Tähtiharrastajan kaukoputki: Mitä kaukoputkella voi nähdä: Planeetat?

Planeettojen tunnistaminen tähtitaivaalta ei pitäisi tuottaa mitään vaikeutta hiemankin asiaa tuntevalle. Tietokoneen tähtikarttaohjelmat kertovat yksityiskohtaisesti missä mikäkin planeetta sijaitsee, ja sen lisäksi paljon muuta oleellista tietoa illan tai yön kohteista. 

Merkurius on näkyvissä ajoittain muutaman viikon kerrallaan, joko aamu- tai iltahämärässä lähellä horisonttia. Joskus sen löytäminen vaalealta taivaalta voi olla vaikeaa, jolloin kiikarin käyttäminen etsintään on lähes välttämätöntä.  Sen jälkeen kun planeetta on paikallistettu, kaukoputken suuntaaminen kohteeseen ei pitäisi tuottaa suuriakaan vaikeuksia.  

Merkurius on valitettavan pieni kohde ja niin lähellä Aurinkoa, että sen havaitseminen voi tuottaa suuria vaikeuksia. Tavallisesti siitä nähdään vain pieni kirkas täplä, joka sekin on erittäin pehmeä ilmakehän turbulenttisuudesta johtuen. Yleensä havainnot jäävätkin lähinnä vaiheen (samanlaiset vaiheet kuin Kuulla) ja näkyvyyshavaintoihin, sillä pinnanmuotoja tai muita yksityiskohtia ei voi nähdä.  

Venuksen vaiheet ovat samanlaiset kuin Kuulla. Lisäksi
planeetan näennäinen koko vaihtelee voimakkaasti,
joten Venusta on aina suuri ilo havainnoida. 
Kuva Kari A. Kuure.

Venus on jo selkeästi paljon helpommin havaittavissa ja planeetta näkyykin yleensä noin puoli vuotta kerrallaan joko illalla tai aamulla. Parhaimmillaan Venuksen nousu- tai lasku tapahtuu jopa kolme tuntia ennen tai jälkeen auringonnousun tai -laskun.  

Venus on yleensä aina erittäin kirkas kohde, joten sen sijainnista ei voi erehtyä. Planeetan kirkkaus johtuu sen valoa hyvin heijastavasta pilvipeitteestä, joka kattaa koko planeetan ilmakehän. Tästä syystä myös pinnanmuotoja ei voi nähdä, ja havaitsija joutuukin tyytymään vain vaiheiden ja näkymisen rekisteröintiin. Havaintoihin on syytä käyttää harmaasuodatinta liiallisen kirkkauden eliminoimiseksi. Joskus violettia valoa läpäisevällä suodattimella on mahdollista havaita pilvien virtauskuviot. 

Venuksen kirkkaudesta johtuen planeettaa voidaan havaita silloin tällöin myös päivällä, ja jopa paljain silmin. Tietokoneohjatut (goto) kaukoputket helpottavat huomattavasti päiväaikaisia havaintoja, mutta silloin on aina varmistuttava, siitä, että kaukoputki ei ole suuntautunut kohti Aurinkoa. 

Mars on planeettakuntamme toiseksi pienin planeetta ja tästä syystä vaikeahko havaintokohde. Sen oppositio on noin 26 kuukauden välein, joten se on näkyvissä ja helpohkosti havaittavissa joka toinen vuosi. Tällöin kuitenkin pinnan yksityiskohtien havaitsemisessa joudutaan käyttämään suurta suurennusta, ja etenkin pilvien ja pinnan yksityiskohtien havaitsemisessa joudutaan käyttämänä erilaisia värillisiä suodattimia. Suodatinvalmistajat yleensä kertovat nettisivuillaan suodattimiensa ominaisuuksista, ja niiden käyttötarkoituksesta kullekin kohteelle. 

Ilman suodattimiakin Marsista erottaa helposti eteläisen tai pohjoisen napakalotin, riippuen vallitsevasta vuodenajasta Marsissa. Napakalottien laajuus ja näkyminen vaihtelee Marsin vuodenaikojen mukaisesti. Marsin pinnalta voi erottaa myös tummia ja vaaleita alueita. Tummin alue on Syrtis Major, joka hain selkäevää muistuttavasta muodosta on helppo tunnistaa. Vaalein alue on Hellas-tasanko, joka on suurikokoinen iskemäkraatteri.  

