perjantai 26. huhtikuuta 2013

Einsteinin suhteellisuusteoria edelleen paikkakansa pitävä

Taitilijan näkemys
toisiaan kiertävästä
pulsarista ja valkoisesta
kääpiöstä. Kuva NRAO.

Albert Einsteinin vuonna 1915 julkaisema yleinen suhteellisuusteoria on edelleen käyttökelpoinen työkalu, vaikka jotkin sen osat eivät olekaan aivan samassa linjassa hieman myöhemmin syntyneen kvanttiteorian kanssa. 

Lisäksi on olemassa kilpailevia gravitaatioteorioita, joista jotkut tutkijat odottavat tarkempia tuloksia kuin yleinen suhteellisuusteoria antaa. Niinpä tiedeyhteisössä onkin muodostunut tapa kilpailevien gravitaatioteorioiden vertaileminen nimenomaan Yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Toistaiseksi Einsteinin teoria, vaikka ei olekaan kvanttiteoria, on pitänyt hyvin paikkansa kovassa kilpailussa.

Ehkä kaikkein vaativin Yleisen suhteellisuusteorian testi on toisiaan kiertävien suurimassaisten kohteiden radan säteen lyheneminen ja kiertonopeuden kasvaminen. Yleinen suhteellisuusteorian mukaan tällainen järjestelmä menettää energiaansa nimenomaan gravitaatioaaltoina.

Yhdysvaltalainen National Radio Astronomy Observatoryn (NRAO) tutkijat ovat testanneet Yleisen suhteellisuusteorian toimivuutta. Heidän kohteenaan oli noin 7 000 valovuoden etäisyydellä oleva pulsari PSR J0348 +0432, jolla on massaa noin kahden auringonmassan verran. Sen kumppanina on tavallinen valkoinen kääpiö. Kohde löydettiin Green Bank teleskoopilla, ja sitä on tutkittu sen jälkeen näkyvän valon aallonpituudella Uudessa Meksikossa olevalla Apache Point -teleskoopilla, ESOn VLT -teleskoopilla, William Herchel -teleskoopilla La Palmalta (Kanariansaaret). Lisäksi havaintoja tehtiin Arecibon radioteleskoopilla Puerto Ricosta ja Effelberg kaukoputkella Saksasta.

Tähtiparin kiertoaika pystytään määrittämään hyvin tarkasti havaitsemalla pulsarin emittoimia radiopulsseja ja niissä tapahtuvia äärimmäisen vähäisiä muutoksia. Ratamuutosten havaitseminen vaatii lisäksi myös pitkäaikaisia havaintosarjoja. Tarkkuusvaatimus on erityisen suuri ja tutkijat arvelivat, että suhteellisuusteoria ei ehkä anna riittävän tarkkoja tuloksia ja ehkä jokin kilpailevista teorioista selviytyisi paremmin. Toisin kävi; suhteellisuusteorian antamat tulokset ovat parempia kuin kilpailevien teorioiden.

Tulos on hyvä myös siinä mielessä, että gravitaatioaaltojen tutkijat pyrkivät ennakoimaan mahdollisesti tulevaisuudessa havaittavien gravitaatioaaltojen ominaisuuksia. Suhteellisuusteorian pitäessä tässäkin suhteessa paikkansa, tutkijat voivat turvautua siihen suunnitellessaan uusia gravitaatioaalto-observatorioita, kuten he ovat tehneet tähän asti ja tehty työ on edelleen käyttökelpoista materiaalia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti