Kuinka kuvaan Kuuta?

Kuu on tuttuakin tutumpi kohde vaikka samalla kertaa myös
täysin tuntematon. Tähtivalokuvaaminen on hyvä
aloittaa Kuusta, sillä se antaa runsaasti sellaisia
teknisiävalmiuksia joita tarvitaan tähtivalokuvauksessa
aina. Kuva © Kari A. Kuure.

Useimmat tähtivalokuvausta harrastavat aloittavat Kuun valokuvaamisella. Se on myös suositeltavaa, sillä riittävän kirkkaana kohteena kameran kohdistaminen ei tuota vaikeuksia niin kuin joitakin himmeitä ja mahdollisesti paljain silmin näkymättömiä kohteita kuvatessa. Kuun valokuvaaminen antaa valmiuksia vaativimpien kohteiden kuvaamisen harrastuksen myöhemmässä vaiheessa.

Kameran ja käytetyn optiikan valinta on tehtävä oikein. Suositeltavin laite on järjestelmäkamera ja siihen liitetty pitkäpolttovälinen teleobjektiivi. Objektiivin polttovälin pituus kuitenkin riippuu siitä, mitä nimenomaista ilmiötä kuukuvilla halutaan tallentaa. Kuun pinnan yksityiskohtia kuvataan yleensä kaukoputkea käyttäen sen pitkän polttovälin ja valonkeräyskyvyn vuoksi.

Kännykkäkameroissa ja pokkareissa objektiivin polttoväli on lyhyt ja näin ollen kuvakenttä on laaja. Tällaisilla laitteilla Kuu kuvaus on hieman vaikeaa, sillä itse Kuu näkyy kuvassa vain pienenä täplänä ja se voi ja hyvin usein on ylivalottunut ja epäterävä. Näin ollen kännykkää tai kiinteäpolttovälistä pokkaria ei voi suositella nimenomaan Kuun kuvaamiseen. Sen sijaan maisemakuvia, joissa näkyy Kuu, voi ottaa vaikka Kuun osalta kuvaa ei onnistuneena voi pitääkään.

Etualan kraatteri on Plato. Meri sen yläpuolella on
Mare Frigoris. Kuva © Kari A. Kuure.

Suurimman osan ajasta Kuu on hyvin kirkas kohde. Tämä tarkoittaa sitä, että kameran herkkyys tulee valita suhteellisen matalaksi. Herkkyyden valinta on kennolle syntyneen kuvan vahvistamista sähköisesti ja näin myös kohina, jonka syntymistä kuvaan ei voida välttää, vahvistuu myös ja hyvin suurilla ISOn arvoilla näkyy jopa häiritsevänä. Sopiva herkkyyslukema on ISO100 tai ISO200.

Järjestelmäkameroissa on monia muita säätömahdollisuuksia. Esimerkiksi kuvan kontrastia, terävyyttä ja värikkyyttä voidaan yleensä säätää. Tosin nämä säädöt vaikuttavat vain jpg-kuviin raw-kuvien jäädessä muuttamattomiksi. Tavallisesti nämä säädöt ovat tehdasasetuksissaan, mutta joissakin olosuhteissa niidenkin säätämisestä voi olla apua. Näin ollen kameran opaskirjaan tutustuminen on tässäkin kohdassa hyödyllistä.

Olipa kamerasi millainen tahansa, se on Kuun valokuvaamista varten tuettava hyvin. Hyvä tapa on käyttää kamerajalustaa tai vielä parempi, käytä kaukoputken seurantakoneistoa Kuun seuraamiseen. Kuuta valokuvatessa, etenkin lyhyillä polttoväleillä ei ole tarpeellista käyttää seurantaa. Seuranta tulee tarpeelliseksi siinä vaiheessa, kun kuvataan Kuun pinnan muotoja pitkäpolttovälisellä objektiivilla tai kamera kaukoputkeen kiinnitettynä.

Älä yli- tai alivalota Kuuta vaikka varsinaisesti kuvaisit maisemaa! Erityisen tärkeä oikea valottaminen on silloin, kun kuvan pääasiallinen sisältö on Kuu ja sen pinnanmuodot. Virheellisen valotuksen voi välttää ottamalla koekuvia eri valotuksilla. Jos kamera mahdollistaa HDR-kuvaustekniikan käytön, se voi tuoda ainakin osittaisen ratkaisun kuvassa olevien kirkkauserojen hallintaan. HDR-menetelmän käyttäminen edellyttää kamerajalustan käyttöä.

 

Täysikuun aikaan Kuu on aurinkoinen maisema ja silloin voi hyvin käyttää muistisääntöä: herkkyys ISO100, aukko 11 ja valotusaika 1/100 sekuntia.

Mare Imbrium, jonka pohjoisreunassa on Plato ja siitä
alas vasemmalle juuri varjoista esiintuleva Sateenkaarilahti.
Kuva © Kari A. Kuure.

Aivan takuuvarmasti tämä sääntö ei enää päde, sillä se on peräisin filmikameroiden aikakaudelta ja negatiivien herkkyyskäyrä on hieman poikkeava nykyisten digikameroiden herkkyyskäyrästä. Vaikka valotus em. ohjeella keskimäärin olisikin oikea, kirkkaimmat kohdat Kuussa voivat olla ylivalottuneita. Mutta muistisääntö on hyvä lähtökohta ja koekuvilla selvitetään mahdollisimman oikea valotus.

Alivalotus on myös mahdollinen, vaikkakaan ei niin yleistä kuin ylivalottaminen. Alivalottuneessa kuvassa Kuun ja sen pinnanmuodot ovat harmaita ja lähes piirteettömiä. Huippuvaloa ei esiinny kuvassa lainkaan. 

 

Jos kamerasi antaa mahdollisuuden tarkastella kuvan histogrammia, niin sen avulla kuvan valotusarvon määrittäminen on jo huomattavan helppoa. Jos histogrammin käyrä painuu nollaan ennen histogrammin oikeaa reunaa, kuva on alivalottumassa. Jos histogrammin oikeassa reunassa on piikki, niin silloin jotkut kohdat kuvassa ylivalottuvat. Optimaalisin valotus on se, että käyrä painuu nollaan mahdollisimman lähellä histogrammin oikeaa reunaa!

Jos haluat ottaa kuvan ystävistäsi (tai itsestäsi) siten, että Kuu näkyy taustalla, yleensä joudut käyttämään salamaa. Helpointa olisi, jos kamerassa sattuisi olemaan valmiina yökuvaussäädöt. Useissa kameroissa on ja siitä on kerrottu kameran ohjekirjassa. Tällaisessa tilanteessa kameran valotusaika säädetään siten, että Kuusta tulee oikein valottunut kuva ja etualan kohde valotetaan salamalla. Useimmat kamerat (salaman automaatiikka) osaavat hoitaa valotuksen siten, että etualan kohteet eivät ylivalotu.

Kuun kuvaamisessa ei ole mitään hyötyä salaman käytöstä, joten kun kuvaat pelkkää Kuuta, käännä salaman laukaisu pois toiminnasta! Se säästää myös akkua.

Kuvan tallennusformaatilla on suuri merkitys kuvan erotuskykyyn. Kameroissa on useita säätöjä, joiden avulla saat parhaimman mahdollisen kuvan. Ensinnäkin valitse pikselimäärältään suurin kuva. Tällöin saat mahdollisimman erotuskykyisen kuvan ja sinulla on mahdollisuus myös rajata sitä ilman, että kuvan koko pienenee mitättömäksi.

Keskellä kraateri Kopernikus ja sen eteläpuolella
Mare Insularum. Kuva © Kari A. Kuure.

Toinen lopputulokseen vaikuttava tekijä on tallennusformaatti. Nykyaikaisissa järjestelmäkameroissa kuva on mahdollista tallentaa ns. raw-kuvana. Se on kamerassa käsittelemätön kuva sellaisenaan kuin se tulee kuvasensorilta. Tällöin sinä itse saat parhaan mahdollisuuden käsitellä kuvaa jatkossa miten parhaiten näet. Vaikka raw-kuvan käsitteleminen tuntuu vieraalta, se on kuitenkin paras vaihtoehto ja sen opettelu on hyvin hyödyllistä.

Toinen yleinen formaatti on jpg (jpeg), jonka jokainen kamera pystyy tekemään. Tähän formaattiin kameran kuvaprosessori tallentaa raw-kuvasta tehdyn kopion, jota on käsitelty valmistajan oletusohjelman mukaisesti. Tällöin näkemäsi kuva on jo valmiiksi käsitelty ja sen jatkokäsittely vain huonontaa kuvan laatua. Jpg-formaatin kuvat pitäisikin käyttää sellaisenaan kaikkine virheineen.

Joissakin kameroissa on mahdollisuus käsitellä raw-kuvaa kuten rajata, säätää kirkkautta, kontrastia tai tehdä pientä tarkennusta. Tällöin käsitelty kuva tallennetaan kameran muistikortille jpg-formaatissa alkuperäisen raw-tiedoston jäädessä koskemattomaksi.

Kameroissa voi olla muitakin tallennusformaatteja kuin raw tai jpg. Tutustu ohjekirjasta niiden ominaisuuksiin mutta parhaimmat niistä ovat sellaiset, jotka tallentavat kuvan pakkaamattomina. Jpg-formaatti on pakattu ja se aiheuttaa jonkin verran kuvaan artefakteja, siis keinotekoisia yksityiskohtia ja kohinaa.

 

Jpg-formaatin kuvat soveltuvat pikaiseen kuvien tarkasteluun ja niiden perusteella voit valita jatkoon pääsevät kuvat. Useimmat järjestelmäkamerat voivat tallentaa kuvat molemmissa (raw+jpg) formaateissa samanaikaisesti. Jos siirrät kuvat wifi-toiminnolla tablettiin tai kännykkään ja samalla haluat mahdollisimman laajan mahdollisuuden kuvien käsittelyyn, valitset tallennusmuodoksi molemmat formaatit.

Kuvan tarkentaminen voi olla pimeässä ongelmallista. Kameran näyttöruudulta kuvan yleensä saa suunnilleen teräväksi, mutta etsimestä se ei onnistu. Parasta olisi jos kamerasi toimisi wifi-tukiasemana ja kuvaus session aikana saat siirrettyä kuvasi joko tietokoneelle, läppäriin tai tablettiin. Tällöin voit kuvaa suurentamalla päätellä milloin tarkennus ja valotus ovat oikein. Ellei kamerassa ole ko. ominaisuutta, voit hankkia wifi-verkko-ominaisuuden sisältävän muistikortin. Tällaiset muistikortit ovat kalliita, joten käytännöllistä voi olla liittää kamera usb-portin (HDMI) kautta kaapelilla tietokoneeseen. Monilla kameravalmistajilla on nettisivuilta ladattavissa ohjelmia, joilla voi valotuksen ja kuvan tarkentamisenkin hoitaa etänä.

 

Useimmissa kameroissa on käytettävissä automaattinen tarkentaminen etenkin silloin, kun käytät kameran omaa optiikkaa. Niin hyvä kuin se onkin, niin tähtikuvauksessa se voi tuoda ongelmia. Kameran tarkennus kun ei tahdo toimia a) tähtitaivaalle ja b) liian himmeille kohteille. Tähtitaivaan ongelma on se, että tähdet ovat liian pieniä ja kirkkaita, jotta kontrastiin perustuva automaattinen tarkennus toimisi. Vastaavasta ongelmasta on kyse myös liian himmeiden kohteiden osalta. Esimerkiksi kuunpimennyksen syvimmän vaiheen aikana automaattitarkennus ei suostu toimimaan. Ainoa ja samalla oikea ratkaisu on siirtyä käyttämään manuaalista tarkennusta jo silloin, kun Kuu ei vielä ole pimentynyt. 

 

Tähtiharrastajat käyttävät hyvin yleisesti tarkentamisen apuvälineenä Bahtinovin- tai Hartmannin-maskia. Ensimmäinen näistä tuottaa kuvaan erisuuntaisia difraktioviivoja, jotka leikkaavat toisensa yhdessä ja samassa pisteessä kuvan ollessa terävä. Hartmannin-maskissa on kaksi (kolme) aukkoa, jotka muodostavat kohteesta (esimerkiksi tähdestä) oman kuvansa kennolle. Kun kuvat ovat päällekkäin, kuva on terävä. Molempien maskien haittapuolena on se, että ne vaativat toimiakseen kirkkaan kohteen ja pintakohteille (Kuulle) niiden käyttö voi olla vaikeaa. Tällöin tarkennus on helpointa tehdä kirkkaaseen tähteen ja siirtyä sen jälkeen kuvaamaan Kuuta. Muista kuitenkin poistaa maski ennen varsinaista kuvaamista!

Osassa kameroista on automaattinen kuvanvakaaja. Se toimii käsivaraisissa päiväkuvauksissa erinomaisesti mutta tähtitaivaan kuvauksessa se voi aiheuttaa ongelmia. Tähtikuvauksessa käytetään jalustaa, jolloin kuvanvakaaja pitäisi kytkeä pois toiminnasta. Jos se on päällä, niin kuvanvakaaja toiminnallaan voi pilata koko kuvan valotusaikojen ollessa pitkiä.

Kuvaa paljon! Kameran muistitikut ja kortit ovat niin edullisia, että ei ole mitään syytä rajoittaa otettujen kuvien määrää. Ota niin paljon kuin ehdit ja kokeile erilaisia valotuksia ja maisemakuvia tai vastaavia ottaessasi myös eri paikaan tarkentamista.

Tähti- ja kuukuvia otettaessa pitäisi käyttää lanka- tai etälaukaisinta, jotta kuvien tärähtämisen mahdollisuus vähenisi. Ellei sinulla ole etälaukaisinta, voit aina käyttää kamerasi vitkalaukaisinta, siis ennalta asetettua laukaisuajastinta. Tavallisimmat ajat ovat 2 ja 10 sekuntia laukaisuviiveelle, jolloin kameran käsittelystä aiheutuneet tärinät ehtivät vaimentua ennen varsinaista valotusta.

 

Kuunpimennyksen kuvaamisessa myös ohjelmoitava etälaukaisin on mitä hyödyllisin apuväline. Tällöin se hoitaa kameran laukaisemisen säännöllisin väliajoin, joten voit itse keskittyä enemmän itse tapahtuman ihastelemiseen tai ottaa toisella kameralla erilaisia kuvia vaikkapa itse havaintotilanteesta.

Jos käytät järjestelmän kameran runkoa valokuvaamisessa, niin voit tehdä vielä yhden asian, jotta kuvistasi tulisi virheettömän teräviä. Se asia on peilin nostaminen yläasentoon ennen laukaisua. Useimmissa järjestelmäkameroissa tämä toiminto on olemassa. Peilittömissä kamerarungoissa tätä tietystikään ei ole.

Kuvan ottaminen ei kuitenkaan tee valmista kuvaa, vaan niitä täytyy vielä editoida eli tehdä erilaisia korjauksia ja säätöjä kuvan ulkonäköön. Tällaisia säätöjä ovat mm. lisätarkennus, kontrasti ja valotuksen säätäminen, kuvan värilämpötilan ja -sävyn muuttaminen ja rajaaminen. Työkalut näiden tehtävien tekemiseen ovat valmiina kuvaeditoreissa, eli kuvankäsittelyohjelmissa. Kuvaeditoreja on saatavissa netistä ilmaiseksi, ellei halua sijoittaa kaupalliseen tuotteeseen sadasta kahteensataan euroa. Muutamat kameravalmistajat tarjoavat ilmaisen kuvaeditorin kameramerkkinsä käyttäjille. 

Keskellä kuvaa oleva kraatteri on Tycho. Tycho ja kokoa
eteläinen kraatteriseutu on hyvin vaaleaa kiveä ja
alue ylivalottuu herkästi kuvissa.
Kuva © Kari A. Kuure.

Erityisesti raw-kuvien käsittely ilmaisilla yleiskäyttöön soveltuvilla kuvaohjelmilla voi olla mahdotonta, joten kameravalmistajan ohjelmista voi olla korvaamaton apu tässä asiassa.

 

Tunnin kuvaussessiossa saat niin paljon kuvia aikaiseksi, että niiden käsittelemiseen kuluu aikaa kymmeniä tunteja. Niinpä onkin järkevää keskittyä käsittelemään vain muutamaa parhaiten onnistunutta kuvaa muiden kuvien jäädessä sellaisenaan arkistoon mahdollista myöhempää käyttöä ajatellen.

Muista merkitä kuviisi myös tekijänoikeustiedot. Joidenkin kameravalmistajien laitteisiin tekijäoikeustiedot voi syöttää jo valmiiksi ja ne tulevat siten jokaiseen kameralla otettuun kuvaan automaattisesti. Ellei kamerasi tähän pysty, niin useimmilla kuvaeditoreilla tietojen lisäys onnistuu kuvien exif-tietoihin. Muista myös tallentaa exif-tiedot kuvan käsittelyssä, jos muutat kuvan formaattia. Samalla kertaa voit tallentaa myös jotakin muuta tietoa kuvan ottamistilanteeseen liittyen, ja näin saat helpon tavan säilyttää jopa ratkaisevan tärkeää tietoa kuvan ottamisesta.

Uusimmat kamerat voivat tallentaa kuvan metatietoihin myös paikkatietoa kuvan ottamisen ajalta. Näiden tietojen julkaiseminen kuvien yhteydessä ei aina ole se paras ajatus, joten ne on syytä poistaa kuvista. Paikkatieto voi tallentua myös kännykällä otettuihin kuviin, joten niistäkin kuvista ne pitää poistaa. Kameroiden säädöstä voi poistaa paikkatiedon tallennuksen ja ottaa se vain silloin käyttöön, kun niillä on merkitystä kuvan käyttäjälle.

Ensimmäisestä kuvasta alkaen olisi myös hieman mietittävä kuvien arkistointia. Muutaman kuvan arkistoiminen ei suuria järjestelmiä tarvita, mutta kun kuvia alkaa olla tuhansia (tai 200 000 kuten minulla) arkiston toimivuus on tärkeä juttu. Aivan välttämättä et tarvitse varsinaista arkistointiohjelmaa, sillä tietokoneiden käyttöjärjestelmät tarjoavat kansiorakenteillaan mahdollisuuden kuvien hallintaan. Usein se ei kuitenkaan riitä ja silloin onkin syytä siirtyä varsinaisen arkistointiohjelman (albumiohjelman) käyttäjäksi.

Yksittäisistä kuvista voi tehdä myös videon.
Video ja kuvat © Kari A. Kuure.

Kuuta voi ja pitääkin kuvata kaikissa sen vaiheessa! Erityisesti pinnanmuotoja kuvattaessa olisi hyvä, jos valaistus tulisi sivusta ja pinnanmuodot muodostaisivat varjoja. Tällöin yksityiskohdat tulevat selvimmin ja dramaattisimmin näkyville. Joitakin pinnanmuotoja voi kuvata vain aivan tiettyinä ajankohtina, jolloin ne luovat juuri oikean varjon tai ne ovat valaistuneena juuri oikealta suunnalta. Tarkkoja tietoja pinnan yksityiskohdista löytyy alan kirjoista ja lehdistä, nettiä nyt unohtamatta.

Kuunpimennyksen kuvaaminen ei juuri poikkea muusta Kuun valokuvaamisesta. Ainoa ero on, että silloin Kuu on selvästi himmeämpi ja punaisempi, joten ainakin syvimmän pimennysvaiheen aikana voi joutua säätämään kameran herkkyyttä valotusajan lisäksi. Kameran asetuksissa värilämpötila on syytä valita päivänvaloksi, sillä jos valinta on automaatilla, kamera yrittää korjata vääränä pitämäänsä punertavaa värisävyä ”oikeaksi” ja silloin kuva menee pahasti pieleen. Raw-kuvaa pystyy kuvankäsittelyssä säätämään tämänkin asian korjaamiseksi, jos värilämpötilan asetus oikeaksi on unohtunut.

 

Kuunpimennyksen osittaisen täysvarjopimennyksen aikana kirkkauserot voivat olla suuria. Tällöin valaistuneesta osasta tulee helposti ylivalottunut ja varjossa olevasta osasta alivalottunut. Mahdollinen ratkaisu tähän ongelmaan voi olla kameran kontrastin säätäminen loivemmaksi. Se ei välttämättä anna parasta mahdollista lopputulosta mutta voi olla osa ratkaisua, loput säädöistä tehdään kuvankäsittelyssä.

Kuvasitpa mitä kohteita tahansa, muutamia perusasioita ennen kuvausretkeä täytyy tehdä. Tärkeimmät valmistelut ovat akkujen lataaminen, muistikorttien tarkistaminen ja tarvittaessa formatointi, kuvauksessa tarvittavien varusteiden kuten sovittimien ja etälaukaisemisen tarkistaminen jne.

Talvipakkasella kameran akut hyytyvät nopeasti. Sen vuoksi täyteen ladattuja vara-akkuja olisi hyvä olla useampia vaihdettavaksi. Sama pätee kaikkiin akkuja tarvitseviin laitteisiin kuten etä- ja sarjalaukaisimiin. Seurantalaitteen akut on myös ladattava ja varmistettava, että sähkövirtaa riittää koko kuvaussession ajaksi.

Tarvitset ainakin yhden muistikortin vaihtovaraksi, sillä vaikka laskisit muistikortin kapasiteetin riittävän kuvaussession ajaksi, kortille voi tapahtua jotakin ikävää. Tällöin varalla olevan kortin voi ottaa käyttöön ja selvitellä ongelmakortin tilaa kotosalla kuvaussession jälkeen. Talvipakkasella pimeässä maastossa se ei varmaankaan onnistu!

Suomen sääolosuhteissa syksyllä, talvella ja keväällä objektiivin huurtuminen voi muodostua ongelmaksi. Jos siis suunnittelet pitkää yli tunnin kestävää kuvaussessiota, varusta kameran objektiivi tai kaukoputki huurtumista ehkäisevällä lämmityslaitteella. Valitettavan usein se vaatii sen verran sähköenergiaa, että paristot ei ole ratkaisu. Tällöin voit hankkia mukana kuljetettavan akkupakin, josta virtaa riittää myös seurantakoneistolle. Kotipihallasi tai jossakin muualla vastaavassa paikassa myös verkkovirran käyttäminen lienee mahdollista. Jatkonjohdon tulee kuitenkin olla ulkokäyttöön tarkoitettu ja sitä ei saa vetää pihalle minkään oviaukon läpi, vaan on käytettävä ulkoseinässä olevaa (tms.) pistorasiaa.