Talven havaintokelit perinteisesti eivät ole olleet
kovinkaan hyviä, sillä usein korkeapaineen vallitessa pilvisyys on silti kaiken
kattavaa. Selkeät illat ovat harvinaisia ja lämpötila laskee nopeasti pilvipeitteen
vetäytyessä.
Koko syyskauden iltataivaalla kirkkaita planeettoja ei
ole ollut horisontin yläpuolella. Nyt kuitenkin tilanne muuttuu ja planeettoja ilmaantuu myös illalla havaittavaksi. Erityisesti Jupiter
hyvin näkyvissä talven kuluessa.
Aurinko on
aloittanut näennäisen matkansa kohti pohjoista tähtitaivasta talvipäivän seisauksen jälkeen. Vielä tammikuussa se ei ole
matkallaan edennyt paljoa mutta päivän pituus on jo jatkunut jonkin verran.
Kuukauden alkupuolella valoissa aikaa on 5 h 24 m ja loppupuolella 7 h 30 m.
Etelämeridiaanin ylitys tapahtuu kuukauden alussa noin 5,5° ja loppupuolella
lähes 11° korkeudella.
Maapallo on
ratansa perihelissä 4. tammikuuta, jolloin Maan ja Auringon välinen etäisyys on
147 096 205 km ja Aurinko näkyy meille 32’ 31” kokoisena.
Kuu on ratansa
pohjoisimmassa pisteessä 4.1. deklinaatioltaan lähes 18°, eteläisimmässä
pisteessä se on 18.1. (deklinaatio 19° 11’ 01”) ja uudelleen pohjoisimmassa pisteessä
31.1. Kuun etäisyys on suurin 10.1. (403 500 km) ja pienin 21.1.
(363 400 km). Vastaavasti näennäiset kulmahalkaisijat ovat 29,6’ ja 32,9’.
Kuun vaiheet ovat:
täysikuu 6.1. kello 6.53, vähenevä puolikuu 13.1. kello 11.46, uusikuu 20.1.
kello 15.14 ja kasvava puolikuu 27.1. kello 6.48.
Merkurius on
näkyvissä iltataivaalla ja pisimpään auringonlaskun jälkeen horisontin
yläpuolella 17.1. (2 h 4 m), joskin hyvää näkyvyyttä riittää viikon verran
molemmin puolin tätä ajankohtaa tai jopa hieman pidempään. Kuukauden lopulla
Merkuriuksen laskuaika lähestyy auringonlaskuaikaa.
Venus on
näkyvissä iltataivaalla. Kuukauden alussa se laskee 1 h 25 m ja kuukauden
lopulla 2 h 28 m auringonlaskun jälkeen. Venuksen kirkkaus on -3,8m
ja kulmahalkaisija noin 10,7” tietämillä ja on kasvamaan päin.
Merkurius, Venus, Mars ja Kuu muodostavat hienon jonon lounaiseen horisonttiin 23. päivän iltana. Kuu on näkyy hyvin kapeana sirppinä. |
Mars on kuukauden
alkupuolella etelämeridiaanilla auringonlaskun aikaan ja se laskee horisonttiin
noin 4 tuntia myöhemmin. Marsin kirkkaus on vain 1,2m ja
kulmahalkaisija alle 5”, joten havaintokohteena se ei ole erityisen hyvä. Mars
on Kauriissa.
Jupiter nousee
alkuillasta ja on horisontin yläpuolella koko yön. Etelämeridiaanin se ylittää
aamuyöstä. Jupiterin kirkkaus on -2,3m ja kulmahalkaisija 44,3”,
joten havaintokohteena se on erinomainen. Jupiter on Leijonassa.
Saturnus on
horisontin yläpuolella vain muutaman tunnin ja etelässä se on aamuhämärissä
juuri ennen auringonnousua. Planeetan kirkkaus on 0,7m ja
kulmahalkaisija 15,8”. Näin ollen havaintokohteena se on kohtuullinen vaikka
korkealla taivaalla se ei olekaan. Saturnus on Vaa’assa.
Uranus on
etelämeridiaanilla iltahämärän aikaan ja se laskee horisonttiin puolen yön
tietämillä. Kuukausi onkin Uranuksen havaintoaikaa sieltä parhaimmasta päästä,
sillä meillä Suomessa olisi vaikea kuvitella parempi havainto-olosuhteita. Planeetan
kirkkaus on 5,8m ja kulmahalkaisija noin 3,5”. Uranus on Kaloissa ja
se löytyy helpoimmin goto-kaukoputkella.
Neptunus on
etelämeridiaanilla auringonlaskun aikaan, kuukauden toisella puoliskolla jo
ennen sitä. Kuukauden alussa planeetta painuu horisonttiin 5 h 43 m ja
kuukauden lopulla 3 h 49 m auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on 7,9m
ja kulmahalkaisija 2,2”. Neptunus on Vesimiehessä eikä näy paljain silmin.
Meteoriparvista
kvadrantidit ovat aktiivisia 28.12.–12.1 välisenä aikana. Parven maksimin
on arveltu esiintyvän 4.1. kello 4, mutta se on hyvin lyhytaikainen ja
täysikuun kirkkaus häiritsee havaintojen tekemistä. Parveen kuuluvia meteoreja
voi nähdä muutamia kymmeniä tunnin aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti