Minor Planet Center (MPC) on kirjannut Scott Sheppard:in (Carnegie Institute for Science) havaitsemat 12 uutta kuuta Jupiterille. Sheppard teki havaintonsa vuosia 2021 ja 2022. Näiden havaintojen myötä Jupiterin kuiden määrä kasvoi 92 kuuhun aikaisemmasta 80:stä ja ylitti Saturnuksen 83 kuun määrän. Havainnot palauttivat kartalle myös kuun S/2003 J 10, josta havaintoja ei oltu saatu 18 vuoteen.
Kaaviossa on esitetty vain osa Jupiteria kiertävien kuiden radoista. Galilein kuiden radat ovat pieniä punaisia ympyröitä kuvan keskellä. |
Kaikki nyt havaitut kuut kiertävät Jupiteria hyvin kaukana ja tästä syystä niiden kiertoaika on yli 340 vuorokautta. Yhdeksän näistä kuista ovat kaikkein etäisimpiä ja niiden kiertoaika on yli 550 vuorokautta. Tähän etäiseen ryhmään kuuluu kaikkiaan 71 kuuta. Etäiset kuut ovat todennäköisesti Jupiterin kaappaamia, sillä niiden kiertosuunta on myötäpäivään (takautuva liikesuunta), eli vastakkaiseen suuntaan kuin yleinen kiertosuunta (etenevä suunta) Aurinkokunnassamme on (jos katsotaan järjestelmäämme ratatason yläpuolelta pohjoissuunnasta). Kaikki takautuvaan suuntaan kiertävät kuut ovat hyvin pieniä, vain viisi on halkaisijaltaan suurempia kuin 8 km.
Kolme uusista kuista ovat etenevään suuntaan kiertäviä.
Näiden kuiden arvioidaan syntyneen sinne alueelle missä ne edelleenkin ovat.
Sheppardin mukaan lähempänä Jupiteria kiertävien pienien kuiden havaitseminen
on vaikeaa, sillä Jupiterin kirkas hajavalo peittää alleen himmeiden kuiden
havaitsemista.
Jupiterin kuut ovat jakautuneet selviin ryhmiin. Himalia-ryhmään
kuuluu (tällä hetkellä) yhdeksän kuuta. Niiden etäisyys Jupiterista on 11—12 miljoonaa
km. Kauempana, noin 17 miljoonan km:n etäisyydellä on Carpo-ryhmä, johon
kuuluu vain kaksi kuuta. Themisto-kuu (Ø n. 9 km) kiertää Jupiteria
Himalia-ryhmän ja Galileon kuiden välisessä aukossa, noin 7,5 miljoonan
km etäisyydellä Jupiterista. Tämä aukko näyttää olevan tyhjä muista kuista,
mutta havainnot ovat vaikeita hajavalon vuoksi, joka estää pienien, alle 3 km kokoisten
kuiden näkymisen. Jupiterin kuiden ryhmiä on kolme muutakin, joista Ananke-ryhmä
on runsain, lähes yhtä runsas Pasiphae-ryhmä ja Carme-ryhmä. Kaikki
nämä ryhmät kiertävät Jupiteria 15 – 35 miljoonan km etäisyydellä.
Pieni Valetudo-kuu (Ø 1 km) kiertää etenevästi Jupiteria
19 miljoonan km etäisyydellä. Sen rata kuitenkin ylittää muutaman takautuvaan
suuntaan liikkuvan kuun radan. Ratojen ylitys muodostaa törmäysvaaran,
jolloin törmäävät kuut voivat pirstoutua kokonaan. Kuiden jäännökset voisivat
muodostaa ainakin väliaikaisen ja hyvin himmeä renkaan Jupiterin ympärille.
Luonnollisesti pirstoutuneen aineen määrä enimmilläänkin olisi hyvin pieni,
joten mitään Saturnuksen renkaiden tapaista kirkasta rengasjärjestelmää ei
todennäköisesti syntyisi.
Jupiterin kuujärjestelmässä on vielä näiden pienten kuiden
lisäksi jo Galileo Galilein löytämät neljä suurta kuuta (Io, Europa,
Ganymedes ja Kallisto) ja niiden ratojen sisäpuolella kiertävät Metis,
Adrastea, Amalthea ja Thebe.
Uusia kuita tullaan edelleenkin löytämään niin Jupiterin
kuin Saturnuksen kiertoradoilta. Kuiden ratojen lasketa on hieman vaikeaa,
sillä niiden rataan vaikuttaa Jupiterin gravitaation lisäksi myös Auringon
gravitaatio, joka muokkaa kaiken aikaa pienien kuiden ratoja. Näin ollen ei ole
mikään ihme, jos silloin tällöin joku kuu katoaa kartalta löytyäkseen joskus myöhemmin
uudelleen.