Akselisto ja seurantakoneisto
Jalusta itsessään luo vasta hyvän (toivottavasti)
perustan sen varaan rakentuville rakenteille. Jalustaan liittyy yleensä
kiinteänä osana seurantakoneisto. Seurantakoneistossa on kaksi toisiaan
kohtisuorassa olevaa akselia: RA- ja DEC-akselit. Näiden lisäksi hyvin usein akseleita
pyörittävät moottorit ja nykyisin ne varustetaan myös ohjauselektroniikalla.
Akselisto tuo mukanaan erilaisia ominaisuuksia, joiden
tuntemus aloittelevallekin tähtiharrastajalle on oleellista tietoa. Seurantakoneiston
tarkoituksena on kaukoputken suuntaaminen kohteeseen ja mahdollistaa kohteen
seuranta sen liikkuessa tähtitaivaan mukana.
 |
| Atsimutaalinen jalusta toimii hyvin kirkkaille kohteille kuten Auringon ja Kuun katselemisessa ja havaitsemisessa. Kuva Kari A. Kuure. |
Atsimutaallinen
(Alt-Az) -akseliston akselit ovat pystysuora (Az, atsimuuttisuunta
horisontissa) ja vaakasuora (altitudi, Alt eli kohteen korkeus). Tällainen
akselisto on tavallinen ”tavaratalokaukoputkissa”, mutta sellainen voi olla myös
kaikkein edullisimmissa linssikaukoputkipaketeissa.
Akselistossa ei ole seurantaa tai jos on, niin se on
yleensä käsikäyttöinen ja vaatii molempien akselien säätöä. Seuranta yhdellä
asetuksella on yleensä tunnista kahteen, riippuen rakenneratkaisuista. Tämän
jälkeen etenkin tuntiakselin säätöruuvi on kierrettävä alkuun.
Akseliston etuina on edullisen hinnan lisäksi se, että
kaukoputki suunnataan kohteeseen suoraan. Tällöin ei tarvitse välittää
havaintopaikan maantieteellisestä leveydestä, joka eq-jalustassa pitää tietää
ja säätää.
Miinuksena voidaan pitää sitä, että suuntaus täytyy tehdä
visuaalisesti, joten kohteen tai sen välittömässä läheisyydessä oleva toinen
kohde täytyy olla näkyvä. Tämä vaikeuttaa erityisesti syvä taivaan kohteiden
havainnointia.
Kolmaskin ominaisuus ei ole kovinkaan mukava, sillä kohde
lipuu pois kuvakentästä hyvin nopeasti ja sitä nopeammin mitä suurempaa
suurennusta käytetään heti, kun seuranta lopetetaan. Ja neljänneksi:
kuvakentässä oleva tähtitaivas kiertyy kaukoputken optisen akselin ympäri,
joten akselisto ei sovellu valokuvaamiseen Aurinkoa ja Kuuta lukuun ottamatta.
 |
| Eq-jalusta on yleisin harrastajien käyttämä jalustatyyppi. |
Eq- eli ekvatoriaalinen
akselisto on hyvin yleinen seurantakoneistossa käytetty tyyppi. Tuntiakseli
(RA-akseli) oikein suunnattuna on maapallon pyörimisakselin suuntainen. Toinen
akseli on deklinaatio-akseli (DEC-akseli) ja sen avulla kaukoputki suunnataan
kohteen deklinaatiolukemaan.
Eq-jalustoissa on edellisten lisäksi vielä kolmas,
säädettävä nivel. Sen avulla tuntiakselin korkeuskulma säädetään samaksi kuin
havaintopaikan maantieteellinen leveys. Jos havaintopaikka on koko ajan sama
tai vaihtuu pohjois-eteläsuunnassa vain vähän, korkeuskulmaa ei tarvitse säätää
uudelleen ensimmäisen säädön jälkeen.
Eq-jalustoissa on yleensä useita erilaisia ratkaisuja
seurannan järjestämiseen. Edullisimmissa jalustoissa se on yleensä
käsikäyttöinen. Toisin kuin atsimutaali-akselistolla, kaukoputken kohteeseen
suuntaamisen jälkeen deklinaatiota ei tarvitse säätää. Tämä kuitenkin
edellyttää, että jalusta ja RA-akseli on suunnattu hyvin tarkasti
taivaannapaan.
Eq-jalustan seurannan voi myös motorisoida. Lähes
poikkeuksetta kaikissa jalustoissa on valmiina tarvittavat kiinnityspisteet
seurantamoottoreille. Hyvin tavallista on, että vain RA-akseli varustetaan
moottorilla, deklinaatioakselin jäädessä käsikäyttöiseksi. Tosin sekin
varustetaan usein moottorilla, jolloin kaukoputken hienosuuntaaminen ai suunnan
korjaaminen onnistuu helposti vain nappia painamalla.
Hieman hintavimmissa jalustoissa molemmat
seurantakoneistot on motorisoitu. Tällöin jalustan rakenne kuitenkin poikkeaa
jonkin verran niistä, jotka voidaan motorisoida jälkeenpäin. Moottorit ovat
yleensä kiinteitä ja jalustan suojakuorien sisällä.
Tekninen elektroniikan kehitys on tuonut
tähtiharrastukseen ns. goto-jalustat. Niissä alkusuuntauksen jälkeen
elektroniikka hoitaa niin kohteen etsinnän kuin sen seurannan. Käyttäjän pitää
vain antaa tarvittavat ohjauskomennot yleensä käsiohjaimesta tai tietokoneelta.
Elektronisesti ohjattu jalusta on nykypäivää ja se helpottaa erityisesti syvä
taivaan kohteiden löytymistä, jopa sellaisessa tapauksessa, että kohde ei näy
lainkaan paljain silmin.
 |
| Eq-1-jalusta on kevytrakenteinen jalusta. |
Eq-jalustan tyyppimerkistä yleensä voi jo päätellä
jalustan kuormitettavuutta. Tosin mitään yhtenäistä, tarkasti sovittua määreitä
ei ole. Jalustatyypit EQ-1 ja EQ-2 ovat kuormitettavuudeltaan vähäisimpiä.
Seuraavat kuormitettavuusluokat ovat EQ-3 ja jo melko hyvä harrastajien suosima
EQ-5 jalustat. Useat valmistajat tekevät myös hieman suuremmalle kuormalle
suunniteltuja HEQ-5 ja HEQ-6 malleja. Näitä viimeksi mainittuja jalustatyyppejä
voi kuormittaa 10–16 kg massalla.
Olipa eq-jalusta millainen tahansa, muutama hyvin tärkeä
asia on kuitenkin muistettava:
 |
| EQ-6-jalusta on tukeva ja kuormitettava, joka soveltuu myös valokuvaamiseen. |
Ensimmäiseksi on jalustan varustelun jälkeen tarkistettava
molempien akselistojen tasapainotus. Käsin seurannassa pieni epätasapaino ei
juuri haittaa, mutta moottorikäyttöisissä oikea tasapainotus tulee merkittävään
rooliin. Jos tasapainotus on hyvin paljon pielessä, silloin moottorit eivät
jaksa seurata tai siirtyä kohteeseen. Valokuvatessa voi riittävän suuri
epätasapaino aiheuttaa myös siirtymistä valotuksen aikana ja kuva on siltä osin
pilalla. Tiivistetysti RA- ja DEC-akselien tasapainotus on illan
havaintosession ensimmäinen tehtävä.
Toiseksi eq-jalusta on suunnattava oikein. Tuntiakselin
tulee osoittaa suoraan pohjoiseen taivaannapaan. Jos näin ei ole, niin silloin
tähtitaivaan kohteet vaeltavat kuvakentän poikki lyhyemmän tai pidemmän ajan
kuluessa, riippuen suuntausvirheen suuruudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti