Harrastajan tähtitaivas: Helmikuu 2015

Helmikuu on ylleensä vuoden kylmin, keskilämpötila on noin -7 ... -8 °C tietämillä. Se ei ehkä tunnu kovin kovalta pakkaselta mutta täytyy muistaa, että lämpötilavaihtelut voivat olla suuria. Vuonna 1990 mitattiin helmikuussa korkein läpötila +9 °C ja vuonna 2007 peräti -32 °C. 

Säätyyppi on talvinen, jolloin korkeapaineessakaan pilvisyys ei usein rakoile. Selkeän yön sattuessa lämpötila laskee tuntuviin pakkaslukemiin, joten havaitsijan täyy pitää huolta omasta vaatetuksestaa mutta myös laitteiden kylmälle alttiiden osien lämmittämisesta. Etenkin paristot ja akut ovat erityisen herkkiä kylmälle.

Venus ja Mars näkyvät lähellä toisiaan
helmikuun loppupuolella. Piirros
Kari A. Kuure.

Aurinko on siirtynyt sen verran pohjoista kohti, että päivän pituus on pidentynyt jo jonkin verran. Kuukauden alussa valoisaa aikaa on 7 h 35 m ja kuukauden päättyessä 10 h 9 m. Auringon korkeus etelämeridiaanin ylittäessään on vastaavasti 11,3° ja 20,5°.

Kuu saavuttaa eteläisimmän deklinaationsa 14.2. ja pohjoisimman 27.2. Ratansa kaukaisimman pisteen se saavuttaa 6.2. (403 400 km) ja lähimmillään se on 19.2. (360 600 km). Kulmahalkaisijat vastaavasti ovat 29,6 ja 33,1 kaariminuuttia.

Kuun vaiheet ovat: täysikuu 4.2. kello 1.09, vähenevä puolikuu 12.2. kello 5.50, uusikuu 19.2. kello 1.47 ja kasvava puolikuu 25.2. kello 19.14.

Merkurius on näkyvissä aamutaivaalla nousten ensimmäisen viikon jälkeen parhaimmillaan 57 minuuttia ennen Aurinkoa. Kuukauden lopulla ero nousuajoissa on vain 21 minuuttia. Merkuriuksen kirkkaus kasvaa nopeasti kuukauden alun 4,3^m:sta 0,1^m. Nopea muutos liittyy tammikuun lopussa olleeseen alakonjunktioon. Vastaavasti planeetan kulmahalkaisija vähenee 10,3”:sta 6,4 kaarisekuntiin. Suurimman läntisen elongaation 26,7° Merkurius saavuttaa 24. päivänä.

Venus on Auringon itäpuolella noin 27° ja näkyy siis iltataivaalla. Planeetan laskuaika on noin kolme tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on -3,8m ja kulmahalkaisija noin 11,6 kaarisekuntia. Näillä arvoilla Venus on erittäin hyvin havaittavissa selkeinä iltoina.

Mars on näkyvissä iltataivaalla. Se laskee kuukauden alkupuolella noin 3,5 h ja kuukauden lopulla vajaan kolme tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on vain 1,2^m ja kulmahalkaisija 4,3 kaarisekuntia. Vähäisestä kirkkaudesta johtuen planeetan näkeminen ei ole mahdollista ennen kuin läntinen horisontti on tummentunut riittävästi ja silloin planeetta on jo hyvin lähellä horisonttia. Mars on Vesimiehessä.

Jupiter on erinomaisesti horisontin yläpuolella koko yön. Se nousee Auringon laskiessa ja laskee auringonnousuna aikaan. Etelässä planeetta on puolenyön tienoilla, jolloin korkeutta on peräti 45°. Jupiterin kirkkaus saavuttaa huippuarvon -2,4^m 6. päivänä johtuen oppositiosta ja samaan aikaan sen kulmahalkaisija on suuri 45,4 kaarisekuntia. Näillä arvoilla planeetta on mitä erinomaisin havaintokohde ja se löytyy Leijonasta.

Saturnus nousee horisontin yläpuolelle aamuyön tunteina noin 4,5 tuntia ennen auringonnousua. Planeetta saavuttaa etelämeridiaanin noin tuntia ennen auringonnousua ja on silloin hieman alle 10° korkeudella. Saturnuksen kirkkaus on vaatimatonta luokkaa, vain noin 0,7^m ja kulmahalkaisija on noin 17 kaarisekuntia. Saturnus on siirtynyt Skorpioniin.

Uranus on näkyvissä iltataivaalla ja laskee kuukauden alkupuolella lähellä puoltayötä. Kuukauden loppuun tultaessa laskuaika on siirtynyt iltaa noin kello 21.30 tietämille. Visuaalisesti Uranusta havainnoivat suuntaavat kiikarinsa Kaloihin. Uranuksen kirkkaus on 5,9^m ja kulmahalkaisija 3,4 kaarisekuntia.

Neptunus ja Venus ovat konjunktiossa 1.2. kello 13.25. Planeettojen välinen ero on 0,8° ja Neptunus on Venuksen yläpuolella. Neptunuksen kirkkaus on vain hieman alle 8^m, joten ei ole mitenkään varmaa, että sitä kiikarinsa tai kaukoputken kuvakenttään saisi ennen kuin se painuu horisonttiin hieman yli kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen. Tehtävää vaikeuttaa horisontin läheisyydessä olevat pilvet vaikka muutoin selkeää olisikin. Neptunus on Vesimiehessä.

Harrastajan tähtitaivas: Tammikuu 2015

Venus ja Merkurius ovat lähekkäin muutamana iltana
heti auringonlaskun jälkeen. Kuvassa niiden keskinäinen
asema on merkitty 7.1. kello 16.15. Mars on liian himmeä
näkyäkseen vielä tässä vaiheessa iltaa mutta tuntia
myöhemmin se on jo hyvin näkyvissä.==

Talven havaintokelit perinteisesti eivät ole olleet kovinkaan hyviä, sillä usein korkeapaineen vallitessa pilvisyys on silti kaiken kattavaa. Selkeät illat ovat harvinaisia ja lämpötila laskee nopeasti pilvipeitteen vetäytyessä. 

Koko syyskauden iltataivaalla kirkkaita planeettoja ei ole ollut horisontin yläpuolella. Nyt kuitenkin tilanne muuttuu ja planeettoja ilmaantuu myös illalla havaittavaksi. Erityisesti Jupiter hyvin näkyvissä talven kuluessa.

Aurinko on aloittanut näennäisen matkansa kohti pohjoista tähtitaivasta talvipäivän seisauksen jälkeen. Vielä tammikuussa se ei ole matkallaan edennyt paljoa mutta päivän pituus on jo jatkunut jonkin verran. Kuukauden alkupuolella valoissa aikaa on 5 h 24 m ja loppupuolella 7 h 30 m. Etelämeridiaanin ylitys tapahtuu kuukauden alussa noin 5,5° ja loppupuolella lähes 11° korkeudella.

Maapallo on ratansa perihelissä 4. tammikuuta, jolloin Maan ja Auringon välinen etäisyys on 147 096 205 km ja Aurinko näkyy meille 32’ 31” kokoisena.

Kuu on ratansa pohjoisimmassa pisteessä 4.1. deklinaatioltaan lähes 18°, eteläisimmässä pisteessä se on 18.1. (deklinaatio 19° 11’ 01”) ja uudelleen pohjoisimmassa pisteessä 31.1. Kuun etäisyys on suurin 10.1. (403 500 km) ja pienin 21.1. (363 400 km). Vastaavasti näennäiset kulmahalkaisijat ovat 29,6’ ja 32,9’.

Kuun vaiheet ovat: täysikuu 6.1. kello 6.53, vähenevä puolikuu 13.1. kello 11.46, uusikuu 20.1. kello 15.14 ja kasvava puolikuu 27.1. kello 6.48.

Merkurius on näkyvissä iltataivaalla ja pisimpään auringonlaskun jälkeen horisontin yläpuolella 17.1. (2 h 4 m), joskin hyvää näkyvyyttä riittää viikon verran molemmin puolin tätä ajankohtaa tai jopa hieman pidempään. Kuukauden lopulla Merkuriuksen laskuaika lähestyy auringonlaskuaikaa.

Venus on näkyvissä iltataivaalla. Kuukauden alussa se laskee 1 h 25 m ja kuukauden lopulla 2 h 28 m auringonlaskun jälkeen. Venuksen kirkkaus on -3,8^m ja kulmahalkaisija noin 10,7” tietämillä ja on kasvamaan päin.

Merkurius, Venus, Mars ja Kuu
muodostavat hienon jonon
lounaiseen horisonttiin 23. päivän
iltana. Kuu on näkyy hyvin kapeana
sirppinä.

Mars on kuukauden alkupuolella etelämeridiaanilla auringonlaskun aikaan ja se laskee horisonttiin noin 4 tuntia myöhemmin. Marsin kirkkaus on vain 1,2^m ja kulmahalkaisija alle 5”, joten havaintokohteena se ei ole erityisen hyvä. Mars on Kauriissa.

Jupiter nousee alkuillasta ja on horisontin yläpuolella koko yön. Etelämeridiaanin se ylittää aamuyöstä. Jupiterin kirkkaus on -2,3^m ja kulmahalkaisija 44,3”, joten havaintokohteena se on erinomainen. Jupiter on Leijonassa.

Saturnus on horisontin yläpuolella vain muutaman tunnin ja etelässä se on aamuhämärissä juuri ennen auringonnousua. Planeetan kirkkaus on 0,7^m ja kulmahalkaisija 15,8”. Näin ollen havaintokohteena se on kohtuullinen vaikka korkealla taivaalla se ei olekaan. Saturnus on Vaa’assa.

Uranus on etelämeridiaanilla iltahämärän aikaan ja se laskee horisonttiin puolen yön tietämillä. Kuukausi onkin Uranuksen havaintoaikaa sieltä parhaimmasta päästä, sillä meillä Suomessa olisi vaikea kuvitella parempi havainto-olosuhteita. Planeetan kirkkaus on 5,8^m ja kulmahalkaisija noin 3,5”. Uranus on Kaloissa ja se löytyy helpoimmin goto-kaukoputkella.

Neptunus on etelämeridiaanilla auringonlaskun aikaan, kuukauden toisella puoliskolla jo ennen sitä. Kuukauden alussa planeetta painuu horisonttiin 5 h 43 m ja kuukauden lopulla 3 h 49 m auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on 7,9m ja kulmahalkaisija 2,2”. Neptunus on Vesimiehessä eikä näy paljain silmin.

Meteoriparvista kvadrantidit ovat aktiivisia 28.12.–12.1 välisenä aikana. Parven maksimin on arveltu esiintyvän 4.1. kello 4, mutta se on hyvin lyhytaikainen ja täysikuun kirkkaus häiritsee havaintojen tekemistä. Parveen kuuluvia meteoreja voi nähdä muutamia kymmeniä tunnin aikana.

Harrastajan tähtitaivas: Joulukuu 2014

Uranus ja Kuu ovat lähekkäin joulukuun 2. päivän aamuna.
Piirros Kari A. Kuure.

Talven havaintokelit perinteisesti eivät ole olleet kovinkaan hyviä, sillä usein korkeapaineenkin vallitessa, pilvisyys on kaiken kattavaa. Selkeät illat ovat harvinaisia ja lämpötila laskee nopeasti pilvipeitteen vetäytyessä. 

Koko syyskauden vallinnut tilanne, että kirkkaita planeettoja ei ole ollut horisontin yläpuolella on hiljalleen muuttumassa. Erityisesti Jupiter tulee erinomaisesti havaittavaksi talven kuluessa.

Aurinko saavuttaa eteläisimmän pisteen tähtitaivaalla 22.12. kello 1.20. Tällöin sen deklinaatio on -23° 26’ 10,2” ja Tampereen horisontin yläpuolella se näkyy vain 5 h 13 minuuttia. Korkeimmillaan se on kello 12.22 ja silloin se on vain 5° horisontin yläpuolella. Aurinko näkyy meille 32,5 kaariminuutin kokoisena sillä etäisyyttä on 147 169 970 km.

Kuu on korkeimmillaan pohjoisella taivaalla 7.12., jolloin sen deklinaatio on lähes 18°. Vastaavasti matalimmillaan se on 22.12. jolloin deklinaatio on lähes -19°. Kuun etäisyys on suurin 13.12. noin 403 700 km ja lyhin 24.12. jolloin se on vain 368 200 km etäisyydellä.

Kuun vaiheet ovat: täysikuu 6.12. kello 14.27, vähenevä puolikuu 14.12. kello 14.51, uusikuu 22.12. kello 3.36 ja kasvava puolikuu 28.12. kello 20.31.

Merkurius nousee kuukauden alussa hieman ennen auringonnousua mutta muutoin se on horisontin yläpuolella vain päivällä. Suurimman kirkkautensa (-1,1^m) planeetta saavuttaa 7.12. ja loppukuuhun mennessä se putoaa arvoon -0,7^m. Merkurius on yläkonjunktiossa 8.12.

Venus on horisontin yläpuolella vain päiväaikana. Planeetan kirkkaus on -3,8^m ja kulmahalkaisija noin 10 kaarisekuntia. Näin ollen se näkeminen läheltä horisonttia on hyvin vaikeaa eikä tehtävää helpota yleensä horisontissa oleva pilvipeite. Selkeällä säällä Venusta voi yrittää havaita päivällä, joskin sen korkeus etelämeridiaanin ylityksen (kulminaatio) aikaan on vain noin 5°.

Mars on iltataivaalla, sen meridiaanin ylitys tapahtuu hieman auringonlaskun jälkeen ja horisonttiin se painuu yli 3 tuntia Auringon jälkeen noin kello 19 aikoihin. Marsin kirkkaus ei ole suuren suuri, noin 1^m tietämillä ja kulmahalkaisijakin on vain noin 5 kaarisekuntia, joten kovin yksityiskohtaisia havaintoja edes kulminaation aikaan planeetasta ei voi tehdä. Mars on Jousimiehessä.

Jupiter on hyvin näkyvissä etenkin loppukuusta, jolloin se kohoaa horisontista illalla. Meridiaanin ylitys tapahtuu aamuyöstä, joten kunnon havainnot tehdään silloin. Planeetan kirkkaus on suuri, noin -2,2^m, koko kuukauden. Planeetan kulmahalkaisija on myös suuri, noin 41,5 kaarisekuntia, joten pilvipeitteen yksityiskohdat ovat erinomaisesti havaittavissa. Jupiter on Leijonassa.

Kuu ja Aldebaran ovat lähekkäin
Itsenäisyyspäivän aamuna.
Piirros Kari A. Kuure.

Saturnus nousee horisontista aamuhämärissä ja on etelässä vasta aamupäivän aikana. Näin ollen planeetta voi olla vaikea havaita tai edes nähdä, sillä sen kirkkaus on vaatimattomat 0,7^m ja kulmahalkaisija 15,4 kaarisekuntia. Saturnus on Vaa’assa.

Uranus on etelässä iltayön tunteina ja se laskee horisonttiin vasta aamuyöstä. Planeetan kirkkaus on 5,8^m, joten sen voi nähdä paljain silmin Kalojen tähdistöstä pimeässä paikassa.  Parhaiten sen näkyville saa jos käyttää jalustalle asennettua kiikaria ja sen paikan tietää tarkalleen. 

Joulukuun 2. päivän aamuyöstä (kello 2.20) Kuun ja Uranuksen välinen etäisyys on vain noin 0,5 astetta (Kuun eteläreunaan vain noin 15 kaariminuuttia). Kuun kirkkaus on suuri -11,2^m, joten paljain silmin Uranusta voi olla vaikeaa häikäisyn vuoksi nähdä. Kiikarilla ja kaukoputkella se onnistuu kuitenkin hyvin helposti. Jos aikaisemmin et ole Uranusta nähnyt, niin nyt se on mitä helpoimmin löydettävissä taivaalta.

Neptunus on näkyvissä iltataivaalla. Se ylittää etelämeridiaanin auringonlaskun jälkeen mutta laskee horisonttiin jo reilusti ennen puoltayötä. Neptunuksen kirkkaus on 7,9^m ja kulmahalkaisija vain 2,3 kaarisekuntia. Tästä syystä planeetasta yleensä havaitaan vain sen paikka taivaalla ja sen etsimiseen on syytä käyttää elektronisesti ohjattua goto-jalustaa. Neptunus on Vesimiehessä.

Meteoriparvista geminidit ovat aktiivisia 4.–17.12. Maksiminsa parvi saavuttaa 14.12. kello 14 aikoihin, joten sitä edeltävä ja sitä seuraava yö voisi olla parasta havaintoaikaa. ZHR=70. Parven radiantti on Kaksosissa lähellä Castoria.

Ursidit ovat aktiivisia 17.–26.12. ja maksimi on 22.12. kello 22. Radiantti on Pikku karhussa b UMi (Kochab)lähellä. Parveen kuuluvia meteoreja voi nähdä joitakin tunnin aikana.

Kolmas joulukuun meteoriparvi on coma berenicdit, johon kuuluvia meteoreja nähdään 12.–23.12. Parven maksimi on 16.12. ja silloin meteoreja voi nähdä muutaman tunnin aikana.

Harrastajan tähtitaivas: Marraskuu 2014

Täysikuu loistaa taivaalla 6. marraskuuta.
Kuva Kari A. Kuure.

Marraskuu on pilvisin kuukausi vuodessa. Niinä harvoina iltoina ja öinä jolloin pilvipeite repeilee, lämpötila laskee pakkaselle.  Niinpä havaintoihin pitäisi käyttää lyhyetkin pilvipeitteen repeämät.

Aurinko pysyttelee horisontin yläpuolella alkukuusta hieman yli 8 tuntia ja loppukuusta kuutisen tuntia. Korkeimmillaan etelämeridiaanin ylityksen aikaan se on vain 14 asteen ja kuukauden lopulla vain vajaan 7 asteen korkeudella. Näin ollen ilmakehää havaitsijan ja Auringon väliin mahtuu paljon ja kuva kaukoputkessa ei todellakaan ole hyvä.

Kuun vaiheet. Täysikuu 6.11. kello 22.23, vähenevä puolikuu 14.11. kello 15.16, uusikuu 22.11. kello 12.32. ja kasvava puolikuu 29.11. kello 10.06.

Merkurius on edelleen hyvin näkyvissä aamutaivaalla kuukauden alusta alkaen. Hyvä näkyvyys jatkuu aina kuukauden viimeiselle viikolle, jolloin planeetan nousuaika lähestyy jo auringonnousun aikaa. Näkyvyys selittyy sillä, että kuukauden alussa Merkurius nousee horisontista yli kaksi tuntia ennen Aurinkoa planeetan ollessa (1.11.) suurimmassa läntisessä elongaatiossaan (18° 43’ 26”).

Merkuriuksen kirkkaus kasvaa kuukauden alun –0,4^m kuukauden lopun –1^m kirkkauteen. Kirkkauden lisääntymisen vastapainoksi planeetan kulmahalkaisija on pienenemässä, ollen kuukauden puolivälissä noin 5,8 kaarisekuntia.

Venus on horisontin yläpuolella vain päiväaikaan. Lokakuisen yläkonjunktion jälkeen Venuksen elongaatio kasvaa kuukauden aikana 1,9°:sta 9,1°:een. Venuksen kirkkaus on –3,8^m ja kulmahalkaisija hieman alle 10 kaarisekuntia.

Mars on lyhyen aikaa iltataivaalla sillä se ylittää etelämeridiaanin suunnilleen auringonlaskun aikaan. Itse planeetta painuu horisonttiin kutakuinkin kaksi tuntia auringonlaskusta lähes koko kuukauden. Kuukauden loppupuolella se viivyttelee muutaman minuutin pitempään horisontin yläpuolella. Marsin kirkkaus on hieman alle 1^m ja kulmahalkaisija hieman enemmän kuin 5 kaarisekuntia. Mars on edelleen Jousimiehen tähdistössä.

Jupiter nousee iltayön tunteina ja on koko loppuyön ja suurimman osan päivääkin horisontin yläpuolella. Etelämeridiaanin se ylittää aamuhämärissä. Jupiter näkyy Leijonan tähdistön alueella ja planeetan kirkkaus on noin –2^m, kulmahalkaisijan ollessa noin 38 kaarisekuntia. Planeetan näennäinen koko on hieman kasvussa.

Saturnus on huonosti näkyvissä. Alkukuusta se laskee horisonttiin noin 40 minuuttia jälkeen ja loppukuusta samaan aikaan kuin Aurinko. Vastapainona loppukuusta se nousee hieman alle 1,5 tuntia ennen Aurinkoa. Planeetan kirkkaus on hieman alle 0,7^m ja kulmahalkaisija noin 15 kaarisekuntia. Saturnus on konjunktiossa 18.11 kello 23.12 jolloin sen ja Auringon välinen etäisyys on vain pari astetta.

Uranus on Kalojen tähdistössä ja horisontin yläpuolella jo ennen auringonlaskua. Meridiaanin ylitys tapahtuu iltayön aikana ja horisonttiin se painuu aamuyöllä. Planeetan kirkkaus 5,7^m ja kulmahalkaisija 3,7 kaarisekuntia.

Neptunus nousee iltapäivän tuntien aikana ja on etelässä astronomisen pimeyden alkaessa noin kello 20–18 aikaan. Kirkkautta planeetalla on 7,9^m ja kulmahalkaisija on 2,3 kaarisekuntia. Selkeällä säällä se on hyvä kohde visuaalihavaitsijalle vaikkakin ainoastaan mitä siitä voidaan nähdä, on pieni sininen piste.

Meteoriparvista leonidit ovat merkittävimpiä, jotka saavuttavat maksiminsa 18.11. aamuyöstä. Kovin runsasta meteorisadetta parvesta ei odoteta muodostuvan, sillä niitä toistuu noin 33 vuoden välein ja edellinen runsaampi sade oli vuosina 2001 ja 2002.

Harrastajan tähtitaivas: Lokakuu 2014

Syksyisellä iltataivaalla Linnunrta
näyttää kulkevan koillisesta lounaaseen.

Lokakuussa ilta pimenee yöksi jo suhteellisen varhain. Tämä osaltaan helpottaa harrastajia, sillä yövalvomisen määrää voi vähentää. Havaintokelit eivät kuitenkaan iltataivaalta ole kovinkaan kehuttavia, joten jos vain mahdollista, varsinaiset havainnot voisikin siirtää aamuyölle.

Kaikille harrastajille voin suositella iltaisin etsiytymista pimeään paikkaan ihastelemaan Linnunrataa. Se ulottuu koillisesta lounaaseen kulkien keskitaivaan kautta ja näkyy hohtavana utumaisena vyönä. Sen eteläosassa voi tarkkasilmäinen havaitsija tumman vyön ("Suuri repeämä"), joka on spiraalihaaroissa esiintyvää pimeää ja kylmää pölyä ja se estää Linnunradan kirkkaimpien osien näkymisen meille. 

Linnunradan keskustan suunta on Jousimiehen tähdistössä juuri ja juuri sen verran etelässä, että se ei koskaan nouse Suomessa horisontin yläpuolelle. Etelän maissakaan suoraa näköyhteyttä galaksimme keskustaankaan ei ole, sillä sekin peittyy tummiin pölypilviin.

Aurinko on Tampereen horisontin yläpuolella kuukauden alkupuolella noin 11,5 tuntia ja loppupuolella noin 8,5 tuntia. Auringon näennäinen koko on noin 32 kaariminuuttia.

Kuun vaiheet. Kasvava puolikuu 1.10. kello 19.33, täysikuu 8.10. kello 10.51, vähenevä puolikuu 15.10. kello 19.12, uusikuu 23.10. kello 21.57. ja toinen kasvava puolikuu 31.10. kello 2.48.

Merkurius näkyy aamutaivaalla kuukauden jälkipuoliskolla. Aluksi sen nousuaika horisontista on niin lähellä auringonnousua, että havaintojen tekeminen on lähes mahdotonta. Merkurius nousee 19.10. jo puoli tuntia ennen auringonnousua, joten sen havaitseminen lienee mahdollista. 

Kuukauden loppuun mennessä nousuaikoihin kertyy eroa jo 2 tuntia 13 minuuttia. Kuukauden lopulla elongaatio on kasvanut 18,3 asteeseen ja planeetan kirkkaus on –0,2^m . Planeetta näkyy tällöin myös suhteellisen suurena kohteena, kulmahalkaisija on 7,4 kaarisekuntia.

Venus näkyy lähellä Aurinkoa ja sen vuoksi näkyvissä vain päiväaikana. Planeetan kirkkaus on ”vain” –3,8^m , joten paljain silmin sitä on vaikea havaita. Sen sijaan tietokoneohjatulla kaukoputkella se pitäisi löytyä kuvakenttään suhteellisen helposti.

Kuukauden loppupuolella päivähavainnoissa pitäisi olla erityisen varovainen, sillä Venuksen ja Auringon välinen etäisyys on lyhyimmillään vain 1 aste. Venuksen yläkonjunktio on 23.10. kello 21.36. Suositeltavaa onkin tehdä havaintoja Venuksesta vain valokuvaamalla. Yläkonjunktion aikaan Venus näkyy 9,7 kaarisekunnin kokoisena.

Mars on näkyvissä iltataivaalla, sillä se laskee horisonttiin noin tunnin auringonlaskun jälkeen. Kuukauden loppupuolella planeetta painuu horisonttiin noin kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen.  Valitettavasti Mars on hyvin etelässä Jousimiehen tähdistössä, joten sen näkyminen sijoittuu vain lähelle horisonttia, jonka vaalea taivas tekee Marsin näkymisestä lähes mahdottoman. Pienenä kohteena (kulmahalkaisija vain noin 5,8 kaarisekuntia) mitään yksityiskohtia näissä olosuhteissa ei pysty näkemään. Marsin kirkkaus on noin 0,9^m.

Komeetan lähiohitus saattaa saada aikaan
Marsin paikallisten magneettikenttien
alueilla revontulien esiintymistä. Kuva
Nasan tuottamasta videosta.

Mars on tässä kuussa erityisen suuren mielenkiinnon kohteena, sillä komeetta C/2013 A1 (Siding Spring) ohittaa 19.10. kello 21:28 planeetan hyvin läheltä. Laskelmat osoittavat ohitusetäisyyden olevan lyhyimmillään vain 132 000 km. Aikaisemmin pidettiin mahdollisena, että komeetta voisi jopa törmätä Marsiin, vaikkakin mahdollisuudet tähän olivat hyvin pienet. Nyttemmin törmäysmahdollisuus on suljettu täydellisesti pois. Komeetan ja Marsin välinen kohtaamisnopeus on 56 km/s.

Jupiter sijaitsee Kravun tähdistössä ja on hyvin näkyvissä aamuyöstä. Kuukauden alussa se nousee noin 1.30 tietämillä ja kuukauden lopulla jo heti kohta kello 23 jälkeen. Jupiterin kirkkaus on –1,8^m ja kulmahalkaisija noin 35 kaarisekuntia.

Saturnus laskee horisonttiin noin tunti auringonlaskun jälkeen koko kuukauden ajan. Saturnuksen kirkkaus on noin 0,7^m ja kulmahalkaisija 15,4 kaarisekuntia. Saturnus sijaitsee Vaa’an tähdistössä.

Uranus on Kalojen tähdistössä ja horisontin yläpuolella koko yön. Kuukauden loppupuolella Uranuksen lasku horisonttiin tapahtuu noin 2,5 tuntia ennen auringonnousua. Uranuksen kirkkaus on 5,7^m ja kulmahalkaisija 3,7 kaarisekuntia. Uranus on suhteellisen helppo kohde havaittavaksi pienelläkin kaukoputkella tai kiikarilla. Tosin planeetan tunnistaminen tähtien joukosta vaatii hyvän tähtikartan tai tietokoneohjatun kaukoputken. Riittävän kirkkaasta kuvasta Uranus on tunnistettavissa sinivihreästä väristään.

Neptunus on Vesimiehessä ja nousee koko kuukauden ajan ennen auringonlaskua. Etelämeridiaanin planeetta ylittää vielä iltayön tunteina, joten parempia havaintomahdollisuuksia voi odottaa vasta vuosien kuluttua. Horisonttiin planeetta painuu aamuyöstä: kuukauden alussa noin 3 tuntia 20 minuuttia ennen auringonnousua ja kuukauden lopulla kello 1 aikoihin. Planeetan kirkkaus on 7,8^m ja kulmahalkaisija 2,3 kaarisekuntia.

Harrastajan tähtitaivas: syyskuu 2014

Venus ja Kuu näkyvät itähorisontissa
syyspäiväntasauspäivän aamuna
ennen auringonnousua.

Syyskuun alussa pimeä tulee jo alkuillasta ja syyspäivän jälkeen yön ja päivän pituudet ovat lähellä toisiaan. Lisääntynyt kosteus huurruttaa helposti kaukoputken objektiivin tai jopa Newton-kaukoputken peilin. Varustaudu siis torjumaan kosteutta ja huurretta tehokkaasti objektiivin lämmittimillä.

Aurinko on horisontin yläpuolella kuukauden alussa hieman yli 13 tuntia. Loppukuusta päivä lyhenee ja sillä on pituutta vain noin 11,5 tuntia. Yön pituus on tasan 12 tuntia 24./25. syyskuuta, sillä syyspäiväntasaus on 23.9. kello 5.28. Auringon ja Maan välinen etäisyys on 150 134 188 km ja Aurinko näkyy meille 31’ 52” kokoisena.

Kuun vaiheet. Kasvava puolikuu 2.9. kello 11.11, täysikuu 9.9. kello 1.38, vähenevä puolikuu 16.9. kello 2.05 ja uusikuu 24.9. kello 6.14. Täysikuun aikana Kuun etäisyys on 357 546 km ja Kuu näkyy meille 33,42 kaariminuutin kokoisena. Tällöin on sarjassaan kolmas ”superkuu”.

Täysikuun aikaan Kuu ei kuitenkaan ole kaikkein lähimpänä maapalloa, vaan se tapahtuu pari päivää aikaisemmin 7. syyskuuta kello 21.25, silloin etäisyyttä on ”vain” 356 278 km. Kuun etäisyys on suurin 407 847 km 20. syyskuuta kello 19.55.

Kuu on pohjoisimpana 16. syyskuuta kello 5.05 ja eteläisimpänä kahdesti: ensimmäisen kerran 3.9. kello 20.20 ja toisen kerran 30. syyskuuta kello 15.54.

Merkurius on horisontin yläpuolella vain päivällä ja näin ollen sen näkeminen on mahdotonta.

Venus nousee horisontista kuukauden alkupuolella lähes kaksi tuntia ja kuukauden loppupuolella vajaa tunti ennen auringonnousua. Kuukauden aikana planeetta siirtyy enemmän ja enemmän kohti Aurinkoa, joten Venuksen näkeminen ja havaintojen tekeminen vaikeutuu. Kaiken lisäksi Venus ei ole kovinkaan kirkas (n. –3,8^m).

Mars on horisontin yläpuolella noin vajaan tunnin auringonlaskun jälkeen ja näkyy Vaa’an tähdistöstä. Planeetan kulmahalkaisija on noin 6 kaarisekuntia ja kirkkaus noin 0,7^m tietämillä. Näin olleen Merkurius löytyy kaukoputken kuvakenttään jos käyttää tietokoneohjausta.

Jupiter on hyvin näkyvissä aamuyöstä. Kuukauden alussa se nousee noin kello 3 ja kuukauden loppupuolella jo ennen kello kahta. Planeetan kirkkaus on suhteellisen suuri ja se on hieman kasvussa. Kuukauden alussa kirkkaus on –1,7^m ja kuukauden lopulla –1,8^m. Sen näennäinen koko on noin 33 kaarisekuntia, joten tarkkasilmäisimmät näkevä Jupiterin levymäisenä kohteena.

Jupiteria voi havaita vaikkapa kiikarilla, jolloin pienikin suurennus tuo esille selvimmin näkyvät pilvipeitteen virtauskuviot: pohjoisen ja eteläisen ekvaattorivyön. Kiikarilla näkyvät myös neljä suurinta kuuta, joiden keskinäinen asema muuttuu illan kuluessa ja seuraavan iltana samaan aikaan niiden järjestys on muuttunut merkittävästi.

Saturnus on näkyvissä iltataivaalla noin 1,5 tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on noin 0,7^m ja näennäinen koko noin 16 kaarisekuntia.

Uranus on hyvin näkyvissä, se nousee horisontista auringonlaskun aikaan ja laskee vasta seuraavan päivän aamupäivällä. Planeetan kirkkaus on vain 5,6^m, joten kiikari tai kaukoputki tarvitaan välittömään visuaalisiin havaintoihin. Planeetta näkyy meille vain hieman alle 4 kaarisekunnin kohdalla. Uranus on Kaloissa.

Neptunus nousee Uranuksen tavoin auringonlaskun aikaa, mutta laskee horisonttiin aamuhämärän aikaan. PlaneetaN kirkkaus on 7,8^m ja kulmahalkaisija noin 2,3 kaarisekuntia.

Harrastajan tähtitaivas: Elokuu 2014

Kesäkolmio on huomattavan
isokokoinen ja helposti tunnistettava
asterismi eteläisellä taivaalla
noin tunti auringonlaskun jälkeen.

Elokuu on ensimmäinen kuukausi kesän kirkkaiden öiden jälkeen, jolloin voidaan tehdä havaintoja muistakin kohteista kuin kirkkaista planeetoista. Elokuu on myös hyvää aikaa opetella tähdistöjä, sillä hämärä kesäyö tuo näkyville suunnilleen vain ne tähdet, jotka näkyvät tähtikartoissa. Tästä syystä kartta ja tähtitaivas muistuttavat toisiaan kaikkein eniten. 

Syyskaudella on nähtävissä mielenkiintoinen ilmiö: ilta illan jälkeen hämärän laskeutuessa ja tähtien alkaessa näkyä, tähtitaivas näyttää olevan samassa asennossa. Tilanne on tulosta kahdesta samanaikaisesta tekijästä. Normaalisti ilta illalta tähtitaivas näyttäisi olevan noin neljä minuuttia aikaisemmin tietyssä asennossa (tähtivuorokausi on noin 4 minuuttia aurinkovuorokautta lyhyempi). Ilmiön aiheuttaa maapallon kiertoliike Auringon ympäri. 

Toinen ilmiö on Auringon näennäinen liikkuminen tähtitaivaalla kohti etelää. Se tuo hämärän ja tähtien näkymisen ilta illalta aikaisemmaksi. Yhdistettynä nämä tekijät tuottavat tähtitaivaan asennon, joka näyttää olevan paikallaan aina marraskuun lopulle asti.

Samalla kun opiskelee tähtitaivasta, voi tarkkailla perseidien meteoriparvea, joka saavuttaa maksiminsa elokuun 12./13. yönä. Parina edellisenä ja parina seuraavana yönä on mahdollista nähdä runsaasti parveen kuuluvia meteoreja.

Meteorien havaitsemiseen omat silmät ovat parhaat havaintovälineet. Meteoreja esiintyy kaikkialla taivaalla, mutta perseidien parveen kuuluvat näyttävät tulevan Perseuksen tähdistön pohjoisosasta. Valitse havaintosuunnaksi mahdollisimman pimeä taivaan osa ja havaitse mahdollisia meteoreja kiinteästi ilman taukoja, sillä meteorit ovat hyvin lyhytkestoisia – alle 0,5 sekuntia. 

Tämä on toinen niistä kahdesta
perseidistä, jotka kamera
tallensi Tampereen Ursan
tähtitornilla vuoden 2013 perseidien
maksimin aikaan.

Jos haluat yrittää valokuvausta, varusta kamerasi jalustalla, lankalaukaisijalla, mahdollisimman laajakulmaisella objektiivilla ja säädä aukko suurelle ja valotusaika sopivaksi. Sopiva valotusaika on sellainen (ehkä noin 30 sekuntia), että taivas ei ylivalotu. Kokeilemalla varmasti löydät oikean valotusajan. 

Kuvia otetaan jatkuvasti koko havaintoajan ja hyvällä onnella muutamasta kuvasta löytyy meteorin aiheuttama jälki. Muista, että jos kuvaat koko yön, linssin pinta peittyy huomaamatta huurteeseen, joten (objektiivin) linssin lämmitin voi olla hyvin hyödyllinen hankinta.

Tapahtumat tähtitaivaalla

Aurinko on horisontin yläpuolella 17–13,5 tuntia joten muutos on huomattava kuukauden kuluessa. Ensimmäiset pimeät hetket sydänyöllä alkavat 26.8. mutta jo pari viikkoa sitä ennen yöt ovat riittävän tummia visuaalihavaitsijalle.

Kuu saavuttaa pohjoisimman deklinaationsa 20.8., jolloin se on jo lähellä uusikuuta. Eteläisimmän deklinaationsa se saavuttaa 7.8., ja silloin se on lähellä täysikuuta ja näkyy etelämeridiaanilla noin 9° korkeudella. Tällöin Kuu on näkyvissä noin 6 tuntia iltataivaalla.

Kuun vaiheet: 4.8. kello 3.50 kasvava puolikuu, 10.8. kello 21.09 täysikuu, 17.8. kello 15.28 vähenevä puolikuu ja 25.8. kello 17.13 uusikuu.

Merkurius on hyvin lähellä Aurinkoa (pieni elongaatio), joten sen näkeminen voi olla vaikeaa, ja onnistunee kuukauden ensimmäisen viikon aikana juuri ennen auringonnousua. Tällöinkin horisontin täytyy olla näkyvissä ja täysin pilvetön. Merkurius laskee suunnilleen auringonlaskun aikaan.

Venusta voi havaita aamuhämärissä. Se nousee horisontista hieman yli 2 tuntia ennen auringonnousua. Planeetan kirkkaus on –3,8m mutta elongaatio vähenee kuukauden aikana 22,5:sta 14,7°:een. Näin ollen kirkas taustataivas heikentää sen näyttävyyttä.

Mars laskee koko kuukauden ajan noin tunnin auringonlaskun jälkeen. Tästä syystä planeetan vaatimaton kirkkaus (noin 0,5m) ei riitä sen näkemiseen visuaalisesti ja goto-ohjatulla kaukoputkellakin se näkyy juuri ja juuri jos onnistuu löytämään taustataivasta riittävästi himmentävän suurennuksen. Marsin kulmahalkaisija on noin 7 kaarisekuntia, joten kovin monia yksityiskohtia siitä ei enää voi nähdä, tärkeimmät kuitenkin.

Jupiter näkyy aamuyöstä: kuukauden alkupuolella se nousee horisontista vain noin tunnin ennen mutta loppukuusta jo yli kolme tuntia ennen auringonnousua. Planeetan kirkkaus on noin –1,6m ja kulmahalkaisija hieman alle 32 kaarisekuntia. Näillä arvoilla se olisi hienosti nähtävissä mutta etenkin alkukuusta vähäinen elongaatio voi vaikeuttaa visuaalihavaitsijaa planeetan löytämisessä.

Saturnus on näkyvissä iltataivaalla. Se laskee horisonttiin noin 1,5 tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus ei ole suuren suuri, vain 0,7m tietämillä. Tästä syystä kirkas iltataivas voi tehdä Saturnuksen näkemisestä vaikeaa. Planeetan kulmahalkaisija on hieman alle 17 kaarisekuntia, joten renkaat yksityiskohtineen tulevat hienosti näkyville. Itse planeetassa on harvoin erottuvia yksityiskohtia ja nekin ovat usein matalakontrastisia.

Uranus nousee hieman alle tunnin auringonlaskun jälkeen ja on näkyvissä taivaalla seuraavaan päivään. Etelämeridiaanin se ylittää aamuhämärissä. Planeetan kirkkaus on 5,7m ja kulmahalkaisija hieman yli 3 kaarisekuntia.

Neptunus on näkyvissä vasta loppukuusta ensimmäisten pimeiden öiden aikaan. Silloin se on etelämeridiaanissa ja sitä voi etsiä Vesimiehen tähdistöstä. Sen paikka täytyy tietää tarkkaan tai käyttää goto-ohjattua kaukoputkea, sillä planeetan kirkkaus on vain 7,8m. Mitään yksityiskohtia planeetasta ei voi odottaa näkevänsä; se näkyy meille kulmahalkaisijaltaan vain 2,5 kaarisekunnin kokoisena.

Perseidien maksimi on 12./13.8. ja säteilypiste ylittää meridiaanin kello 7.07. Näin ollen luultavimmin 13. päivän aamuyön tunnit ovat parasta aikaa parveen kuuluvien meteorien näkemiseen. Parven näyttävyyttä kuitenkin himmentää lähes täysikuuna loistava Kuu. Näin ollen meteoribongari voi odottaa näkevänsä vain muutaman kirkkaan ja nopean meteorin tunnin aikana.

Parveen kuuluvia meteoreja voi nähdä jo heinäkuun 17. päivästä alkaen ja niitä riittää vielä elokuun 24. päivään asti. Havaitessa täytyy olla huolellinen säteilypisteen määrittämisessä, sillä taivaalla voi esiintyä sporadisten meteorien lisäksi viiteen muuhun parveen kuuluvia meteoreja.

Harrastajan tähtitaivas: Toukokuu 2014

Mars on edelleen näkyvissä, vaikka
vaalenevat yöt lyhentääkin
sen  havaitsemiseen käytettävissä
olevaa aikaa.

Sään puolesta toukokuu on vuoden parhaimpia havaintokuukausia. Valitettavasti aina vain vaalenevat yöt mahdollistavat vain kirkkaimpien kohteiden havaitsemisen. Loppukuusta yölämpötilat voivat olla jo kesäisiä.

Aurinko on horisontin yläpuolella 17,5–18,5 tuntia.

Kuun vaiheet: 7.5. kello 3.15 kasvava puolikuu, 14.5. kello 19.16 täysikuu, 21.5. kello 12.59 vähenevä puolikuu ja 28.5. kello 18.40 uusikuu.

Merkurius alkaa näkyä ilta taivaalla. Planeetta suurin itäinen elongaatio on 25. päivänä, jolloin kulmaetäisyys Aurinkoon on 22,7°. Planeetan kulmahalkaisija on pieni (5,2–9,3”) mutta kasvava kuukauden aikana. Suurimman itäisen elongaation aikana planeetan vaihe on puolikas.

Venus nousee aamulla noin hieman alle puolituntia ennen auringonnousua. Lisäksi sen kirkkaus on hitaasti vähenemässä (–4 … –3,9^m), joten aamu aamun jälkeen planeetan havaitseminen aamutaivaalta vaikeutuu. Visuaalihavaitsija voi käyttää kiikaria apunaan planeettaa etsiessä vaikka kyllä se vielä paljain silminkin pitäisi horisontin läheisyydestä löytyä. Kirkkauden vähenemisen myötä Venuksen kulmahalkaisija pienenee kuukauden aikana 17:ta 14 kaarisekuntiin.

Mars nousee jo iltapäivällä ja on etelässä iltahämärän aikaan ja loppukuusta jo ennen auringonlaskua. Se on hyvin näkyvissä koko yön ja laskee horisonttiin juuri ennen auringonnousua. Planeetalla riittää sen verran kirkkautta (–1,2 … –0,5^m) että se näkyy paljain silmin yön tunteina. Planeetan kulmahalkaisija on laskusuunnassa ja se muuttuu 15–12” kuukauden edistyessä.

Jupiter on edelleen hyvin näkyvissä. Alkukuusta se nousee aamupäivän aikana ja laskee vasta aamuyön tunteina. Loppukuusta nousuaika siirtyy aikaisemmaksi ja aivan kuukauden viimeisinä päivinä se tapahtuu suunnilleen auringonnousun aikaan. Vastaavasti horisontin alapuolelle siirtyminen tapahtuu aikaisemmin ja kuukauden lopulla se hetki koittaa ja ennen vuorokauden vaihtumista. Jupiterin kirkkaus on jonkin verran heikkenemässä (–1,8 … –1,7^m) samoin kuin kulmahalkaisija pienenee (35–33”). Kumpikaan muutoksista ei ole suuren suuri, joten mitään havainto-olosuhteiden jyrkkää heikkenemistä ei tapahdu.

Uranus horisontin yläpuolella vain päiväaikaan vaikka nousu horisontista tapahtuukin juuri ennen auringonnousua. Näin ollen sen havaitseminen on mahdotonta.

Neptunus nousee horisontista noin 45–146 minuuttia ennen auringonnousua mutta kuten muistetaan, Neptunus on niin himmeä kohde, että sen havaitseminen vaatii pimeän taivaan. Näin ollen Neptunusta ei visuaalisesti eikä valokuvauksen keinoin pysty havaitsemaan.

Harrastajan tähtitaivas: Huhtikuu 2014

Kuu ja Mars ovat konjuntiossa
14.4. päivän iltana. Niiden välinen
etäisyys on noin 5 astetta.
Kuva Kari A. Kuure.

Huhtikuu on säiden puolesta yleensä vuoden parhainta havaintoaikaa. Illat ja yöt ovat yleensä selkeitä ja lähes tuulettomia. Näkyvyys on yleensä hyvä ja lämpötila siedettävissä lukemissa vaikka pakkasia yöaikana esiintyykin.

Aurinko viipyy horisontin yläpuolella 13–18 tuntia, joten yölle ei kovin pitkää osuutta vuorokaudesta jää. Siitä huolimatta kuukauden pari ensimmäistä viikkoa on aikaa, jolloin sydänyön hetkinä on vielä pimeää. Viimeiset pimeä ennen elokuuta on 17. huhtikuuta. Auringonpimennys on huhtikuun 29. päivänä, mutta valitettavasti se ei näy Suomessa. Pimennyksen syvin vaihe olisi näkyvissä Etelämantereelta. Pimennys näkyy osittaisena Australiassa ja Tasmaniassa.

Kuunpimennys tapahtuu 15. huhtikuuta. Tämäkään pimennys ei näy Suomessa, sillä Kuu ei ole horisontin yläpuolella pimennyksen aikaan.

Kuun vaiheet: 7.4. kello 8.31 kasvava puolikuu, 15.4. kello 7.42 täysikuu, 22.4. kello7.52 vähenevä puolikuu ja 29.4. kello 6.14 uusikuu.

Merkurius alkaa näkyä kuukauden lopulla, jolloin se ei vielä ehdi kovin korkealla olemaan läntisessä horisontissa auringonlaskun jälkeen.

Venus nousee kuukauden alkupuolella noin 45 minuuttia ennen auringonnousua. Loppukuusta nousuaikojen ero on runsas puoli tuntia. Planeetta on hyvin kirkas (–4,1^m), joten se on mahdollista nähdä vaalealta taivaalta jopa auringonnousun jälkeen. Kulmahalkaisija vähenee kuukauden alun 22”:sta kuukauden loppuun mennessä 17 kaarisekuntiin.

Mars on koko yön näkyvissä ja se ylittää etelämeridiaanin yön pimeimpinä hetkinä. Näin ollen Mars on nyt parhaimmin nähtävissä pitkiin aikoihin. Samoin Marsin kirkkaus on suurin 9. päivänä, jolloin se saavuttaa –1,5^m kirkkauden. Marsin kulmahalkaisija on suurin 14. päivän tienoilla ja oppositio on 8.4. kello 23.55. Mars näkyy Neitsyen tähdistössä.

Jupiter on edelleen Kaksosissa ja näkyy koko yön. Se laskee horisonttiin 1h 40 minuuttia ennen auringonnousua. Jupiterin kirkkaus on hieman vähenemässä; kuukauden alussa se on –2^m ja kuukauden lopulla –1,9^m. Kulmahalkaisijakin vähän pienenee (38–35”) mutta tuo ei vielä juurikaan havaintomahdollisuuksia heikennä.

Saturnus nousee alkukuusta puoliltaöin ja loppukuusta jo iltahämärissä ja on näkyvissä koko loppuyön. Planeetta ylittää etelämeridiaanin kuitenkin vasta aamuhämärän aikaan. Se ei ole mitenkään erityisen kirkas, joten hämärässä sen paikka täytyy tietää, jotta näkisi. Kulmahalkaisija on noin 18 kaarisekuntia ja se on hienoisessa kasvussa. Saturnus on Vaa’an tähdistössä.

Uranus on horisontin yläpuolella vain päiväaikaan ja näin ollen havaitsemattomissa.

Neptunus on Vesimiehen tähdistössä ja nousee vain hetki ennen auringonnousua. Tästä syystä planeetta ei ole näkyvissä.

Maaliskuun 2014 tähtitaivas

Kuu ja Jupiter ovat hienosti näkyvissä
10. maaliskuuta kello 20 Kaksosten
tähdistössä.

Maaliskuun sää vaihtelevat suuresti vuodesta toiseen. Joskus se on vielä selkeästi viimeinen talvikuukausi, joskus taas ollaan jo pitkällä keväässä. Selkeiden öiden vuoksi kuukausi on pitkästä aikaa tähtiharrastajalle selvästi aktiivisen havaitsemisen aikaa.

Aurinko pysyttelee horisontin yläpuolella hieman yli 8 tunnista 13 tuntiin. Pimeää aikaa silti riittää himmeimpienkin syvä taivaan kohteiden havaitsemiseen.

Kevätpäiväntasaus on 20. päivä kello 18.56. Tämän jälkeen Aurinko on puoli vuotta taivaanekvaattorin pohjoispuolella. Päivä ja yö ovat yhtä pitkiä suunnilleen 18./19. päivien välisenä yönä. Jos joku ihmettelee tätä, niin hän voisi miettiä ilmakehän vaikutusta nousu- ja laskuaikoihin.

Kuun vaiheet: 1.3. kello 8.00 uusikuu, 8.3. kello 13.27 kasvava puolikuu, 16.3. kello 17.09 täysikuu, 24.3. kello 1.46 vähenevä puolikuu ja 30.3. kello 18.45 uusikuu.

Merkurius on horisontin yläpuolella vain ensimmäisen viikon aikana aamutaivaalla noin 40 minuuttia ennen auringonnousua. Nousuaikojen ero kaventuu kuukauden kuluessa ja on sama muutamaa vuorokautta ennen kuukauden vaihtumista. Kirkas taivas ja horisontin läheisyys estävät planeetan näkymisen, sillä se ei ole kovinkaan kirkas (0,8^m).

Venus nousee aamutaivaalle noin 1,5 tuntia ennen auringonnousua kuukauden alkupuolella. Kuukauden lopulla planeetta nousee samaan aikaan Auringon kanssa. Venuksen kirkkaus on hyvin suuri (–4.5^m), joten sen pitäisi olla helppo kohde aamutaivaalla. Venus näkyy puolikkaana suurimman läntisen elongaation ollessa 22. päivänä yli 46,5 astetta ja Venuksen kirkkaus on silloin –4,2^m.

Mars nousee horisontin yläpuolelle kuukauden alussa iltayöstä ja kuukauden puolivälin jälkeen iltahämärän aikaan. Etelämeridiaanin planeetta ylittää aamupuolella yötä kello 3.35 ja 1.23 välillä kuukauden edetessä. Marsin kirkkaus on kuukauden alkupuolella noin –0,5^m ja se kasvaa kirkkauteen –1,3^m kuukauden loppua kohti mentäessä. Mars näkyy Neitsyen tähdistössä.

Jupiter näkyy edelleen Kaksosten tähdistössä. Se nousee jo aamupäivällä ja etelämeridiaanin ylitys tapahtuu iltahämärissä. Horisontin alle se painuu vasta aamuhämärän kotvasen kestettyä. Jupiterin kirkkaus on suhteellisen muuttumaton, noin –2,2^m ja kulmahalkaisija noin 40 kaarisekuntia.

Saturnus on Vaa’an tähdistössä ja se nousee horisontin yläpuolelle vuorokauden vaihtumisen jälkeen. Etelämeridiaanin ylitys tapahtuu koko kuukauden juuri silloin, kun tähtitieteellinen pimeys muuttuu hämäräksi. Saturnuksen kulmahalkaisija on noin 18” ja sen kirkkaus kasvaa hieman 0,6–0,4^m.

Uranus on vaikeasti nähtävissä ja se voi onnistua kuukauden alkupuolella syvimmän iltahämärän aikaan. Kuukauden lopussa planeetta laskee horisonttiin yhtä aikaa Auringon kanssa. Uranuksen kirkkaus on 5,9^m. Planeetta on Kalojen tähdistössä.

Neptunus on Vesimiehessä yhdessä Auringon kanssa. Aurinko siirtyy tähdistöstä pois hyvin nopeasti Kaloihin, mutta Neptunus on siellä koko kesän. Planeetta on horisontin yläpuolella vain päiväaikaan, joten havainnot siitä ovat mahdottomia.