Intian Mars-luotain lähdössä kuuden kuukauden matkalleen. Kuva ISRO. |
Mars-luotaimen hinta oli Intian ilmoituksen mukaan noin 50
miljoona euron tuntumassa. Summa on pieni ja sillä ei kovinkaan paljoa köyhyyttä
saada poistettua Intian kokoisessa valtiossa, jossa miljardin ihmisen väestöstä
merkittävä osa on köyhiä. Silmäparia kohti tuosta summasta ei montaa senttiä
tulisi, joten köyhät pysyisivät edelleen köyhiä.
Tarkastellaanpa mitä avaruuteen oikein lähetettiin ja mihin
siihen upotetut rahat oikeasti menivät. Suurin osa Mars-luotaimeen käytetyistä
aineista on alumiinia, jonkin verran titaania ja merkittävästi pienempi osa
piitä, kultaa ja harvinaisia maametalleja. Kaikki nämä aineet ovat lojuneet alun
perin maaperässä malmeina jossakin päin maapalloa.
Jotta niistä on tullut Mars-luotain, on tarvittu valtava
määrä työtä ja energiaa. Tämä työ ei ole syntynyt tyhjästä vaan sillä on
tekijänsä ja tekijät ovat saaneet palkkaa, useimmat varmasti setelirahaa
enemmän tai vähemmän. Mitä pidemmälle on jalostettu ja mitä edistyneempää
tekniikkaa ja menetelmiä on käytetty, sen enemmän laitteiden työstämiseen on
sitoutunut työtä. Lopulta on saavutettu tuote, jonka jalostusarvo satoja
kertoja kultaa arvokkaampaa.
Koko jalostusarvon kasvu jää hyödyttämään sitä yhteiskuntaa
jossa jalostaminen tehdään (eikä suinkaan lähde kohti Marsia luotaimen mukana).
Yhteiskunta on verottanut tätä työn
tuottavuutta monessa vaiheessa ja lopulta työntekijät käyttävät saamansa
palkkarahat omien talojen rakentamiseen, koulutukseen, perheensä elämiseen jne.
toisin sanoen panevat rahat kiertämään. Mitä nopeammin rahat kiertävät sen enemmän ne tuovat hyvinvointia ja sitä laajemmalle (myös köyhille) taloudellinen vaikutus leviää moninkertaistaen alkuperäisen tuottavuuden. Sillä on siis paljon suurempi ja merkittävämpi taloudellinen hyöty kuin muutaman sentin panostus jonkun köyhän elämässä, jolle sen arvo on ehkä riisikupin arvoinen ja jonka hyöty ei ulotu edes seuraavaan päivään.
Loppuyhteenvetona Marsia kohti lähti hyvin pieni kasa
ainetta (alun perin metallimalmia) mutta
sen jalostus tutkimusluotaimeksi loi uutta taloutta ja vaurautta köyhyydestä
kärsivälle Intian kansalle ja pienissä määrin myös muille maailman valtioille
ja ihmisille. Hieman yleisemmin: huippututkimus ja korkea jalostusarvo ovat
parasta (ja jossain mielessä ainoaa) köyhyyden vastaista toimintaa mitä
ihmiskunta voi tehdä. MOT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti