Meteoriitteja Huittisissa?

Kaavio 8. toukokuuta nähdyn tulipallon ilmakehän
läpäisesvästä radasta. Jos jotakin on päätynyt
maanpinnalle asti, niin silloin kappaleita pitäisi
olla hieman Huittisten eteläpuolella soikionmuotoisella
alueella. Kuva Ursa /Mikko Suominen.

Mikäli tiedotusvälineitä, tarkemmin sanottuna iltapäivälehtiä (mikä omituinen nimi, aamullahan ne ilmestyvät) olisi uskominen, nyt pitäisi rynnätä meteoriittijahtiin Huittisiin. Voin vakuuttaa, että ei kannata.

Metsäiseen maastoon tai pellolle, joita kumpaakin on arvioidulla putoamisalueella, pudonnut meteoriitti tai luultavammin useita suhteellisen pieniä kappaleita on hyvin vaikea löytää. Kivimeteoriitit muistuttavat niin paljon tavallisia kiviä, että vaikka pitäisit niitä kädessäsi, niin meteoriitin tunnistaminen ei maallikolta onnistu. Tunnistaminen kun ei oikein tahdo onnistua edes asiantuntijoiltakaan ilman, että tehdään laboratoriotutkimuksia. [ Katso huomautus1!]

Ursan tiedote asiasta oli tällä kertaa varsin onnistunut: faktat olivat oikein ja asia selostettu asiallisen tarkasti. Tiedotusvälineet kuitenkin tekevät tiedotteen perusteella omat juttunsa ja niissä ei ylilyönneiltä vältytä. Lööpit ja juttujen otsikot tekaistaan aivan hatusta, jotta saadaan potentiaalinen lukija ostamaan lehti kauppareissullaan. No tätä kritiikkiä on esitetty ennenkin, joten olkoon.

Meteoriitit ovat sinällään hyvin arvokasta tieteellistä tutkimusmateriaalia. Vaikka niitä putoaa maapallolle vuorokaudessa satoja tonneja, tutkimuskäyttöön niitä saadaan tuoreeltaan suhteellisen vähän. Maaperässä vuosikausia lojuneen meteoriitin tutkimusarvo rajoittuu lähinnä mineraalien ja isotooppien tutkimiseen, mutta lopulta sekin arvo vähenee kivien rapautuessa. Onneksi maapallolla on muutamia paikkoja, joissa meteoriitit säilyvät lähes koskemattomina kunnes tutkijat saavat ne käsiinsä.

Meteoriittilöytöjen tuottoisimpia paikkoja on muutamia Etelämantereella. Jäätikölle pudonneet meteoriitit hautautuvat lumeen, josta myöhemmin tulee jäätä. Jäätikön virratessa se kuljettaa meteoriitin alueelle, jossa jään haihdunta (sublimoituminen) on voimakkaampaa kuin alueella satavan lumen määrä (jos siellä sataa lainkaan). Jään haihtuessa meteorit jäävät jäänpinnalle odottamaan tieteellisten retkikuntien tuloa. Vuosittain näiltä alueilta kerätään satoja meteoriitteja.

Meteoriittien tutkiminen tuo uutta tietoa niistä olosuhteista missä ne ovat syntyneet. Osa meteoriiteista on täysin muuttumattomia noin 5 miljardin vuoden takaa, jolloin aurinkokuntamme syntyi. Tällaiset meteoriitit ovat yleensä hyvin hauraita, osa suorastaan pelkkää jäätynyttä pölyä, ja osassa on runsaasti hiiltä. Hiilipitoiset meteoriitit ovat tutkijoiden suosikkeja, sillä niistä saatavilla tiedoilla pystytään arvioimaan myös elämän syntymisen mahdollisuuksia.

Iso osa meteoriiteista on peräisin pääasteroidivyöhykkeeltä Marsin ja Jupiterin ratojen välistä. Siellä Aurinkoa kiertävät asteroidit törmäävät silloin tällöin toisiinsa. Törmäyksissä syntyy runsaasti pieniä meteoroideja, joista osa vaeltaa aurinkokuntamme sisäosia kohti ja lopulta muutama päätyy maapallolle.

Pääasteroidivyöhykkeillä asteroideista irronneet kappaleet ovat muuttuneet alkuperäisestä materiaalista. Kaikkein suurimmat asteroidit ovat muutakin kuin kasa kiviä. Niissä on aikoinaan tapahtunut kiviaineksen sulamista, osittaista raskaiden (metallit) alkuaineiden siirtymistä kappaleen ytimeen ja koko kappaleen uudelleen jähmettymistä ja kiteytymistä. Prosessin aikana asteroidit ovat törmäilleet toisiinsa ja sitä ne tekevät vieläkin. Aikaisemmin, noin 4,3–3,8 miljardia vuotta sitten törmäily oli paljon runsaampaa kuin nykyisin ja silloin koettiin aurinkokunnassamme massiivinen asteroidipommitus, jonka jäljet näkyvät vielä Kuussa ja Merkuriuksessa.

Pääasteroidivyöhykkeen lisäksi maapallon saanut vastaanottaa muistakin läheteistä tulevia meteoriitteja. Luonnollisesti Kuusta lähtöisin olevia kappaleita on pystytty tunnistamaan kymmeniä. Sen lisäksi Marsista peräisin olevia kiviä on löydetty kymmeniä. Yllättävää kyllä, myös Merkuriuksesta peräisin oleva kappale on löydetty, joten tutkijoittemme käytettävissä on melkoisen laaja näytevalikoima naapureittemme pintakerroksista. Erityisen mielenkiintoista ja merkille pantavaa on se, että tutkijat pystyvät kartoittamaan myös tutkimansa kappaleen ajallisen historian: milloin se kiteytyi kivisulasta, milloin se lähti avaruusmatkalleen ja viimein sen, milloin se syöksyi meteorina maanpinnalle.

Esquel-pallasiitti on yksi kauneimmista
paallasiiteista. Kuva Kari A. Kuure

Pieni osa, maahan pudonneista meteoriiteista noin 2 % on koostumukseltaan metallista rauta-nikkeliä ja saman verran metallia ja kiviainesta (oliviinia) sisältäviä pallasiitteja. Ne ovat syntyneet isoissa asteroidessa, jossa on tapahtunut materian sulamista ja metallisen ytimen muodostumista. Asteroidien väliset törmäykset ovat ne sitten kaivaneet esiin ja lähettäneet meteoroidit pitkälle matkalleen kunnes osa niistä on päätynyt maapallolle.

Suomen lain mukaan maastamme löydetyt meteoriitit on luovutettava valtiolle, jonka edustajana Luonnontieteellinen keskusmuseo toimii. [Katso korjaus 2!] Luonnontieteellisessä keskusmuseossa onkin aika mukava meteoriittikokoelma, jossa on myös vaihtokaupoilla saatuja ulkomaisista meteoriiteista saatuja näytteitä.  Suomesta on löydetty vain kolmetoista pudokasta.

Isoja rahoja meteoriittien löytäjien ei kannata haaveilla. Halvimmat kivimeteoriitit ovat myynnissä noin yhden euron per gramma hinnalla ja hieman harvinaisemmat (= alun perin pienemmät kivet) kahdesta kolmeen euroon grammalta. Rauta-nikkeli meteoriitit ovat hinnaltaan kymmeniä tai satoja euroja grammalta ja kaikkein kalleimpia ovat pallasiitit, joista yleensä joutuu maksamaan satoja euroja grammalta.

Meteoriitteja kauppaavat ulkomaiset myyjät lähinnä Internetin välityksellä. Ennen ostopäätöksen tekemistä tulisi hieman kysellä keskusteluryhmissä, mistä meteoriitteja voisi ostaa, mikä myyjä on luotettava ja missä on paras palvelu. Tälläkin alalla Internetissä on huijareita ja voit ostaa isolla rahalla tavallista, maassa esiintyvää kiveä.

Meteoriitin löytäjän osuutta on vaikea arvioida, mutta se on luultavasti reilusti alle puolet, ehkä kymmenesosa tavallisimmille meteoriittityypeille. Hinta-arviot ovat siis pienille, meteoriitista leikatuille paloille. Kokonaisten meteoriittien hintoja en tiedä (> 10 000 €) ja harvoin niitä, kaikkein pienimpiä lukuun ottamatta, on edes tarjolla.

Huomautukset ja korjaukset:

[1] Jos tuoreen meteoriitin sulanutta kuorikerrosta on jäljellä, tunnistaminen on suhteellisen helppoa ja yleensä se onnistuu geologeilta ja meteoriittiharrastajilta. Tekstissä esitetty väitteeni tunnistamisen vaikeudesta koskee siis vanhoja, jo rapautuneita kivimeteoriitteja.

[2] Sain hieman uutta tietoa meteoriittien valtiolle luovuttamisesta.  Toisin kuin aikaisemmin tekstissä väitin, Suomen laissa ei ole erikseen säädetty meteoriiteista mitään. Sen sijaan muiden lakien tietynlainen tulkitseminen pakottaisi Suomesta löydettyjen meteoriittien luovuttamiseen. Tämä oli se aikaisemmin levitetty tieto.

Nyt näyttäisi siltä, että tällainen laintulkinta olisi kestämättömällä pohjalla, eikä mitään valtiolle luovutuspakkoa olisi. Viimekädessä asia tietysti ratkaistaisiin erilaisissa oikeusasteissa, sillä ennakkotapausta ei ole. Toisaalta, millainen intressi valtiolla olisi lähteä vaatimaan itselleen myyntiarvoltaan suhteellisen vähäistä kiveä itselleen? Ainakaan se ei taloudellisesti ole järkevää, joten enpä usko, että jatkossakaan tällaisia oikeustapauksia olisi tulossa, vaikka löytäjä meteoriitin pitäisi ja myisi.

Pidettäisiinkö avaruudesta maahan pudonnutta kappaletta tavallisena vähäarvoisena löytötavarana, jonka löytäjä voi pitää, vai voisiko löytöpaikan yksityisellä maanomistajalla olla vaatimuksia löydettyyn meteoriittiin? Tätäkään ei voi ennakkoon tietää, mutta sama taloudellinen intressi pätee oikeustaistelun suhteen tässäkin. 

Kokonaan toinen juttu on tuoreen meteoriitin tutkimusarvo! Se tietysti hyvin pitkälti määräytyisi meteoriitin tyypin ja harvinaisuuden mukaan. Lisäksi museaalinen arvo Suomesta löydettyjen meteoriittien vähäisen määrän vuoksi voisi olla merkittävä. Näin ollen olisikin toivottavaa, että löytäjä luovuttaisi ainakin osan löydöstään Luonnontieteelliselle keskusmuseolle, vaikka sitten jonkinlaisesta pienestä korvauksesta.

Sanasto

Meteori = ilmakehässä näkyvä valoilmiö, jonka aiheuttaa avaruudesta ilmakehään syöksyvä meteoroidi.

Meteoroidi = pieniä Aurinkoa kiertävillä radoilla olevia kiviä, joiden alkuperä ja koostumus vaihtelevat.

Meteoriitti = maanpinnalle pudonnut avaruudesta tullut kappale (kivi, metalli tai näineden yhdistelmä).
Avaruusromu = ihmisen avaruuteen laikaiseman kantoraketin tai satelliitin ilmakehän läpi maahan pudonnut kappale.