keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Huippututkimus on parasta köyhyydenvastaista toimintaa

Intian Mars-luotain lähdössä
kuuden kuukauden matkalleen.
Kuva ISRO.
Intian Mars-luotaimen onnistunut laukaisu on herättänyt ainakin suomalaisissa tiedotusvälineissä ja ehkä muuallakin kriittisiä lausuntoja, joiden mukaan (avaruus)tutkimukseen käytetyt varat olisi pitänyt käyttää köyhyyden poistamiseen.

Mars-luotaimen hinta oli Intian ilmoituksen mukaan noin 50 miljoona euron tuntumassa. Summa on pieni ja sillä ei kovinkaan paljoa köyhyyttä saada poistettua Intian kokoisessa valtiossa, jossa miljardin ihmisen väestöstä merkittävä osa on köyhiä. Silmäparia kohti tuosta summasta ei montaa senttiä tulisi, joten köyhät pysyisivät edelleen köyhiä.
Tarkastellaanpa mitä avaruuteen oikein lähetettiin ja mihin siihen upotetut rahat oikeasti menivät. Suurin osa Mars-luotaimeen käytetyistä aineista on alumiinia, jonkin verran titaania ja merkittävästi pienempi osa piitä, kultaa ja harvinaisia maametalleja. Kaikki nämä aineet ovat lojuneet alun perin maaperässä malmeina jossakin päin maapalloa.

Jotta niistä on tullut Mars-luotain, on tarvittu valtava määrä työtä ja energiaa. Tämä työ ei ole syntynyt tyhjästä vaan sillä on tekijänsä ja tekijät ovat saaneet palkkaa, useimmat varmasti setelirahaa enemmän tai vähemmän. Mitä pidemmälle on jalostettu ja mitä edistyneempää tekniikkaa ja menetelmiä on käytetty, sen enemmän laitteiden työstämiseen on sitoutunut työtä. Lopulta on saavutettu tuote, jonka jalostusarvo satoja kertoja kultaa arvokkaampaa.
Koko jalostusarvon kasvu jää hyödyttämään sitä yhteiskuntaa jossa jalostaminen tehdään (eikä suinkaan lähde kohti Marsia luotaimen mukana).  Yhteiskunta on verottanut tätä työn tuottavuutta monessa vaiheessa ja lopulta työntekijät käyttävät saamansa palkkarahat omien talojen rakentamiseen, koulutukseen, perheensä elämiseen jne. toisin sanoen panevat rahat kiertämään.

Mitä nopeammin rahat kiertävät sen enemmän ne tuovat hyvinvointia ja sitä laajemmalle (myös köyhille) taloudellinen vaikutus leviää moninkertaistaen alkuperäisen tuottavuuden. Sillä on siis paljon suurempi ja merkittävämpi taloudellinen hyöty kuin muutaman sentin panostus jonkun köyhän elämässä, jolle sen arvo on ehkä riisikupin arvoinen ja jonka hyöty ei ulotu edes seuraavaan päivään.

Loppuyhteenvetona Marsia kohti lähti hyvin pieni kasa ainetta (alun perin metallimalmia) mutta sen jalostus tutkimusluotaimeksi loi uutta taloutta ja vaurautta köyhyydestä kärsivälle Intian kansalle ja pienissä määrin myös muille maailman valtioille ja ihmisille. Hieman yleisemmin: huippututkimus ja korkea jalostusarvo ovat parasta (ja jossain mielessä ainoaa) köyhyyden vastaista toimintaa mitä ihmiskunta voi tehdä. MOT.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti