Komeetta tulee

Komeetta C/2023 A3 (Tsuchinshan-ATLAS) on ollut viime päivinä hankalasti havaittavissa, sillä sen kirkastuminen ei ole edennyt odotusten mukaisesti. Syyskuun 27. päivänä 2024, komeetta ohitti perihelinsä, mutta sen havaitseminen on ollut haastavaa Auringon läheisyyden vuoksi. Joitain havaintoja on kuitenkin tehty, mutta kirkkauden arviointi on ollut vaikeaa Auringon häikäisyn vuoksi. Havaintojen mukaan komeetan ydin saattaa olla hajonnut, mikä voi vaikuttaa sen tulevaan näkyvyyteen​.

Havainnekuva siitä, miltä komeetta C/2023 A3 (Tsuchinshan-ATLAS) voisi näyttää Suomessa lokakuun puolivälissä, jos kirkastuminen tapahtuisi kaikkein hurjimpien ennusteiden mukaisesti.

Lokakuussa komeetta siirtyy paremmin havaittavaksi illalla Suomen taivaalla. Parhaimmillaan se saattaa saavuttaa kirkkauden, joka tekee siitä näkyvän paljain silmin, mutta todennäköisesti kiikarit tai kaukoputki ovat tarpeen. Komeetta nousee korkeammalle iltataivaalle noin 13. – 14. lokakuuta lähtien, ja sitä kannattaa etsiä länsitaivaalta auringonlaskun jälkeen​.

Komeetan arvioidaan olevan peräisin kaukaisesta Oortin pilvestä. C/2023 A3:n kiertoaika Auringon ympäri on noin 80 660 vuotta, mikä tekee siitä erittäin pitkäperiodisen komeetan. Saattaa olla, että komeetta onkin ensimmäisellä vierailullaan Aurinkokunnan sisäosissa. Tämä tarkoittaa, että sen alkuperä on todennäköisesti hyvin kaukana Aurinkokunnassa, Oortin pilvessä. Monet muut komeetat kiertävät Aurinkoa huomattavasti nopeammin, esimerkiksi Halley vain noin 76 vuoden välein.

​Komeetta on siis erittäin pitkäomaisella radalla. Se ei ole kuitenkaan auringonhipoja (engl. sungrazer), mikä erottaa sen merkittävästi joistakin muista Oortin pilvestä tulevista komeetoista. Auringonhipojien radat vievät ne erittäin lähelle Aurinkoa, joskus jopa muutaman tuhannen kilometrin etäisyydelle sen pinnasta, mikä voi johtaa komeetan hajoamiseen voimakkaan lämmön ja vuorovesivoimien vuoksi.

C/2023 A3:n perihelin etäisyys Auringosta on noin 58 miljoonaa kilometriä (0,39 AU), mikä on huomattavasti kauempana kuin esimerkiksi auringonhipojilla. Tämä myös tekee sen radasta vähemmän dramaattisen kuin esimerkiksi Kreutzin ryhmän komeetoilla, jotka ovat tunnetuimpia auringonhipojia.

​Komeetta C/2023 A3 (Tsuchinshan-ATLAS) on lähimpänä Maata 13. lokakuuta 2024. Tällöin etäisyys Maahan on noin 70 miljoonaa kilometriä (0,46 AU). Tämä ajankohta tarjoaa parhaan mahdollisuuden komeetan havaitsemiseen, sillä silloin se on nousemassa korkeammalle iltataivaalla ja kirkkauden ennustetaan olevan suurimmillaan. Vaikka perihelin ohitus oli jo syyskuun lopulla, komeetan näkyvyys paranee, kun se liikkuu pois Auringon häikäisystä ja kohti Maan suuntaa.

Jos komeetan kirkkaus kasvaa ennusteiden mukaisesti tai jopa hieman niitä kirkkaammaksi, komeetta pitäisi olla helppo havaintokohde paljain silmin. Luonnollisesti kiikari tai kaukoputki helpottaa komeetan näkymistä, jos kirkkaus on juuri ja juuri kirkkaampi kuin taustataivas. Kiikarille tarvitset jalustan ja kaukoputkelle jopa seurantajalustan.

Valokuvaaminen on monen komeettahavaitsijan suunnitelmissa. Sitä varten tarvitset pitkäpolttovälisen objektiivin kameraan. Polttovälin pituudet alkavat noin 300 mm ja uskoisin käyttökelpoisen pisimmän polttovälin olevan noin 600 mm. Tällaisella 600 mm objektiivilla saa samaan kuvaan jo melkoisen pätkän pyrstöä, ja ehkä jopa koko näkyvissä olevan pyrstön, jos sen kirkkaus ei ylitä taustataivaan kirkkautta merkittävästi. Aina kun käytät pitkää polttoväliä kamerassa, niin se pitää kiinnittää jalustaan, jotta kuvista ei tulisi ”tärähtäneitä”. Tärähtämistä voi estää myös käyttämällä kauko-ohjainta tai etälaukaisinta. Jos sitä ei ole, niin aina on käytettävissä 2 tai 10 sekunnin ajastin, sellainen on jokaisessa kamerassa.

Monet varmaan yrittävät kuvata komeettaa kännykällään. En suosittele sitä, sillä niiden kameroissa on yleensä laajakulmaobjektiivi mutta ei riittävän zoomauksen mahdollistava objektiivi. Lisäksi kuvasta voi tulla paljon useimmin ”tärähtänyt”, kun kännykkää pidetään kädessä kuvauksen aikana. Ainakin kännykkä pitäisi kiinnittää kamerajalustaan kuvien onnistumisen varmistamiseksi. Tätä tarkoitusta varten on kameraliikkeissä myynnissä sopivia kiinnitysvälineitä.

Jos olet kiinnostunut aiheesta, niin voit lukea enemmän artikkelista Komeettavuosi 2024. Tästä artikkelista löydät linkit myös etsintäkarttoihin.

Päivitys 29.9.2024

Tuoreimpien havaintojen mukaan komeettaydin ei ole hajonnut, vaikka tätä artikkelin ingressissä hieman uumoiltiin. Kirkkauden kehitys on ollut odotusten mukaista (http://www.aerith.net/comet/catalog/2023A3/2023A3.html), joten komeetasta voi tulla aivan hyvä havaintokohde niin harrastajille kuin muillekin. 

Komeetan kirkkaudessa voi olla jonkinlainen lyhytaikainen maksimi eteenpäin sironnan vaikutuksesta lokakuun alkupuolella. Jos näin tapahtuu, komeetan kirkkaus voi ylittää ennusteet. Eteenpäin sironnan vaikutus ei kuitenkaan jatku muutamaa vuorokautta pitempään.

Havaitse perseidien meteoriparvea

Heinäkuun loppupuolelta (17.7.) elokuun loppupuolelle (24.8.) on mahdollisuus nähdä taivaalla perseidien meteoriparveen kuuluvia meteoreja. Parven maksimi on tänä vuonna elokuun 12. päivän iltana, joten runsaimmin niitä voitaneen nähdä yö 12./13. pimeimpinä tunteina. Parven säteilypiste (radiantti) on Perseuksen tähdistön alueella ja Suomessa näkyvissä koko yön. Näin ollen meteoreja voidaan nähdä heti kun taivas on tummentunut riittävästi.

Perseidien parveen kuulunut meteori elokuussa 2022. Iso kirkas kohde ei ole Kuu, vaan Falcon 9 kantoraketin jarrutuspoltto. Kuva © Tampereen Ursa + Kari A. Kuure.

Parvi on syntynyt komeetta Switft-Tutle:sta irronneesta pölystä sen ollessa lähellä periheliä. Viimeksi näin tapahtui komeetan ollessa perihelissä 12.12.1992. Komeetan kiertoaika on noin 135 vuotta ja se on lukkiutunut suhteessa 1:11 Jupiterin kiertoaikaan. Todellisuudessa komeetan kiertoaika vaihtelee joitakin vuosia ja seuraavan perihelin 12.7.2126 jälkeen se on 136,2 vuotta. Edellisen kierroksen (periheli 23.8.1862) kiertoaika muodostui 131,7 vuoden mittaiseksi.

Komeetan havaitsi ensimmäisen kerran Lewis Swift heinäkuun 16. vuonna 1862 ja heinäkuun 19. Horace Parnell Tuttle, joiden nimillä komeetta tunnetaan paremmin kuin sen virallisella luettelotunnuksella 1861 O1. Edellisen perihelin aikaan sen havaitsi ensimmäisenä japanilainen tähtitieteilijä Tsuruhiko Kiuchi huhtikuussa 1995 komeetan ollessa 8,6 au:n etäisyydellä Auringosta.

Komeetta kiertää Aurinkoa radalla, joka tuo sen aika ajoin lähelle Maata. Nykyisellä radalla se voi tulla jopa 130 000 km etäisyydelle Maasta, siis vain 1/3 Kuun keskietäisyydestä. Komeetalla on taipumus ”myöhästellä” laskennallisista periheleistä. Vuonna 1973 laskettiin komeetan periheli, josta komeetta myöhästyi 17 vuorokautta. Vastaavasti seuraavakin periheli näyttää myöhästyvän 15 vuorokautta. Maan komeetta ohittaa 5.8.2126 22,9 miljoonan km etäisyydeltä. Lähiohitukset ovat kuitenkin mahdollisia ja näin ollen törmääminen Maahan tai Kuuhun ei ole täysin poissuljettu mahdollisuus. Näin tuskin kuitenkaan käy pariin vuosituhanteen.

Parveen kuuluvat meteorit ovat hyvin nopeita. Suhteellinen nopeus on noin 60 km/s, joten yksittäisen meteorin näkymisaika on noin 1/3 – ½ sekuntia, siis käytännössä lyhyitä välähdyksiä. Havaintoja voi tehdä paljain silmin tai valokuvaamalla. Havaintopaikaksi pitäisi valita paikka, jossa on valosaastetta mahdollisimman vähän. Elokuun yöt voivat olla viileitä ja kosteita, joten nämä asiat pitää ottaa huomioon varustauduttaessa havaintoretkelle.

Lisää luettavaa meteorien havaitsemisesta on näistä linkeistä:

Avaruusmagasiini:  

Tänä vuonna perseidit voivat olla tavallista runsaampia (2016)

Tähtiharrastajan tähtitaivas: Perseidit

Tampereen Ursa: Usein kysytyt kysymykset  

Kysymyksiä meteoriiteista.

 

 

Auringonpimennyksen aikana hyvin harvinainen tilanne valokuvattavaksi

Ensi maanantaina 8.4. tapahtuu täydellinen auringonpimennys, jollainen tuskin koskaan toistuu. Itse auringonpimennyksessä ei ole mitään kummallista, reilun neljänminuutin kestoltaan (täydellisen pimennyksen kesto) sijoittuu keskikastiin. Sen sijaan taivaalla täydellisen pimennysvaiheen aikana on nähtävissä hyvin paljon muuta. Valitettavasti emme pysty näkemään pimennystä täällä Suomessa, mutta puolen sataa suomalaista on Yhdysvalloissa Ursan järjestämällä pimennysmatkalla, joten ehkäpä saamme myös tuoreita terveisiä siitä mitä todella taivaalla näkyi.

Täydellisen pimennyksen reitti  on piirretty kaavioon sinisellä viivalla ja Kuun varjon muotoa kuvaavilla ellipseillä. Kuva NASA/Eclipse We Site.

Täydellinen pimennysalue kulkee Meksikosta koilliseen ylittäen Yhdysvallat ja Kanadan itärannikkoa ja päättyy Pohjois-Atlantille. Pimennys on pitkäkestoisin Meksikon pohjoisosassa ja se tapahtuu 21.17.44 Suomen aikaa.

Varsinaisesti pimennys alkaa eteläisellä Tyynellämerellä kello 16.38.44 UT aikaa Kuun varjon koskettaessa merenpintaa. Varjo siirtyy kohti koillista ja saavuttaa Meksikon rannikon hieman ennen pimennyksen pisintä kestoa, joka tapahtuu kello 18.17.13 UT aikaa. Varjon liike jatkuu tämän jälkeen Yhdysvaltojen puolelle, josta se siirtyy Kanadan rajan yli noin kello 19.20 UT. Kanadan Atlantin puoleisen rannikon varjo jättää taakseen noin kello 19.40 UT ja varjo erkaantuu jälleen merenpinnasta kello 19.55.29 UT aikaa Pohjois-Atlantilla. Islannissa on mahdollisuus havaita pimennyksen viimeisiä hetkiä auringonlaskun aikaa, jolloin noin 50 % Auringosta on peittyneenä Kuun taakse.

Kuvakaappaus Skysafari-ohjelman ruudulta, jossa näkyy runsaasti kohteita pimentyneen Auringon ympärillä. Tämä on todella harvinainen tilanne, joka tuskin koskaan tulee toistumaan. Kuva © Kari A. Kuure/SkySafari7.

Täydellisellä pimennysvyöhykkeellä on taivaalla näkyvissä myös muita kohteita. Kuun takaa loistavan koronan lisäksi siitä ylös ja oikealla pitäisi näkyä komeetta 12P/Pons-Brook, joka viimeisimpien havaintotietojen mukaan on kirkastunut paljain silmin näkyväksi. Sen vieressä vasemmalla on kirkkaana näkyvä Jupiter, jota voi käyttää kiintopisteenä komeetan etsinnässä, jos komeetan kirkkaus ei aivan silmiin pistävä olisikaan. Jupiterista hieman ylös ja vasemmalle on Uranus, jonka sinivihreä väri paljastaa planeetaksi paljain silmin katselevalle. Kiikarilla se tietysti näkyisi loistavasti, jos joku malttaisi koronan ihastelulta sitä taivaalta etsiä.

Komeettaa ja Jupiteria lähempänä Auringon koronaa on Merkurius, joka sekin pitäisi helposti näkyä paljain silmin. Auringosta oikealle ja alas on näkyvissä kirkas Venus, josta ei voi erehtyä. Edelleen samaan suuntaan mentäessä seuraavana on vuorossa Neptunus, joka kuitenkin on aivan liian himmeä näkyäkseen paljain silmin. Samaan suuntaan edetessä seuraavana ovat Saturnus ja Mars, jotka ovat hyvin lähellä toisiaan. Kaikki nämä kohteet ovat siis hyvin lähellä zeniittiä, joten paras havaintoasento on makuullaan tai ainakin puolimakaavassa asennossa esimerkiksi retkituolissa istuen.

Monipuolisen ja monikohteisen havainnoinnin ongelmaksi voi osoittautua, että havaintoaika jää vain reilun 4 minuutin mittaiseksi ja itse koronan ilmiöitäkin pitäisi ehtiä havaitsemaan ja ihastelemaan. Ratkaisun voisi tuoda valokuvaaminen ja videoiminen. Kamera raksuttelemaan kuvia peräjälkeen omia aikojaan tai videota tallentamaan tai molemmat). Neptunus saattaa näilläkin keinoin olla vaikea kohde saada kuviin, sillä kaikkien kohteiden kirkkaudet ovat hyvin erilaisia ja vaativat erilaisia valotuksia. Tarvittaneen kaksi kameraa erilaisilla valotusajoilla kuvia ottamaan. Neptunus ja Uranus ovat himmeimpiä mutta ei Marsin ja Saturnuksenkaan kirkkaudet kovin suuria ole. Aina kuitenkin kannattaisi yrittää, sillä tämä tilanne ei toistu ehkä koskaan.

Merkuriuksen ylikulku tapahtuu toukokuun alkupuolella

Merkuriuksen reitti Auringon pinnan editse 9.5.2016. Piirrosta
ei aivan sellaisenaan voi käyttää Merkuriuksen etsintään, sillä
Auringon kaltevuus muuttuu koko ylikulun ajan. Tarlkemmat
etsintäohjeet on annettu tekstissä. Piirros © Kari A. Kuure.

Yksi harvinaisista taivaan ilmiöistä koetaan toukokuun 9. päivänä. Silloin Merkurius-planeetta kulkee Auringon editse. Edellisen kerran Suomessa Merkuriuksen ylikulku nähtiin toukokuun 7. päivä 2003. 

Ratadynamiikkaa

Merkuriuksen ylikulku edellyttää, että Merkurius on ekliptikan tasossa (= ratansa solmupisteessä^[1]). Näin tapahtuu kaksi kertaa vuodessa: touko–kesäkuussa ja marras–joulukuussa. 

Koska Merkuriuksen synodinen^[2] kiertoaika Auringon ympäri on 115,9 vrk, niin kolmeen kierrokseen kuluu aikaa 347,7 vrk. Se on 17,55 vrk liian lyhyt, jotta maapallo ehtisi radallaan asemaan, jossa Merkuriuksen ylikulku näkyisi. Tästä syystä ylikulku ei toteudu joka vuosi.

Ylikulkujen esiintyminen noudattaa useita erimittaisia jaksoja. Pisin näistä jaksoista on 46 vuotta, jonka jakson jälkeen ylikulut toteutuvat aina samassa järjestyksessä.  Syksyn ylikulut noudattava 7, 13 ja 33 vuoden jaksoja ja ylikulun jälkeen kuluu 9,5 vuotta ennen kuin seuraava kevään ylikulku toteutuu. Kevään ylikulut noudattavat 13 ja 33 vuoden jaksoja ja ylikulun jälkeen kuluu 3,5 vuotta ennen kuin seuraava syksyn ylikulku toteutuu.

Jos olet ymmärtänyt kaiken tähän asti esitetyn, niin jatkoa seuraa. Vuosien 2019, 2032 ja 2039 ylikulut tapahtuvat kaikki marraskuussa mutta niiden välissä ei tapahdu ainoatakaan kevään ylikulkua. Näiden lisäksi Merkurius joissakin tapauksissa hipoo niin läheltä Auringon kiekon reunaa, että ainakaan kaikkialla näkyvyysalueella ei todellisuudessa ylikulkua nähdä. Näin tapahtuu jos Merkuriuksen horisontaalinen parallaksi siirtää planeetan näennäistä paikkaa Auringon reunalinjan ulkopuolelle. 

Alla olevassa taulukossa on listattu Suomessa näkyneitä ylikulkuja. Ajat ovat Tampereen horisontin mukaan laskettuja huomautuksissa on selostettu muita näkyvyystietoja.

Havaitseminen

Merkuriuksen ylikulun havaitseminen ei ole aivan yhtä helppoa kuin Venuksen ylikulun. Tähän on yksi syy: Merkurius näkyy meillä huomattavasti paljon pienempänä kuin Venus. Merkuriuksen kulmahalkaisija on ylikulun aikaan vain 12,1 kaarisekuntia, kun vuonna 2012 tapahtuneen Venuksen ylikulun aikaan Venuksen näennäinen koko oli 57,8 kaarisekuntia. Näin ollen Merkuriuksen ylikulkua on mahdollista havaita vain käyttäen kiikaria tai kaukoputkea.

Ylikulkujen havaitseminen vaatii samaa varovaisuutta kuin aina Aurinkoa havaitessa. Kaikki optiset laitteet on varustettava kunnollisella ja asianmukaisella aurinkosuotimella. Jo hyvissä ajoin ennen ylikulkua, olemassa olevat suodattimet tulisi tarkastaa ja tehdä tarvittavat korjaukset.

Ylikulku 33 paikkakunnilla

Site = paikkakunta

Longitude = paikkakunnan maantieteellinen pituus asteina [°] ja kaariminuutteina [’]

Latitude = paikkakunnan maantieteellinen leveys asteina [°] ja kaariminuutteina [’]

Elvn = Korkeus merenpinnasta (arvio)

Exterio Ingress = 1. kontaktin ajankohta UT aikaa tunteina [h], minuutteina [m] ja sekunteina [s]

Interor Ingress = 2. kontaktin ajankohta UT aikaan tunteina [h], minuutteina [m] ja sekunteina [s]

Maximum = Ylikulun keskikohta UT aikaan tunteina [h], minuutteina [m] ja sekunteina [s]

Interior Egress = 3. kontaktin ajankohta UT aikaan tunteina [h], minuutteina [m] ja sekunteina [s]

Exterior Egress = 4. kontaktin ajankohta UT aikaan tunteina [h], minuutteina [m] ja sekunteina [s]

Min. Sepn = Merkuriuksen pienin etäisyys Auringon kiekon keskeltä kaarisekunteina [”]

PA = Suuntakulma Auringon kiekon pohjoispisteestä asteina [°]

Alt = Auringon korkeus horisontista asteina [°]

Huomaa, että yllä olevassa taulukossa ajat on esitetty UTC-aikoina, joten niihin pitää lisätä 3 tuntia saadaksesi paikallisen kesäajan! Ylikulku alkaa siis kello 14 jälkeen kaikkialla Suomessa.

Visuaalihavaitsijan välineitä ovat kiikarit ja kaukoputket. Kiikareissa täytyy luonnollisesti olla aurinkosuodatin molemmissa objektiiveissa. Kaukoputkeen riittää yksi. Suodattimen paikka on nimenomaan objektiivin edessä, ei missään tapauksessa okulaarissa tai jossakin muualla. Jos suodattimen kiinnityssysteemi (olipa se mikä tahansa) ei ole lukkiutuvaa mallia, niin silloin se paikoillaan pysyminen on varmistettava maalarin teipillä. Kiikari on syytä tukea vaikkapa kamerajalustaan.

Visuaalihavaitsijan tulee pitää myös Auringon katselemisessa taukoja, yhtämittainen katseluajan pituus on maksimissaan noin 3 minuuttia, jonka jälkeen on pidettävä ainakin samanmittainen tauko.

Tapio Lahtisen ottama kuva Merkuriuksen ylikulusta 7.5.2003.
Merkurius on suunnilleen Auringon keskilinjalla ja noin 1/3
säteen etäisyydesllä Auringon kiekon alareunasta.
Merkuriuksen yläpuolella, lähes kiekon keskellä on
Merkuriusta suurempi auringonpilkku.

Valokuvaaminen tehdään täysin samalla tavalla kuin auringonpilkkuja kuvatessa. Aurinkoa ei saa ylivalottaa ja kuvan tarkennuksen täytyy olla kohdallaan. Jos kuvataan kameran omaa optiikkaa käyttäen, teleobjektiivin tehollinen polttoväli pitäisi olla noin 1–1,5 metriä. Perusperiaate on, että Auringon kuva täyttäisi vähintään koko kuva-alan riippumatta kameran kennokoosta.

Taitavampi ja kokeneempi auringonkuvaaja voi kokeilla Barlow-putkea tai okulaarisuurennusta, jolloin Merkurius tulee kuvassa suuremmaksi. Tällöin kuitenkin tarkennuksen kanssa täytyy olla erittäin huolellinen, sillä kuvasta tulee helposti liian pehmeä. Pehmeyttä lisää vielä se, että ylikulku tapahtuu iltapäivällä ja illalla, jolloin ilmakehän häiriöt ovat suuria ja illalla Aurinko on lähellä horisonttia.

Kaukoputkissa on yleensä seuranta ja ongelmia ei pitäisi syntyä. Sen sijaan, jos käytetään kameran omaa optiikkaa, seurantaa kamerajalustassa ei yleensä ole, joudutaan valitsemaan monen asian perusteella mitä kuvausmenetelmää käytetään.  Jos optiikan polttoväli on mainitussa 1–1,5 m välissä, seurannan puutteen voi korvata asettamalla kameran herkkyys suureksi ja käyttämällä lyhyttä valotusaikaa. Pidemmillä polttoväleillä temppu ei tuota tyydyttävää lopputulosta.

Jos kaukoputkeen ei ole käytettävissä syystä tai toisesta sopivaa suodatinta, silloin voi yrittää projisoida Auringon kuva valkealle paperille tai pahville. Valitse käyttöön mahdollisimman edullinen okulaari, sillä kuumuus voi rikkoa sen ja taloudellinen vahinko on näin pienin mahdollinen. Kaukoputkella seurataan Aurinkoa tavalliseen tapaan ja valkoinen paperi/pahvi pidetään sopivan etäisyyden päässä okulaarista. Sopivalla etäisyydellä kuvan pitäisi olla myös tarkka jos kaukoputki on tarkennettu oikein.

 Paperilla näkyy kuva Auringosta ja toivon mukaan myös ylikulussa olevasta Merkuriuksesta. Planeetan lisäksi kuvassa näkyvät auringonpilkut, jotka voivat olla paljon suurempia kuin Merkurius.  Kuvan näkymistä voi hieman parantaa järjestämällä sopiva varjo paperin/pahvin kohdalle. Menetelmä soveltuu jotenkuten niin visuaalihavaitsijalle kuin valokuvaajille.

Ekvatoriaalisesti pystytetyssä
kaukoputkessa, jossa on kulmapeili,
Merkurius työntyy Auringon eteen
oikealta, joka on itä-suunta.
Piirros © Kari A. Kuure.

Missä Merkurius on?

Merkuriuksen siirtyessä Auringon eteen, se tapahtuu suunnasta PA 83°. Auringon kaltevuuskulma on -20,6°, joten suuntakulmaksi muodostuu 103,6°. Auringon suuntakulmat määräytyvät vastapäivään yläreunasta alkaen. Näin ollen Merkurius ilmestyy näkyville Auringon vasemmalta sivulta (itä) hieman keskivälin alapuolelta.

Merkuriuksen ollessa syvimmillään Auringon edessä, sen suunta on PA 154°. Jälleen täytyy ottaa huomioon Auringon pohjoissuunnan kallistuminen, joka on nyt 13,9°, joten suuntakulmaksi saadaan 140,1°. Merkurius sijaitsee mainitussa suunnassa noin 5/6 säteen suunnassa reunasta, melko lähellä Auringon keskilinjaa.

Ekvatoriaalisesti pystytetyssä
kaukoputkessa, jossa on kulmapeili,
Merkurius on ylikulun keskivaiheilla
1/6 säteestä Auringon kiekon keskeltä
keskilinjan itäpuolella (oikealla).
Piirros © Kari A. Kuure.

Merkuriuksen poistuessa Auringon edestä, se tapahtuu suunnassa PA 224° ja Auringon kaltevuus on 30°. Näin ollen suuntakulmaksi tulee 194°, siis melko läheltä Auringon alareunaa keskilinjan oikealla (länsi) puolella.

 Kaukoputkella havaitessa kuvan kääntyminen ja jalustaratkaisu täytyy ottaa huomioon, joten tarkkaan suuntakulmia tässä yhteydessä ei pysty kussakin erillistapauksessa kertomaan. Toisaalta, jos kaukoputken seuranta on kunnollisesti suunnattu ja tietokone hoitaa kohdistamisen Merkuriukseen, mitään ongelmaa ei pitäisi planeettaan kohdistumisessa olla vaikka käytettäisiin suurtakin suurennusta.

Edellä luetellut suuntakulmat on tarkoitettu lähinnä kiikarihavaitsijalle ja laskettu Tampereen horisontin mukaan. Tampereella ylikulun päätyttyä Aurinko laskee muutaman minuutin kuluessa. Tampereelta itään ja kaakkoon auringonlasku tapahtuu ennen ylikulun päättymistä. Muualla Suomessa ylikulku näkyy loppuun asti.

Ekvatoriaalisesti pystytetyssä
kaukoputkessa, jossa on kulmapeili,
Merkurius poistuu Auringon edestä
suunnilleen kello 8 sunnasta
(länsi). Piirros © Kari A. Kuure.

Huomautukset

[1] Merkuriuksen laskevasolmu on keväällä ja nousevasolmu on syksyllä.

[2] Synodisella kiertoajalla tarkoitetaan yleensä planeettojen (ja Kuun) sellaisia kiertoaikoja, jolloin ne ovat maapallolta katsottuna Auringon suhteen samassa asemassa. Esimerkiksi sisäplaneettojen ylä- tai alakonjunktiot toteutuvat synodisen kiertoajan välein. Merkuriuksen ja Venuksen ylikulut ovat mahdollisia vain alakonjunktion aikaan.

Kuun synodista kiertoaikaa nimitetään synodiseksi kuukaudeksi ja on pituudeltaan 29,5306 vrk (aika uusikuusta uusikuuhun).

[3] Merkuriuksen ylikulkuja oli 1900-luvulla 11 (+3 mahdollista) ja on 2000-luvulla 14, 2100-luvulla 10 (+2 mahdollista), 2200-luvulla 12 (+2 mahdollista) ja 2300-luvulla 11 (+2 mahdollista). Madollinen ylikulku tarkoittaa sitä, että planeetan radassa tapahtuvien vähäisten muutosten (muiden planeettojen gravitaation vaikutuksesta) vuoksi ylikulun toteutuminen ei ole varmaa. Jos ylikulku toteutuu, niin se on vähäinen ”hipaisu”. Lisäksi havaintopaikan maantieteellisestä sijainnista johtuva parallaksi voi aiheuttaa ylikulun toteutumisen tai pois jäännin. 

Havaintovinkki: Tauridien meteoriparvi

 Kirkas tauridi tulipallokamerassa. Kuva NASA All Sky Fireball
Network station in Tullahoma, Tennessee in 2014.

Taurideinen meteoriparvi on kaksiosainen: eteläiset ja pohjoiset tauridit. Eteläisesiä taurideita näkyy 10.9.–20.11. välisenä aikana ja maksimi on lokakuun 10 päivänä. Pohjoiset tauridit näkyvät 20.10.–10.12. välisenä aikana ja maksimi on 12./13. päivien välisenä yönä.

Pohjoiset tauridit eivät ole kovinkaan runsaita, odotettavissa oleva ZHR-luku liikkuu siinä viiden tietämillä. Se ei ole kovinkaan paljoa verrattuna esimerkiksi elokuussa näkyviin perseideihin, joiden ZHR-luku on noin 120. Sen minkä tauridit määrässä menettävät ne voittavat sen näyttävyydessä. Parvessa on usein nähty erittäin kirkkaita tulipalloja. Kuinka on tänä vuonna, jää nähtäväksi!

Tauridit syntyvät meteorivirrasta, jonka komeetta 2P/Encke on jättänyt radalleen. Virta on kaksiosainen ja tästä syystä myös meteoriparvi on kaksiosainen. Parvien radiantit ovat taivaalla Härän tähdistössä: pohjoisen meteoriparven heti Seulasten eteläpuolella ja eteläisen parven 5 Tau -tähden läheisyydessä sen länsipuolella. Tänä vuonna Kuu ei häiritse havaintojen tekemistä, sillä on uudenkuun aika.

Pohjoisen tauridien vähäisen määrän vuoksi visualihavaitseminen lienee turhaa touhua. Sen sijaan valokuvaamalla voi onnistua vangitsemaan näkymän kirkkaasta tulipallosta digitaaliseen muistiavaruuteen. Järjestelmäkamera on soveltuvin tehtävään ja varsinkin, jos sen voi varustaa mahdollisimman lyhytpolttovälisellä ja valovoimaisella objektiivilla. Lisäksi tarvitset jalustan ja sekvenssilaukaisimen, jolla valotus toimii tuntikausia automaattisesti.

Tauridien meteoriparvien radiantit sijaisevat Härän tähdistössä.
Kuva Kari A. Kuure.

Valotusaika on etsittävä kokeilemalla ja kameran herkkyys asetetaan suhteellisen suureksi, mutta ei kuitenkaan niin suureksi, että kohinan näkyminen kuvissa voimistuisi. Ehkä tavoiteltava valotusaika on luokkaa 30–60 sekuntia, jolloin yön aikana saadaan parisen tuhatta kuvaa. Kuvamäärä sopii vielä yhdelle muistikortille, jos tallennusformaattina käyttää jpg:tä. Raw-kuvien tallentamiseen täytyy varata muistikortti, jonka tallennuskapasiteetti on vähintään 32 Gb. Pienempien korttien käyttäjä joutuu vaihtamaan kortin sen täytyttyä. Tee jonkinlainen laskelma, milloin vaihto on syytä tehdä!

Suuntaa kamera pimeän taivaan suuntaan, ilman suunnalla ei niinkään ole väliä. Suomessa parven radiantti on sen verran korkealla pohjoisella taivaalla, että se kohoaa horisontista jo iltapäivällä. Näin ollen havaintoja voi aloittaa heti pimeän laskeuduttua ja jatkaa aina aamuhämärään.

Jos kameraan on saatavissa verkkolaite, käytä sitä, sillä pienikin pakkanen alentaa akkujen varauskykyä ja kamera hyytyy tunnissa. Toinen, lähes välttämätön lisälaite on objektiivin lämmitin. Taivasta kohti suunnattu objektiivin lämpötila laskee nopeasti kastepisteen alle, jolloin seurauksena on linssin pinnan huurtuminen ja kuvan sumuuntuminen. 

Jos varsinaista huurtumisestolämmitintä et ehdi hankkia, voit yrittää estää huurtumista hiustenkuivaajalla. Tosin nekään eivät ole suunniteltu tuntien käyttöön, mutta hätätilassa sellaisen voinee uhrata tieteen nimissä. Älä kuitenkaan laita puhallinta aivan kameraan kiinni, jotta sen muoviosat ja linssin suojakalvot eivät vahingoittuisi.

Havaintovinkki: asteroidi 2015 TB145

kuvituskuva.

Päivitetty 30.10.2015

Lokakuun viimeisinä öinä voimme havaita hieman kauempaa kuin Kuun radan suurimman etäisyyden päästä Maan ohittavan asteroidin. Se löydettiin vasta pari viikkoa sitten ja kuuluu NEO-asteroideihin. Löydön teki Pan-STARRS kartoituslaitteisto 10.lokakuuta.

Alustavien tietojen mukaan asteroidilla on kokoa noin 500 m (280 – 620 m) mutta epävarmuus on hyvin suuri. Valitettavasti sama epävarmuus siirtyy suoraan myös asteroidin kirkkausarvioihin ennusteissa. Näillä oletusarvoilla asteroidin pitäisi olla kirkkaudeltaan noin 10,5^m silloin, kun se on Maata kaikkein lähimpänä.

Uusimpien teitojen mukaan asteroidilla on joitakin komeettamaisia piirteitä, etenkin sen radan suuri soikeus ja inklinaatio. Tämä ei sinällään ole mitenkään yllätyksellistä, sillä monella asteroidilla on muitakin komeetoihin liitettyjä piirteitä, jopa heikon pyrstön kehittymisiä on havaittu.

30.10.2015

Havaintoikkuna avautuu 30.10. aamuyöllä, jos käytettävissä on 11” kaukoputki. Tällöin asteroidi on Orionin länsipuolella ja lähestyy sitä ja samalla siirtyy kohti pohjoista. Pienemmillä laitteilla havaintoikkuna avautuu myöhemmin, rajoittuen ehkä vain 31.päivän iltaan.

Aamuhämärässä noin kello 5 aikaan asteroidi on hieman noin 23,5° korkeudella ja on kirkkaudeltaan noin 13,8^m. Horisonttiin se painuu kello 8.41.

30.päivän iltana asteroidi nousee horisontista (AZ 80°) noin kello 19.53. Kello 22 aikaan se on noin 15,3° korkeudella ja näkyy 12,5^m kirkkaudella.

31.10.2015 aamu

Vuorokauden vaihtuessa asteroidi on 28° korkeudella ja kirkkaudeltaan 12,3^m. Se on myös lähellä 1 Ori -tähteä (p3), jonka kirkkaus on 3,18^m . Se pitäisi näkyä samassa kuvakentässä, jos havaintoihin käytetään isohkoa tähtikiikaria (Ø ~120 mm).Kello 02.00 asteroidin ja tähden välinen etäisyys on noin 1°.

Asteroidi ylittää etelämeridiaanin kello 02.37 noin 36,5° korkeudella ja on kirkkaudeltaan noin 12^m. Tällöin sen pitäisi näkyä jo hieman pienemmällä tähtikiikarilla (Ø ~100 mm).

Kello 4.10 asteroidi ja 2 Ori (p2 Ori) tähti ovat lähekkäin. Kulmaetäisyys on vain noin 15 kaariminuuttia: asteroidin kirkkaus on 11,8^m ja tähden 4,34^m.

Ennen aamuhämärää asteroidi on kello 5.45 aikaan noin 30° korkeudella ja kirkkaudeltaan 11,6^m (Ø~80 mm). Se on vain noin 16 kaariminuutin etäisyydellä 7 Ori (p1) -tähdestä, jonka kirkkaus on 4,65^m. Aamuhämärän taivas on kuitenkin sen verran kirkas, että kummankaan kohteen näkyminen ei liene mahdollista.

31.10.2015 ilta

Asteroidin nyt siirtynyt jo niin paljon pohjoiseen, että se käy vain kääntymässä horisontissa iltapäivän alkupuolella (Az 332° 38' 29"). Näin ollen se on näkyvissä heti illan pimennyttyä, Nyt asteroidi on jo niin lähellä maapalloa, että sen liike tähtitaivaalla on jo selkeästi näkyvissä, minuutin aikana asteroidi liikkuu taustataivaan suhteen jo puolisen astetta. Näin ollen havaitsijan tulee olla erityisen tarkkana havaintosuunnan suhteen. Kiikari on visuaalihavaitsijan työkalu tässä vaiheessa.

Kello 18.34.30 asteroidi on noin puolen asteen etäisyydellä 18 UMa -tähdestä (4,81^m). Asteroidin kirkkaus on 10,4^m joten se näkyy jo lintukiikarillakin (Ø~50 mm). Tosin taustataivas voi olla vielä sen verran kirkas, että asteroidin näkeminen voi olla mahdotonta.

Kello 18.47 asteroidi on jättänyt taakseen 18 UMan ja samassa kiikarin kuvakentässä on f UMa (4,56^m) ja useita himmeämpiä tähtiä. Kulmaetäisyys tähden ja asteroidin välillä on lyhyimmillään puoli astetta kello 18.55.

Kun asteroidi on ohittanut f UMa -tähden, aikavälillä 18.57.20 – 19.03.29 on se (toposentrisesti Tampereen horisontin mukaan) lähimmillään, etäisyyden ollessa 483 920 km (kello 19.00). Hieman tätä ennen asteroidin kirkkaus alkaa jo himmetä, ollen 10,6^m. 

Kello 19.11 samaan kuvakenttää ilmaantuu 36 UMa (4,83^m) ja useita himmeämpiä tähtiä. Etäisyyttä on jo 484 200 km ja asteroidi näkyy taivaalla noin 26,8° korkeudella. Kulmaetäisyys tähteen on lyhyimmillään kello 19.18 ja se on noin 1,3 astetta.

Kello 19.31.12 (tai suunnilleen niillä main) on pieni mahdollisuus että asteroidin peittäisi 44 UMa -tähden. Eri ohjelmilla tehdyt simulaatiot kertovat, että asteroidin ja tähden välinen kulmaetäisyys olisi luokkaa muutama kaarisekunti, tosin erisuuntaisesti. Jos molemmat ohjelmat laskevat saman verran väärin ja todellisuudessa asteroidin reitti on näiden laskelmien välillä, tähden peittyminen voisi tapahtua. Tähden peittymistä pitäisi ja kannattaisi tarkkailla ja mielellään videoida, sillä mahdollinen peittyminen on hyvin lyhytaikainen.

Ison karhun tähdistön Merak-tähti (b UMa, 2,35^m) mahtuu vielä kiikarin kuvakenttään asteroidin kanssa kello 19.35.30. ja etäisyyttä on hieman alle 2 astetta. Tällöin asteroidin kirkkaus on 10,9^m.

Toinenkin Ison karhun ”kauhan” tähti Phad (g UMa, 2,39^m) näkyy kiikarin kuvakentässä kello 19.59.57. Lähimmillään niiden välinen kulmaetäisyys on 1,0° verran kello 20.08.09. Kuvakentästä Phad poistuu kello 20.15.

Seuraava kirkkaampi tähti on Ajokoiran 5 CVn (4,77^m). Lyhimmillään kohteiden välinen kulmaetäisyys on kello 20.30.24 noin 0,6° verran ja asteroidin kirkkaus on tällöin 11,6^m.

Tämän jälkeen asteroidi kulkee pitkän matkaa alueella, jossa ei kiinnekohdiksi soivia kirkkaita tähti ole. Vasta kello 22.54 aikaan kiikarin kuvakenttään ilmaantuu HIP 69879 (4,8^m) tähti. Näiden välinen etäisyys on lyhimmillään noin 1,0° kello 23.08. Tosin asteroidi on jo sen verran matalalla (noin 8,5°) että sen kirkkaus 13m ei riitä visuualihavaintoihin.

1.11.2015 aamu

Havaintoikkuna sulkeutuu asteroidin laskiessa kello 01.09. Laskupisteen suuntakulma (atsimuutti) on noin 6° eli se on pohjoismeridiaanin itäpuolella. Tätä ihmetteleville kerrottakoon, että asteroidin liike kohti etelää on sen verran nopeaa, että se voittaa tähtitaivaan kohteiden nousunopeuden tällä osalla taivasta. Tästä syystä laskupiste on itäpuolella kun se normaalisti on pohjoismeridiaanin länsipuolella.

Asteroidin havaitseminen

Kuten edellä esitetyssä on tullut moneen kertaan mainittua, visuaalisessa havaitsemisessa kiikari on ehkä paras työkalu. Kiikarin tulisi olla hyvin mielellään valovoimainen, objektiivin halkaisijat välillä 60–120 mm, mutta ainakin 31. päivän alkuillasta, kun asteroidi on lähimmillään, myös tavallinen lintukiikari 7×50 voi olla täysin käyttökelpoinen instrumentti.

Asteroidin edetessä kuvatunlaisella nopeudella tähtitaivaalla, sen ensimmäinen löytäminen voi olla vaikeaa. Niinpä tekstissä mainittujen tähtien käyttäminen apuna helpottaa asteroidin löytämistä. Sen jälkeen kun se kerran on löydetty, sitä tulisi seurata aktiivisesti havaintojen loppuun asti. Tähtikartan käyttäminen asteroidin reittitietoinen on välttämätöntä.

Valokuvaaminen tapahtuu suunnilleen samalla tavalla kuin kiikarilla havaitseminen. Kamera varustetaan lyhyellä tai keskipitkällä teleellä ja suuntaus tapahtuu mainittujen kirkkaimpien tähtien avulla. Valotusaika ja kameran herkkyys on ehkä syytä kokeilemalla etsiä sopiviksi. Jos käytettävissä on seurantajalusta, niin silloin tähdet tulevat pistemäisinä ja asteroidi lyhyenä viivana, riippuen käytetystä valotusajasta. Etenkin 31. päivän iltana asteroidin liike on sen verran nopeaa, että se synnyttää viirun jo lyhyilläkin valotusajoilla.

Edellä kuvattu reitti on alustava ja lisähavaintojen saaminen varmasti muuttaa ja tarkentaa reitin laskennassa käytettäviä rata-alkioita. Niinpä viimeisin etsintäkartta pitäisi ladata netistä juuri ennen havaintoja.

Etsintäkartat

Etsintäkartoissa esiintyvät punaiset ympyrät kuvaavat kiikarin kuvakenttia: suurin on halkaisijaltaan 4°, keskimmäinen 2° ja pienin kaukoputken 0,5° kenttiä.

Etsintäkartat on päivitetty 30.10.2015. 

Komeetta C/2012 S1 (ISON)

Komeetan kirkkauden kehitys ja ennuste
Nasan kokoamien tietojen perusteella.
Kuva Nasa.

Syyskauden odotetuin vierailija on varmasti komeetta C/2012 S1 (ISON), josta on ennustettu tulevan vuosisadan komeetta – mitä nyt sillä sitten tarkoitetaankaan. Komeetta on siis lähestymässä aurinkokuntamme sisäosia pohjoiselta tähtitaivaalla ja näin ollen sitä voitaisiin sään salliessa havaita jopa ennen periheliä. Komeetta vain on hyvin himmeä ennen Auringon lähiohitusta.

Komeetan kirkkauden kehityksessä on ollut tasannevaihe tämän vuoden puolella, ja se on jatkunut aina elokuun loppupuolelle asti. Tällöin komeetan kirkkaus on ollut noin 16^m tietämillä. Kesällä havaintoja komeetasta ei pystytty tekemän ja elokuun lopulla alkanut havaintokaudella kirkkausarviot ovat jakaantuneet hyvin laaja-alaisesti useamman kirkkausluokan alueelle. Nasan kokoamien tietojen mukaan komeetan kirkkaus on arvioitu 16^m–13^m välille.

Komeetan kokoa arvioitaessa voidaan käyttää siitä vapautuneen pölymäärän suhdetta samalla etäisyydellä Auringosta olevan keskiarvoisen komeetan vapauttamaan pölymäärään nähden. Tutkijat käyttävät tieteellisesti määritettyä Afrho-arvoa arvioidessaan vapautunutta pölymäärää.  Tähän asti tehtyjen arvioiden mukaan komeetta ISON on jonkin verran aktiivisempi kuin komeetat keskimäärin.

Verrattuna vuoden 1997 keväällä hienosti näkyneeseen Hale-Bopp-komeettaan (C/1995 O1) ISON-komeetan Afrho-arvo on jonkin verran pienempi. Tämä ei liene mikään yllätys, sillä Hale-Bopp on toistaiseksi tunnetuista komeetoista suurin. Hale-Boppin arveltiin olevan kaksiosainen. Tätä ei suoraan nähty, mitta havaintoja analysoimalla päädyttiin tällaiseen tulokseen. Sen pääytimen kooksi arvioitiin noin 70 km ja sitä noin 180 km etäisyydellä kiertäneen sivuytimen koko oli 30 km luokaa. Hale-Bopp-komeetan rakenne on poikkeuksellinen, eikä ole mitään syytä olettaa ISON-komeetan olevan rakenteellisesti vastaavanlainen.

Komeetan näkyminen

Komeetan etsintäkartta
loka–marraskuulle.
Piirros Kari A. Kuure.

Tällä hetkellä komeetta ISON on siirtynyt Leijonaan ja näkyy lähellä Marsia. Kulmaetäisyys näiden kahden kohteen välillä on hieman yli 2 astetta. Komeetta kohoaa horisontin yläpuolelle hieman ennen kello 2 aamulla ja tilanne pysyy muuttumattomana aina lokakuun puoliväliin asti samanlaisena. Tämän jälkeen komeetan nousu siirtyy muutaman minuutin myöhäisemmäksi aamu aamulta kunnes talviaikaan siirtymisen myötä se palaa tapahtuvaksi ennen kello 2:ta.

Parhaimpien arvioiden mukaan komeetta tulee paljain silmin näkyväksi vasta joulukuussa marraskuun 28.päivän jälkeen tapahtuneen periheliohituksen jälkeen. Komeetan radan periheli sijaitsee noin 0,012 au (noin 1,1 miljoona kilometriä) Auringosta.

Komeetan elongaatio on suurin lokakuun loppupuolella, 19.–24.10 välillä se on kaikkein suurin jolloin se saavuttaa noin 53°. Samaan aikaan komeetan kirkkaus on 9,3^m–8,8^m, joten riittääkö se komeetan näkemiseen? Valokuvaamalla komeetta pitäisi olla hyvin havaittavissa.

Tarkastellaan tilannetta lokakuun viimeisellä puoliskolla. Ilmoitetut nousuajat ovat Tampereen horisontin mukaan laskettuja. Muille paikkakunnille nousuajat hieman vaihtelevat (idässä aikaisemmin, lännessä myöhemmin), mutta tuskin komeettaa aivan horisontista edes havaitaan, ainakaan ennen kuin se mahdollisesti tulee paljain silmin näkyväksi.

25.9.

Komeetta ISON siirtyy Leijonan tähdistöön ja sen kulmaetäisyys Marsiin on hieman alle 2 astetta. Komeetan kirkkaus on arviolta 11,2^m.

15.10.

Komeetta on Leijonassa ja hyvin Lähellä Mars-palaneetta. Komeetta voi etsiä Marsin pohjoispuolelta (ylävasemmalle) noin 1° etäisyydeltä. Komeetta nousee heti kello 2 jälkeen ja sen kirkkaus on 9,9^m. Mars ja Regulus ovat noin 35’ etäisyydellä toisistaan, joten ne voivat toimia mittatikkuna visuaalisesti komeetta etsittäessä.

16.10.

Komeetan nousuaika on siirtynyt viitisen minuuttia myöhemmäksi. Komeetan ja Marsin välinen kulmaetäisyys on lyhyin, hieman alle yhden asteen. Molemmat kohteet liikkuvat kohti kaakkoon, joten ne ovat siirtymässä päivä päivältä Reguluksen itäpuolelle. Kohteet muodostavat suoran linjan, joka on helpottamassa visuaalihavaitsijoita komeetan etsimisessä. Komeetan kirkkaudeksi arvioidaan 9,6^m.

17.10.

Komeetta nousee kello 2.11. Nyt se ja Mars ovat suoraan Reguluksen kanssa samalla korkeudella. Komeetta on suunnilleen saman matkan etäisyydellä Marsista itään kuin mitä Mars on itään Reguluksesta.

18.10.

Nousuajan siirtyminen on hieman hidastunut ja nyt komeetta nousee kello 2.13. Komeetta ja Mars ovat Reguluksen itäpuolella, komeetan ja Marsin kulmaetäisyys on edelleen noin 1°.

19.10.

Komeetta nousee itä-koillisesta kello 2.15 (tarkista aika omalle havaintopaikallesi!), jolloin komeetan ja Marsin välinen kulmaetäisyys on vain 1° 18’. Regulukseen on etäisyyttä 4°, komeetta on kummastakin itää(vasemmalle). Auringonnousuun on aikaa kuutisen tuntia, joten taivas on edelleen niin pimeä kuin se voi olla ja kirkkaalla säällä komeetan 9,3^m kirkkaus pitäisi riittää helposti sen näkemiseen jopa kiikareilla. Kyseessä on kuitenkin pintakohde, joten varminta on käyttää sen etsintään goto-jalustaa.

Komeetta kohoaa horisontin yläpuolelle aamun tunteina ja kello 4.30 aikoihin se on jo 15° korkeudella, joten nyt voisi olla valokuvaamisen paikka. Aamun tunnit ovat yleensä parasta valokuvaamisena aikaa jos sää on kirkas ja tuuleton.  Havainto ja valokuvauspaikkaa kuitenkin on syytä miettiä, sillä matalalla oleva inversiokerros voi kerätä savut juuri samalle korkeudelle ja näkyvyys voi tällaisessa tapauksessa olla hyvinkin heikko.

Komeetta voi havaita aina aamuhämärään asti, jolloin se katoaa hiljalleen kirkastuvan taustataivaan valoisuuteen.

20.10.

Komeetta nousee noin kello 2.18. Kulmaetäisyys Marsiin on hieman kasvanut, nyt se on 1° 33’. Komeetta on hieman kirkastunut edellisestä aamusta.

21.10.

Komeetta nousee kello 2.21 ja sen kirkkaus on 9,2m. Kulmaetäisyys Marsiin on 1° 33’ ja nyt komeetta on suoraan Marsin itäpuolella.

22.10.

Komeetan ja Marsin välinen kulmaetäisyys kasvaa nyt ripeää tahtia. Tänä aamuna se on 1° 45’. Komeetta nousee kello 2.24.

23.10.

Kulmaetäisyys Marsiin on jo 2° 13’. Komeetan kirkkaus on 8,9^m, joten sen pitäisi nyt olla jo helpohko kiikarikohde.

24.10.

Kulmaetäisyys Marsiin on 2° 28’ ja nyt komeetta sivuuttaa eteläpuolelta Leijonan tähdistön galaksiryhmän: M95, M92, M105, NGC 3384 ja NGC 3389. Ne kaikki ovat komeettaa himmeämpiä mutta lähes pistemäisinä kohteina suhteellisen helposti havaittavissa riittävän valovoimaisella kaukoputkella.

25.10.

Komeetan nousuaika on kello 2.34, ja se sijaitsee edelleen Leijonassa, tunnetun ”makaavan leijonan” kuvion eteläpuolella.

26.10.

Komeetan kirkkaus on 8,6^m ja suunta kaakkoon.

31.10.

Komeetta on edelleen kirkastunut ollen nyt noin 8^m. Nyt ollaan talviajassa ja komeetta nousee kello 2.03.

2.11.

Komeetta on siirtynyt Leijonan takajalan kohdalle, ja nousee kello 2.16. Kirkkaus on 7,7^m.

5.11.

Komeetta on nyt Neitsyen tähdistössä ja nousee kello 2.39. Komeetta näkyy noin 7,2^m kirkkaudella.

9.11.

Komeetta nousee horisontista kello 3.18 ja sen kirkkaus on noin 6,6^m.

13.11.

Komeetta on nyt Poriman eteläpuolella, kulmaetäisyys on noin 3° 50’. Kirkkaus on 5,9^m ja komeetta nousee kello 4.09. Elongaatio on pienentynyt jos niin paljon (alle 40°), että havaintoaikaa ennen aamuhämärää on noin tunnin verran.

17.11.

Komeetta kulkee Neitsyen alfa-tähden, Spican, ohi hyvin läheltä, kulmaetäisyys on vain 16’ (kaariminuuttia). Valitettavasti tämä tapahtuu kello 14.30 aikoihin, jolloin Suomessa on päiväaika eikä havaintoaj pystytä tekemään. Illan pimentyessä etäisyyttä on jo jonkin verran enemmän, mutta näyttäviä valokuvia kohdeparista on vielä mahdollista ottaa.

18.11.

Vain 10 vrk perihelin ohitukseen. Komeetan elongaatio on alle 30°, joten aamulla alkaa olla liian valoisaa komeetan näkymiseen. Komeetan kirkkaus on kuitenkin jo 4,7^m, joten sitä voisi yrittää havaita vielä aivan horisontista heti nousun jälkeen. Komeetan nousu tapahtuu kello 5.35.

Linkki

Nasan komeetta ISON havaintokampanjan nettisivut, www.isoncampaign.org/