Havaintovinkki: Tauridien meteoriparvi

 Kirkas tauridi tulipallokamerassa. Kuva NASA All Sky Fireball
Network station in Tullahoma, Tennessee in 2014.

Taurideinen meteoriparvi on kaksiosainen: eteläiset ja pohjoiset tauridit. Eteläisesiä taurideita näkyy 10.9.–20.11. välisenä aikana ja maksimi on lokakuun 10 päivänä. Pohjoiset tauridit näkyvät 20.10.–10.12. välisenä aikana ja maksimi on 12./13. päivien välisenä yönä.

Pohjoiset tauridit eivät ole kovinkaan runsaita, odotettavissa oleva ZHR-luku liikkuu siinä viiden tietämillä. Se ei ole kovinkaan paljoa verrattuna esimerkiksi elokuussa näkyviin perseideihin, joiden ZHR-luku on noin 120. Sen minkä tauridit määrässä menettävät ne voittavat sen näyttävyydessä. Parvessa on usein nähty erittäin kirkkaita tulipalloja. Kuinka on tänä vuonna, jää nähtäväksi!

Tauridit syntyvät meteorivirrasta, jonka komeetta 2P/Encke on jättänyt radalleen. Virta on kaksiosainen ja tästä syystä myös meteoriparvi on kaksiosainen. Parvien radiantit ovat taivaalla Härän tähdistössä: pohjoisen meteoriparven heti Seulasten eteläpuolella ja eteläisen parven 5 Tau -tähden läheisyydessä sen länsipuolella. Tänä vuonna Kuu ei häiritse havaintojen tekemistä, sillä on uudenkuun aika.

Pohjoisen tauridien vähäisen määrän vuoksi visualihavaitseminen lienee turhaa touhua. Sen sijaan valokuvaamalla voi onnistua vangitsemaan näkymän kirkkaasta tulipallosta digitaaliseen muistiavaruuteen. Järjestelmäkamera on soveltuvin tehtävään ja varsinkin, jos sen voi varustaa mahdollisimman lyhytpolttovälisellä ja valovoimaisella objektiivilla. Lisäksi tarvitset jalustan ja sekvenssilaukaisimen, jolla valotus toimii tuntikausia automaattisesti.

Tauridien meteoriparvien radiantit sijaisevat Härän tähdistössä.
Kuva Kari A. Kuure.

Valotusaika on etsittävä kokeilemalla ja kameran herkkyys asetetaan suhteellisen suureksi, mutta ei kuitenkaan niin suureksi, että kohinan näkyminen kuvissa voimistuisi. Ehkä tavoiteltava valotusaika on luokkaa 30–60 sekuntia, jolloin yön aikana saadaan parisen tuhatta kuvaa. Kuvamäärä sopii vielä yhdelle muistikortille, jos tallennusformaattina käyttää jpg:tä. Raw-kuvien tallentamiseen täytyy varata muistikortti, jonka tallennuskapasiteetti on vähintään 32 Gb. Pienempien korttien käyttäjä joutuu vaihtamaan kortin sen täytyttyä. Tee jonkinlainen laskelma, milloin vaihto on syytä tehdä!

Suuntaa kamera pimeän taivaan suuntaan, ilman suunnalla ei niinkään ole väliä. Suomessa parven radiantti on sen verran korkealla pohjoisella taivaalla, että se kohoaa horisontista jo iltapäivällä. Näin ollen havaintoja voi aloittaa heti pimeän laskeuduttua ja jatkaa aina aamuhämärään.

Jos kameraan on saatavissa verkkolaite, käytä sitä, sillä pienikin pakkanen alentaa akkujen varauskykyä ja kamera hyytyy tunnissa. Toinen, lähes välttämätön lisälaite on objektiivin lämmitin. Taivasta kohti suunnattu objektiivin lämpötila laskee nopeasti kastepisteen alle, jolloin seurauksena on linssin pinnan huurtuminen ja kuvan sumuuntuminen. 

Jos varsinaista huurtumisestolämmitintä et ehdi hankkia, voit yrittää estää huurtumista hiustenkuivaajalla. Tosin nekään eivät ole suunniteltu tuntien käyttöön, mutta hätätilassa sellaisen voinee uhrata tieteen nimissä. Älä kuitenkaan laita puhallinta aivan kameraan kiinni, jotta sen muoviosat ja linssin suojakalvot eivät vahingoittuisi.

Harrastajan tähtitaivas: Elokuu 2014

Kesäkolmio on huomattavan
isokokoinen ja helposti tunnistettava
asterismi eteläisellä taivaalla
noin tunti auringonlaskun jälkeen.

Elokuu on ensimmäinen kuukausi kesän kirkkaiden öiden jälkeen, jolloin voidaan tehdä havaintoja muistakin kohteista kuin kirkkaista planeetoista. Elokuu on myös hyvää aikaa opetella tähdistöjä, sillä hämärä kesäyö tuo näkyville suunnilleen vain ne tähdet, jotka näkyvät tähtikartoissa. Tästä syystä kartta ja tähtitaivas muistuttavat toisiaan kaikkein eniten. 

Syyskaudella on nähtävissä mielenkiintoinen ilmiö: ilta illan jälkeen hämärän laskeutuessa ja tähtien alkaessa näkyä, tähtitaivas näyttää olevan samassa asennossa. Tilanne on tulosta kahdesta samanaikaisesta tekijästä. Normaalisti ilta illalta tähtitaivas näyttäisi olevan noin neljä minuuttia aikaisemmin tietyssä asennossa (tähtivuorokausi on noin 4 minuuttia aurinkovuorokautta lyhyempi). Ilmiön aiheuttaa maapallon kiertoliike Auringon ympäri. 

Toinen ilmiö on Auringon näennäinen liikkuminen tähtitaivaalla kohti etelää. Se tuo hämärän ja tähtien näkymisen ilta illalta aikaisemmaksi. Yhdistettynä nämä tekijät tuottavat tähtitaivaan asennon, joka näyttää olevan paikallaan aina marraskuun lopulle asti.

Samalla kun opiskelee tähtitaivasta, voi tarkkailla perseidien meteoriparvea, joka saavuttaa maksiminsa elokuun 12./13. yönä. Parina edellisenä ja parina seuraavana yönä on mahdollista nähdä runsaasti parveen kuuluvia meteoreja.

Meteorien havaitsemiseen omat silmät ovat parhaat havaintovälineet. Meteoreja esiintyy kaikkialla taivaalla, mutta perseidien parveen kuuluvat näyttävät tulevan Perseuksen tähdistön pohjoisosasta. Valitse havaintosuunnaksi mahdollisimman pimeä taivaan osa ja havaitse mahdollisia meteoreja kiinteästi ilman taukoja, sillä meteorit ovat hyvin lyhytkestoisia – alle 0,5 sekuntia. 

Tämä on toinen niistä kahdesta
perseidistä, jotka kamera
tallensi Tampereen Ursan
tähtitornilla vuoden 2013 perseidien
maksimin aikaan.

Jos haluat yrittää valokuvausta, varusta kamerasi jalustalla, lankalaukaisijalla, mahdollisimman laajakulmaisella objektiivilla ja säädä aukko suurelle ja valotusaika sopivaksi. Sopiva valotusaika on sellainen (ehkä noin 30 sekuntia), että taivas ei ylivalotu. Kokeilemalla varmasti löydät oikean valotusajan. 

Kuvia otetaan jatkuvasti koko havaintoajan ja hyvällä onnella muutamasta kuvasta löytyy meteorin aiheuttama jälki. Muista, että jos kuvaat koko yön, linssin pinta peittyy huomaamatta huurteeseen, joten (objektiivin) linssin lämmitin voi olla hyvin hyödyllinen hankinta.

Tapahtumat tähtitaivaalla

Aurinko on horisontin yläpuolella 17–13,5 tuntia joten muutos on huomattava kuukauden kuluessa. Ensimmäiset pimeät hetket sydänyöllä alkavat 26.8. mutta jo pari viikkoa sitä ennen yöt ovat riittävän tummia visuaalihavaitsijalle.

Kuu saavuttaa pohjoisimman deklinaationsa 20.8., jolloin se on jo lähellä uusikuuta. Eteläisimmän deklinaationsa se saavuttaa 7.8., ja silloin se on lähellä täysikuuta ja näkyy etelämeridiaanilla noin 9° korkeudella. Tällöin Kuu on näkyvissä noin 6 tuntia iltataivaalla.

Kuun vaiheet: 4.8. kello 3.50 kasvava puolikuu, 10.8. kello 21.09 täysikuu, 17.8. kello 15.28 vähenevä puolikuu ja 25.8. kello 17.13 uusikuu.

Merkurius on hyvin lähellä Aurinkoa (pieni elongaatio), joten sen näkeminen voi olla vaikeaa, ja onnistunee kuukauden ensimmäisen viikon aikana juuri ennen auringonnousua. Tällöinkin horisontin täytyy olla näkyvissä ja täysin pilvetön. Merkurius laskee suunnilleen auringonlaskun aikaan.

Venusta voi havaita aamuhämärissä. Se nousee horisontista hieman yli 2 tuntia ennen auringonnousua. Planeetan kirkkaus on –3,8m mutta elongaatio vähenee kuukauden aikana 22,5:sta 14,7°:een. Näin ollen kirkas taustataivas heikentää sen näyttävyyttä.

Mars laskee koko kuukauden ajan noin tunnin auringonlaskun jälkeen. Tästä syystä planeetan vaatimaton kirkkaus (noin 0,5m) ei riitä sen näkemiseen visuaalisesti ja goto-ohjatulla kaukoputkellakin se näkyy juuri ja juuri jos onnistuu löytämään taustataivasta riittävästi himmentävän suurennuksen. Marsin kulmahalkaisija on noin 7 kaarisekuntia, joten kovin monia yksityiskohtia siitä ei enää voi nähdä, tärkeimmät kuitenkin.

Jupiter näkyy aamuyöstä: kuukauden alkupuolella se nousee horisontista vain noin tunnin ennen mutta loppukuusta jo yli kolme tuntia ennen auringonnousua. Planeetan kirkkaus on noin –1,6m ja kulmahalkaisija hieman alle 32 kaarisekuntia. Näillä arvoilla se olisi hienosti nähtävissä mutta etenkin alkukuusta vähäinen elongaatio voi vaikeuttaa visuaalihavaitsijaa planeetan löytämisessä.

Saturnus on näkyvissä iltataivaalla. Se laskee horisonttiin noin 1,5 tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus ei ole suuren suuri, vain 0,7m tietämillä. Tästä syystä kirkas iltataivas voi tehdä Saturnuksen näkemisestä vaikeaa. Planeetan kulmahalkaisija on hieman alle 17 kaarisekuntia, joten renkaat yksityiskohtineen tulevat hienosti näkyville. Itse planeetassa on harvoin erottuvia yksityiskohtia ja nekin ovat usein matalakontrastisia.

Uranus nousee hieman alle tunnin auringonlaskun jälkeen ja on näkyvissä taivaalla seuraavaan päivään. Etelämeridiaanin se ylittää aamuhämärissä. Planeetan kirkkaus on 5,7m ja kulmahalkaisija hieman yli 3 kaarisekuntia.

Neptunus on näkyvissä vasta loppukuusta ensimmäisten pimeiden öiden aikaan. Silloin se on etelämeridiaanissa ja sitä voi etsiä Vesimiehen tähdistöstä. Sen paikka täytyy tietää tarkkaan tai käyttää goto-ohjattua kaukoputkea, sillä planeetan kirkkaus on vain 7,8m. Mitään yksityiskohtia planeetasta ei voi odottaa näkevänsä; se näkyy meille kulmahalkaisijaltaan vain 2,5 kaarisekunnin kokoisena.

Perseidien maksimi on 12./13.8. ja säteilypiste ylittää meridiaanin kello 7.07. Näin ollen luultavimmin 13. päivän aamuyön tunnit ovat parasta aikaa parveen kuuluvien meteorien näkemiseen. Parven näyttävyyttä kuitenkin himmentää lähes täysikuuna loistava Kuu. Näin ollen meteoribongari voi odottaa näkevänsä vain muutaman kirkkaan ja nopean meteorin tunnin aikana.

Parveen kuuluvia meteoreja voi nähdä jo heinäkuun 17. päivästä alkaen ja niitä riittää vielä elokuun 24. päivään asti. Havaitessa täytyy olla huolellinen säteilypisteen määrittämisessä, sillä taivaalla voi esiintyä sporadisten meteorien lisäksi viiteen muuhun parveen kuuluvia meteoreja.

Harrastajan tähtitaivas: Marraskuu

Tähtitaivas marrakuun alkupäivinä
noin kello 5.

Marraskuussa on pilvistä ja sateista. Yölämpötilat painuvat nyt viimeistään pakkaselle (tai sitten sataa) ennen kuukauden puoltaväliä. Mitään paukkupakkasia ei kuitenkaan pitkäaikaisten keskiarvotietojen valossa ole odotettavissa. Havaitsijan kannalta huono sää usein estää ehkä yhden mielenkiintoisimmista meteoriparvista, leonidien, näkymisen. Joskus parvi tuottaa oikean meteorimyrskyn, vaikkakaan sellaista ei tänä vuonna ole odotettavissa.

Aurinkokunta

Aurinko on horisontin yläpuolella kuukauden alussa hieman alle 8,5 tuntia ja kuukauden lopulla noin 6,5 tuntia. On kuitenkin muistettava, että riippuen havaitsijan leveyspiiristä päivän pituus vaihtelee huomattavasti.

Merkurius on hyvin lähellä Aurinkoa ja nousee ja laskee Auringon mukana. Nopeasti se kuitenkin etenee Auringon länsipuolelle ja on näkyvissä aamuhämärissä. Kuukauden puolivälin jälkeen Merkurius nousee noin 2 h 25 min. ennen auringonnousua.

Merkuriuksen kirkkaus kasvaa kuukauden loppua kohti mentäessä ja 0m se saavuttaa 15.11., kuukauden lopulla planeetan kirkkaus on –0,6^m.

Merkuriuksen alakonjunktio on 1.11. kello 20.24., jolloin sen kulmahalkaisija on 10,0 kaarisekuntia. Valitettavasti planeetta on mahdoton havaita tähän aikaan. Vasta viikkoa myöhemmin (6.11.) se on nähtävissä elongaation ollessa 10° ja suurimmillaan se on 19,5° marraskuun 18. päivänä kello 4.22. Tällöin Merkuriuksen kirkkaus on –0,5^m. Merkurius on pieni kohde: se näkyy meille kulmahalkaisijaltaan vain noin 5 kaarisekunnin kokoisena.

Venus on näkyvissä illalla Auringonlaskun jälkeen, sillä se laskee kuukauden alussa vasta puolituntia myöhemmin ja kuukauden lopulla noin 2 tuntia 25 minuuttia myöhemmin. Loppukuusta Venus kulminoin auringonlaskun aikaan. Venuksen kirkkaus on edelleen hyvin suuri, noin –4,4^m. Tätä kirkkaammaksi Venus ei juuri tule. Venus näkyy meille noin 31 kaarisekunnin kokoisena.

Kuu ja Jupiter ovat lähekkäin
22.11. aamuyöllä.

Mars nousee noin kello 1.14 aikoihin koko kuukauden ja etelässä se on auringonnousun aikoihin. Planeetan kirkkaus on 1,4^m, josta arvosta se hieman himmenee kuukauden loppuun mennessä (1,2^m). Mars on edelleen pieni kohde, kulmahalkaisija on vain 5,3 kaarisekuntia. Mars on edelleen Leijonassa.

Jupiter on hyvin näkyvissä koko yön. Se nousee pimeän laskeutuessa ja on etelässä aamuyöllä. Planeetta on kirkas (–2,3^m) ja sen kulmahalkaisija on 43 kaarisekuntia. Planeetta on Kaksosissa.

Saturnus alkaa näkyä aamuhämärissä. Kuukauden lopulla se nousee jo 2 tuntia 26 minuuttia Aurinkoa ennen. Planeetan kirkkaus on 0,7^m tienoilla ja kulmahalkaisija 15 kaarisekuntia. Planeetta on Vaa’assa.

Uranus on Kalojen tähdistössä ja nousee hieman ennen auringonlaskua etelässä se on vielä illan tunteina ja se laskee aamuyöllä juuri ennen pimeyden päättymistä. Planeetan kirkkaus on 5,7^m, ja kulmahalkaisija 3,6 kaarisekuntia.

Neptunus on Vesimiehessä ja on horisontin yläpuolella iltataivaalla. Etelässä planeetta on kello 20 molemmin puolin. Se laskee horisonttiin hieman ennen puoltayötä. Planeetan kirkkaus on 7,8^m ja kulmahalkaisija 2,3 kaarisekuntia.

Komeetta C/2012 S1 (ISON) on kuukauden alussa Leijonassa, josta se siirtyy Neitsyen tähdistöön 5.11. Komeetan vauhti on nopea, sillä se siirtyy Vaakaan 22.11. Tässä vaiheessa komeetan kirkkaudeksi arvioidaan 3^m. Se voi olla kuitenkin liian vähän jotta komeetta näkyisi, sillä nousevan Auringon vaalentama taivas on kirkas. Komeetan periheli on 28.11. jonka jälkeen matka jatkuu (jos jatkuu) kohti pohjoista Skorpionin tähdistön alueella.

Meteoriparvet

Marraskuussa on kolme meteoriparven maksimit. Tauridien maksimi on 12. päivänä, leonidien 17. päivänä ja alfa-monocerotidien 21. päivänä. Tänä vuonna minkään näistä parvista ei odoteta olevan erityisen runsas.

Meteoriparvien parasta havaitsemisaikaa on aamuyö, sillä kello 6 maapallon etenemissuunta avaruudessa on etelässä. Tällöin useimpien parvien radiantti^[1] on mahdollisimman korkealla katselijan suhteen ja useiden parvien kohtaamisvauhti havaitsijan horisontissa on mahdollisimman suuri. Niinpä leonidit tunkeutuvat ilmakehään peräti 72 km/s vauhdilla ja pienikin hitunen tuottaa kirkkaan meteorin.

Leonidit voivat olla runsaita, joskus puhutaan jopa meteorimyrskystä. Runsaimmat esiintymisvuodet toistuvat noin 33 vuoden välein, sillä se on parven aiheuttaneen komeetta Tempel-Tuttle kiertoaika. Jokaisella kierroksellaan komeetta jättää uuden pienistä kivenkappaleista ja pölystä koostuvan vanan, joka hiljalleen siirtyy radalta auringonvalon aiheuttamaan paineen vaikutuksesta. Vuosittain nähtävän parven runsaus on suoraan verrannollinen vanan ja maapallon väliseen etäisyyteen ja se muuttuu jatkuvasti. Matemaattisilla malleilla voidaan ennakoida vanojen siirtymisiä ja niiden aiheuttamien parvien runsaiden vaihteluita.

Meteorien havaitsemiseen omat silmät ovat parhaimmat havaintovälineet. Valosaasteisilla alueilla ja kirkkaassa kuutamossa (kuten tänä vuonna leonidien maksimin aikaan) vain kaikkein kirkkaimmat meteorit voivat näkyä ja nekin lähes keskitaivaalla. Tästä syystä paras havaintopaikka on maaseudulla, jossa lähiseutujen valot eivät häiritse.

Havaintoretkeä varten on syytä pukeutua lämpimästi ja kerroksittain. Uloimpana pilkkihaalarit ja hyvät tukevat ja lämpimät kengät ovat enemmän kuin tarpeen. Mukaan on syytä varata myös lämmintä juotavaa, sillä vain parin kolmen tunnin oleskelu taivaalle paikoillaan tuijottaminen yleensä päättyy siihen, että kylmyys ajaa havaitsijan sisätiloihin. Selkänojallinen tuoli on havaitsijan tärkein apuväline, sillä niska on muutoin lujilla lyhyenkin havaintosession aikana.

Huomautukset

[1] Radiantti jota kutsutan myös säteilypisteeksi, on se suunta tähtitaivaalla, josta parven kaikki meteorit näyttävät tulevan. Yksittäiset meteorit näkyvät kylläkin eripuolilla taivasta mutta jos jatkamme meteorin tulosuunnan linjaa, päädymme ennen pitkään parvelle nimen antaneeseen tähdistöön.  

Parveen kuuluvia meteoreja nähdään yleensä muutaman viikon ajan, siis ei ainoastaan maksimina aikaan. Tällöin parven radiantti siirtyy vähän kerrassaan yleensä kohti itää, mutta monilla parvilla liike voi olla länteen tai kääntyä tai kaareutua parven esiintymisen aikana. Radiantin siirtyminen on kuitenkin sen verran pientä, että tavallisen tähtiharrastajan ei tarvitse sitä ottaa huomioon.