu tiilenpunainen. Umbran reuna
yleensä kirkas tai keltainen.
4 Kuu kirkas, väriltään
kuparinpunainen tai oranssi. Umbrassa näkyy kirkas sininen reuna.
Kuun katseleminen ja
valokuvaaminen pimennyksen aikana on turvallista [2]. Havaintovälineeksi omien silmien lisäksi kelpaavat kaikki kiikarit, kaukoputket
ja kameran erilaiset optiikat. Kiikari olisi järkevä kiinnittää kamerajalustaan
etenkin silloin kun samoja kiikareita käyttää useampi henkilö ja etenkin jos
mukana on lapsia. Tällöin kiikareita ei tarvitse suunnata erikseen Kuuhun kiikarin vaihtaessa käyttäjää.
Jos haluat valokuvat
kuunpimennystä, tarvitset yleensä järjestelmä- tai superzoomilla varustetun
puolijärjestelmäkameran. Lisäksi tarvitset kamerajalustan ja etä- tai lankalaukaisimen.
Kameran herkkyydeksi olisi valittava suhteellisen suuri ISO-arvo, esimerkiksi
ISO 500 – 1250 voi olla sopiva, sillä täysin pimentynyt Kuu on suhteellisen
himmeä kohde ja pienillä herkkyyksillä valotusaika kasvaa niin pitkäksi, että
seuranta voi osoittautua välttämättömäksi. Seurannan tarve riippuu kuitenkin
valotusajan lisäksi käytetyn optiikan polttovälistä. Kameran herkkyyttä ei
kuitenkaan pidä valita tarpeettoman suureksi, sillä kyseessä on sähköinen
vahvistaminen ja se vahvistaa myös kohinaa. Toisin sanoen, suuret ISO-arvot
tuovat kennon kohinan näkyville kuvaan. Kuunpimennys etenee kuitenkin niin
hitaasti, että useita eri herkkyyksiä voi kokeilla kunkin pimennysvaiheen
aikana.
Nasa on julkaissut pdf-sivun pimennyksen yksityiskohdista. Se löytyy osoitteesta
http://eclipse.gsfc.nasa.gov/LEplot/LEplot2001/LE2015Sep28T.pdf
Huomautukset
[1] Superkuu käsite ei liity mitenkään tähtitieteeseen vaan on astrologi (=tähdistäennustaja) Richard Nolle'n vuonna 1979 lanseerama ja siihen liittyy uskomuksia siitä, että Kuun ja Auringon ollessa samalla linjalla vuorovesivoimat ovat niin voimakkaita, että ne aiheuttavat maanjäristyksisä ja tulivuorenpurkauksia tavallista enemmän ja neovat tavallista voimakkaampia. Sanomattakin on selvää, että mitään tieteellistä näyttöä väitteiden tueksi ei ole.
[2] toisin kuin Auringon katseleminen auringonpimennyksen aikana, jolloin tarvitaan riittävä suodatus.