 |
| Saturnus harrastajakaukoputkella valokuvattuna. Kuva Kari A. Kuure |
Loppukevään tähtitaivas ei enää juurikaan salaisuuksiaan
paljasta. Vaalenevat yöt peittävät kirkkaudellaan himmeät tähtitaivaan kohteet.
Ainoastaan kirkkaat kohteet voivat näkyä vaalealla yötaivaalla. Onneksi siellä
on yksi huomattava ja suurella mielenkiinnolla havaittu planeetta – Saturnus!
Saturnus oli oppositiossa huhtikuun 28. päivänä. Se
merkitsee sitä, että planeetta on näkyvissä koko yön. Tilanne jatkuu
samanlaisena aina kesäkuulle asti. Silloin Saturnus laskee horisontin
alapuolelle juuri ennen auringonnousua. Iltataivaalla planeetta on näkyvissä
aina lokakuun loppupuolelle asti. Vasta marraskuun puolivälissä se laskee
auringonlaskun aikaan. Syyspuolella vuotta Saturnus on näkyvissä jälleen
aamutaivaalla marraskuun alusta lähtien.
Saturnuksen renkaat ovat komea näky millä tahansa
kaukoputkella. Parhaimmillaan ollessaan ne ovat meille näkyvissä suuressa
kulmassa. Tämä vuosi on sellainen; näemme renkaat pohjoisen puolta. Näky on
niin komea, että tähtitornin yleisönäytöksissä wau-refleksi esiintyy useammin
kuin kerran illan aikana. Wau-refleksi esiintyy ensikertalaisen Saturnuksen
katselijan keuhkojen, äänihuulten, alaleuan ja silmän täysin hallitsemattomasta
yhteistoiminnasta. Refleksi voi esiintyä myös kokeneemmilla tähtiharrastajilla,
etenkin silloin kun havaintokeli ja läpinäkyvyys ovat erinomaisia, jolloin
kaukoputkessa voidaan käyttää suurta suurennusta.
Tässä artikkelissa en edes yritä kuvata sitä ihmeellistä
fiilistä, mikä seuraa Saturnuksen omin silmin koettua näkemistä. Voin vain
vakuuttaa, että se on yllättävää ja hienoa. Niinpä, jos ette ole koskaan
Saturnusta nähneet omin silmin kaukoputkella, niin nyt jos koskaan se kokemus
tulisi hankkia.
Saturnus kiertää Auringon kerran 29,4 vuodessa. Yhden
kierroksen aikana näemme renkaat yhden kerran pohjoispuolelta ja yhden kerran
eteläpuolelta. Renkaiden avautumiskulma (eli kulma missä ne näemme) on
maksimissaan noin 26,7°. Aivan tarkkaan ottaen näkemiskulma voi hieman poiketa
tästä, sillä mainittu luku on renkaiden kaltevuuskulma Saturnuksen ratatasoon
nähden ja Saturnuksen rata on Maan ratatasoon (ekliptika) nähden 2,49° kallellaan.
Karkeasti ottaen, renkaat voivat olla enimmillään noin 28° ”auki”.
Yhden Saturnuksen vuoden aikana näemme renkaat kahdesti
täysin sivulta. Itse asiassa täysin sivulta näkymisiä voi esiintyä jopa
useampia kertoja, sillä maksimissaan sivulta näkyminen voi esiintyä jopa kolmen
sarjoina kuten vuosina 19950–96. Sarja johtui siitä, että Saturnus oli
opposition läheisyydessä renkaiden sivulta näkymisen aikaan. Tällöin Saturnuksen
ja maapallomme keskinäinen ratadynamiikka kuljetti meidät kolme kertaa rengastason
poikki muutaman kuukauden välein.
Koska Saturnuksen kiertoaika on liki 30 vuotta, se merkitsee
sitä, että noin 15 vuoden kuluttua tilanne toistuu. Seuraavan kerran mentiin
rengastason läpi vuonna 2009, tosin silloin vain yhden kerran. Tulevaisuudessa
vasta vuonna 2025 kuljemme rengastason poikki ja renkaat katoavat näkyvistä
muutaman vuorokauden ajaksi maaliskuun lopulla ja marraskuun alkupuolella.
Tällä kertaa siis vain kaksi rengastason läpäisyä.
Samasta, noin 15 vuoden syklistä johtuu renkaiden näkyminen
leveänä tai avoimena. Näin tapahtui vuosina 2002–2003 ja seuraavan kerran
vuonna 2017. Tällöin Saturnus on kuitenkin tähtitaivaan eteläisellä
pallonpuoliskolla, joten sen näkyminen ei ole kovinkaan hyvä: alkuvuodesta
aamuhämärissä ja loppuvuodesta iltahämärässä parin tunnin ajan ennen
auringonnousua tai sen jälkeen. Tästä syystä juuri tämä vuosi olisi hyvä
käyttää Saturnuksen havaitsemiseen, sillä sen suunta tähtitaivaalla on kohti
etelää ja sen näkymisaika lyhenee voimakkaasti lähivuosina.
Niin ja ne renkaat...
 |
| Cassin-luotaimen valokuvvamat renkaat. Värikoodaus ilmentää renkaan kappalekokoa. Kuva Nasa. |
Cassini-luotaimen lähettämien tietojen perusteella tiedämme
renkaiden muodostuvan suurimmaksi osaksi vesijäästä. Leveyttä renkailla on liki
60 000 km mutta paksuutta (se on hieman vaikeasti määriteltävissä) muutama
kymmenen metriä, ehkäpä noin 20 metriä. Kappalekoko vaihtelee renkaissa
alueittain mutta suurimmaksi osaksi ne ovat alle nyrkin kokoisia kappaleita.
Pienimmät kappaleet ovat aivan hienojakoista jääkidettä ja suurimmat kappaleet
(jälleen vaikeasti määriteltävissä) henkilöauton kokoluokkaa.
Renkaat eivät ole homogeenisia, vaan niiden kappalekoossa on
merkittäviä poikkeavuuksia toisistaan. Lisäksi osarenkaiden pysyvyydessä ja uudistumisessa
on eroja. Tuoreitten tutkimusten mukaan renkaat uusiutuisivat kappaleiden
keskinäisistä törmäyksistä, mutta myös ulkopuolelta tulevien meteoroidien törmäysten
vaikutuksesta. Lisäksi renkaissa olevat kappaleet muodostavat löyhiä kasautumia
tai jonomaisia muodostelmia, joiden ikä saattaa vaihdella merkittävästi.
Kasaumia ja kapplejonoja syntyy ja hajoaa kaiken aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti