Muistatko komeetta ISONin?

Komeetta ISON valokuvattuna TRAPPIST-teleskoopilla
ESOn La Silla observatoriossa (Chile) 15. marraskuuta
2013. Kuva TRAPPIST/E. Jehin/ESO.

Muistatko komeetta ISONin (C / 2012 S1 (ISON)^[1] ? Siitä odotettiin näyttävää spektaakkelia Auringon ohittamisen jälkeen joulukuussa 2013. Spektaakkelia ei kuitenkaan tullut, sillä komeetta katosi kuin tuhka tuuleen ja mitä ilmeisimmin aivan kirjaimellisesti. Tutkijat ovat esittäneet monia hypoteeseja siitä, mitä todella tapahtui. Tuorein tutkimus^[2] kuitenkin selittää komeetan katoamisen uskottavasti.

Tavallisesti komeetan kokoa määriteltäessä turvaudutaan sen näkyvään kirkkauteen. ISON havaittiin noin vuotta ennen sen periheliä ja sen laskettiin olevan suhteellisen suuri. Vertailukohtana käytettiin komeetta Lovejoy (C/2011 W3 (Lovejoy)^[4], joka läpäisi Auringon koronan joulukuun 16 päivänä 2011 ja jonka rata muistutti ISON-komeetan rataa.

Bryans ja Pesnell tarkastelivat ISONin käyttäytymistä ja tulivat tulokseen, jonka mukaan komeetta ei kuitenkaan ollut niin kookas kuin mitä sen visuaalisesta kirkkaudesta pääteltiin. ISON oli peräisin kauempaa avaruudesta kuin Lovejoy, joten se oli kylmempi ja mitä ilmeisimmin ensimmäisellä kierroksellaan aurinkokunnan sisäosissa.

Komeetan rakenne poikkesi Lovejoyn rakenteesta ja siinä oli enemmän haihtuvia aineita (erilaisina jäinä). Runsas haihtuminen komeetan lähestyessä Aurinkoa antoi illuusion isommasta komeetasta kuin mitä se todellisuudessa oli. Tutkijat laskivat, että komeettaytimen koko oli vain neljäsosa Lovejoyn ytimen koosta. Kokolaskelmaa tuki sekin, että ISON ei emittoinut uv-säteilyä kuten Lovejoy, sillä se ilmeisesti haihtui kokonaan jo paljon kauempana kuin mihin Lovejoyn rata komeetan vei.

ISON-komeetan lähestyessä Aurinkoa marraskuussa 2012, se hajosi pienemmiksi kappaleiksi jo ennen Auringon koronaan saapumistaan. Hajoaminen lisäsi komeetan kirkkautta mutta samalla se nopeutti komeetan hajoamista. Ilmeisesti vain komeetassa ollut kiviaines^[3] selviytyi (jos sekään) perihelin ohituksesta 1,2 miljoonan km etäisyydellä Auringosta.

 Huomautukset

[1] Komeetan havaitsivat valkovenäläinen Vitali Nevski ja venäläinen Artjom Novitšonok ISON-verkoston 0,4 m kaukoputkella syyskuun 21 päivänä 2012.

[2] Paul Bryans ja W. Dean Pesnell,  Astrophysical Journal, DOI: 10,3847 / 0004-637X / 822 / 2/77

[3] Komeettojen rakenteen uskotaan useimmassa tapauksessa olevan jäätyneitä kivikasoja. Tämä tarkoittaa sitä, että eri aineksista koostuneiden jäitten lisäksi niissä on jonkin verran kiviainesta enemmän tai vähemmän yhtenäisessä muodossa. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että komeettojen kiviaines ei useinkaan ole kovin lujaa vaan pikemminkin vain löyhästi yhtyeenliittynyttä suhteellisen hienojakoista pölyä tai soraa.

[4] Komeetta Lovejoy (C/2011 W3 (Lovejoy) on pitkäjaksoinen auringonhipoja ja se kuuluu Kreutzin ryhmään (komeettoja jotka perihelissään ”hipaisevat” Aurinkoa). Komeetan löysi komeettojen etsintää harrastava Terry Lovejoy 27 marraskuuta 2011. Komeetta oli kolmas Lovejoyn löytämä. Komeetan periheli vie sen aina 140 000 km etäisyyteen Auringosta. Etäisyys oli niin lähellä Aurinkoa, että komeetan ei uskottu selviävän perihelin ohituksesta. Se kuitenkin ilmaantui näkyviin joulukuun 21./22. päivänä 2011 ja näkyi himmeästi eteläisellä tähtitaivaalla (ei Suomessa) jopa paljain silmin.

Suuri hämmennys

Stero A observatorion valokuvista
koottu time-lapsevideo
ISON-komeetan periheliohituksesta.
Kuva Nasa.

Komeettatutkijoiden keskuudessa vallitsee suuri hämmennys komeetta C/2012 S1 (ISON)  perihelin jälkeisestä tilasta. Periheliohituksen aikana ja ennen sitä, komeetta menetti ilmeisesti hyvin suuren osan ytimestään. Jäljelle jäänyt osa on luultavasti kasa jäänkappaleita, jotka saattavat kadota kokonaan lähipäivien aikana.

Tutkijat arvioivat, että komeetan kirkkaus on noin 5^m, joten paljain silmin ei ole mitään nähtävää siinä vaiheessa, kun komeetan jäänteet poistuvat Auringon kilosta. Tällä hetkellä se on vielä sen verran lähellä Aurinkoa, että vaalea ilta- tai aamutaivas estää komeetan näkymisen.

Se mitä tapahtuu seuraavaksi, on täysi arvoitus. Vaihtoehto yksi on, että komeetan jäljelle jääneet rippeet jatkavat matkaansa entisellä radalla ja ne hiipuvat hitaasti aina vain himmeämmäksi. Vaihtoehto kaksi on, että säilynyt komeettaydin on sen verran suuri, että siellä voi tapahtua merkittävä purkaus, joka kasvattaisi komeetan kirkkautta merkittävästi ja komeetta näkyisi paljain silmin matkallaan kohti pohjoista taivaannapaa. Kolmas vaihtoehto on se, että komeetan jäännökset haihtuvat kokonaan ja jäljelle ei jää muistoa enempää.

Stereo B observatorion valokuvista
koottu time-lapsevideo.
Kuva Nasa.

Olipa komeetan tulevaisuus millainen tahansa, tutkijat pyrkivät tekemään jäänteistä lisähavaintoja ja päättelemään niiden avulla mitä oikein tapahtui? Joka tapauksessa havainnot ja tutkimukset ottavat aikaa muutamia kuukausia, joten vastauksia avoimiin kysymyksiin ei saada kuin aikaisintaan ensikeväänä.

Yksi asia on kuitenkin vahvistunut: komeetat ovat täysin arvaamattomia kohteita, joiden kirkkaus ja tapahtumat ytimessä ovat aina yllätys tutkijoille ja harrastajille. Joskus kuitenkin komeetasta tulee hieno luonnonilmiö, johon suuri yleisö voi omin silmin tutustua. Tällä kertaa niin ei käynyt, mutta eipä se ollut ensimmäinen kerta ja tuskinpa viimeinenkään.

Mitä ISONille tapahtui?

Komeetta ISONin periheliohitus.
Kuva NASA.

Tutkijat ovat ”äimän käkenä” siitä, mitä komeetta C/2012 S1 (ISON):lle tapahtui periheliohituksen aikana? Komeetta menetti kokonaan koman ja pyrstön sen lähestyessä periheliä ja komeetta näytti tuhoutuneen kokonaan. Koma ja pyrstö kuitenkin alkoivat kehittyä uudelleen, kun komeetta oli edennyt kauemmaksi Auringosta.

Ilmiö on oikeastaan hyvin helppo selittää yleisellä tasolla ja perusfysiikan tuntemuksella (yksityiskohdat ovat kuitenkin erijuttu):

Lähestyessään periheliä komeetasta irtosi isohkoja kappaleita, jolloin vesihöyryä ja pölyä vapautui runsaasti. Tämä oli odotettavissa ja pöly muodosti pitkän vanan komeetan radalle (joka nähdään LASCO C2 kuvassa).

Auringon säteilypaine vain 1,2 miljoonan kilometrin etäisyydellä fotosfääristä on niin voimakas, että se puhaltaa kaiken pölyn hyvin nopeasti isoon tilaavuuteen ja kauas komeetasta. Näin ollen pölyn tiheys tulee sellaiseksi, että sen heijastama valo ei näy valokuvissa.

Komeetan haihduttamalla vedelle kävi toisin. Auringon uv-säteily hajottaa veden molekyylit hyvin nopeasti vedyksi ja hydroksidiksi (H⁺ ja OH^-) ja OH-molekyyleistä osa hajoaa vedyksi ja hapeksi. Kaasut kyllä säteilevät valoa[1]. Auringon korona kuitenkin koostuu suurimmaksi osaksi vedystä, jolloin komeetasta lähtöisin olevan vedyn säteily peittyy Auringon koronan säteilyyn.

Molemmat ilmiöt ovat mahdollisia, jos auringonvalon paine on niin voimakas, että sen hajottava vaikutus on suurempi kuin mitä komeetasta vesihöyryä on mahdollista haihtua ja pölyä vapautua.

Tutkijoilta kuitenkin kuluu jokin aika, ennen kuin tarkat tietokonemallit on saatu tehtyä ja tutkimukset on tehty, jotta voitaisiin tieteellisellä tarkkuudella kertoa mitä oikein tapahtui. Vastaavaa, tai ainakin vähäisemmässä määrin vastaa, on kyllä harvoin nähty.  Edellisen kerran näin ilmeisesti tapahtui vuonna 2011 Lovejoy-komeetalle.

Samoin kuin Lovejoy-komeetalle kehittyi uudelleen pyrstö, niin nyt ISON-komeetallekin näin kävi. Sen edellytyksenä oli tietysti se, että komeettaydin pysyi kuitenkin suhteellisen koskemattomana ja tiiviinä suurista menetyksistä huolimatta. Komeetan ydin on kuitenkin niin pieni (halkaisijaltaan muutama kilometri), että sen näkyminen SOHOn, Stereo A:n ja SDO:n kuvissa oli mahdotonta.

Periheliohitus LASCO C2 koronagrafin
kuvaamana. Kuva NASA.

Komeetan lähitulevaisuudesta on vaikea ennustaa mitään varmaa. Jos ydin selviää yhtenäisenä muutaman vuorokauden, se jatkaa laskettua rataa poispäin Auringosta ja lopulta poistuu Aurinkokunnasta.

Komeetta himmenee muutamassa viikossa näkymättömiin, vaikka se näkyisikin lähipäivinä paljain silmin. Aikaisemmat kirkkausennusteet on kuitenkin syytä unohtaa, sillä ytimen ominaisuudet varmasti muuttuivat niin paljon, että täytyy tehdä uusia havaintoja uusien parametrien määrittämiseksi. Tämä onnistunee muutaman vuorokauden kuluessa.

Jatko riippuu myös paljolti siitä, kuin stabiilissa tilassa komeettaydin on. Jos ytimen sisään ei ole syntynyt sulavesitaskuja tai niiden sisäinen paine on vähäinen, komeettaydin voi selvitä jatkossa suunnilleen muuttumattomana. Jos korkeapaineisia vesitaskuja on, niin silloin siellä voi tapahtuva voimakkaita purkauksia ja komeetan kirkkaus voi kasvaa muutamassa tunnissa jopa miljoonakertaiseksi.

Jos komeetta on riittävän kirkas, parin ensimmäisen viikon aikana sen voi nähdä ilta ja aamutaivaalla. Näkyvissä oleva aika kasvaa pidemmäksi ja lopulta se näkyy koko yön. Joulukuun puolivälin jälkeen (Tampereella 19.12.) komeetta siirtyy sirkumpolaariseksi ja on horisontin yläpuolella koko vuorokauden. Vaikka komeetan kirkkaus vähenee päivien ja viikkojen kuluessa, se siirtyy aina vain tummemmalle taivaalle ja näin ollen sen näkyvyys voi olla kaikkein helpoin viikon parin kuluttua.

Tähänkin tekstiin tuli aika monta jos-sanaa. Tämä tietysti johtuu siitä, että kukaan tässä vaiheessa ei tiedä varmasti mitä komeetalle tulee tapahtumaan. Alkujaankin komeettojen kirkkausennusteet ovat hyvin epävarmoja ja nykyisessä tilanteessa ISON-komeetan käyttäytyminen on todella ennustamatonta. Mutta tehdään havaintoja ja toivotaan että ISON tuottaisi vielä iloisen yllätyksen.

Huomautukset

[1] Vety voi olosuhteista riippuen säteillä valoa hyvin monella aallonpituusalueella. Aallonpituudet muodostavat sarjoja, jotka kantavat sarjan tehneen tutkija nimeä. Sarjat ovat Balmerin (Johan Balmer, 1825–1898), Paschen- (Friedrich Paschen, 1865–1947), Brackett’in (Frederick Sumner Brackett, 1896–1988), Pfund’in (August Herman Pfund, 1879–1949) ja Humphreyn (Curtis J. Humphreys, 1898–1986) sarjat. Näiden sarjojen lisäksi on mahdollista, että vedyllä olisi muitakin aallonpituuksia.

Komeettaa ISON tuhoutui – tai ainakin melkein

Komeetta ISON näyttää kadonneen
kokonaan. Kuva NASA/SDO AIA 171A.

Komeetta C/2012 S1 (ISON) koki saman kohtalon kuin moni muu auringonhipoja, se ei kestänyt Auringon lämpösäteilyä vaan tuhoutui. Tuho alkoi jo muutama päivä sitten kun komeetan kirkkaus kasvoi jonkin verran. Sen tullessa SOHOn LASCO C3 koronagrafin kuvakenttään 27.11. päivän aamuna sen kirkkaudeksi arvioitiin noin 2,5^m. Vain kaksitoista tuntia myöhemmin kirkkaus oli kasvanut hieman yli kuusinkertaiseksi ja oli 0,5^m. Kirkkauden muutos oli samanlaista kuin Kreutzin ryhmä komeetoilla.

Parin viimeisen päivän aikana komeetta lähestyi Aurinkoa nopeaa vauhtia ja aluksi näytti siltä, että komeetta saattaisi kestää perihelin rasituksen, mutta hieman ennen H-hetkeä komeetan kirkkaus hiipui voimakkaasti ja se näytti tuhoutuneen. Periheliohituksen jälkeen komeetasta oli jäljellä vain ”kalpea haamu” periheliä edeltävästä komeetasta.

Euroopan avaruusjärjestön (ESA) ja NASAn avaruudessa sijaitsevat observatoriot tallensivat komeetan tuhon. SOHON LASCO C3 koronagrafin kuvassa näkyy komeetan kirkkauden hiipuminen ennen periheliä vain joitakin hetkiä ennen kuin komeetta oli siirtymässä koronagrafin peitinlevyn taakse.

SOHO LASCO C2 koronagrafin ottama
kuva muutamaa hetkeä ennen
tuhoutumistaan. Kuva NASA/ESA.

Komeetan kulkua voitiin vielä seurata C2-koronagrafilla ja NASAn Stereo A luotaimen koronagrafilla. LASCO C2 kuvassa komeetan kirkkaus pysytteli vielä kutakuinkin muuttumattomana, mutta komeetan palatessa kronografin peitinlevyn takaa näkyville, sen kirkkaus oli enää murto-osa edeltävästä.

NASAn Stereo A observatorion COR2-koronagrafin kuvassa komeetan tuhoutuminen näkyykin selkeästi. Sen kirkkaus heikkenee hyvin nopeasti periheliohituksen aikana ja komeetta näyttää tuhoutuneen kokonaan kello 21.09.35 Suomen aikaa.

Nasan julkaiseman videon voit katsoa tästä linkistä.


Lisäys kello 8.30

Ainakin joitakin isompia kappaleita näyttäisi selvinnee periheliohituksesta, sillä LASCO C3 korongrafin kuvissa näkyy Auringosta pois päin liikkuva komeetta.

ESAn SOHO observatorion sivut ovat ilmeisesti erittäin suuren kuormitksen alla, koska ne vastaavat hitaasti tai eivät lainkaan. Tästä syystä aivan tuoreimman kuvan noutaminen on hieman vaikeaa.

Komeetta ISON periheliohituksen
jälkeen. Kuva ESA

Tuorein kuva löytyy osoittesta http://soho.esac.esa.int/data/realtime/c3/1024/latest.html

ISON aamulla 29.11.2013

Komeetta ISON näkyy jo LASCO C3
kameran kuvassa, Kuva ESA.

Huomen aamulla komeetta C/2012 S1 (ISON) on ohittanut perihelin ja etääntyy Auringosta huomattavaa vauhtia. Kestääkö komeetta hajoamatta lähiohituksen? Se jää nähtäväksi, mutta jos kestään, niin huomenaamuna komeetan pitäisi näkyä melkoisen kirkkaana juuri ennen auringonnousua. Tampereella auringonnousu tapahtuu kello 9.12 mutta muualla maassamme hieman eri aikaan.

Jos sää on kirkas ja olet etsiytynyt avoimeen maastoon, josta näkyvyys horisonttiin on esteetön, niin silloin komeetta pitäisi tulla silmin nähtäväksi kaakkoisessa horisontissa. Havaintovälineenä voi käyttää kiikareita ja tietystikään kameroita ei pitäisi unohtaa: akut täyteen ja muistikortti tyhjäksi ja ei kun kuvaamaan.

Jos onnistutte kuvaamaan, niin postittakaa minun ja tämän blogin lukijoiden katsottavaksi (ja tietysti kaikki kuvat ja havainnot Taivaanvahtiin) vaikka linkittämällä kommentteihin.

Komeetan sijainti Auringon suhteen
juuri ennen auringonnousua.
Kuva Kari A. Kuure.

Lisäys 28.11. 2013

Komeetan kirkkaus ei ole kasvanut ennusteiden mukaisesti vaan on jäänyt himmeämmäksi. Viimeisimmän tiedon mukaan kirkkaudeksi arvioidaan 0,5 magnitudiasteikolla (27.11.2013 kello 22:12 Suomen aikaa).

Katso time-lapsevideo komeetan tekemästä periheliohituksesta tästä linkistä!

ISON tulee näkymään SOHOn kuvissa

ISON laskettu reitti LASCO C3 -kuvassa.
Punainen kehä kuvan keskellä on
LASCO C2 koronagrafin kuvakenttä ja
musta levy on koronagrafin Aurinkoa
peittävä levy. Kuvaan on lisätty myös
kameran EIT283 ottama kuva Auringosta
Kuva ESA.

Aurinkotutkijat ovat tehneet pitkän, lähes kaksi vuosikymmentä kestäneen havaintojakson käyttäen Solar and Heliospheric Observatory eli SOHO-observatoriota. Sen sijoituspaikka avaruudessa on 1,5 miljoonaa kilometriä maapallosta Auringon suuntaan [1], josta se voi tehdä jatkuvia havaintoja.

SOHOn havaintoinstrumenteissa on kaksi koronagrafia, jotka tekevät havaintoja Auringon ympäristöstä. Koronagrafit tunnetaan nimillä LASCO C3 ja LASCO C2 ja niiden ajantasaiset kuvat julkaistaan Internetissä [2]. Molempien kameroiden ottamista kuvista on löydetty tuhansia komeettoja, joiden olemassa olosta ei muutoin olisi tiedetty mitään. Erityisesti auringonhipojina tunnetuista komeetoista tietomme ilman SOHOn ottamia kuvia olisi huomattavasti vähäisempi.

Komeetta C/2012 S1 (ISON) [3] laskelmien mukaan tulee LACO C3 kameran kuviin aamulla marraskuun 27. päivänä ja poistuu kuvista 30. päivänä. Perihelipäivänä (28.11.)se näkyy myös LASCO C2 kameran ottamissa kuvissa.

Komeetta ISON ohittaa Auringon noin 2,7 Auringon säteen etäisyydeltä sen keskipisteestä mitattuna. Tämä tarkoittaa noin 1,7 säteen etäisyyttä, eli noin 1,2 miljoonan kilometrin etäisyyttä Auringon pinnasta [4]. Tältä etäisyydeltä komeetan pintaan kohdistuva lämpökuorma on suunnilleen sama kuin jos se olisi noin 2500 °C lämpötilaisessa uunissa.

Komeetta McNaught näkyi näin
hienosti LASCO C3 koronagrafin
ottamassa kuvassa. Kuva ESA.

Muutamista aikaisemmin Auringon lähietäisyydeltä ohittaneiden ja SOHOn ottamista kuvista [5] voi muodostaa mielikuvan miltä ISON tulee näyttämään. Esimerkiksi komeetta McNaught vuonna 2007 näkyi erityisen hienosti LASCO C3 ottamissa kuvissa. Niinpä riippumatta pilvisyystilanteesta, jokainen voi seurata ISONin periheliohitusta Internetistä.

Huomautukset

[1] Kyseinen sijoituspaikka on Lagrangen piste (oikeammin alue), jossa Auringon ja maapallon gravitaatiokentät muodostavat erityisen paikan. Paikkaan sijoitettu luotain kykenee pysyttelemään pisteen alueella vain vähäisellä ohjauksella. Luotain kiertää pistettä ns. halo-radalla. Radan keskellä ei ole mitään massiivista kappaletta.

Lagrangen-pisteitä on kaikkiaan viisi: yksi Auringon ja Maa välisellä suoralla maapallon yöpuolella (L2), samalla suoralla Auringon ja Maan välillä (L1), Maan radalla molemmin puolin noin 60 asteen etäisyydellä Maasta kun kulma mitataan Auringosta (L3 ja L4) ja viides Auringon ja Maan välisellä suoralla Maan radan tuntumassa mutta Auringon takana meistä katsottuna (L5).

[2] LASCO C2, http://sohowww.nascom.nasa.gov/data/realtime/c2/512/  ja LASCO C3 http://sohowww.nascom.nasa.gov/data/realtime/c3/512/

[3] Komeetan havaitsivat venäläiset tähtiharrastajat Vitali Nevski ja Artyom Novichonok kansainvälisen International Scientific Optical Network (ISON) havaintoverkon kokoamista tiedoista. Tästä syystä komeetan nimeksi on tullut ISON eikä löytäjänsä nimet kuten on tapana sellaisissa tapauksissa, jossa myös data (yleensä valokuva) on löytäjänsä itse tuottama. Samaa nimeämiskäytäntöä noudatetaan myös SOHOn kokoaman datan käsittelyssä ja komeetat saavat nimekseen SOHO.

[4] Auringolla ei ole varsinaista pintaa, vaan se on rakenteeltaan kerroksinen, joiden olosuhteet (tiheys, paine ja lämpötila) vaihtelevat. Jokapäiväisessä puheessa Auringon pinnalla ymmärretään fotosfääriä, jonka optinen syvyys on noin 500 km. Tämä on se kerros josta tulevan valon me näemme ”Auringon pintana”. Näin märiteltynä Auringon säde on 6,960 × 10⁸ m.

[5] http://soho.esac.esa.int/hotshots/pasthotshots.html

ISON komeetta kirkastuu odotetusti

Komeetta ISON Hubblen kuvaamana.
Kuva NASA/HST.

Komeetta C/2012 S1 (ISON) on kirkastunut korjatun ennusteen mukaisesti, jonka on hieman vähemmän kuin ensimmäisen kirkkausennuste. Ero ensimmäisen ja korjatun ennusteen välillä on noin 1–1,5^m.

Tuoreimpien havaintojen mukaan komeetan kirkkaus on noussut jopa 9^m, joten se pitäisi olla hyvin havaittavissa kiikareilla. Kiikareiksi periaatteessa riittää 7×50 kokoiset, mutta kirkkaamman ja selkeämmän kuvan komeetasta saa tätä suuremmilla laitteilla. Jos käytettävissäsi on 20×80 tai vieläkin valovoimaisemmat kiikarit, niin nyt ne olisi syytä kaivaa kaapinperältä käyttöön.

Komeetan havaitussa kirkkaudessa esiintyy aika suuri hajonta. Tämä on ymmärrettävää, sillä havaitsijat tekevät havaintonsa aika monella erilaisella laitteella, havaintaolosuhteet ovat erilaiset ja havaitsijoiden kokemus komeettojen havaitsemisessa ja kirkkauden arvioinnissa on hyvin monen tasoista. Joukkona he kuitenkin pystyvät tekemään aika hyviä havaintoja.

Kirkkauskaaviota katsottaessa täytyy ottaa huomioon, että kaavion yhtenäinen musta käyrä on alkuperäinen ennuste. Punaiset pisteet ovat tehtyjä havaintoja. Ennusteen suurin kirkkaus on perihelin aikaan, mutta sen havaitseminen on käytännössä vaikeaa, sillä komeetta on silloin vain hieman yli miljoonan kilometrin etäisyydellä Auringosta ja Auringon kilo estää kaikki havaintoyritykset.



Komeetan kirkkaus on kehittynyt
uudistetun ennusteen mukaisesti.
Kuva Nasa CIOC.

Komeetta kirkkaus nousee jyrkästi sitä mukaa mitä lähemmäksi periheli tulee ja havainto-olosuhteet samalla huononevat merkittävästi. Tästä syystä ensimmäiset paljain silmin tehdyt havainnot lienevät mahdollisia vasta perihelin ohituksen jälkeisinä muutamana päivänä (jos silloinkaan). Tavallisen ihmisen kannalta voidaan vain toivoa, että komeetan kirkkaus pysyttelisi riittävänä, jotta havainnot onnistuisivat joulukuun alkupuolella ilman havaintovälineitä.

Toistaiseksi komeetassa ei ole havaittu minkäänlaisia merkkejä pirstoutumisesta. Tämä ei vielä ole ollut edes odotettavissa, sillä komeetta on juuri ja juuri siirtynyt lähemmäksi Aurinkoa kuin maapallo. Komeetta lähestyy aurinkokunnan sisäosaa hyvin jyrkässä kulmassa ekliptikaa, joten maapallon radan tuntumassa komeetta ei ole ollut.

Mitä lähemmäksi Aurinkoa komeetta radallaan etenee sitä voimakkaampi vuorovesivoima siihen kohdistuu. Vuorovesi voima pyrkii muuttamaan komeettaytimen muotoa soikeaksi (jos se olisi pallo) ja jos se ei ole rakenteeltaan jännitystä kestävä. Jos komeettaydin on hauras, pirstoutuminen on väistämätöntä.

Komeetta saattaa kuitenkin selvitä lähiohituksestaan, sillä Auringon Rochen raja ^[1] kiinteille kappaleille on noin 550 000 km ja nestemäisille kappaleille noin 1,07 miljoonaa kilometriä. Komeetan lähin etäisyys on vain noin 1,2 miljoona kilometriä Auringon pinnasta (radan säde on tuolloin noin 1,9 miljoonaa kilometriä), joten perihelietäisyys on paljon suurempi kuin Rochen rajan etäisyys.

Komeetta 17P/Holmes vuodelta 2007.
Kuva Kari A. Kuure.

Vuorovettä suuremman vaikutuksen komeettaytimeen tekee siitä haihtuva vesihöyry. Auringon lämmittävä vaikutus voi synnyttää pinnanalaisia vesitaskuja ja jopa kehittää niihin suuria ylipaineita. Tällöin heikko jäärakenne ei ehkä kestä vaan murtuu ja nestemäinen vesi syöksyy avaruuteen. Sisäinen paineen muodostus voi myös pirstoa komeetta ydintä ennakoimattomasti. Tällaisen pirstoutumisen seurauksena komeetan kirkkaus voi kasvaa moninkertaiseksi. Komeetta 17P/Holmesin kirkkaus kasvoi (tällaisen) purkauksen aikana miljoonakertaiseksi vuonna 2007. Tosin purkauksen syytä ei kuitenkaan tunneta varmasti.

Huomautukset

[1] Rochen raja on etäisyys jolla tähteä, planeettaa tai vaikkapa kuuta lähestyvä gravitaatiovoimansa sitoma useasta pienemmästä kappaleesta kostuva kappale pirstoutuu siihen kohdistuvan vuorovesivoiman vaikutuksesta. Raja määräytyy lähinnä lähestyvän (kiertävän) kappaleen tiheydestä, mutta kiinteillä kappaleilla ja nesteillä on rakenteesta johtuvia eroja rajaa laskettaessa. Kiinteiden kappaleiden Rochen raja on noin puolet pienempi kuin nestekappaleiden. Komeettaa ei oikein voi pitää kumpaakaan ryhmään kuuluvana, joten jonkinlainen arvio niiden väliltä voisi olla oikea.

Uusia kuvia komeetta ISONista

Hubblen ottama kuva ISON-komeetasta
Marsin radan sisäpuolelta.
Kuva NASa, ESA ja STScI/AURA.

Avaruuskaukoputki Hubble on ottanut uusia kuvia C/2012 S1 (ISON) komeetasta,  joka saavuttaa ratansa perihelin marraskuun 28. Päivänä. Kuvaushetkellä, lokakuun 9. päivänä, komeetta oli jo Marsin radan sisäpuolella ja mitä ilmeisimmin hyvässä kunnossa. Auringon lämpö ei ole vielä aiheuttanut komeetalle mitään suurempia vaikutuksia haihtuvien kaasujen ja vapautuneen pölyn lisäksi.

 Komeetan etäisyys Maasta olisi lyhimmillään noin 25 miljoona kilometriä joulukuun 26. päivänä, jos se selviää periheliohituksestaan. Auringon lämpösäteily perihelin aikaisen hieman yli miljoonan kilometrin etäisyydeltä vastaa noin 2 000 °C lämpötilaista uunia ja kun ensikertaa Auringon lähelle tulevien komeettojen tiedetään olevan erittäin hauraita, komeetan selviämistä ei voi pitää mitenkään varmana.

Komeetta ISON on vihreä

Kuvan komeetasta nappasi Hubble.
Se on otettu mustavalkoisena ja
värjätty kuvankäsittelyssä.
Kuva Nasa/HST.

Jännityksellä seuraamamme komeetta C/2012 S1 (ISON) näyttää olevan väriltään vihreä. Väri on seurausta lähinnä kahdesta valoa emittoivasta kaasusta: syaanista (CN) ja kaksiatomisesta hiilestä (C₂). Komeetta on vielä liian himmeä näkyäkseen paljain silmin, arvioitu kirkkaus tällä hetkellä on noin 11^m vaikka hajontaa havainnoissa on vielä runsaasti.

Tuoreet havainnot ovat varmistamassa, että ensihavaintojen perusteella tehdyt kirkkausarviot olivat liian optimistisia 1–2 kirkkausluokkaa (magnitudia). Sen sijaan perihelin aikainen kirkkaus näyttäisi kasvaneen ainakin jonkin verran, saavuttaen maksimissaan noin –11^m. Jos tämä toteutuu, niin silloin komeetta olisi helposti nähtävissä päiväaikana vaikka kirkas auringonkilo häikäisee. Tämä kuitenkin on hyvin paljon kiinni siitä, millainen havaintopaikan säätila ja ilmakehän olosuhteet ovat. Utuinen tai yläpilvinen sää hukuttaa taakseen helposti koman, mutta täysin kirkas ja kuulas sää tuo komeetan näkyviin.

Perihelipäivä 28.11.

Päivän aamuna kaikki komeettabongarit odottavat näkevänsä erityisen hienon komeetan nousevan horisontista hieman ennen kello 9 (Tampereen horisontin mukaan). Jos komeetan pyrstö on kehittynyt hyvin ja on kirkas, se voi nousta horisontista tunteja ennen koman nousua. Onko itse pyrstö riittävän kirkas näkyäkseen, onkin sitten jo kokonaan toinen juttu sillä horisontti on ennen auringonnousua hyvin kirkas. Joka tapauksessa kello 7.30 aikoihin pyrstö suuntautuu noin 45° kulmassa komeetasta vasemmalle kohti kappa Ophicus -tähteä Käärmeenkantajassa.

Tuntia myöhemmin komeetta ja Aurinko ovat vielä horisontin alapuolella ja taivas liian valoisa pyrstön näkymiselle. Kello 9 aikaan komeetta on juuri ja juuri horisontin yläpuolella ja Aurinko vielä horisontin alapuolella. Tällöin komeetan koman pitäisi näkyä selvästi. Jos pyrstöä on näkyvissä, niin se kohoaa horisontista vasemmalle kallistuen.

Kuinka komeetta näkyy ensimmäisten aamun tuntien jälkeen, kaikki on kiinni itse komeetan kehityksestä. Jos koma pysyttelee kirkkaana, havaitsemisen päivän aikana voi olla helppoa. Jos taas kirkkaus putoaa hyvin nopeasti, komeetan näkyminen ei ole lainkaan varmaa.

Marraskuun 28.päivän ilta palauttaa komeetan näkyville auringonlaskun (kello 15.15) jälkeen. Jos komeetta on noudattelee ennustettua kirkkautta, sen pitäisi tulla näkyville viimeistään noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen.  Komeetta on tällöin vain alle puolen asteen korkeudessa ja pyrstö suuntautuu ylös oikealle lounaisessa horisontissa. Kovin pitkään komeetta ei kuitenkaan pystytä havaitsemaan sillä se painuu horisontin alapuolelle muutamassa minuutissa (kello 15.51).

29.11.

Seuraavana aamuna ennustettu komeetan kirkkaus kertoo olevan sen verran himmeä, että se ei paljain silmin (eikä kaukoputkellakaan) näy kirkkaalta aamutaivaalta. Tosin, ennuste on tässä kohdassa kaikkein epävarmin ja näkyminen riippuu koman kirkkauden kehityksestä. Oma arvaukseni on, että koma on näkyvissä joskin himmeänä.

Iltapäivällä kello 15.48 aikoihin komeetan pitäisi ilmaantua näkyville länsilounaassa noin parin asteen korkeudella.  Komeetta painuu kuitenkin horisonttiin jo kello 16.12, joten kovin pitkään havaintoja siitä ei pystytä vielä tekemään. Kirkkautta komeetalla on ennustettu olevan 0,4^m.

30.11.

Komeetta voi yrittää havaita aamutaivaalta. Se kohoaa horisontista kello 7.46 ja on kirkkaudeltaan 1,2^m. Tällöin se voi näkyä noin tunnin veran huolimatta kaiken aikaa kirkastuvasta taivaasta.

Iltataivaalle se ilmaantuu kello 15.45 hieman alle neljän asteen korkeuteen läntisessä horisontissa. Komeetan kirkkaus on noin 1,5^m ja se laskee horisonttiin noin 40 minuuttia myöhemmin.

1.12.

Komeetta on himmentynyt ja nyt sen kirkkaudeksi arvioidaan 2^m. Se on kuitenkin sen verran riittävä, että komeetan nousun horisontin yläpuolelle voi nähdä itä-kaakkoisesta horisontista kello 7.23 aikoihin. Näkyvissä sen pitäisi pysytellä arviolta reilun tunnin verran. Pyrstö kohoaa suoraan ylöspäin.

Iltapäivällä komeetta tulee näkyväksi suunnilleen samoihin aikoihin kuin edellisenä päivänä. Korkeutta on noin viisi astetta ja pyrstö suuntautuu noin 45 asteen kulmassa ylös oikealle. Komeetan kirkkaus on kuitenkin pudonnut jonkin verran (2,2^m) joten sään täytyy olla edelleen kirkas ja kuulas.

Kuten monet kerrat olen painottanut, komeetan kirkkauden kehitystä on vaikea arvioida. Erityisen vaikeaa se on auringonhipojille, sillä ne voivat kadota kokonaan perihelin aikana tai jopa ennen sitä. Ne jotka selviävät periheliohituksesta, voivat himmetä nopeasti (kuten tämä ISONin odotetaan tekevän). Toisaalta, komeetan absorboima lämpö voi saada aikaan yllättäviä purkauksia jopa pitkän ajan kuluttua periheliohituksesta. Näin ollen kaikki kirkkausennusteet ovat hyvin spekulatiivisia ja perustuvat oletukseen, että komeetta käyttäytyy kuten komeetat keskimäärin. Niin myös tässä artikkelissa ja blogissa. Jos poikkeamia tapahtuu, toivottavasti ne ovat kirkkaampaan suuntaan.

Harrastajan tähtitaivas: Lokakuu

Linnuradan keskusta sijaitsee
Jousimiehen tähdistössä, eikä
ole koskaan näkyvissä Suomessa.
Linnunrata on mitä mainioin havainto-
kohde, sillä sen alueella
on useita kiikarihavaitsijalle
sopivia kohteita.

Lokakuussa yöt pitenevät ja lämpötilat laskevat. Pitkäaikaisten keskiarvojen mukaan pysytellään kuitenkin ns. plussan puolella, mutta kirkkaan sään sattuessa voidaan päätyä jo muutaman asteen pakkaseen. Pilvisyys ja sateisuus yleistyvät ja yleensä Tampereella ensimmäiset lumisateet koetaan tässä kuussa. Säätyyppi on muuttumassa talviseksi, jolloin korkeapaine ei välttämättä tuo mukanaan kirkasta säätä, vaan pilvet peittävät taivaan havaitsijan toiveista välittämättä.

Kesäaika päättyy sunnuntaina 27. lokakuuta kello 4. Suomessa kesäaikaa ryhdyttiin käyttämään vuonna 1981, sitä ennen yksi kokeilu oli tehty vuonna 1942. Kesäaikana noudatetaan aikaa, joka on tunnin edellä vyöhykeaikaa. Perusteluna on ollut valoisan ajan ”säästäminen” illaksi, eikä sitä näin ”tuhlaantuisi” nukkumiseen. Toinen peruste on ollut energiansäätö.

Molemmat perusteet ovat aika huteralla pohjalla; energiansäästö ei synny ja nukkumisen siirtäminen eteen- ja taaksepäin sekoittaa elämänrytmin ja biologiset kellot viikkokausiksi. Kaiken lisäksi Suomessa ja muissa Pohjois-Euroopan maissa valoisat kesäyöt tekevät valoisan ajan ”säästämisen” täysin tarpeettomaksi. Muitakin perusteluja on esitetty, mutta nekin ovat osoittautuneet lähinnä luulotteluksi.

Kesäajasta on haittaa myös tähtiharrastajille, vaikka havaitessa käytämmekin UTC-aikaa. Joudumme kuitenkin elämään muun yhteiskunnan elämänrytmissä, joten syksyllä ja keväällä kellon näyttäessä kesäaikaa, pimeä tai edes havaitsemiseen riittävä hämärä tulee tuntia myöhemmin. Myöhäisempi havaintoaika vähentää monien työssäkäyvien harrastajien mahdollisuuksia havaitsemiseen, tai sitten johtaa lyhentyneeseen yöuneen.

Syysiltojen ilona tähtitaivaalla komeilee Linnunrata. Se kulkee iltataivaalla koillisesta lounaaseen keskitaivaan kautta. Linnunrata on oma galaksimme, johon Aurinko ja planeettakunta kuuluvat. Linnunradassa lasketaan olevan noin 400 miljardia tähteä ja galaksiksi se on sieltä suuremmasta päästä. Linnunrataa massiivisempia ja tähtirikkaampia galakseja on kuitenkin melkoisen runsaasti.

Linnunradan katselemiseen omat silmät ovat parhaimmat havaintovälineet. Sen nähdäkseen mahdollisimman hyvin on hakeuduttava pois kaupunkien ja asutuskeskuksien valosaasteesta pimeälle maaseudulle. Onneksi Suomessa vielä riittää alueita jossa Linnunradan voi nähdä. Sen miljardit tähdet luovat kapeahkon himmeänä näkyvä hunnun, josta yksittäisiä tähti ilman apuvälineitä ei ole mahdollista nähdä.

Linnunrataa voi katsella myös kiikarilla. Kiikari on syytä kiinnittää kamerajalustaan, jotta kuva ei heiluisi käsien uupuessa kiikarin kannatellusta. Kiikarin koolla ei ole niin väliä, sillä mikä tahansa kiikari kokoaa valoa niin paljon, että Linnunradan tähdet ja tähtijoukot tulevat selvästi näkyville. Linnunradan tähtisumut ovat kuitenkin sen verran himmeitä, että niitä varten olisi sitten syytä hankkia niin suurikokoinen tähtikiikari kuin budjetti mahdollistaa. Mitä lähempänä kiikarin objektiivien halkaisija on 100 millimetriä sitä enemmän himmeitä kohteita voi nähdä.

Sopivia kiikarikohteita Linnunradan alueella on runsaasti: avonaiset ja pallomaiset tähtijoukot ovat osa Linnunradan rakennetta ja havaintokohteina todella kiitollisia jopa pienelle kiikarille. Näiden lisäksi tähtisumut (joista osa on todella suurikokoisia mutta himmeitä) vaativat yleensä lintukiikaria suuremman kiikarin havaintovälineekseen. Pimeään havaintopaikkaan on syytä myös hakeutua niitä nähdäkseen.

Kolmansina havaintokohteina ovat galaksit. Andromedan galaksin voi nähdä paljain silmin pimeässä paikassa. Sen läheisyydessä on Kolmion galaksi, jonka myös voi nähdä paljain silmin tosipimeässä paikassa. Linnunradan alueella ei galakseja luonnollisesti voi nähdä, mutta heti sen pohjois- ja eteläpuolelta niitä löytyy. Yleensä ne ovat kuitenkin kohtuullisen pieniä kohteita, joten kovin kiitollisia kiikarikohteina ne eivät ole.

Aurinkokunta

Kuukauden alussa Aurinko on horisontin yläpuolella noin 11,5 tuntia. Syyspäivän tasaus on vielä sen verran lähellä, että päivän pituus on vielä kutakuinkin sama koko maassa. Vasta myöhemmin marraskuussa alkaa syntyä merkittävää eroa päivän pituudessa Lapin ja eteläisen Suomen välillä. Kuukauden lopussa Aurinko on horisontin yläpuolella noin 8,5 tuntia.

Kuu on ratansa eteläisimmässä pisteessä 10.10. ja perigeumissa 11. päivänä, jolloin etäisyyttä on 370 600 km ja Kuu näkyy 32 kaariminuutin kokoisena. Pohjoisimpana Kuu on 23.11. ja apogeumissa 25. päivänä, jolloin etäisyyttä on 403 400 km ja Kuu näkyy hieman alle 30 kaariminuutin kokoisena.

Kuun vaiheet: 5.11. kello 1.35 uusikuu, kasvava puolikuu 12.10. kello 2.02, täysikuu 19.10. kello 2.38 ja vähenevä puolikuu 27.10. kello 2.40. Täydenkuun aikaan Kuun kirkkaus on –12,7^m.

Kuun puolivarjopimennys on 19.10. Se alkaa kello 0.48, on syvin kello 2.50 ja päättyy 4.52. Puolivarjopimennystä on vaikea havaita. Tällä kertaa kuitenkin voi tarkkailla Kuun eteläreunan aluetta, sillä se on lähimpänä Maan täysvarjoa. Lähellä täysvarjoa Kuun pintakirkkaus vähenee ja pimennys on todettavissa jopa paljain silmin.

Merkurius on horisontin yläpuolella vain päivällä eikä ole näkyvissä.

Venus on horisontin yläpuolella vain parikymmentä minuuttia auringonlaskun jälkeen. Onneksi se on sen verran kirkas (–4,2^m), että planeetta näkyy Auringon ollessa vielä horisontin yläpuolella kulmaetäisyyden kasvaessa kuukauden aikana 44,5°–47,0°.

Mars on näkyvissä aamutaivaalla Leijonan tähdistössä. Se nousee koko kuukauden heti kohta kello 2 jälkeen ja talviaikaan siirtymisen jälkeen kello yhden tietämissä. Etelässä se on vasta aamun valjettua, joten havainnot tehdään matalalta itätaivaalta. Planeetan kirkkaus on noin 1,5m, kulmahalkaisija noin 4,5 kaarisekuntia ja kulmaetäisyys (elongaatio) Aurinkoon kasvaa 46,7°–58,5°.

Jupiter on jo pitkään ollut Kaksosissa. Planeetta nousee koko kuukauden noin neljä tuntia auringonlaskun jälkeen ja on etelässä aamun valkenemisen aikoihin. Näin ollen Jupiteria voi havaita pitkin yötä, kuitenkin se alkaa olla riittävän korkealla vasta aamupuolella. Jupiterin kirkkaus on noin –2^m ja kulmahalkaisija hieman alle 40 kaarisekuntia. Kulmaetäisyys Aurinkoon kasvaa kuukauden aikana 78,5°–107,2°.

Saturnus laskee noin 50 minuuttia Auringon jälkeen. Saturnus sijaitsee Vaa’an tähdistössä ja sen verran etelässä, että on näkyvissä meillä parhaimmillaankin vain 15 astetta horisontin yläpuolella. Tämä tapahtuu kaiken lisäksi iltapäivän tunteina, joten planeettaa ei käytännössä voi juurikaan havaita. Kirkkaus on 0,8m tietämillä, kulmahalkaisija 15,4 kaariminuuttia ja elongaatio pienenee: kuukauden alussa se on noin 31,3° ja kuukauden lopulla vain 5,3°.

Uranus on Kalojen tähdistössä ja horisontin yläpuolella koko yön, sillä se nousee hieman ennen auringonlaskua ja laskee aamuhämärän aikaan. Planeetan kirkkaus on 5,7^m, joten pimeässä paikassa se olisi näkyvissä paljain silmin. Planeetan kulmahalkaisija on vain 3,7 kaarisekuntia, joten mitään yksityiskohtia sinertävästä pallukasta ei pystytä näkemään. Planeetta on oppositiossa 3.lokakuuta kello 16.56.

Neptunus on Vesimiehessä ja laskee aamupuolella yötä. Kulminaatio (planeetta ylittää etelämerdiaanin) tapahtuu noin 4 tuntia auringonlaskun jälkeen ja silloin se on noin 17° korkeudella. Planeetan kirkkaus on noin 8m ja kulmahalkaisija 2,33 kaarisekuntia. Näin ollen pelkästään planeetan näkeminen vaatii vähintään kiikaria havaintovälineenä, mutta suurellakaan kaukoputkella ei siitä löydy yksityiskohtia.

Komeetta C/2012 S1 (ISON) on kuukauden alkupäivinä lähellä Marsia, 2.10. jopa vain 1° 42’ etäisyydellä Vaa’an tähdistössä. Komeetta nousee aamuyöstä kello 2 tietämillä ja on etelässä noin kello 10. Laskelmien mukaan sen kirkkaus on kuukauden alussa 10,3^m ja se kirkastuu kuukauden loppuun mennessä 7,4^m kirkkauteen. Komeetan elongaatio on kuukauden alussa 47,8° ja se kasvaa aina 22.10 asti, jolloin etäisyys on 53,1°. Tämän jälkeen elongaatio pienenee nopeasti, sillä komeetan periheli on 28.11., jonka jälkeen se suuntaa kulkunsa tähtitaivaalla suoraan kohti Pohjantähteä (siis pohjoiseen) jonka se sivuuttaa 7.1.2014.

Hubble nappasi kuvan ISON-komeetasta

Komeetta C/2012 S1 ISON
Hubble avaruuskaukoputken
kuvaamana. Kuva Nasa/HST

Ensi joulukuussa näkyvä komeetta C/2012 S1 (ISON) on kuvattu Hubble-avaruuskaukoputkella. Valokuva otettiin 10. päivänä tätä kuuta ja siinä näkyy kuinka komeetalle on kehittynyt jo nyt pyrstö. Kuvan ottohetkellä komeetan etäisyys Aurinkoon oli 4,15 au¹ ja Maahan 4,24 au. Tavallisesti komeetoilla ei tällä etäisyydellä Auringosta ole kovinkaan merkittävää komaa² saatikka sitten pyrstöä.

Kuvaushetkellä koman halkaisija oli noin 5 000 km ja pyrstön pituus noin 91 000 km. Koman pyrstön mitat ovat vielä vaatimattomia, sillä perihelin³ lähestyessä ja etenkin sen jälkeen mitat ovat jopa tuhansia kertoja suuremmat.

Komeetta havaittiin International Scientific Optical Network (ISON) kuvausprojektissa syyskuussa 2012. Alustavat mittaukset ovat osoittaneet, että komeetan jäästä muodostunut ydin on 4,5–6 km kokoinen. Komeetaksi se on ehkä hieman keskiarvoa kookkaampi, mutta ei kuitenkaan mikään jättiläinen. Komeetta on kuitenkin tavallista aktiivisempi, josta voitaneen päätellä, että komeetta on ensimmäisellä ja ehkä viimeisellä kierroksella Auringon läheisyyteen. Komeetan etäisyys Auringosta on lyhyimmillään radan perihelissä marraskuun 28. päivänä, jolloin se on 1 100 000 km etäisyydellä Auringosta.

Komeetan Auringon ohitus tapahtuu sen verran läheltä, että se voidaan luokitella ns. Auringon hipojiin. Auringon hipojat ovat komeettoja, joiden rata vien ne hyvin lähelle Aurinkoa. Auringon hipojia on useita ryhmiä, joita kutsutaan komeettaperheiksi⁴. Perheiden syntyminen on ajateltu tapahtuvan niin, että suuri komeetta Auringon ohittaessaan on jakautunut pienemmiksi komeetoiksi, jotka edelleen ovat jatkaneet matkaansa suunnilleen samalla radalla alkuperäisen komeetan kanssa.

Suuren komeetan pirstoutuneet jäännöskomeetat ovat edelleen olleet sen verran suuria, että nekin ovat voineet hajota Auringon läheisyydessä vielä pienemmiksi komeetoiksi. Näin on yhdestä alkuperäisestä komeetasta tullut kymmenien pienempien komeettojen perhe, jotka ovat suunnilleen samalla radalla toistensa kanssa. Kun komeettojen koko on riittävän pieni, ne eivät enää selviäkään Auringon ohituksesta, vaan hajoavat ja haihtuvat olemattomiin. Joskus auringonhipojan rata vie sen suoraan törmäyskurssilla Aurinkoon.

Sama kuva kuin edellä, mutta
kontrastia ja kirkkautta on
lisätty, jotta pyrstön yksityis-
kohdat tulisivat selkeämmin
näkyviin. Kuva Nasa/HST.

Komeetta C/2012 S1 (ISON):a on kutsuttu ”vuosisadan komeetaksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että komeetan kirkkaus olisi niin suuri, että sellaista ei ole aikaisemmin nähty ainakaan sataan vuoteen. Toistaiseksi tuleva kirkkaus on epävarmaa, sillä komeettojen näyttävyyden ennustaminen on yhtä vaikeaa kuin kalansaaliin ennustaminen. Joskus komeetat käyttäytyvät keskimääräisesti ja silloin ennustukset osuvat hyvin kohdalleen. Joskus taas poikkeama kirkkaudessa on niin suuri, että ennusteet eivät ole osuneet kohdalleen. Komeetta voi olla himmeämpi tai kirkkaampi kuin ennusteiden perusteella olisi syytä odottaa.

Komeetat voivat myös yllättää: komeetta 17P/Holmes kirkastui yli miljoona-kertaisesti (14 magnitudia) 24. lokakuuta 2007 komeetassa tapahtuneen purkauksen tai pienemmän kappaleen törmäyksen aiheuttamana. Kirkastumisen varmaa syytä ei tiedetä. Komeetan koman halkaisija oli laajimmillaan 1,4 miljoona kilometriä, eli suunnilleen Auringon kokoinen.

ISON-komeetan odotetaan olevan hyvin kirkas ja näyttävä. Sen rata on noin 62 asteen kulmassa planeettakunnan tasoa vastaan ja se lähestyy Aurinkoa tason pohjoispuolelta. Syyskuun alkupuolella se nousee horisontin yläpuolelle aamuhämärissä. Lokakuun puolivälissä se näkyy vain asteen etäisyydellä Marsista ja lokakuun 30. päivänä aamuyöllä se muodostaa Marsin ja Kuun kanssa kolmion. Tässä vaiheessa komeetta on vielä liian himmeä näkyäkseen paljain silmin.

Marraskuun aikana se lähestyy nopeasti Aurinkoa ja saavuttaa perihelin 28. päivänä. Perihelin jälkeen (edellyttäen että se selviää Auringon lähiohituksesta) se suuntaa kulkunsa kohti pohjoista taivaanpalloa. Suomessa sen näkyvyysikkuna avautuu joulukuun ensimmäisellä viikolla, jolloin sen voi nähdä sekä ilta-, että aamuhämärässä. Komeetan radan viedessä sitä yhä vain pohjoisemmaksi, komeetan näkyvyysaika pitenee ja 18. joulukuusta lähtien se onkin sirkumpolaarinen, eli se ei laske horisontin alapuolelle lainkaan.

Joulukuun puolivälissä komeetta on Herkuleen tähdistössä. Joulukuun 19. päivästä alkaen se on muutaman päivän Pohjan kruunussa ja palaa Herkuleen pohjoisosaan 22.12. Lohikäärmeeseen se siirtyy 25.12. päivän iltana ja Pieneen karhuun 1.1.2014. Viikkoa myöhemmin 7.1. se sijaitsee vain parin asteen etäisyydellä Pohjantähdestä Kefeuksen tähdistössä. Sieltä se siirtyy Kiraffin tähdistöön 13.1. Tässä vaiheessa on vaikea ennakoida kuinka pitkään komeetta on näkyvissä, sillä se riippuu ainoastaan sen kirkkaudesta.

On olemassa myös toinenkin tekijä, joka vaikuttaa komeetan näkymiseen, nimittäin säätila. Kuten kaikilla on hyvin muistissa viime talveen pilviset säät, ne eivät ole koskaan erityisen suosiollisia taivaan tarkkailuun. Ainoastaan jos Siperiasta maahamme työntyy sulkukorkepaine, joka estää matalapaineiden pääsyn Fennoskandian alueelle, tai jos Pohjoisnavalta ulottuu korkeapaineen selänne, niin silloin on pienet mahdollisuudet komeetan näkemiseen. Talvella korkeapainekaan ei takaa selkeää taivasta, vaan yleensä on pilvistä. Onneksi komeetan näkymis-ikkuna on sen verran pitkä, että luulisi kuitenkin jonakin iltana tai yönä olevan sen verran kirkasta, että komeetan näkeminen olisi mahdollista.

---

[1] au = astronominen yksikkö, jonka pituus on sunnilleen maapallon keskietäisyys Auringosta, noin 149 600 000 km.

[2] koma on komeetalle kehittyvä komeetan aineosista haihtumalla syntynyt ilmakehä. Haihtuminen nopeutuu komeetan lähestyessä Aurinkoa, jolloin koma venyy pyrstöksi. Pyrstön suunnan määrittää lähinnä aurinkotuulen ja valon synnyttävä dynaaminen paine, jolloin se pyrstö suuntautuu suunnilleen Auringosta poispäin.

[3] periheli on minkä tahansa Aurinkoa kiertävän kappaleen radan Aurinkoa lähinnä oleva piste. Vastaavasti apheli on radan kaukaisin piste.

[4] Tunnetuin ja samalla ensimmäinen auringonhipojien komeetta perhe on Kreutz’in perhe. Se on saanut nimensä saksalaisen tutkijan Heinrich Kreutz’in mukaan, joka pystyi osoittamaan komeettaperheen syntytavan. Tutkimus julkaistiin vuonna 1888. Perheeseen kuuluvat mm. vuoden 1843 ”Suuri komeetta” ja yksi kirkkaimmista komeetoista Ikeya–Sekin vuonna 1965. Myös komeetta C/2011 W3 (Lovejoy) kuuluu perheeseen.

Kreutzin komeettaperheen lisäksi tunnetaan kolme muuta perhettä, jotka ovat saaneet nimensä löytöön tehneiden tutkijoiden mukaan. Perheet ovat: Kracht’in, Marsden’in ja Meyer’in perheet.

Komeetta C/2012 /ISON) ei kuulu mihinkään näistä perheistä, mutta se voisi olla vuoden 1680 ”Suuren komeetan” perheen toinen tunnettu jäsen. Ainakin niiden radat muistuttavat toisiaan.