Havaintovinkki: planeettasuora aamutaivaalla

Tammi-helmikuun vaihteessa viisi planeetta muodostavat näennäisen suoran
kaakkoiselle ja eteläiselle taivaalle. Suomessa vain lähestyvä auringonnousu tekee
taivaasta niin vaaean, että himmeimmät kohteet eivät näy samanaikaisesti
kirkkaimpien kanssa. Kuva Kari A. Kuure.

Viiden palajainsilmin näkyvän planeetan suora ilmestyy aamutaivaalle tammikuun 20 päivän jälkeen. Suomessa Auringonnousu tapahtuu sen verran loivassa kulmassa horisonttiin nähden, että emme täällä pysty näkemään planeettasuoran himmeimpiä planeettoja vaalean aamutaivaan vuoksi, mutta kirkkaimmat, Venus ja Jupiter, pitäisi olla selvästi näkyvissä.

Tammikuun 20 päivän aamuna kello 6.12 nousee kaakkoishorisontista eteläisellä taivaalla olevien Marsin ja Jupiterin seuraksi. Noin puolituntia myöhemmin taivas on vaalentunut jo sen verran, että Mars katoa näkyvistä, mutta Saturnus kaakossa ja Jupiter etelässä ovat vielä näkyvissä. Kello 7 jälkeen näkyvissä on enää Jupiter. Kello 7.30 aikaan Jupiter alkaa olla liian himmeä näkyäkseen aina vain kirkastuvalta taivaalta, mutta Venus on noussut tässä vaiheessa ja näkyy matalalla kaakossa. Se katoaa taivaan kirkkauteen vielä ennen kello kahdeksaa.

Tapahtuvat toistuvat aamu aamun jälkeen muutaman minuutin aikaisemmin seuraavina päivinä. Tammikuun 28 päivänä vähenevä Kuu on lähellä Jupiteria kello 6.15 aikaan. Mars ja Saturnus ovat vielä näkyvissä tähän aikaan.  Kuu jatkaa matkaansa tähtitaivaan suhteen ja helmikuun 1 päivän aamuna se on näkyvissä lähellä Marsia. Helmikuun 3 päivän aamuna kuun sippi on Saturnuksesta oikealle ja seuraavana aamuna planeetasta vasemmalle. Kovin pitkään näkymästä ei voi nauttia, sillä jo kello 6.30 aikaan Mars ja Saturnus katoavat taivaan kirkkauteen.

Helmikuun alun jälkeen planeettasuoran kulmapituus kasvaa niin suureksi, että kohteiden näkyminen yhdellä samaan aikaan on mahdotonta.

Merkurius nousee aamutaivaalle reilun tuntia ennen auringonnousua 23 ja 24.tammikuuta. Tämän jälkeen nousuaikojen ero alkaa kaventua ja samaan aikaan ne nousevat helmikuu 28 päivänä. Merkurius alkaa näkyä iltataivaalla kesäaikaan siirryttäessä maaliskuun lopulla.

Venus nousee horisontista tammikuussa vajaa kaksi tuntia ennen auringonnousua. Nousuaikojen ero kuitenkin kaventuu ja ne nousevat samaan aikaan maaliskuun lopulla. Näin ollen Venuksen voi nähdä kevään kirkkaina aamuina kaakkoisella taivaalla.

Mars nousee horisontista aamuyöllä ja on etelässä aamuhämärissä. Näin ollen sen havaitseminen täytyy ajoittaa aamu neljän tietämille.

Jupiter on tammikuussa lähes koko yön ja helmikuusta lähtien koko yön horisontin yläpuolella. Parasta aikaa planeetan havaitsemiseen on sen ollessa etelässä, joka tapahtuu aamupuolella yötä ja maaliskuussa jo ennen puolta yötä.

Saturnus nousee jo aamuyöllä ja on etelässä auringonnousun aikoihin. Kevään edetessä havaintomahdollisuudet vain paranevat, mutta se edellyttää varhaista herätystä.

Täysikuu on 24. tammikuuta ja vähenevän kuun puolikuu 1 helmikuuta. Näin ollen muiden kuin kirkkaiden planeettojen havaitsemiseen helmikuun ensimmäinen ja toinen viikko ovat parasta havaintoaikaa.

Havaintovinkki: Maapallo perihelissä, kvadrantidit ja planeettajono

Auringon ja Maan välinen etäisyys on lyhin tammikuun 3.
päivänä. Piirros © Kari A. Kuure.

Tammikuun 3 päivän aamuna kello 00.49 maapallo ohittaa radallaan Aurinkoa lähinnä olevan pisteen, perihelin. Tällöin Maan ja Auringon välinen etäisyys on 147 100 175 km ja meille Aurinko näkyy 32’ 31” kokoisena. Ratadynamiikasta johtuen maapalloon ratanopeus on suurin 30,4 km/s ja tästä johtuen Auringon näennäinen liike taivaalla tähtien suhteen on myös suurin 1,002 astetta vuorokaudessa.

Perihelipäivänä auringonnousu tapahtuu Tampereen horisontin mukaan kello 9.45, etelässä Aurinko näkyy 5,6 asteen korkeudella kello 12.29 ja auringonlasku tapahtuu kello 15.14. Päivällä on siis pituutta 5 tuntia 29 minuuttia.

Alkavan vuoden ensimmäinen meteoriparvi, kvadrantidit, ovat maksimissaan perihelipäivänä. Meteoriparven radiantti sijaitsee jo poistetun tähtikuvion, Kvadrantin, alueella. Nykyisissä tähtikartoissa alue sijaitsee Karhunvartijan tähdistön pohjoisosassa. Radiantti on 77° korkeudella (etelässä) kello 8.56, joten parasta havaintoaikaa on aamuyö, vaikkakin radiantti on sirkumpolaarinen ja näkyvissä koko yön.

Kvadrantidit ovat runsas meteoriparvi, sillä sen zeniittituntiluvuksi (ZHR) ilmoitetaan 120. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi havaitsija parhaimpaan aikaan voi nähdä joitakin kymmeniä meteoreja tunnin aikana. Kvadrantideja voidaan nähdä tammikuun 1.–5.1. välisenä aikana. Tänä vuonna Kuu häiritsee jonkin verran meteorien havainnointia sillä se on valaistunut 39 % osuudella.

Planeettasuora 3.1.2016 päivän aamuna.
Piirros © Kari A. Kuure.

Meteorihavaitsijan on syytä huomioida, että kvadrantidien kanssa samaan aikaan taivaalla voi näkyä joitakin Coma Berenicideihin kuuluvia meteoreja. Niiden radiantti kuitenkin sijaitsee Leijonan tähdistössä lähellä Bereniken hiukset -tähdistön rajaa.

Tammikuun 3 päivän aamun tunnit ovat myös näyttävän planeettasuoran aikaa. Aamuyön tunteina kaakkoisella taivaalla ovat Jupiter, Kuu ja Mars hienossa jonossa ja ennen auringonnousua kaakkoisesta horisontista nousevat vielä Venus ja Saturnus jonon jatkoksi. Planeetat säilyttävät asemansa joitakin viikkoja, mutta Kuu luonnollisesti siirtyy idemmäksi aamu aamulta.

Huomautukset

[1] Näitä lukuja voi verrata aphelin, eli radan etäisimmän pisteen arvoihin heinäkuun 4 päivänä. Aphelin aikaan ratanopeus on 29,4 km/s ja Auringon näennäinen liike on hitainta 0,9701 astetta vuorokaudessa. Auringon ja Maan välinen etäisyys on tällöin 152 103 775 km.