Komeetta ISON Hubblen kuvaamana. Kuva NASA/HST. |
Tuoreimpien havaintojen mukaan komeetan kirkkaus on noussut
jopa 9m, joten se pitäisi olla hyvin havaittavissa kiikareilla.
Kiikareiksi periaatteessa riittää 7×50 kokoiset, mutta kirkkaamman ja
selkeämmän kuvan komeetasta saa tätä suuremmilla laitteilla. Jos
käytettävissäsi on 20×80 tai vieläkin valovoimaisemmat kiikarit, niin nyt ne
olisi syytä kaivaa kaapinperältä käyttöön.
Komeetan havaitussa kirkkaudessa esiintyy aika suuri
hajonta. Tämä on ymmärrettävää, sillä havaitsijat tekevät havaintonsa aika
monella erilaisella laitteella, havaintaolosuhteet ovat erilaiset ja
havaitsijoiden kokemus komeettojen havaitsemisessa ja kirkkauden arvioinnissa
on hyvin monen tasoista. Joukkona he kuitenkin pystyvät tekemään aika hyviä
havaintoja.
Kirkkauskaaviota katsottaessa täytyy ottaa huomioon, että
kaavion yhtenäinen musta käyrä on alkuperäinen ennuste. Punaiset pisteet ovat
tehtyjä havaintoja. Ennusteen suurin kirkkaus on perihelin aikaan, mutta sen
havaitseminen on käytännössä vaikeaa, sillä komeetta on silloin vain hieman yli
miljoonan kilometrin etäisyydellä Auringosta ja Auringon kilo estää kaikki havaintoyritykset.
Komeetan kirkkaus on kehittynyt uudistetun ennusteen mukaisesti. Kuva Nasa CIOC. |
Toistaiseksi komeetassa ei ole havaittu minkäänlaisia merkkejä
pirstoutumisesta. Tämä ei vielä ole ollut edes odotettavissa, sillä komeetta on
juuri ja juuri siirtynyt lähemmäksi Aurinkoa kuin maapallo. Komeetta lähestyy
aurinkokunnan sisäosaa hyvin jyrkässä kulmassa ekliptikaa, joten maapallon
radan tuntumassa komeetta ei ole ollut.
Mitä lähemmäksi Aurinkoa komeetta radallaan etenee sitä
voimakkaampi vuorovesivoima siihen kohdistuu. Vuorovesi voima pyrkii muuttamaan
komeettaytimen muotoa soikeaksi (jos se olisi pallo) ja jos se ei ole rakenteeltaan
jännitystä kestävä. Jos komeettaydin on hauras, pirstoutuminen on
väistämätöntä. Komeetta saattaa kuitenkin selvitä lähiohituksestaan, sillä Auringon Rochen raja [1] kiinteille kappaleille on noin 550 000 km ja nestemäisille kappaleille noin 1,07 miljoonaa kilometriä. Komeetan lähin etäisyys on vain noin 1,2 miljoona kilometriä Auringon pinnasta (radan säde on tuolloin noin 1,9 miljoonaa kilometriä), joten perihelietäisyys on paljon suurempi kuin Rochen rajan etäisyys.
Komeetta 17P/Holmes vuodelta 2007. Kuva Kari A. Kuure. |
Vuorovettä suuremman vaikutuksen komeettaytimeen tekee siitä
haihtuva vesihöyry. Auringon lämmittävä vaikutus voi synnyttää pinnanalaisia vesitaskuja
ja jopa kehittää niihin suuria ylipaineita. Tällöin heikko jäärakenne ei ehkä
kestä vaan murtuu ja nestemäinen vesi syöksyy avaruuteen. Sisäinen paineen muodostus
voi myös pirstoa komeetta ydintä ennakoimattomasti. Tällaisen pirstoutumisen
seurauksena komeetan kirkkaus voi kasvaa moninkertaiseksi. Komeetta 17P/Holmesin
kirkkaus kasvoi (tällaisen) purkauksen aikana miljoonakertaiseksi vuonna 2007.
Tosin purkauksen syytä ei kuitenkaan tunneta varmasti.
Huomautukset
[1] Rochen raja on etäisyys jolla tähteä, planeettaa tai
vaikkapa kuuta lähestyvä gravitaatiovoimansa sitoma useasta pienemmästä kappaleesta
kostuva kappale pirstoutuu siihen kohdistuvan vuorovesivoiman vaikutuksesta.
Raja määräytyy lähinnä lähestyvän (kiertävän) kappaleen tiheydestä, mutta
kiinteillä kappaleilla ja nesteillä on rakenteesta johtuvia eroja rajaa
laskettaessa. Kiinteiden kappaleiden Rochen raja on noin puolet pienempi kuin
nestekappaleiden. Komeettaa ei oikein voi pitää kumpaakaan ryhmään kuuluvana,
joten jonkinlainen arvio niiden väliltä voisi olla oikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti