Tähtiharrastajan kaukoputki: Jalustat – osa 1

Kaukoputken jalusta on ehkä yksittäisistä laitteista kaikkein tärkein. Jos jalusta on heikkorakenteinen, huojuva ja mahdollisesti ylikuormitettu, kaukoputken tuottama kuva tärisee ja huojuu, eikä havainnoinnista tule mitään.

Kaukoputkikauppiaat tarjoavat kaukoputkipaketteja, joihin sisältyy kaukoputken lisäksi joitakin varusteita ja jalusta. Valitettavan usein jalusta on kuitenkin alimitoitettu tai rakenteellisesti epäkelpo kaukoputken ominaisuuksiin nähden. Ensimmäistä kaukoputkeaan hankkiva harrastaja usein sortuu valitsemana juuri tällaisen paketin, ja sen seurauksena orastavaan harrastukseen voi pettyä ja kiinnostus loppua.

Jalustan tehtävä yksinkertaistettuna on kannatella kaukoputkea, pitää se suunnassa ja seurata tähtitaivaan kohdetta. Jotta jokaisesta osatehtävästä se selviytyisi hyvin, jalustalta vaaditaan tiettyjä rakenteellisia ominaisuuksia. Ennen jalustatyyppien esittelyjä, käsittelen yleisiä ominaisuuksia, joista jokaista pitäisi miettiä jalustaa hankittaessa.

Kuormitettavuus on ensisijainen ominaisuus, joka ratkaisee kaiken. Jalustojen valmistajat ilmoittavat laitteittensa kuormitettavuuden, jolla tarkoitetaan kaukoputken massaa kaikkine lisälaitteineen. Lisälaitteita voi olla paljonkin, joten kannateltava ja suunnattava laitemassa voi kaksinkertaistua ilmoitetusta kaukoputken massasta. Lisäksi on käytännön syistä otettava huomioon vielä jonkinlainen ”turvakerroin” tai kilomääräinen lisämassa. Turvakerroin mahdollistaa vielä yhden lisälaiteen asentamisen tai tasapainottamiseen tarvittavat painot ilman, että jalustan kantokyky ylittyy.

Esimerkki: Jos kaukoputken massaksi valmistaja ilmoittaa 3 kg ja siihen liitettävät lisälaiteet ovat yhteismassaltaan 2 kg (kiinnityskisko ja -renkaat, etsinkaukoputki, kamera, loittorenkaat jne.) ja lisämassalle (esimerkiksi tasapainotuspainoille) halutaan varata 1,5 kg, niin silloin päästäänkin jo jalustaan, jonka kuormitettavuus pitäisi olla ainakin 6,5 kg.

Toinen ominaisuus on tärinänvaimennuskyky nimelliskuormituksella. Nämä kaksi asiaa ovatkin sidoksissa toisiinsa siten, että riittävä kuormitettavuus tuo mukanaan yleensä riittävän tärinän vaimentumisen. Pääperiaate on, että kun kaukoputkea käsitellään, esimerkiksi tarkennetaan, tärinät pitäisi vaimentua kuvasta muutamassa sekunnissa. Lisäksi normaalioloissa valitseva tuuli ei pitäisi pystyä tärisyttämään jalustaa niin paljoa, että se näkyisi kuvassa. Valitettavasti tärinävaimentumiselle ei ole kehitetty standardoitua testiä eikä luokitusta, joka voitaisiin liittää jalustan teknisiin tietoihin. Ainoa keino varmistua asiasta on kokeilla käytännössä tai kysellä ko. jalustatyyppiä käyttäviltä kuinka jalusta reagoi tärinöihin.

Jalusta tyypit

Jalusta voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin rakenteensa ja kahteen päätyyppiin akselistonsa perusteella. Rakenteellisesti jalusta voi olla: pilari, kolmijalka tai Dobson-jalusta. Akselisto puolestaan voi olla: atsimutaalinen tai ekvatoriaalinen. Näiden yhdistelmänä voidaan valmistaa monenlaisia jalustoja.

Pilaria käytetään yleensä kiinteästi rakennetuissa tähtitorneissa tai havaintopaikoilla. Pilari valmistetaan yleensä vahvasta metalliputkesta tai valetaan betonista. Hyviä puolia on runsaasti ja oikein tehty pilarijalusta ei tärise haittaavasti.

Kaupallisesti pilarijalustoja on tarjolla usealla eri kaukoputkivalmistajalla. Ne ovat liikuteltavia, joten pysyvää havaintopaikkaa tai tähtitornia ei välttämättä tarvita. Pilarijalustat ovat kuitenkin hyvin massiivisia, joten joku kuljetusväline täytyy olla. Jos nämä asiat eivät tule esteeksi, pilarijalustan hankkiminen on oiva vaihtoehto. Aloittelevan tähtiharrastajan sitä ei kuitenkaan pitäisi valita, sillä jälleenmyyntiarvo ei ole aivan sitä mitä pitäisi, jos harrastus ei pidemmän päälle kiinnostaisikaan.

Toinen jalustatyyppi on kolmijalka. Se nimensä mukaisesti rakentuu kolmesta, yleensä kahdesta tai kolmesta sisäkkäin menevästä osasta. Valmistusmateriaaleina voivat olla: alumiiniprofiili, puu tai teräsputki. Kaikilla näillä raaka-aineilla on omat ominaisuutensa, jotka vaikuttavat lopputuotteen ominaisuuksiin.

Suositeltavin kolmijalkamateriaali on teräsputki. Yleensä jalustan kuormitettavuus ja tärinänvaimennus on kohdallaan.  Käytetty teräslaatu on yleensä ruostumatonta, joten jalusta on pitkäikäinen ja vaihtotarve harvemmin pääsee yllättämään. Teräsputkijalustoissa putken halkaisija on yleensä noin 30 mm tai 45–50 mm jalustan kuormitettavuudesta riippuen. Harrastajien yleisimmin käytetyille kaukoputkille noin 30 mm teräsputki on riittävän vahva.

Puu voi olla raaka-aineena melkoisen hyvä. Jalustan kuormitettavuus ei kuitenkaan ole samaa luokkaa kuin teräsputkijalustan, mutta värinöiden vaimentuvuus on hyvä. Hinnaltaan puujalustat eivät ole sieltä edullisimmasta päästä, joten mielestäni täytyisi olla jokin erityinen syy puujalustan hankkimiseen.

Kehnoin rakka-aine on alumiini. Etenkin, jos jalustaan on käytetty U-profiilia. Jalustan kuormitettavuus on yleensä pieni ja tärinöiden vaimentuminen hidasta. Valitettavasti usein kaukoputkipaketteihin sisältyvä jalusta on juuri tätä tyyppiä. Lähes aina jalustan muut osat ovat muovia, joiden rajallinen käyttöikä tule vastaan yllättävän nopeasti. Yleensä jokin muoviosa halkeaa, katkeaa tai muutoin särkyy, jolloin jalusta on käyttökelvoton. Varaosia ei yleensä ole saatavilla, tai niiden hankita tulee erittäin kalliiksi.