Muitakin pinnan yksityiskohtia on mahdollista havaita riippuen kulloisestakin havaintokelistä. Silloin tällöin, ehkä kerran vuosikymmenessä, Marsin pinta peittyy koko planeetan kattavaan pölymyrskyyn. Silloin kaikki yksityiskohdat katoavat. Hieman useammin havaitaan pölymyrskyjä, jotka esiintyvät yleensä laajahkolla alueella planeetan eteläisellä pallonpuoliskolla. Yksityiskohdat katoavat näiltä alueilta. 

Jupiter 20.4.2013.
Kuva Kari A. Kuure

Jupiter on aurinkokuntamme suurin planeetta ja tästä syystä yhdessä Saturnuksen kanssa yksi helpoimmista havaintokohteista. Jupiterin neljä suurinta kuuta erottuvat jo kiikarilla ja Suuri punainen pilkku jo pienelläkin kaukoputkella.  Jupiterin tummahkot ekvaattorivyöt näkyvät jo pienellä kaukoputkella. Suuremmalla kaukoputkella itse planeetan pilvipeitteestä voi havaita useampia vöitä ja Suuren punaisen pilkun lisäksi myös pienempiä tummia ja vaaleita pilkkuja. Etenkin ekvaattorivöistä saattaa ulottua trapetseiksi sanottuja kielekkeitä tai jopa siltoja vöiden välillä. 

Suuri punainen pilkku ei ole aina näkyvissä. Kaikeksi onneksi planeetta pyörii itsensä ympäri alle kymmenessä tunnissa, joten vielä saman yön aikana pilkun näkemiseen on mahdollisuuksia, jos vain kärsivällisyyttä odotteluun riittää. Muita Jupiterin kohteita ovat neljä suurinta kuuta, jotka tulevat havaittaviksi jo pienelläkin kiikarilla. Kuiden keskinäiset asemat vaihtelevat nopeasti ja havaintosession aikana joku kuista saattaa kadota Jupiterin taakse tai tulla esille sieltä. 

Saturnuksen merkittävä havaintokohde ovat sen renkaat. Pienelläkin kaukoputkella tai jopa kiikarilla voi havaita kolme hieman eri levyistä ja kirkkaudeltaan toisistaan poikkeavaa rengasta. Renkaiden avautumiskulma vaihtelee kolmenkymmenen vuoden jaksoissa siten, että viidentoista vuoden välein näemme ne täysin sivusta. Tällöin renkaat näyttävät katoavan pariksi vuorokaudeksi ja näkyvät hyvin kapeana viivana kuukausien ajan. Syyskuussa 2009 renkaat nähtiin täysin sivusta, vaikkakin havaintojen tekeminen lähes Auringon suunnassa olleesta planeetasta olivat käytännössä mahdottomia. Laajimmillaan renkaat avautuvat lähes 30° kulmassa, jolloin ne ovat erittäin näyttävä kohde.  

Renkaissa on tummia jakoja, joissa oleva harva aine heijastaa vain vähän valoa. Jos jaon kohdalla sattuu olemaan tähti, se näkyy helposti läpi. Tunnetuin on leveä Cassinin jako, jonka erottaminen on eräänlainen kelin happotesti. Jos keli on hyvä, Cassinin jako pitäisi erottua hyvin jo keskikokoisella kaukoputkella. Toinen helpohkosti näkyvä jako on Enken jako. Se on uloimman A- renkaan ulkoreunan läheisyydessä ja vaatii näkyäkseen paitsi hyvää havaintokeliä myös suurehkoa kaukoputkea. Renkaissa on muitakin jakoja mutta niiden havaitsemiseen tarvitaan jo ammattiluokan kaukoputkia. 

Silloin tällöin suurella suurennuksella ja hyvällä havaintokelillä renkaissa voi nähdä kärrynpyörän puolia muistuttavia tummia alueita. Niiden arvellaan syntyvän staattisen sähkön varautumien aiheuttamasta pölyhiukkasten kohoamisesta rengastason yläpuolelle. Itse pölypilvet eivät näy, mutta tummat alueet ovat pölypilvien varjoja rengastasossa.  

Saturnuksen kuista puolenkymmentä suurinta on havaittavissa, mutta niiden tunnistamiseen tarvitaan tähtikarttaohjelman apua.  

Saturnuksen pilvipeitteessä on havaittavissa samanlaisia, joskaan ei aivan niin silmiin pistäviä vöitä kuin Jupiterissa. Sopivalla suodatuksella niitä kuitenkin voi havaita. 

Planeetoista kaukaisimmat, Uranus ja Neptunus, ovat hyvin kaukana aurinkokuntamme ulkolaidalla. Vaikka itse planeetat ovat kookkaita, niin suuresta etäisyydestä johtuen ne näkyvät parhaimmillaankin ollessaan vain muutaman kaarisekunnin kokoisina täplinä. Uranus on sen verran kirkas, että sen pitäisi näkyä paljain silmin ainakin pimeässä paikassa. Varmimmin planeetan havaitsee kaukoputkella, ja Neptunus ei muutoin ole havaittavissakaan. Molemmat planeetat ovat hieman sinertäviä tai vihertäviä, mutta mitään yksityiskohtia pilvipeitteestä on vaikea havaita suurellakaan suurennuksella.

Kirkkaimpien planeettojen (lähinnä Jupiter ja Saturnus) havaitsemisessa on hyödyllistä käyttää ainakin harmaasuodatinta, muunvärisiä voi käyttää havaittavien yksityiskohtien mukaan. Planeetasta tuleva valo on sen verran kirkasta, että silmän verkkokalvo saattaa saturoitua, vaikka koko silmän kattavaa häikäistymistä ei esiintyisikään. Saturoitumisen seurauksena planeetan pinnan yksityiskohdat ”peseytyvät” näkyvistä ja planeetta näkyy piirteettömänä ja täysin valkoisena kohteena. Suodattimen sijaan voi myös käyttää ylisuurta suurennusta, mutta silloin kuva yleensä on sen verran pehmeä, että yksityiskohtien havaitseminen ei ole kovin helppoa.

Muut aurinkokunnan kohteet

Kääpiöplaneetat Ceres ja Pluto ovat oppositiossa ollessaan havaittavissa harrastajien käyttämillä kaukoputkilla, mutta mitään yksityiskohtia niistä ei pystytä havaitsemaan, eli ne ovat ja pysyvät tähtimäisinä pisteinä riippumatta käytetystä suurennuksesta tai kaukoputken koosta. Muut kääpiöplaneetat ovat niin himmeitä kohteita, että niitä harrastajien käyttämillä kaukoputkilla ei ole mahdollista havaita. 

Asteroideja aurinkokunnassamme on hyvin runsaasti ja niitä on jatkuvasti havaittavissa yötaivaalla. Kirkkaimmat niistä näkyvät tähtimäisinä pisteinä eikä yksityiskohtia pystytä erottamaan. Vuosittain joitakin kymmeniä tähtiä peittyy asteroidien taakse, ja sen antaa mahdollisuuden määrittää asteroidien muotoja kansainvälisenä yhteistyönä peittymis- ja esiintuloaikoja määrittämällä. 

Kirkkaimpia komeettoja voi havaita
kiikarilla hyvin helposti. Havainto-
kirjaan saa muutamalla vedolla
suhteellisen tarkan piirroskuvan
komeetan yksityiskohdista.
Piirros Kari A. Kuure.

Komeettoja tähtitaivaalla vaeltaa jatkuvasti. Kirkkaimmat niistä ovat paljain silmin havaittavissa mutta sellaisia ei esiinny joka vuosi. Sen sijaan kaukoputkella näkyviä on lähes jatkuvasti havaittavissa, vaikkakin suurin osa on havaittavissa vain valokuvaamalla. Visuaalisesti havaittavia kuitenkin riittää sen verran, että mielenkiinto säilyy.  

Komeettojen yksityiskohtia voidaan nähdä vaihtelevasti riippuen komeetasta. Yleensä kuitenkin pyrstöt (kaasu- ja pölypyrstöt) ovat ainakin kirkkaimmilta osiltaan visuaalisesti havaittavissa, samoin koma. Koma ja pyrstö kehittyvät komeetan tullessa sisemmälle aurinkokuntaan Auringon lämmön haihduttaessa lähinnä vettä komeetan jäätyneestä pinnasta. Koma voi olla rakenteeltaan tähtimäisesti tiivistynyt, pelkästään utuinen tai jotakin siltä väliltä.