torstai 17. syyskuuta 2015

Täydellinen kuunpimennys

Pimentynyt Kuu voi näkyä punaisenruskeana piemmnyksen
syvimmän vaiheen aikana. 
Täydellinen kuunpimennys on nähtävillä syyskuun 28. päivänä aamuna. Pimennyksen alkaessa kello 4.08 Kuun on horisontin yläpuolella ja hyvin näkyvissä lounaisella taivaalla noin 20 asteen korkeudella pimennyksen alkaessa ja noin 11 asteen korkeudessa syvimmän pimennyksen aikaan.








Pimennyksen kulku on seuraava:
3.11.47 puolivarjopimennys alkaa
4.07.11 puolivarjopimennys on täydellinen ja täysvarjopimennyksen soittainen vaihe alkaa
5.11.10 täysvarjopimennys on täydellinen
5.48.16 pimennyksen puoliväli ja pimennys on syvin
6.23.05 täysvarjopimennyksen täydellinen vaihe päättyy
7.27.03 puolivarjopimennyksen osittainen vaihe alkaa
8.22.27 puolivarjopimennys päättyy

Kuu laskee horisonttiin Tampereen horisontin mukaan kello 7.32.

Tämänkertaiseen kuunpimennykseen liittyy sinällään merkityksetön yksityiskohta, mutta koska se tulee olemaan ”otsikko” tiedotusvälineissä, niin tulkoon mainituksi. Syyskuun 28 päivän täysikuu (kuunpimennykset tapahtuvat vain täysikuun aikaan) on niin sanottu ”superkuu” [1]. Tällä tarkoitetaan täysikuuta, joka näkyy Kuun ollessa ratansa lähimmän pisteen (perigemium) läheisyydessä. Kuun etäisyys voi superkuun aikana poiketa enintään 10 %  perigemiumista lyhimmän ja pisimmän etäisyyden välisestä erosta, eli Kuun täytyy sijaita enintään 361 430 km etäisyydellä Maasta. Tällä kertaa Kuun etäisyys maapallon keskipisteestä on 356 878,2 km (perigeum 356 400 km).

Kuun väri täydellisen pimennyksen syvimmän vaiheen aikana kiinnostaa tähtiharrastajia. Kuun väri johtuu auringonvalosta, joka suodattuu maapallon ilmakehän kautta. Jos maapallolla ei olisi ilmakehää, pimennyksen aikana Kuu olisi täysin pimeänä. Ilmakehän läpi suodattuva auringonvalon väri on punainen samasta syystä kuin auringonlaskut ovat punaisia; valon muut (lyhyemmät) aallonpituudet sirottuvat ja jäljelle jää pitkäaaltoinen punainen valo.

Ilmakehän kunto määrittää Kuun kirkkauden ja värin syvimmän pimennyksen aikana. Jos ilmakehässä on paljon pölyä, esimerkiksi tulivuorten tuhkaa, pimentynyt Kuu näkyy hyvin tummana, sillä pölyhiukkaset estävät myös punaisen valon ilmakehän läpäisyä sitä enemmän mitä enemmän pölyä on.

Kuun kirkkaudelle on kehitetty useita eri asteikkoja, mutta kaikkein yleisin käytössä olevista on Danjon asteikko. Asteikko on viisiportainen seuraavasti:

0  Erittäin syvä pimennys; Kuu ei juuri erotu taustataivaasta.
1  Kuu tummanharmaa tai ruskea. Kuun pinnan yksityiskohdat näkyvät hädin tuskin.
2  Kuu tummanpunainen tai ruosteenruskea. Päävarjon (umbra) keskiosa on tumma, vaikka reunasaattaakin olla kirkkaampi.
3  Kuu tiilenpunainen. Umbran reuna yleensä kirkas tai keltainen.
4  Kuu kirkas, väriltään kuparinpunainen tai oranssi. Umbrassa näkyy kirkas sininen reuna.

Kuun katseleminen ja valokuvaaminen pimennyksen aikana on turvallista [2]. Havaintovälineeksi omien silmien lisäksi kelpaavat kaikki kiikarit, kaukoputket ja kameran erilaiset optiikat. Kiikari olisi järkevä kiinnittää kamerajalustaan etenkin silloin kun samoja kiikareita käyttää useampi henkilö ja etenkin jos mukana on lapsia. Tällöin kiikareita ei tarvitse suunnata erikseen Kuuhun kiikarin vaihtaessa käyttäjää.

Jos haluat valokuvat kuunpimennystä, tarvitset yleensä järjestelmä- tai superzoomilla varustetun puolijärjestelmäkameran. Lisäksi tarvitset kamerajalustan ja etä- tai lankalaukaisimen. Kameran herkkyydeksi olisi valittava suhteellisen suuri ISO-arvo, esimerkiksi ISO 500 – 1250 voi olla sopiva, sillä täysin pimentynyt Kuu on suhteellisen himmeä kohde ja pienillä herkkyyksillä valotusaika kasvaa niin pitkäksi, että seuranta voi osoittautua välttämättömäksi. Seurannan tarve riippuu kuitenkin valotusajan lisäksi käytetyn optiikan polttovälistä. Kameran herkkyyttä ei kuitenkaan pidä valita tarpeettoman suureksi, sillä kyseessä on sähköinen vahvistaminen ja se vahvistaa myös kohinaa. Toisin sanoen, suuret ISO-arvot tuovat kennon kohinan näkyville kuvaan. Kuunpimennys etenee kuitenkin niin hitaasti, että useita eri herkkyyksiä voi kokeilla kunkin pimennysvaiheen aikana.

Kuunpimennys näkyy matalalla länsitaivaalla. Tämä antaa valokuvaajille mahdollisuuden sommitella kuvaan muutakin kuin pelkästään Kuun. Tällöin pitää käyttää joko lyhyttä tai enintään keskimittaista teleobjektiivia, jotta kuvakenttä olisi riittävän laaja esimerkiksi etualan mielenkiintoisille yksityiskohdille ja maisemalle. Samalla myös törmätään kuvan syväterävyysalueeseen: syväterävyys on kapea ja samaan kuvaan ei saa hyvin lähellä kameraa olevia kohteita ja Kuuta terävänä. Jos etualalla on jotakin yksityiskohtia, niiden tulisi olla teräviä ja pimentynyt Kuu taka-alalla ”pehmeä”.  Tosinkin päin voi kokeilla tai etsiä sopivaa sommitelmaa.

Nasa on julkaissut pdf-sivun pimennyksen yksityiskohdista. Se löytyy osoitteesta

http://eclipse.gsfc.nasa.gov/LEplot/LEplot2001/LE2015Sep28T.pdf

Huomautukset


[1] Superkuu käsite ei liity mitenkään tähtitieteeseen vaan on astrologi (=tähdistäennustaja) Richard Nolle'n vuonna 1979 lanseerama ja siihen liittyy uskomuksia siitä, että Kuun ja Auringon ollessa samalla linjalla vuorovesivoimat ovat niin voimakkaita, että ne aiheuttavat maanjäristyksisä ja tulivuorenpurkauksia tavallista enemmän ja neovat tavallista voimakkaampia. Sanomattakin on selvää, että mitään tieteellistä näyttöä väitteiden tueksi ei ole.

[2] toisin kuin Auringon katseleminen auringonpimennyksen aikana, jolloin tarvitaan riittävä suodatus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti