Ensi maanantaina 8.4. tapahtuu täydellinen auringonpimennys, jollainen tuskin koskaan toistuu. Itse auringonpimennyksessä ei ole mitään kummallista, reilun neljänminuutin kestoltaan (täydellisen pimennyksen kesto) sijoittuu keskikastiin. Sen sijaan taivaalla täydellisen pimennysvaiheen aikana on nähtävissä hyvin paljon muuta. Valitettavasti emme pysty näkemään pimennystä täällä Suomessa, mutta puolen sataa suomalaista on Yhdysvalloissa Ursan järjestämällä pimennysmatkalla, joten ehkäpä saamme myös tuoreita terveisiä siitä mitä todella taivaalla näkyi.
 |
| Täydellisen pimennyksen reitti on piirretty kaavioon sinisellä viivalla ja Kuun varjon muotoa kuvaavilla ellipseillä. Kuva NASA/Eclipse We Site. |
Täydellinen pimennysalue kulkee Meksikosta koilliseen ylittäen Yhdysvallat ja Kanadan itärannikkoa ja päättyy Pohjois-Atlantille. Pimennys on pitkäkestoisin Meksikon pohjoisosassa ja se tapahtuu 21.17.44 Suomen aikaa.
Varsinaisesti pimennys alkaa eteläisellä Tyynellämerellä
kello 16.38.44 UT aikaa Kuun varjon koskettaessa merenpintaa. Varjo siirtyy
kohti koillista ja saavuttaa Meksikon rannikon hieman ennen pimennyksen pisintä
kestoa, joka tapahtuu kello 18.17.13 UT aikaa. Varjon liike jatkuu tämän
jälkeen Yhdysvaltojen puolelle, josta se siirtyy Kanadan rajan yli noin kello
19.20 UT. Kanadan Atlantin puoleisen rannikon varjo jättää taakseen noin kello
19.40 UT ja varjo erkaantuu jälleen merenpinnasta kello 19.55.29 UT aikaa
Pohjois-Atlantilla. Islannissa on mahdollisuus havaita pimennyksen viimeisiä
hetkiä auringonlaskun aikaa, jolloin noin 50 % Auringosta on peittyneenä Kuun
taakse.
 |
| Kuvakaappaus Skysafari-ohjelman ruudulta, jossa näkyy runsaasti kohteita pimentyneen Auringon ympärillä. Tämä on todella harvinainen tilanne, joka tuskin koskaan tulee toistumaan. Kuva © Kari A. Kuure/SkySafari7. |
Täydellisellä pimennysvyöhykkeellä on taivaalla näkyvissä myös muita kohteita. Kuun takaa loistavan koronan lisäksi siitä ylös ja oikealla pitäisi näkyä komeetta 12P/Pons-Brook, joka viimeisimpien havaintotietojen mukaan on kirkastunut paljain silmin näkyväksi. Sen vieressä vasemmalla on kirkkaana näkyvä Jupiter, jota voi käyttää kiintopisteenä komeetan etsinnässä, jos komeetan kirkkaus ei aivan silmiin pistävä olisikaan. Jupiterista hieman ylös ja vasemmalle on Uranus, jonka sinivihreä väri paljastaa planeetaksi paljain silmin katselevalle. Kiikarilla se tietysti näkyisi loistavasti, jos joku malttaisi koronan ihastelulta sitä taivaalta etsiä.
Komeettaa ja Jupiteria lähempänä Auringon koronaa on
Merkurius, joka sekin pitäisi helposti näkyä paljain silmin. Auringosta
oikealle ja alas on näkyvissä kirkas Venus, josta ei voi erehtyä. Edelleen
samaan suuntaan mentäessä seuraavana on vuorossa Neptunus, joka kuitenkin on
aivan liian himmeä näkyäkseen paljain silmin. Samaan suuntaan edetessä
seuraavana ovat Saturnus ja Mars, jotka ovat hyvin lähellä toisiaan. Kaikki
nämä kohteet ovat siis hyvin lähellä zeniittiä, joten paras havaintoasento on
makuullaan tai ainakin puolimakaavassa asennossa esimerkiksi retkituolissa
istuen.
Monipuolisen ja monikohteisen havainnoinnin ongelmaksi voi
osoittautua, että havaintoaika jää vain reilun 4 minuutin mittaiseksi ja itse
koronan ilmiöitäkin pitäisi ehtiä havaitsemaan ja ihastelemaan. Ratkaisun voisi
tuoda valokuvaaminen ja videoiminen. Kamera raksuttelemaan kuvia peräjälkeen
omia aikojaan tai videota tallentamaan tai molemmat). Neptunus saattaa näilläkin
keinoin olla vaikea kohde saada kuviin, sillä kaikkien kohteiden kirkkaudet
ovat hyvin erilaisia ja vaativat erilaisia valotuksia. Tarvittaneen kaksi
kameraa erilaisilla valotusajoilla kuvia ottamaan. Neptunus ja Uranus ovat
himmeimpiä mutta ei Marsin ja Saturnuksenkaan kirkkaudet kovin suuria ole. Aina
kuitenkin kannattaisi yrittää, sillä tämä tilanne ei toistu ehkä koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti