Harrastajan tähtitaivas: Helmikuu 2015

Helmikuu on ylleensä vuoden kylmin, keskilämpötila on noin -7 ... -8 °C tietämillä. Se ei ehkä tunnu kovin kovalta pakkaselta mutta täytyy muistaa, että lämpötilavaihtelut voivat olla suuria. Vuonna 1990 mitattiin helmikuussa korkein läpötila +9 °C ja vuonna 2007 peräti -32 °C. 

Säätyyppi on talvinen, jolloin korkeapaineessakaan pilvisyys ei usein rakoile. Selkeän yön sattuessa lämpötila laskee tuntuviin pakkaslukemiin, joten havaitsijan täyy pitää huolta omasta vaatetuksestaa mutta myös laitteiden kylmälle alttiiden osien lämmittämisesta. Etenkin paristot ja akut ovat erityisen herkkiä kylmälle.

Venus ja Mars näkyvät lähellä toisiaan
helmikuun loppupuolella. Piirros
Kari A. Kuure.

Aurinko on siirtynyt sen verran pohjoista kohti, että päivän pituus on pidentynyt jo jonkin verran. Kuukauden alussa valoisaa aikaa on 7 h 35 m ja kuukauden päättyessä 10 h 9 m. Auringon korkeus etelämeridiaanin ylittäessään on vastaavasti 11,3° ja 20,5°.

Kuu saavuttaa eteläisimmän deklinaationsa 14.2. ja pohjoisimman 27.2. Ratansa kaukaisimman pisteen se saavuttaa 6.2. (403 400 km) ja lähimmillään se on 19.2. (360 600 km). Kulmahalkaisijat vastaavasti ovat 29,6 ja 33,1 kaariminuuttia.

Kuun vaiheet ovat: täysikuu 4.2. kello 1.09, vähenevä puolikuu 12.2. kello 5.50, uusikuu 19.2. kello 1.47 ja kasvava puolikuu 25.2. kello 19.14.

Merkurius on näkyvissä aamutaivaalla nousten ensimmäisen viikon jälkeen parhaimmillaan 57 minuuttia ennen Aurinkoa. Kuukauden lopulla ero nousuajoissa on vain 21 minuuttia. Merkuriuksen kirkkaus kasvaa nopeasti kuukauden alun 4,3^m:sta 0,1^m. Nopea muutos liittyy tammikuun lopussa olleeseen alakonjunktioon. Vastaavasti planeetan kulmahalkaisija vähenee 10,3”:sta 6,4 kaarisekuntiin. Suurimman läntisen elongaation 26,7° Merkurius saavuttaa 24. päivänä.

Venus on Auringon itäpuolella noin 27° ja näkyy siis iltataivaalla. Planeetan laskuaika on noin kolme tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on -3,8m ja kulmahalkaisija noin 11,6 kaarisekuntia. Näillä arvoilla Venus on erittäin hyvin havaittavissa selkeinä iltoina.

Mars on näkyvissä iltataivaalla. Se laskee kuukauden alkupuolella noin 3,5 h ja kuukauden lopulla vajaan kolme tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on vain 1,2^m ja kulmahalkaisija 4,3 kaarisekuntia. Vähäisestä kirkkaudesta johtuen planeetan näkeminen ei ole mahdollista ennen kuin läntinen horisontti on tummentunut riittävästi ja silloin planeetta on jo hyvin lähellä horisonttia. Mars on Vesimiehessä.

Jupiter on erinomaisesti horisontin yläpuolella koko yön. Se nousee Auringon laskiessa ja laskee auringonnousuna aikaan. Etelässä planeetta on puolenyön tienoilla, jolloin korkeutta on peräti 45°. Jupiterin kirkkaus saavuttaa huippuarvon -2,4^m 6. päivänä johtuen oppositiosta ja samaan aikaan sen kulmahalkaisija on suuri 45,4 kaarisekuntia. Näillä arvoilla planeetta on mitä erinomaisin havaintokohde ja se löytyy Leijonasta.

Saturnus nousee horisontin yläpuolelle aamuyön tunteina noin 4,5 tuntia ennen auringonnousua. Planeetta saavuttaa etelämeridiaanin noin tuntia ennen auringonnousua ja on silloin hieman alle 10° korkeudella. Saturnuksen kirkkaus on vaatimatonta luokkaa, vain noin 0,7^m ja kulmahalkaisija on noin 17 kaarisekuntia. Saturnus on siirtynyt Skorpioniin.

Uranus on näkyvissä iltataivaalla ja laskee kuukauden alkupuolella lähellä puoltayötä. Kuukauden loppuun tultaessa laskuaika on siirtynyt iltaa noin kello 21.30 tietämille. Visuaalisesti Uranusta havainnoivat suuntaavat kiikarinsa Kaloihin. Uranuksen kirkkaus on 5,9^m ja kulmahalkaisija 3,4 kaarisekuntia.

Neptunus ja Venus ovat konjunktiossa 1.2. kello 13.25. Planeettojen välinen ero on 0,8° ja Neptunus on Venuksen yläpuolella. Neptunuksen kirkkaus on vain hieman alle 8^m, joten ei ole mitenkään varmaa, että sitä kiikarinsa tai kaukoputken kuvakenttään saisi ennen kuin se painuu horisonttiin hieman yli kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen. Tehtävää vaikeuttaa horisontin läheisyydessä olevat pilvet vaikka muutoin selkeää olisikin. Neptunus on Vesimiehessä.