Havaintovinkki: planeettasuora aamutaivaalla

Tammi-helmikuun vaihteessa viisi planeetta muodostavat näennäisen suoran
kaakkoiselle ja eteläiselle taivaalle. Suomessa vain lähestyvä auringonnousu tekee
taivaasta niin vaaean, että himmeimmät kohteet eivät näy samanaikaisesti
kirkkaimpien kanssa. Kuva Kari A. Kuure.

Viiden palajainsilmin näkyvän planeetan suora ilmestyy aamutaivaalle tammikuun 20 päivän jälkeen. Suomessa Auringonnousu tapahtuu sen verran loivassa kulmassa horisonttiin nähden, että emme täällä pysty näkemään planeettasuoran himmeimpiä planeettoja vaalean aamutaivaan vuoksi, mutta kirkkaimmat, Venus ja Jupiter, pitäisi olla selvästi näkyvissä.

Tammikuun 20 päivän aamuna kello 6.12 nousee kaakkoishorisontista eteläisellä taivaalla olevien Marsin ja Jupiterin seuraksi. Noin puolituntia myöhemmin taivas on vaalentunut jo sen verran, että Mars katoa näkyvistä, mutta Saturnus kaakossa ja Jupiter etelässä ovat vielä näkyvissä. Kello 7 jälkeen näkyvissä on enää Jupiter. Kello 7.30 aikaan Jupiter alkaa olla liian himmeä näkyäkseen aina vain kirkastuvalta taivaalta, mutta Venus on noussut tässä vaiheessa ja näkyy matalalla kaakossa. Se katoaa taivaan kirkkauteen vielä ennen kello kahdeksaa.

Tapahtuvat toistuvat aamu aamun jälkeen muutaman minuutin aikaisemmin seuraavina päivinä. Tammikuun 28 päivänä vähenevä Kuu on lähellä Jupiteria kello 6.15 aikaan. Mars ja Saturnus ovat vielä näkyvissä tähän aikaan.  Kuu jatkaa matkaansa tähtitaivaan suhteen ja helmikuun 1 päivän aamuna se on näkyvissä lähellä Marsia. Helmikuun 3 päivän aamuna kuun sippi on Saturnuksesta oikealle ja seuraavana aamuna planeetasta vasemmalle. Kovin pitkään näkymästä ei voi nauttia, sillä jo kello 6.30 aikaan Mars ja Saturnus katoavat taivaan kirkkauteen.

Helmikuun alun jälkeen planeettasuoran kulmapituus kasvaa niin suureksi, että kohteiden näkyminen yhdellä samaan aikaan on mahdotonta.

Merkurius nousee aamutaivaalle reilun tuntia ennen auringonnousua 23 ja 24.tammikuuta. Tämän jälkeen nousuaikojen ero alkaa kaventua ja samaan aikaan ne nousevat helmikuu 28 päivänä. Merkurius alkaa näkyä iltataivaalla kesäaikaan siirryttäessä maaliskuun lopulla.

Venus nousee horisontista tammikuussa vajaa kaksi tuntia ennen auringonnousua. Nousuaikojen ero kuitenkin kaventuu ja ne nousevat samaan aikaan maaliskuun lopulla. Näin ollen Venuksen voi nähdä kevään kirkkaina aamuina kaakkoisella taivaalla.

Mars nousee horisontista aamuyöllä ja on etelässä aamuhämärissä. Näin ollen sen havaitseminen täytyy ajoittaa aamu neljän tietämille.

Jupiter on tammikuussa lähes koko yön ja helmikuusta lähtien koko yön horisontin yläpuolella. Parasta aikaa planeetan havaitsemiseen on sen ollessa etelässä, joka tapahtuu aamupuolella yötä ja maaliskuussa jo ennen puolta yötä.

Saturnus nousee jo aamuyöllä ja on etelässä auringonnousun aikoihin. Kevään edetessä havaintomahdollisuudet vain paranevat, mutta se edellyttää varhaista herätystä.

Täysikuu on 24. tammikuuta ja vähenevän kuun puolikuu 1 helmikuuta. Näin ollen muiden kuin kirkkaiden planeettojen havaitsemiseen helmikuun ensimmäinen ja toinen viikko ovat parasta havaintoaikaa.

Havaintovinkki: Maapallo perihelissä, kvadrantidit ja planeettajono

Auringon ja Maan välinen etäisyys on lyhin tammikuun 3.
päivänä. Piirros © Kari A. Kuure.

Tammikuun 3 päivän aamuna kello 00.49 maapallo ohittaa radallaan Aurinkoa lähinnä olevan pisteen, perihelin. Tällöin Maan ja Auringon välinen etäisyys on 147 100 175 km ja meille Aurinko näkyy 32’ 31” kokoisena. Ratadynamiikasta johtuen maapalloon ratanopeus on suurin 30,4 km/s ja tästä johtuen Auringon näennäinen liike taivaalla tähtien suhteen on myös suurin 1,002 astetta vuorokaudessa.

Perihelipäivänä auringonnousu tapahtuu Tampereen horisontin mukaan kello 9.45, etelässä Aurinko näkyy 5,6 asteen korkeudella kello 12.29 ja auringonlasku tapahtuu kello 15.14. Päivällä on siis pituutta 5 tuntia 29 minuuttia.

Alkavan vuoden ensimmäinen meteoriparvi, kvadrantidit, ovat maksimissaan perihelipäivänä. Meteoriparven radiantti sijaitsee jo poistetun tähtikuvion, Kvadrantin, alueella. Nykyisissä tähtikartoissa alue sijaitsee Karhunvartijan tähdistön pohjoisosassa. Radiantti on 77° korkeudella (etelässä) kello 8.56, joten parasta havaintoaikaa on aamuyö, vaikkakin radiantti on sirkumpolaarinen ja näkyvissä koko yön.

Kvadrantidit ovat runsas meteoriparvi, sillä sen zeniittituntiluvuksi (ZHR) ilmoitetaan 120. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi havaitsija parhaimpaan aikaan voi nähdä joitakin kymmeniä meteoreja tunnin aikana. Kvadrantideja voidaan nähdä tammikuun 1.–5.1. välisenä aikana. Tänä vuonna Kuu häiritsee jonkin verran meteorien havainnointia sillä se on valaistunut 39 % osuudella.

Planeettasuora 3.1.2016 päivän aamuna.
Piirros © Kari A. Kuure.

Meteorihavaitsijan on syytä huomioida, että kvadrantidien kanssa samaan aikaan taivaalla voi näkyä joitakin Coma Berenicideihin kuuluvia meteoreja. Niiden radiantti kuitenkin sijaitsee Leijonan tähdistössä lähellä Bereniken hiukset -tähdistön rajaa.

Tammikuun 3 päivän aamun tunnit ovat myös näyttävän planeettasuoran aikaa. Aamuyön tunteina kaakkoisella taivaalla ovat Jupiter, Kuu ja Mars hienossa jonossa ja ennen auringonnousua kaakkoisesta horisontista nousevat vielä Venus ja Saturnus jonon jatkoksi. Planeetat säilyttävät asemansa joitakin viikkoja, mutta Kuu luonnollisesti siirtyy idemmäksi aamu aamulta.

Huomautukset

[1] Näitä lukuja voi verrata aphelin, eli radan etäisimmän pisteen arvoihin heinäkuun 4 päivänä. Aphelin aikaan ratanopeus on 29,4 km/s ja Auringon näennäinen liike on hitainta 0,9701 astetta vuorokaudessa. Auringon ja Maan välinen etäisyys on tällöin 152 103 775 km.

Oliko aurinkokunnassa viides jättiplaneetta?

Viides jättiplaneetta aurinkokunnassamme olisi teorian
mukaan poistunut tähtitenväliseen avaruuteen. Kuva NASA/JPL.

Aurinkokunnassamme on neljä jättiplaneettaa [1] ja neljä pienikokoista kiviplaneettaa [2]. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut, sillä aurinkokuntamme historiassa on tapahtunut merkittäviä rakenteellisia muutoksia, esimerkiksi maapallon kuun (Luna) syntyminen törmäyksen seurauksena.

Tutkijoiden näkemyksen mukaan on olemassa huomattavia vaikeuksia selittää koko aurinkokuntamme rakenne, sillä tietokonesimulaatiot eivät luontevasti synnytä nykyistä aurinkokuntaamme. Tutkijat ympäri maapallon ovat pyrkineet löytämään ratkaisua ongelmaan. Näiden tutkijoiden joukossa on myös tohtori David Nesvorny (Southwest Research Institute, Boulder, Colorado). Hän julkaisi vuonna 2011 tutkimuksen, joka perustui tuhansiin tietokonesimulaatioihin, jonka mukaan aurinkokunnassamme on ollut sen syntyvaiheiden aikana viides jättiplaneetta.

Uusimpien simulaatioiden [3] perusteella Nesvorny päättelee, että varhaisessa vaiheessa aurinkokuntamme historiassa viides jättiplaneetta olisi törmännyt [4] Neptunukseen, muuttanut sen rataa ja se itse olisi poistunut aurinkokunnastamme tähtienväliseen avaruuteen. Nesvornyn simulaatiomallin mukaan Kuiperin vyön kappaleet olisivat olleet hyvin tiukasti sidottuja Neptunukseen, mutta törmäyksen seurauksena ne olisivat siirtyneet nykyiselle paikalleen kauas Neptunuksen radan ulkopuolelle.

Nesvornyn ajatus saa tukea muilta tähtitieteilijöiltä, mm. tohtori J. J. Kavelaars (Dominion Astrophysical Observatory, Victoria, Brithish Columbia) kertoo Sciense lehdelle, että Nesvornyn malli selittää hyvin nykyisen aurinkokuntamme monista rakenteista.

Huomautukset

[1] Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Näitä planeettoja kutsutaan usein myös kaasuplaneetoiksi, mutta nimitys ei ole oikea. Tarkkaan ottaen planeettojen massasta vain murto-osa aineesta on kaasumaisessa olomuodossa ja suurin osa on nestettä. Lisäksi niiden ydin ajatellaan muodostuneet kivestä ja metalleista, joiden olomuodosta ei ole täyttä varmuutta. Lämpötilan puolesta ytimen aineen pitäisi olla sulassa tilassa mutta korkea paine voi pitää ytimen materian kiinteässä olomuodossa.

[2] Merkurius, Venus, Maa ja Mars. Pitäisikö näitä planeettoja kutsua kiinteiksi planeetoiksi, vai kivi-metalli- tai pelkästään metalliplaneetoiksi? Jälkimäinen nimitys olisi paikallaan ainakin Merkuriuksen osalta, sillä eräät tutkimukset ovat osoittaneet planeetan menettäneen suurimman osan kivimateriaalisesta pintakerroksestaan ja jäljelle jäänyt taivaankappale koostuu suurimmaksi osaksi metallista.

[3] Tutkimus julkaistiin elokuun 10. päivänä The Astronomical Journal -tiedejulkaisussa.

[4] Aikaisemmat tutkimukset ja tietokonesimulaatiot ovat osoittaneet, että kaikkien jättiplaneettojen radat ovat siirtyneet jonkin verran. Merkittävin muutos radoissa olisi tapahtunut Uranuksen ja Neptunuksen ratoihin, jotka olisivat vaihtaneet paikkaa keskenään. Törmäys ei välttämättä ole tarvinnut olla kirjaimellinen, vaan Neptunuksen radan muuttumiseen on riittänyt hyvin läheinen yksi tai useampi ohitus. Tällöin energiaa olisi siirtynyt ohittavalle planeetalle ja se olisi sinkoutunut pois aurinkokunnasta. Neptunus olisi energian menettämisen seurauksena siirtynyt sisemmälle radalle ja muiden jättiplaneettojen radat olisivat kokeneet merkittäviä muutoksia.

Harrastajan tähtitaivas: Huhtikuu 2015

Huhtikuun 20. päivänä Merkurius, Mars ja Kuu yhdessä Venuksen
kanssa muodostavat hienon suoran läntiselle iltataivaalle.

Huhtikuu on selkeästi ensimmäinen kevään kuukausi vaikka etenkin alkukuusta sää voi olla hyvinkin talvinen yöpakkasineen ja lumituiskuineen. Useimmat yöt ovat kuitenkin selkeitä, pakkaslukemat kohtuullisia mutta etenkin lämpimän päivän jälkeen hieman utuisia. Kevyt utu kuitenkin katoaa yön kuluessa ja aamut ovat yleensä ilmakehän läpinäkyvyyden osalta erinomaisia. Huhtikuu on aikaa, jolloin valokuvataan suurella resoluutiolla pienikokoisia tähtitaivaan kohteita.

Aurinko viipyilee horisontin yläpuolella entistä pitempään ja se tietää lyheneviä öitä.  Kuukauden alussa pimeää aikaa on vain viitisen tuntia mutta kuukauden edetessä aika lyhenee nopeasti. Huhtikuun 17. päivän jälkeen Tampereen horisontissa ei enää ole pimeää tähtitaivasta ennen syksyä, joten himmeiden syvä taivaan kohteiden havaitseminen päättyy yksi toisensa jälkeen.

Kuun perigeum (kiertoradan lähin piste)on 17.4. kello 6 ja apogeum (etäisin piste) 1.4. kello 15 ja 29.4. kello 7.  Kuu on eteläisimmillään (-18,3°) 10.4. kello 10 ja pohjoisimmillaan (+18,3°) 23.4. kello 1.

Kuun vaiheet: täysikuu 4.4. kello 15.06, vähenevä puolikuu 12.4. kello 6.47, uusikuu 18.4. kello 21.57 ja kasvava puolikuu 26.4. kello 2.55.

Kuunpimennys on 4.4. , sen täysvarjopimennys alkaa 13.15.30, täydellinen vaihe alkaa kello 14.56.56, saavuttaa maksimin kello 15.00.16 ja päättyy kello 15.04.05. Täysvarjopimennys päättyy kello 16.45.16. Puolivarjopimennys alkaa kello 12.01.06 ja päättyy kello 17.59.28. Pimennys ei näy Suomessa, sillä Kuu laskee kello 6.41 ja nousee horisontista vasta kello 20.26.

Merkurius alkaa näkyä kuukauden puolivälin jälkeen iltataivaalla. Merkuriuksen yläkonjunktio on 9.4. elongaation ollessa vain 0,9°. Planeetan elongaatio kasvaa nopeasti arvoon 19,6° ja se laskee horisonttiin kuukauden lopulla kello 0.04 (1.5.) eli se on horisontin yläpuolella noin 2,5 tuntia. Havaintoikkuna tulisikin käyttää tarkasti hyväksi, sillä se ei aivan pian toistu. Näin hyvää havaintoikkunaa ei tule muutamaan vuoteen.

Merkuriuksen kirkkaus saavuttaa suurimman arvonsa -2^m 10.4., jonka jälkeen se himmenee mutta kohtuullisen hitaasti. Kuukauden lopulla planeetan kirkkaus on -0,3^m. Merkuriuksen kulmahalkaisija on myös aika mukavat 5”–6,8”, vaikkakin vain puolet suurimmasta mahdollista arvosta.

Venus näkyy hyvin iltataivaalla ja laskee horisonttiin vasta puolen yön jälkeen, kuukauden loppupuolella vasta kello 02.30 aikoihin. Venuksen kirkkaus on lähellä -4^m, kulmahalkaisija 14–17 kaarisekuntiin ja elongaatio kasvaa kuukauden aikana 37°:sta 42°:een.

Mars on näkyvissä aika huonosti iltataivaalla ja se laskee horisonttiin parisen tuntia auringonlaskun jälkeen. Tähän aikaan vuodesta se merkitsee sitä, että planeettaa joutuisi havaitsemaan vaalealta taivaalta läheltä horisonttia. Marsin kirkkaus on kuitenkin vain 1,4^m, jolloin sen löytäminen paljain silmin on mahdotonta. Planeetan kulmahalkaisija on alle 4 kaarisekuntia.

Jupiter on edelleen horisontin yläpuolella koko yön. Sen kirkkaus on -2^m tietämillä ja kulmahalkaisija hieman vähenee 41:stä 38 kaarisekuntiin.  Jupiterin kirkkaus on riittävä vaalealta taivaalta havaitsemiseen.

Saturnus on horisontin yläpuolella aamuyön. Planeetan kirkkaus (0,4^m) ei ole suuren suuri, joten havainnot pitäisi keskittää kuukauden alkupuoliskolle. Kulmahalkaisija on noin 18 kaarisekuntia.

Uranus ja Neptunus ovat horisontin yläpuolella vain päiväaikaan. 

Harrastajan tähtitaivas: Maaliskuu 2015

Maaliskuun alussa lounaisella taivaalla voi nähdä
kolmen planeetan suoran Kalojen tähdistössä.
Uranus on kuitenkin sen verran himmeä, että vielä
vaalealta taivaalta sitä ilman  kaukoputkea ei
näy. Piirros Kari A. Kuure.

Maaliskuun keskilämpötila on noin -4 °C, mutta varsinkin kuukauden loppupuolella myös yöllä voi lämpömittarin lukema kohota plusasteiden puolelle. Tällainen tilanne voi syntyä länsi-luodevirtauksen aikana, kun Skandien yli puhaltava föhn-tuuli tuuli tuo meille kuivan ja leudon ilmamassan. Näissä sääoloissa lämmin yö on usein myös selkeä.

Aurinko saavuttaa kevätpäiväntasauspisteen 21. päivä kello 0.44. Tällöin Aurinko siirtyy pohjoisella tähtitaivaalle ja me näemme sen lyhentyvänä yönä.  Maan ja Auringon välinen etäisyys on 148 991 475 km ja Aurinko näkyy meille 32’ 07” kokoisena.

Päivän pituus on 19. päivänä tasan 12 tuntia mutta seuraava yö on jo 4 minuuttia lyhyempi (11 h 56 m). Kuukauden alussa päivällä on pituutta 10 h 20 m ja kuukauden lopulla 13 h 1 m (yön pituus 10 h 01 m).

Kesäaikaan siirrytään sunnuntaina 29. päivänä.

Auringonpimennys nähdään 20. päivänä. Pimennys alkaa Tampereella kello 11.00.17, se saavuttaa maksimin kello 12.07.33 ja päättyy kello 13.15.20. Pimennyksen kuluessa Aurinko ylittää meridiaanin noin 28° korkeudella. (Katso video!)

Kuu on ratansa lähimmässä pisteessä 19.3. kello 21, ja kaukaisemmassa pisteessä 5.3. kello 9. Kuu on tähtitaivaalla eteläisimmillään (-18,3°) 14.3. kello 3 ja pohjoisimmillaan (18,2°) 16.3. kello 16.

Kuun vaiheet: täysikuu 5.3. kello 20.05, vähenevä puolikuu 13.3. kello 19.51, uusikuu 20.3. kello 11.36 ja kasvava puolikuu 27.3. kello 9.43.

Merkurius on horisontin yläpuolella vain päivän aikana, joten sitä on vaikea havaita. Goto-ohjautilla kaukoputkilla sen kuitenkin pitäisi pystyä näkemään sillä sen kirkkaus on kasvamassa 0,1^m:sta -0,9^m:iin ja elongaatio on kuukauden alussa liki 27° ja kuukauden loppupuolella noin 10 °. Kokeile kaukoputkessa eri suurennuksia, sillä pienimmät suurennukset pitävät taustataivaan luultavasti liian vaaleana.

Venus on näkyvissä iltataivaalla. Planeetta painuu horisonttiin kuukauden alussa hieman yli 3 tuntia ja loppukuusta 3,5 tuntia auringonlaskun jälkeen. Venuksen kirkkaus on -3,9^m joten sen voisi nähdä loppukuusta paljain silmin iltapäivällä, sillä planeetan elongaatio on reilusti yli 30°. Venus näkyy kohtuullisen kokoisena, kulmahalkaisija on noin 13 kaarisekuntia. Venus on Uranuksen ja Marsin kanssa hyvin lähekkäin, alle 7,5 asteen mittaisessa jonossa kuukauden alkupuolella.

Mars on näkyvissä iltataivaalla ja laskee hieman alle 3 tuntia auringonlaskun jälkeen. Loppukuusta planeetta katoaa horisonttiin noin 2 h 10 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Marsin kirkkaus ei ole suuren suuri, noin 1,3^m koko kuukauden. Mars näkyy hyvin pienen, vain noin 4 kaarisekunnin kokoisena, joten yksityiskohtien erottaminen planeetan pinnalta on vaikeaa.

Jupiter on edelleen hienosti näkyvissä koko yön. Se ylittää etelämeridiaanin iltayöstä, joten havaintokohteena se on erinomainen. Planeetta on helppo löytää tähtitaivaalla, sillä sen kirkkaus on suuri -2,3^m ja se sijaitsee helposti tunnistettavissa olevan Leojonan ja Kravun välissä. Pinnan yksityiskohdat ovat helposti havaittavissa pienelläkin suurennuksella, sillä planeetta näkyy meille noin 43 kaarisekunnin kokoisena.

Saturnus on näkyvissä aamuyöstä. Se nousee horisontista alkukuusta hieman ennen kello 4 ja loppukuusta heti kohta puolen yön jälkeen (kesäaikana tunnin myöhemmin). Saturnuksen kirkkaus on noin 0,5^m ja kulmahalkaisija noin 17 kaarisekuntia. Saturnus on Skorpionissa.

Uranus on näkyvissä iltataivaalla vielä parin viikon ajan kuukauden alkupuolella. Sen havaintokausi on siis päättymässä tällä erää ja itse planeettakin joutuu sellaisen taivaan alueelle, jolloin se on vain päivällä horisontin yläpuolella. Planeetan kirkkaus on 5,2^m, joten sen näkemiseen tarvitaan pimeä paikka ja pimeä taivas. Alkukuusta Venuksen ja Marsin välinen suora opastaa kiikarihavaitsijoita planeetan etsinnässä.

Neptunus sijaitsee niin lähellä Aurinkoa, että sen näkemisestä ei ole toivoakaan.

Revontulet. Auringon aktiivisuus on edelleen kohtalainen vaikka suurin aktiivisuuden huippu onkin ohitettu. Tilanteessa on kuitenkin mahdollista nähdä revontulia jos vain Auringossa tapahtuu riittävän kokoisia flare- ja CME-purkauksia. Revontulet on ennustettavissa noin pari vuorokautta ennen niiden esiintymistä, joten selkeisiin iltoihin ja öihin on syytä varautua muistikortit tyhjinä ja akut täysinä (eikä missään tapauksessa toisin päin).  Revontulien esiintymisen todennäköisyyksiä (Kp-indeksi) voi tarkistella Tampereen Ursan: Revontulet blogista http://tu-revontulet.blogspot.fi/2014/12/k-ja-kp-indeksit.html  .

Harrastajan tähtitaivas: Helmikuu 2015

Helmikuu on ylleensä vuoden kylmin, keskilämpötila on noin -7 ... -8 °C tietämillä. Se ei ehkä tunnu kovin kovalta pakkaselta mutta täytyy muistaa, että lämpötilavaihtelut voivat olla suuria. Vuonna 1990 mitattiin helmikuussa korkein läpötila +9 °C ja vuonna 2007 peräti -32 °C. 

Säätyyppi on talvinen, jolloin korkeapaineessakaan pilvisyys ei usein rakoile. Selkeän yön sattuessa lämpötila laskee tuntuviin pakkaslukemiin, joten havaitsijan täyy pitää huolta omasta vaatetuksestaa mutta myös laitteiden kylmälle alttiiden osien lämmittämisesta. Etenkin paristot ja akut ovat erityisen herkkiä kylmälle.

Venus ja Mars näkyvät lähellä toisiaan
helmikuun loppupuolella. Piirros
Kari A. Kuure.

Aurinko on siirtynyt sen verran pohjoista kohti, että päivän pituus on pidentynyt jo jonkin verran. Kuukauden alussa valoisaa aikaa on 7 h 35 m ja kuukauden päättyessä 10 h 9 m. Auringon korkeus etelämeridiaanin ylittäessään on vastaavasti 11,3° ja 20,5°.

Kuu saavuttaa eteläisimmän deklinaationsa 14.2. ja pohjoisimman 27.2. Ratansa kaukaisimman pisteen se saavuttaa 6.2. (403 400 km) ja lähimmillään se on 19.2. (360 600 km). Kulmahalkaisijat vastaavasti ovat 29,6 ja 33,1 kaariminuuttia.

Kuun vaiheet ovat: täysikuu 4.2. kello 1.09, vähenevä puolikuu 12.2. kello 5.50, uusikuu 19.2. kello 1.47 ja kasvava puolikuu 25.2. kello 19.14.

Merkurius on näkyvissä aamutaivaalla nousten ensimmäisen viikon jälkeen parhaimmillaan 57 minuuttia ennen Aurinkoa. Kuukauden lopulla ero nousuajoissa on vain 21 minuuttia. Merkuriuksen kirkkaus kasvaa nopeasti kuukauden alun 4,3^m:sta 0,1^m. Nopea muutos liittyy tammikuun lopussa olleeseen alakonjunktioon. Vastaavasti planeetan kulmahalkaisija vähenee 10,3”:sta 6,4 kaarisekuntiin. Suurimman läntisen elongaation 26,7° Merkurius saavuttaa 24. päivänä.

Venus on Auringon itäpuolella noin 27° ja näkyy siis iltataivaalla. Planeetan laskuaika on noin kolme tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on -3,8m ja kulmahalkaisija noin 11,6 kaarisekuntia. Näillä arvoilla Venus on erittäin hyvin havaittavissa selkeinä iltoina.

Mars on näkyvissä iltataivaalla. Se laskee kuukauden alkupuolella noin 3,5 h ja kuukauden lopulla vajaan kolme tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on vain 1,2^m ja kulmahalkaisija 4,3 kaarisekuntia. Vähäisestä kirkkaudesta johtuen planeetan näkeminen ei ole mahdollista ennen kuin läntinen horisontti on tummentunut riittävästi ja silloin planeetta on jo hyvin lähellä horisonttia. Mars on Vesimiehessä.

Jupiter on erinomaisesti horisontin yläpuolella koko yön. Se nousee Auringon laskiessa ja laskee auringonnousuna aikaan. Etelässä planeetta on puolenyön tienoilla, jolloin korkeutta on peräti 45°. Jupiterin kirkkaus saavuttaa huippuarvon -2,4^m 6. päivänä johtuen oppositiosta ja samaan aikaan sen kulmahalkaisija on suuri 45,4 kaarisekuntia. Näillä arvoilla planeetta on mitä erinomaisin havaintokohde ja se löytyy Leijonasta.

Saturnus nousee horisontin yläpuolelle aamuyön tunteina noin 4,5 tuntia ennen auringonnousua. Planeetta saavuttaa etelämeridiaanin noin tuntia ennen auringonnousua ja on silloin hieman alle 10° korkeudella. Saturnuksen kirkkaus on vaatimatonta luokkaa, vain noin 0,7^m ja kulmahalkaisija on noin 17 kaarisekuntia. Saturnus on siirtynyt Skorpioniin.

Uranus on näkyvissä iltataivaalla ja laskee kuukauden alkupuolella lähellä puoltayötä. Kuukauden loppuun tultaessa laskuaika on siirtynyt iltaa noin kello 21.30 tietämille. Visuaalisesti Uranusta havainnoivat suuntaavat kiikarinsa Kaloihin. Uranuksen kirkkaus on 5,9^m ja kulmahalkaisija 3,4 kaarisekuntia.

Neptunus ja Venus ovat konjunktiossa 1.2. kello 13.25. Planeettojen välinen ero on 0,8° ja Neptunus on Venuksen yläpuolella. Neptunuksen kirkkaus on vain hieman alle 8^m, joten ei ole mitenkään varmaa, että sitä kiikarinsa tai kaukoputken kuvakenttään saisi ennen kuin se painuu horisonttiin hieman yli kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen. Tehtävää vaikeuttaa horisontin läheisyydessä olevat pilvet vaikka muutoin selkeää olisikin. Neptunus on Vesimiehessä.

Onko Aurinkokunnassamme vielä tuntemattomia planeettoja?

Tuleeko tähän aurinkokuntamalliimme muutos muutaman
vuoden kuluessa? Näin käy, jos espanjalais-brittiläisen
tutkimusryhmän ajatus Neptunuksen radan ulkopuolisesta
planeetasta tai parista osoittautuu oikeaksi. Kuva Nasa.

Espanjalaisen Complutense yliopiston (Madrid) ja brittiläisen Cambridge yliopiston tutkijat ovat saaneet viitteitä kahdesta tuntemattomasta planeetasta Aurinkokuntamme ulko-osassa. Jos viitteelliset havainnot todentuvat, niin joitakin käsityksiä Aurinkokuntamme synnystä on hieman paikattava.

Tutkijaryhmän havaintojen mukaan kolmentoista Neptunuksen radan ulkopuolella havaittujen kappaleiden ratojen puoliakselit ovat 150–525 au ja inklinaatio lähes 20°. Teorian mukaan näin ei pitäisi olla vaan puoliakselien pitäisi olla noin 150 au tietämillä ja inklinaation lähellä 0°.

Tutkijoiden mukaan ratojen parametrit ovat odottamattomia ja jokin syy niille täytyy olla. Tutkijat pitävät mahdollisena, että syy on yksinkertaisesti se, että kaukana Neptunuksen radan ulkopuolella piileksii isokokoinen planeetta tai pari.  Ratoja muuttava vaikutusmekanismi on gravitaatiohäiriöt, jotka olisivat muuttaneet planeettojen sisäpuolisilla radoilla olevien pienkappaleidenratojen ominaisuuksia.

Ehdotus tuntemattomien planeettojen olemassa olosta on kuitenkin ristiriidassa olemassa olevan aurinkokuntamallin kanssa, jonka mukaan nykyisten planeettojen lisäksi muita planeettoja ei ole voinut syntyä Aurinkokuntaamme.

Aurinkokuntamalli ei ehkä kuitenkaan ole kovin tarkka, sillä esimerkiksi ALMA radioteleskooppijärjestelmällä tehdyt havainnot TL Tauri tähdestä kertovat tähteä kiertävän protoplanetaarisen kiekon ulottuvan kauemmaksi kuin 100 au etäisyyteen tähdestä. TL Tauri tähti on massiivisempi ja paljon nuorempi tähti kuin Aurinko joten siellä mahdollisesti muodostuneet planeetat voivat sijaita useiden satojen astronomisten yksiköiden etäisyydellä tähdestä.

Tutkijat hämmästyttävästä tuloksesta huolimatta varoittavat liiasta innostumisesta, sillä havaittujen kappaleiden kokonaismäärä on hyvin pieni ja että tulos voi johtua vain pelkästään sattumasta. Tulevat havainnot voivat siis joko vahvistaa tai heikentää esitettyä hypoteesia.  

Jos Aurinkokuntamme ulko-osasta löytyisi planeetta tai pari, niin ne luultavasti olisivat todennäköisemmin kiviplaneettoja kuin Jupiterin kaltaisia kaasuista ja nesteistä muodostuneita planeettoja. Suhteellisesti pienempien ja tummempien kiviplaneettojen havaitseminen useiden satojen astronomisten yksiköiden etäisyydeltä olisi merkittävästi vaikeampaa kuin kaasu- ja pilvipeitteisten isojen planeettojen havaitseminen.

Harrastajan tähtitaivas: Joulukuu 2014

Uranus ja Kuu ovat lähekkäin joulukuun 2. päivän aamuna.
Piirros Kari A. Kuure.

Talven havaintokelit perinteisesti eivät ole olleet kovinkaan hyviä, sillä usein korkeapaineenkin vallitessa, pilvisyys on kaiken kattavaa. Selkeät illat ovat harvinaisia ja lämpötila laskee nopeasti pilvipeitteen vetäytyessä. 

Koko syyskauden vallinnut tilanne, että kirkkaita planeettoja ei ole ollut horisontin yläpuolella on hiljalleen muuttumassa. Erityisesti Jupiter tulee erinomaisesti havaittavaksi talven kuluessa.

Aurinko saavuttaa eteläisimmän pisteen tähtitaivaalla 22.12. kello 1.20. Tällöin sen deklinaatio on -23° 26’ 10,2” ja Tampereen horisontin yläpuolella se näkyy vain 5 h 13 minuuttia. Korkeimmillaan se on kello 12.22 ja silloin se on vain 5° horisontin yläpuolella. Aurinko näkyy meille 32,5 kaariminuutin kokoisena sillä etäisyyttä on 147 169 970 km.

Kuu on korkeimmillaan pohjoisella taivaalla 7.12., jolloin sen deklinaatio on lähes 18°. Vastaavasti matalimmillaan se on 22.12. jolloin deklinaatio on lähes -19°. Kuun etäisyys on suurin 13.12. noin 403 700 km ja lyhin 24.12. jolloin se on vain 368 200 km etäisyydellä.

Kuun vaiheet ovat: täysikuu 6.12. kello 14.27, vähenevä puolikuu 14.12. kello 14.51, uusikuu 22.12. kello 3.36 ja kasvava puolikuu 28.12. kello 20.31.

Merkurius nousee kuukauden alussa hieman ennen auringonnousua mutta muutoin se on horisontin yläpuolella vain päivällä. Suurimman kirkkautensa (-1,1^m) planeetta saavuttaa 7.12. ja loppukuuhun mennessä se putoaa arvoon -0,7^m. Merkurius on yläkonjunktiossa 8.12.

Venus on horisontin yläpuolella vain päiväaikana. Planeetan kirkkaus on -3,8^m ja kulmahalkaisija noin 10 kaarisekuntia. Näin ollen se näkeminen läheltä horisonttia on hyvin vaikeaa eikä tehtävää helpota yleensä horisontissa oleva pilvipeite. Selkeällä säällä Venusta voi yrittää havaita päivällä, joskin sen korkeus etelämeridiaanin ylityksen (kulminaatio) aikaan on vain noin 5°.

Mars on iltataivaalla, sen meridiaanin ylitys tapahtuu hieman auringonlaskun jälkeen ja horisonttiin se painuu yli 3 tuntia Auringon jälkeen noin kello 19 aikoihin. Marsin kirkkaus ei ole suuren suuri, noin 1^m tietämillä ja kulmahalkaisijakin on vain noin 5 kaarisekuntia, joten kovin yksityiskohtaisia havaintoja edes kulminaation aikaan planeetasta ei voi tehdä. Mars on Jousimiehessä.

Jupiter on hyvin näkyvissä etenkin loppukuusta, jolloin se kohoaa horisontista illalla. Meridiaanin ylitys tapahtuu aamuyöstä, joten kunnon havainnot tehdään silloin. Planeetan kirkkaus on suuri, noin -2,2^m, koko kuukauden. Planeetan kulmahalkaisija on myös suuri, noin 41,5 kaarisekuntia, joten pilvipeitteen yksityiskohdat ovat erinomaisesti havaittavissa. Jupiter on Leijonassa.

Kuu ja Aldebaran ovat lähekkäin
Itsenäisyyspäivän aamuna.
Piirros Kari A. Kuure.

Saturnus nousee horisontista aamuhämärissä ja on etelässä vasta aamupäivän aikana. Näin ollen planeetta voi olla vaikea havaita tai edes nähdä, sillä sen kirkkaus on vaatimattomat 0,7^m ja kulmahalkaisija 15,4 kaarisekuntia. Saturnus on Vaa’assa.

Uranus on etelässä iltayön tunteina ja se laskee horisonttiin vasta aamuyöstä. Planeetan kirkkaus on 5,8^m, joten sen voi nähdä paljain silmin Kalojen tähdistöstä pimeässä paikassa.  Parhaiten sen näkyville saa jos käyttää jalustalle asennettua kiikaria ja sen paikan tietää tarkalleen. 

Joulukuun 2. päivän aamuyöstä (kello 2.20) Kuun ja Uranuksen välinen etäisyys on vain noin 0,5 astetta (Kuun eteläreunaan vain noin 15 kaariminuuttia). Kuun kirkkaus on suuri -11,2^m, joten paljain silmin Uranusta voi olla vaikeaa häikäisyn vuoksi nähdä. Kiikarilla ja kaukoputkella se onnistuu kuitenkin hyvin helposti. Jos aikaisemmin et ole Uranusta nähnyt, niin nyt se on mitä helpoimmin löydettävissä taivaalta.

Neptunus on näkyvissä iltataivaalla. Se ylittää etelämeridiaanin auringonlaskun jälkeen mutta laskee horisonttiin jo reilusti ennen puoltayötä. Neptunuksen kirkkaus on 7,9^m ja kulmahalkaisija vain 2,3 kaarisekuntia. Tästä syystä planeetasta yleensä havaitaan vain sen paikka taivaalla ja sen etsimiseen on syytä käyttää elektronisesti ohjattua goto-jalustaa. Neptunus on Vesimiehessä.

Meteoriparvista geminidit ovat aktiivisia 4.–17.12. Maksiminsa parvi saavuttaa 14.12. kello 14 aikoihin, joten sitä edeltävä ja sitä seuraava yö voisi olla parasta havaintoaikaa. ZHR=70. Parven radiantti on Kaksosissa lähellä Castoria.

Ursidit ovat aktiivisia 17.–26.12. ja maksimi on 22.12. kello 22. Radiantti on Pikku karhussa b UMi (Kochab)lähellä. Parveen kuuluvia meteoreja voi nähdä joitakin tunnin aikana.

Kolmas joulukuun meteoriparvi on coma berenicdit, johon kuuluvia meteoreja nähdään 12.–23.12. Parven maksimi on 16.12. ja silloin meteoreja voi nähdä muutaman tunnin aikana.

Harrastajan tähtitaivas: Marraskuu 2014

Täysikuu loistaa taivaalla 6. marraskuuta.
Kuva Kari A. Kuure.

Marraskuu on pilvisin kuukausi vuodessa. Niinä harvoina iltoina ja öinä jolloin pilvipeite repeilee, lämpötila laskee pakkaselle.  Niinpä havaintoihin pitäisi käyttää lyhyetkin pilvipeitteen repeämät.

Aurinko pysyttelee horisontin yläpuolella alkukuusta hieman yli 8 tuntia ja loppukuusta kuutisen tuntia. Korkeimmillaan etelämeridiaanin ylityksen aikaan se on vain 14 asteen ja kuukauden lopulla vain vajaan 7 asteen korkeudella. Näin ollen ilmakehää havaitsijan ja Auringon väliin mahtuu paljon ja kuva kaukoputkessa ei todellakaan ole hyvä.

Kuun vaiheet. Täysikuu 6.11. kello 22.23, vähenevä puolikuu 14.11. kello 15.16, uusikuu 22.11. kello 12.32. ja kasvava puolikuu 29.11. kello 10.06.

Merkurius on edelleen hyvin näkyvissä aamutaivaalla kuukauden alusta alkaen. Hyvä näkyvyys jatkuu aina kuukauden viimeiselle viikolle, jolloin planeetan nousuaika lähestyy jo auringonnousun aikaa. Näkyvyys selittyy sillä, että kuukauden alussa Merkurius nousee horisontista yli kaksi tuntia ennen Aurinkoa planeetan ollessa (1.11.) suurimmassa läntisessä elongaatiossaan (18° 43’ 26”).

Merkuriuksen kirkkaus kasvaa kuukauden alun –0,4^m kuukauden lopun –1^m kirkkauteen. Kirkkauden lisääntymisen vastapainoksi planeetan kulmahalkaisija on pienenemässä, ollen kuukauden puolivälissä noin 5,8 kaarisekuntia.

Venus on horisontin yläpuolella vain päiväaikaan. Lokakuisen yläkonjunktion jälkeen Venuksen elongaatio kasvaa kuukauden aikana 1,9°:sta 9,1°:een. Venuksen kirkkaus on –3,8^m ja kulmahalkaisija hieman alle 10 kaarisekuntia.

Mars on lyhyen aikaa iltataivaalla sillä se ylittää etelämeridiaanin suunnilleen auringonlaskun aikaan. Itse planeetta painuu horisonttiin kutakuinkin kaksi tuntia auringonlaskusta lähes koko kuukauden. Kuukauden loppupuolella se viivyttelee muutaman minuutin pitempään horisontin yläpuolella. Marsin kirkkaus on hieman alle 1^m ja kulmahalkaisija hieman enemmän kuin 5 kaarisekuntia. Mars on edelleen Jousimiehen tähdistössä.

Jupiter nousee iltayön tunteina ja on koko loppuyön ja suurimman osan päivääkin horisontin yläpuolella. Etelämeridiaanin se ylittää aamuhämärissä. Jupiter näkyy Leijonan tähdistön alueella ja planeetan kirkkaus on noin –2^m, kulmahalkaisijan ollessa noin 38 kaarisekuntia. Planeetan näennäinen koko on hieman kasvussa.

Saturnus on huonosti näkyvissä. Alkukuusta se laskee horisonttiin noin 40 minuuttia jälkeen ja loppukuusta samaan aikaan kuin Aurinko. Vastapainona loppukuusta se nousee hieman alle 1,5 tuntia ennen Aurinkoa. Planeetan kirkkaus on hieman alle 0,7^m ja kulmahalkaisija noin 15 kaarisekuntia. Saturnus on konjunktiossa 18.11 kello 23.12 jolloin sen ja Auringon välinen etäisyys on vain pari astetta.

Uranus on Kalojen tähdistössä ja horisontin yläpuolella jo ennen auringonlaskua. Meridiaanin ylitys tapahtuu iltayön aikana ja horisonttiin se painuu aamuyöllä. Planeetan kirkkaus 5,7^m ja kulmahalkaisija 3,7 kaarisekuntia.

Neptunus nousee iltapäivän tuntien aikana ja on etelässä astronomisen pimeyden alkaessa noin kello 20–18 aikaan. Kirkkautta planeetalla on 7,9^m ja kulmahalkaisija on 2,3 kaarisekuntia. Selkeällä säällä se on hyvä kohde visuaalihavaitsijalle vaikkakin ainoastaan mitä siitä voidaan nähdä, on pieni sininen piste.

Meteoriparvista leonidit ovat merkittävimpiä, jotka saavuttavat maksiminsa 18.11. aamuyöstä. Kovin runsasta meteorisadetta parvesta ei odoteta muodostuvan, sillä niitä toistuu noin 33 vuoden välein ja edellinen runsaampi sade oli vuosina 2001 ja 2002.

Harrastajan tähtitaivas: syyskuu 2014

Venus ja Kuu näkyvät itähorisontissa
syyspäiväntasauspäivän aamuna
ennen auringonnousua.

Syyskuun alussa pimeä tulee jo alkuillasta ja syyspäivän jälkeen yön ja päivän pituudet ovat lähellä toisiaan. Lisääntynyt kosteus huurruttaa helposti kaukoputken objektiivin tai jopa Newton-kaukoputken peilin. Varustaudu siis torjumaan kosteutta ja huurretta tehokkaasti objektiivin lämmittimillä.

Aurinko on horisontin yläpuolella kuukauden alussa hieman yli 13 tuntia. Loppukuusta päivä lyhenee ja sillä on pituutta vain noin 11,5 tuntia. Yön pituus on tasan 12 tuntia 24./25. syyskuuta, sillä syyspäiväntasaus on 23.9. kello 5.28. Auringon ja Maan välinen etäisyys on 150 134 188 km ja Aurinko näkyy meille 31’ 52” kokoisena.

Kuun vaiheet. Kasvava puolikuu 2.9. kello 11.11, täysikuu 9.9. kello 1.38, vähenevä puolikuu 16.9. kello 2.05 ja uusikuu 24.9. kello 6.14. Täysikuun aikana Kuun etäisyys on 357 546 km ja Kuu näkyy meille 33,42 kaariminuutin kokoisena. Tällöin on sarjassaan kolmas ”superkuu”.

Täysikuun aikaan Kuu ei kuitenkaan ole kaikkein lähimpänä maapalloa, vaan se tapahtuu pari päivää aikaisemmin 7. syyskuuta kello 21.25, silloin etäisyyttä on ”vain” 356 278 km. Kuun etäisyys on suurin 407 847 km 20. syyskuuta kello 19.55.

Kuu on pohjoisimpana 16. syyskuuta kello 5.05 ja eteläisimpänä kahdesti: ensimmäisen kerran 3.9. kello 20.20 ja toisen kerran 30. syyskuuta kello 15.54.

Merkurius on horisontin yläpuolella vain päivällä ja näin ollen sen näkeminen on mahdotonta.

Venus nousee horisontista kuukauden alkupuolella lähes kaksi tuntia ja kuukauden loppupuolella vajaa tunti ennen auringonnousua. Kuukauden aikana planeetta siirtyy enemmän ja enemmän kohti Aurinkoa, joten Venuksen näkeminen ja havaintojen tekeminen vaikeutuu. Kaiken lisäksi Venus ei ole kovinkaan kirkas (n. –3,8^m).

Mars on horisontin yläpuolella noin vajaan tunnin auringonlaskun jälkeen ja näkyy Vaa’an tähdistöstä. Planeetan kulmahalkaisija on noin 6 kaarisekuntia ja kirkkaus noin 0,7^m tietämillä. Näin olleen Merkurius löytyy kaukoputken kuvakenttään jos käyttää tietokoneohjausta.

Jupiter on hyvin näkyvissä aamuyöstä. Kuukauden alussa se nousee noin kello 3 ja kuukauden loppupuolella jo ennen kello kahta. Planeetan kirkkaus on suhteellisen suuri ja se on hieman kasvussa. Kuukauden alussa kirkkaus on –1,7^m ja kuukauden lopulla –1,8^m. Sen näennäinen koko on noin 33 kaarisekuntia, joten tarkkasilmäisimmät näkevä Jupiterin levymäisenä kohteena.

Jupiteria voi havaita vaikkapa kiikarilla, jolloin pienikin suurennus tuo esille selvimmin näkyvät pilvipeitteen virtauskuviot: pohjoisen ja eteläisen ekvaattorivyön. Kiikarilla näkyvät myös neljä suurinta kuuta, joiden keskinäinen asema muuttuu illan kuluessa ja seuraavan iltana samaan aikaan niiden järjestys on muuttunut merkittävästi.

Saturnus on näkyvissä iltataivaalla noin 1,5 tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on noin 0,7^m ja näennäinen koko noin 16 kaarisekuntia.

Uranus on hyvin näkyvissä, se nousee horisontista auringonlaskun aikaan ja laskee vasta seuraavan päivän aamupäivällä. Planeetan kirkkaus on vain 5,6^m, joten kiikari tai kaukoputki tarvitaan välittömään visuaalisiin havaintoihin. Planeetta näkyy meille vain hieman alle 4 kaarisekunnin kohdalla. Uranus on Kaloissa.

Neptunus nousee Uranuksen tavoin auringonlaskun aikaa, mutta laskee horisonttiin aamuhämärän aikaan. PlaneetaN kirkkaus on 7,8^m ja kulmahalkaisija noin 2,3 kaarisekuntia.

Harrastajan tähtitaivas: Elokuu 2014

Kesäkolmio on huomattavan
isokokoinen ja helposti tunnistettava
asterismi eteläisellä taivaalla
noin tunti auringonlaskun jälkeen.

Elokuu on ensimmäinen kuukausi kesän kirkkaiden öiden jälkeen, jolloin voidaan tehdä havaintoja muistakin kohteista kuin kirkkaista planeetoista. Elokuu on myös hyvää aikaa opetella tähdistöjä, sillä hämärä kesäyö tuo näkyville suunnilleen vain ne tähdet, jotka näkyvät tähtikartoissa. Tästä syystä kartta ja tähtitaivas muistuttavat toisiaan kaikkein eniten. 

Syyskaudella on nähtävissä mielenkiintoinen ilmiö: ilta illan jälkeen hämärän laskeutuessa ja tähtien alkaessa näkyä, tähtitaivas näyttää olevan samassa asennossa. Tilanne on tulosta kahdesta samanaikaisesta tekijästä. Normaalisti ilta illalta tähtitaivas näyttäisi olevan noin neljä minuuttia aikaisemmin tietyssä asennossa (tähtivuorokausi on noin 4 minuuttia aurinkovuorokautta lyhyempi). Ilmiön aiheuttaa maapallon kiertoliike Auringon ympäri. 

Toinen ilmiö on Auringon näennäinen liikkuminen tähtitaivaalla kohti etelää. Se tuo hämärän ja tähtien näkymisen ilta illalta aikaisemmaksi. Yhdistettynä nämä tekijät tuottavat tähtitaivaan asennon, joka näyttää olevan paikallaan aina marraskuun lopulle asti.

Samalla kun opiskelee tähtitaivasta, voi tarkkailla perseidien meteoriparvea, joka saavuttaa maksiminsa elokuun 12./13. yönä. Parina edellisenä ja parina seuraavana yönä on mahdollista nähdä runsaasti parveen kuuluvia meteoreja.

Meteorien havaitsemiseen omat silmät ovat parhaat havaintovälineet. Meteoreja esiintyy kaikkialla taivaalla, mutta perseidien parveen kuuluvat näyttävät tulevan Perseuksen tähdistön pohjoisosasta. Valitse havaintosuunnaksi mahdollisimman pimeä taivaan osa ja havaitse mahdollisia meteoreja kiinteästi ilman taukoja, sillä meteorit ovat hyvin lyhytkestoisia – alle 0,5 sekuntia. 

Tämä on toinen niistä kahdesta
perseidistä, jotka kamera
tallensi Tampereen Ursan
tähtitornilla vuoden 2013 perseidien
maksimin aikaan.

Jos haluat yrittää valokuvausta, varusta kamerasi jalustalla, lankalaukaisijalla, mahdollisimman laajakulmaisella objektiivilla ja säädä aukko suurelle ja valotusaika sopivaksi. Sopiva valotusaika on sellainen (ehkä noin 30 sekuntia), että taivas ei ylivalotu. Kokeilemalla varmasti löydät oikean valotusajan. 

Kuvia otetaan jatkuvasti koko havaintoajan ja hyvällä onnella muutamasta kuvasta löytyy meteorin aiheuttama jälki. Muista, että jos kuvaat koko yön, linssin pinta peittyy huomaamatta huurteeseen, joten (objektiivin) linssin lämmitin voi olla hyvin hyödyllinen hankinta.

Tapahtumat tähtitaivaalla

Aurinko on horisontin yläpuolella 17–13,5 tuntia joten muutos on huomattava kuukauden kuluessa. Ensimmäiset pimeät hetket sydänyöllä alkavat 26.8. mutta jo pari viikkoa sitä ennen yöt ovat riittävän tummia visuaalihavaitsijalle.

Kuu saavuttaa pohjoisimman deklinaationsa 20.8., jolloin se on jo lähellä uusikuuta. Eteläisimmän deklinaationsa se saavuttaa 7.8., ja silloin se on lähellä täysikuuta ja näkyy etelämeridiaanilla noin 9° korkeudella. Tällöin Kuu on näkyvissä noin 6 tuntia iltataivaalla.

Kuun vaiheet: 4.8. kello 3.50 kasvava puolikuu, 10.8. kello 21.09 täysikuu, 17.8. kello 15.28 vähenevä puolikuu ja 25.8. kello 17.13 uusikuu.

Merkurius on hyvin lähellä Aurinkoa (pieni elongaatio), joten sen näkeminen voi olla vaikeaa, ja onnistunee kuukauden ensimmäisen viikon aikana juuri ennen auringonnousua. Tällöinkin horisontin täytyy olla näkyvissä ja täysin pilvetön. Merkurius laskee suunnilleen auringonlaskun aikaan.

Venusta voi havaita aamuhämärissä. Se nousee horisontista hieman yli 2 tuntia ennen auringonnousua. Planeetan kirkkaus on –3,8m mutta elongaatio vähenee kuukauden aikana 22,5:sta 14,7°:een. Näin ollen kirkas taustataivas heikentää sen näyttävyyttä.

Mars laskee koko kuukauden ajan noin tunnin auringonlaskun jälkeen. Tästä syystä planeetan vaatimaton kirkkaus (noin 0,5m) ei riitä sen näkemiseen visuaalisesti ja goto-ohjatulla kaukoputkellakin se näkyy juuri ja juuri jos onnistuu löytämään taustataivasta riittävästi himmentävän suurennuksen. Marsin kulmahalkaisija on noin 7 kaarisekuntia, joten kovin monia yksityiskohtia siitä ei enää voi nähdä, tärkeimmät kuitenkin.

Jupiter näkyy aamuyöstä: kuukauden alkupuolella se nousee horisontista vain noin tunnin ennen mutta loppukuusta jo yli kolme tuntia ennen auringonnousua. Planeetan kirkkaus on noin –1,6m ja kulmahalkaisija hieman alle 32 kaarisekuntia. Näillä arvoilla se olisi hienosti nähtävissä mutta etenkin alkukuusta vähäinen elongaatio voi vaikeuttaa visuaalihavaitsijaa planeetan löytämisessä.

Saturnus on näkyvissä iltataivaalla. Se laskee horisonttiin noin 1,5 tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus ei ole suuren suuri, vain 0,7m tietämillä. Tästä syystä kirkas iltataivas voi tehdä Saturnuksen näkemisestä vaikeaa. Planeetan kulmahalkaisija on hieman alle 17 kaarisekuntia, joten renkaat yksityiskohtineen tulevat hienosti näkyville. Itse planeetassa on harvoin erottuvia yksityiskohtia ja nekin ovat usein matalakontrastisia.

Uranus nousee hieman alle tunnin auringonlaskun jälkeen ja on näkyvissä taivaalla seuraavaan päivään. Etelämeridiaanin se ylittää aamuhämärissä. Planeetan kirkkaus on 5,7m ja kulmahalkaisija hieman yli 3 kaarisekuntia.

Neptunus on näkyvissä vasta loppukuusta ensimmäisten pimeiden öiden aikaan. Silloin se on etelämeridiaanissa ja sitä voi etsiä Vesimiehen tähdistöstä. Sen paikka täytyy tietää tarkkaan tai käyttää goto-ohjattua kaukoputkea, sillä planeetan kirkkaus on vain 7,8m. Mitään yksityiskohtia planeetasta ei voi odottaa näkevänsä; se näkyy meille kulmahalkaisijaltaan vain 2,5 kaarisekunnin kokoisena.

Perseidien maksimi on 12./13.8. ja säteilypiste ylittää meridiaanin kello 7.07. Näin ollen luultavimmin 13. päivän aamuyön tunnit ovat parasta aikaa parveen kuuluvien meteorien näkemiseen. Parven näyttävyyttä kuitenkin himmentää lähes täysikuuna loistava Kuu. Näin ollen meteoribongari voi odottaa näkevänsä vain muutaman kirkkaan ja nopean meteorin tunnin aikana.

Parveen kuuluvia meteoreja voi nähdä jo heinäkuun 17. päivästä alkaen ja niitä riittää vielä elokuun 24. päivään asti. Havaitessa täytyy olla huolellinen säteilypisteen määrittämisessä, sillä taivaalla voi esiintyä sporadisten meteorien lisäksi viiteen muuhun parveen kuuluvia meteoreja.

Harrastajan tähtitaivas: Heinäkuu 2014

Kuu ja Saturnus ovat lähekkäin
8. heinäkuuta kello 0.40
lounaisessa horisontissa.
Piirros Kari A. Kuure.

Heinäkuu on kesäkuun toisinto, vaikkakin hämärän suhteen peilikuva. Silti kuukauden loppuun mennessä yötaivas ei juuri ole vielä tummentunut ja taivaalta voi nähdä käytännössä vain kirkkaimmat kohteet. Heinäkuun yöt ovat yleensä hyvin lämpimiä, joten hieman kevyemmälläkin vaatetuksella kaukoputken ääressä ei kylmän pitäisi ahdistaa. Sen sijaan sääsket kyllä pitävät huolen, että tähtiharrastus ei muutu liian mukavaksi.

Aurinko on horisontin yläpuolella 18–17,5 tuntia. Maapallo saavuttaa ratansa kaukaisimman pisteen (aphelin) 4.7. kello 3.11.

Kuu on tänä vuonna deklinaatioltaan pohjoisin 18° ja eteläisimmillään –20°. Pohjoisin deklinaatio saavutetaan (23.7.) lähes uudenkuun aikaan ja vastaavasti eteläisin deklinaatio kasvavan kuun (10.7) aikaan. Näin ollen Kuu ei ole kovinkaan hyvin näkyvissä.

Kuun vaiheet ovat: 5.7. kello 14.59 kasvava puolikuu, 12.7. kello 14.25 täysikuu, 19.7. kello 5.11 vähenevä puolikuu ja 27.7. kello 1.42 uusikuu.

Merkurius on parhaiten näkyvissä heinäkuun kolmannella viikolla. Silloin se nousee horisontista parisen tuntia ennen auringonnousua. Kesäkuussa olleen alakonjunktion jälkeen planeetta on kirkastumassa ja saavuttaa kuukauden lopulla jo –1,4^m kirkkauden. Maan ja planeetan välisen etäisyyden kasvaessa kulmahalkaisija kuitenkin pienenee noin puoleen kuukauden alun 10 kaarisekunnin lukemista.

Venus on myös näkyvissä aamutaivaalla. Se nousee reilun kaksi tuntia ennen auringonnousua ja on kirkkaudeltaan –3,8^m. Kulmahalkaisija hieman pienenee ja se on kuukauden lopulla noin 11 kaarisekuntia.

Mars on horisontin yläpuolella iltataivaalla laskien horisonttiin puolen yön tietämissä, alkukuusta hieman sen jälkeen ja loppukuusta hieman sitä ennen. Mars himmenee hiljalleen, ollen kirkkaudeltaan noin 0,2^m ja kulmahalkaisija on vähenemään päin. Kuukauden lopulla se näkyy meille noin 8 kaarisekunnin kokoisena.

Jupiterin elongaatio alkaa olla sen verran pieni, että se on horisontin yläpuolella vain päiväaikaan. Konjunktion se saavuttaa 24.7. kello 23.42, jolloin sen ja Auringon välinen etäisyys on vain 0,4°.

Saturnus on näkyvissä iltataivaalla. Se nousee iltapäivällä ja laskee horisonttiin puolenyön jälkeen. Planeetan kirkkaus on noin 0,6^m ja on hieman himmenemässä. Kulmahalkaisija on noin 17 kaarisekuntia. Se on edelleen syvällä eteläisellä taivaalla ja tästä syystä se ei nouse kovinkaan korkealle ollessaan etelässä, mikä tapahtuu iltapäivän kuluessa.

Uranus ja Neptunus ovat edelleen liian himmeitä näkyäkseen.