Hubble nappasi kuvan ISON-komeetasta

Komeetta C/2012 S1 ISON
Hubble avaruuskaukoputken
kuvaamana. Kuva Nasa/HST

Ensi joulukuussa näkyvä komeetta C/2012 S1 (ISON) on kuvattu Hubble-avaruuskaukoputkella. Valokuva otettiin 10. päivänä tätä kuuta ja siinä näkyy kuinka komeetalle on kehittynyt jo nyt pyrstö. Kuvan ottohetkellä komeetan etäisyys Aurinkoon oli 4,15 au¹ ja Maahan 4,24 au. Tavallisesti komeetoilla ei tällä etäisyydellä Auringosta ole kovinkaan merkittävää komaa² saatikka sitten pyrstöä.

Kuvaushetkellä koman halkaisija oli noin 5 000 km ja pyrstön pituus noin 91 000 km. Koman pyrstön mitat ovat vielä vaatimattomia, sillä perihelin³ lähestyessä ja etenkin sen jälkeen mitat ovat jopa tuhansia kertoja suuremmat.

Komeetta havaittiin International Scientific Optical Network (ISON) kuvausprojektissa syyskuussa 2012. Alustavat mittaukset ovat osoittaneet, että komeetan jäästä muodostunut ydin on 4,5–6 km kokoinen. Komeetaksi se on ehkä hieman keskiarvoa kookkaampi, mutta ei kuitenkaan mikään jättiläinen. Komeetta on kuitenkin tavallista aktiivisempi, josta voitaneen päätellä, että komeetta on ensimmäisellä ja ehkä viimeisellä kierroksella Auringon läheisyyteen. Komeetan etäisyys Auringosta on lyhyimmillään radan perihelissä marraskuun 28. päivänä, jolloin se on 1 100 000 km etäisyydellä Auringosta.

Komeetan Auringon ohitus tapahtuu sen verran läheltä, että se voidaan luokitella ns. Auringon hipojiin. Auringon hipojat ovat komeettoja, joiden rata vien ne hyvin lähelle Aurinkoa. Auringon hipojia on useita ryhmiä, joita kutsutaan komeettaperheiksi⁴. Perheiden syntyminen on ajateltu tapahtuvan niin, että suuri komeetta Auringon ohittaessaan on jakautunut pienemmiksi komeetoiksi, jotka edelleen ovat jatkaneet matkaansa suunnilleen samalla radalla alkuperäisen komeetan kanssa.

Suuren komeetan pirstoutuneet jäännöskomeetat ovat edelleen olleet sen verran suuria, että nekin ovat voineet hajota Auringon läheisyydessä vielä pienemmiksi komeetoiksi. Näin on yhdestä alkuperäisestä komeetasta tullut kymmenien pienempien komeettojen perhe, jotka ovat suunnilleen samalla radalla toistensa kanssa. Kun komeettojen koko on riittävän pieni, ne eivät enää selviäkään Auringon ohituksesta, vaan hajoavat ja haihtuvat olemattomiin. Joskus auringonhipojan rata vie sen suoraan törmäyskurssilla Aurinkoon.

Sama kuva kuin edellä, mutta
kontrastia ja kirkkautta on
lisätty, jotta pyrstön yksityis-
kohdat tulisivat selkeämmin
näkyviin. Kuva Nasa/HST.

Komeetta C/2012 S1 (ISON):a on kutsuttu ”vuosisadan komeetaksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että komeetan kirkkaus olisi niin suuri, että sellaista ei ole aikaisemmin nähty ainakaan sataan vuoteen. Toistaiseksi tuleva kirkkaus on epävarmaa, sillä komeettojen näyttävyyden ennustaminen on yhtä vaikeaa kuin kalansaaliin ennustaminen. Joskus komeetat käyttäytyvät keskimääräisesti ja silloin ennustukset osuvat hyvin kohdalleen. Joskus taas poikkeama kirkkaudessa on niin suuri, että ennusteet eivät ole osuneet kohdalleen. Komeetta voi olla himmeämpi tai kirkkaampi kuin ennusteiden perusteella olisi syytä odottaa.

Komeetat voivat myös yllättää: komeetta 17P/Holmes kirkastui yli miljoona-kertaisesti (14 magnitudia) 24. lokakuuta 2007 komeetassa tapahtuneen purkauksen tai pienemmän kappaleen törmäyksen aiheuttamana. Kirkastumisen varmaa syytä ei tiedetä. Komeetan koman halkaisija oli laajimmillaan 1,4 miljoona kilometriä, eli suunnilleen Auringon kokoinen.

ISON-komeetan odotetaan olevan hyvin kirkas ja näyttävä. Sen rata on noin 62 asteen kulmassa planeettakunnan tasoa vastaan ja se lähestyy Aurinkoa tason pohjoispuolelta. Syyskuun alkupuolella se nousee horisontin yläpuolelle aamuhämärissä. Lokakuun puolivälissä se näkyy vain asteen etäisyydellä Marsista ja lokakuun 30. päivänä aamuyöllä se muodostaa Marsin ja Kuun kanssa kolmion. Tässä vaiheessa komeetta on vielä liian himmeä näkyäkseen paljain silmin.

Marraskuun aikana se lähestyy nopeasti Aurinkoa ja saavuttaa perihelin 28. päivänä. Perihelin jälkeen (edellyttäen että se selviää Auringon lähiohituksesta) se suuntaa kulkunsa kohti pohjoista taivaanpalloa. Suomessa sen näkyvyysikkuna avautuu joulukuun ensimmäisellä viikolla, jolloin sen voi nähdä sekä ilta-, että aamuhämärässä. Komeetan radan viedessä sitä yhä vain pohjoisemmaksi, komeetan näkyvyysaika pitenee ja 18. joulukuusta lähtien se onkin sirkumpolaarinen, eli se ei laske horisontin alapuolelle lainkaan.

Joulukuun puolivälissä komeetta on Herkuleen tähdistössä. Joulukuun 19. päivästä alkaen se on muutaman päivän Pohjan kruunussa ja palaa Herkuleen pohjoisosaan 22.12. Lohikäärmeeseen se siirtyy 25.12. päivän iltana ja Pieneen karhuun 1.1.2014. Viikkoa myöhemmin 7.1. se sijaitsee vain parin asteen etäisyydellä Pohjantähdestä Kefeuksen tähdistössä. Sieltä se siirtyy Kiraffin tähdistöön 13.1. Tässä vaiheessa on vaikea ennakoida kuinka pitkään komeetta on näkyvissä, sillä se riippuu ainoastaan sen kirkkaudesta.

On olemassa myös toinenkin tekijä, joka vaikuttaa komeetan näkymiseen, nimittäin säätila. Kuten kaikilla on hyvin muistissa viime talveen pilviset säät, ne eivät ole koskaan erityisen suosiollisia taivaan tarkkailuun. Ainoastaan jos Siperiasta maahamme työntyy sulkukorkepaine, joka estää matalapaineiden pääsyn Fennoskandian alueelle, tai jos Pohjoisnavalta ulottuu korkeapaineen selänne, niin silloin on pienet mahdollisuudet komeetan näkemiseen. Talvella korkeapainekaan ei takaa selkeää taivasta, vaan yleensä on pilvistä. Onneksi komeetan näkymis-ikkuna on sen verran pitkä, että luulisi kuitenkin jonakin iltana tai yönä olevan sen verran kirkasta, että komeetan näkeminen olisi mahdollista.

---

[1] au = astronominen yksikkö, jonka pituus on sunnilleen maapallon keskietäisyys Auringosta, noin 149 600 000 km.

[2] koma on komeetalle kehittyvä komeetan aineosista haihtumalla syntynyt ilmakehä. Haihtuminen nopeutuu komeetan lähestyessä Aurinkoa, jolloin koma venyy pyrstöksi. Pyrstön suunnan määrittää lähinnä aurinkotuulen ja valon synnyttävä dynaaminen paine, jolloin se pyrstö suuntautuu suunnilleen Auringosta poispäin.

[3] periheli on minkä tahansa Aurinkoa kiertävän kappaleen radan Aurinkoa lähinnä oleva piste. Vastaavasti apheli on radan kaukaisin piste.

[4] Tunnetuin ja samalla ensimmäinen auringonhipojien komeetta perhe on Kreutz’in perhe. Se on saanut nimensä saksalaisen tutkijan Heinrich Kreutz’in mukaan, joka pystyi osoittamaan komeettaperheen syntytavan. Tutkimus julkaistiin vuonna 1888. Perheeseen kuuluvat mm. vuoden 1843 ”Suuri komeetta” ja yksi kirkkaimmista komeetoista Ikeya–Sekin vuonna 1965. Myös komeetta C/2011 W3 (Lovejoy) kuuluu perheeseen.

Kreutzin komeettaperheen lisäksi tunnetaan kolme muuta perhettä, jotka ovat saaneet nimensä löytöön tehneiden tutkijoiden mukaan. Perheet ovat: Kracht’in, Marsden’in ja Meyer’in perheet.

Komeetta C/2012 /ISON) ei kuulu mihinkään näistä perheistä, mutta se voisi olla vuoden 1680 ”Suuren komeetan” perheen toinen tunnettu jäsen. Ainakin niiden radat muistuttavat toisiaan.