Harrastajan tähtitaivas: syyskuu 2014

Venus ja Kuu näkyvät itähorisontissa
syyspäiväntasauspäivän aamuna
ennen auringonnousua.

Syyskuun alussa pimeä tulee jo alkuillasta ja syyspäivän jälkeen yön ja päivän pituudet ovat lähellä toisiaan. Lisääntynyt kosteus huurruttaa helposti kaukoputken objektiivin tai jopa Newton-kaukoputken peilin. Varustaudu siis torjumaan kosteutta ja huurretta tehokkaasti objektiivin lämmittimillä.

Aurinko on horisontin yläpuolella kuukauden alussa hieman yli 13 tuntia. Loppukuusta päivä lyhenee ja sillä on pituutta vain noin 11,5 tuntia. Yön pituus on tasan 12 tuntia 24./25. syyskuuta, sillä syyspäiväntasaus on 23.9. kello 5.28. Auringon ja Maan välinen etäisyys on 150 134 188 km ja Aurinko näkyy meille 31’ 52” kokoisena.

Kuun vaiheet. Kasvava puolikuu 2.9. kello 11.11, täysikuu 9.9. kello 1.38, vähenevä puolikuu 16.9. kello 2.05 ja uusikuu 24.9. kello 6.14. Täysikuun aikana Kuun etäisyys on 357 546 km ja Kuu näkyy meille 33,42 kaariminuutin kokoisena. Tällöin on sarjassaan kolmas ”superkuu”.

Täysikuun aikaan Kuu ei kuitenkaan ole kaikkein lähimpänä maapalloa, vaan se tapahtuu pari päivää aikaisemmin 7. syyskuuta kello 21.25, silloin etäisyyttä on ”vain” 356 278 km. Kuun etäisyys on suurin 407 847 km 20. syyskuuta kello 19.55.

Kuu on pohjoisimpana 16. syyskuuta kello 5.05 ja eteläisimpänä kahdesti: ensimmäisen kerran 3.9. kello 20.20 ja toisen kerran 30. syyskuuta kello 15.54.

Merkurius on horisontin yläpuolella vain päivällä ja näin ollen sen näkeminen on mahdotonta.

Venus nousee horisontista kuukauden alkupuolella lähes kaksi tuntia ja kuukauden loppupuolella vajaa tunti ennen auringonnousua. Kuukauden aikana planeetta siirtyy enemmän ja enemmän kohti Aurinkoa, joten Venuksen näkeminen ja havaintojen tekeminen vaikeutuu. Kaiken lisäksi Venus ei ole kovinkaan kirkas (n. –3,8^m).

Mars on horisontin yläpuolella noin vajaan tunnin auringonlaskun jälkeen ja näkyy Vaa’an tähdistöstä. Planeetan kulmahalkaisija on noin 6 kaarisekuntia ja kirkkaus noin 0,7^m tietämillä. Näin olleen Merkurius löytyy kaukoputken kuvakenttään jos käyttää tietokoneohjausta.

Jupiter on hyvin näkyvissä aamuyöstä. Kuukauden alussa se nousee noin kello 3 ja kuukauden loppupuolella jo ennen kello kahta. Planeetan kirkkaus on suhteellisen suuri ja se on hieman kasvussa. Kuukauden alussa kirkkaus on –1,7^m ja kuukauden lopulla –1,8^m. Sen näennäinen koko on noin 33 kaarisekuntia, joten tarkkasilmäisimmät näkevä Jupiterin levymäisenä kohteena.

Jupiteria voi havaita vaikkapa kiikarilla, jolloin pienikin suurennus tuo esille selvimmin näkyvät pilvipeitteen virtauskuviot: pohjoisen ja eteläisen ekvaattorivyön. Kiikarilla näkyvät myös neljä suurinta kuuta, joiden keskinäinen asema muuttuu illan kuluessa ja seuraavan iltana samaan aikaan niiden järjestys on muuttunut merkittävästi.

Saturnus on näkyvissä iltataivaalla noin 1,5 tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on noin 0,7^m ja näennäinen koko noin 16 kaarisekuntia.

Uranus on hyvin näkyvissä, se nousee horisontista auringonlaskun aikaan ja laskee vasta seuraavan päivän aamupäivällä. Planeetan kirkkaus on vain 5,6^m, joten kiikari tai kaukoputki tarvitaan välittömään visuaalisiin havaintoihin. Planeetta näkyy meille vain hieman alle 4 kaarisekunnin kohdalla. Uranus on Kaloissa.

Neptunus nousee Uranuksen tavoin auringonlaskun aikaa, mutta laskee horisonttiin aamuhämärän aikaan. PlaneetaN kirkkaus on 7,8^m ja kulmahalkaisija noin 2,3 kaarisekuntia.

Harrastajan tähtitaivas: Syyskuu

Kuu ja Jupiter ovat lähekkäin
1.9. päivän aamuna kello 4.35.
Taustataivas on tähän aikaan
jo vaalenemassa ja
Kravussa oleva Mars
ei varmastikaan näy.

Syyskuussa on jo riittävän pitkät ja pimeät yöt koko maassa havaintojen tekemiseen ja tähtitaivaan himmeimpienkin kohteiden valokuvaamiseen. Toisaalta yöt voivat olla vielä lämpimiä ja ainakaan eteläisessä Suomessa ei vielä yöpakkasista ole pelkoa vaikka sää olisi kirkas koko yön. Pohjoisessa sen sijaan lämpömittarin lukema voi kyllä olla selvästi pakkasen puolella.

Havaitsijaa voi kyllä häiritä kosteus. Se tiivistyy helposti juuri kaukoputkien linsseille ja peileille, joten huurtumisen estoon tulee kiinnittää huomiota. Onneksi nykyisin on saatavilla suhteellisen huokeita lämmityselementtejä monenlaisilla kaukoputkille ja okulaareille, joten niiden avulla voi jatkaa tehokasta havainnointia.

Illan hämärtyessä ja ensimmäisten tähtien alkaessa näkyä, tähtitaivas on suunnilleen samassa asennossa kuin elokuussakin. Tämä on seurausta kahdesta tapahtumasta: maapallon kiertoliikkeestä Auringon ympäri ja maapallon radan kallistumisesta ratatason kohtisuorasta. Ensimmäinen näistä muuttaa tähtitaivaan asentoa noin 4 minuutin verran aikaisemmaksi (maapallon pyörähdysaika tähtien suhteen on 23 h 56 min 4,09 s) verrattuna edelliseen vuorokauteen. Jälkimmäinen aiheuttaa Auringon näennäisen vaeltamisen tähtitaivaalla ± 23,5° taivaanekvaattorin molemmin puolin. Me näemme tämä keskipäivän auringonkorkeuden muutoksena eri vuodenaikoina.

Sattumalta nämä kaksi ilmiötä kumoavat toisensa. Syyskaudella tähtitaivaan asento saavuttaa saman asennon noin neljä minuuttia aikaisemmin ja auringonlasku tulee samoin noin neljä minuuttia aikaisemmin, joten hämärän aikaan tähtitaivas näyttää olevan samassa asennossa koko syksyn ajan. Tämä luonnollisesti helpottaa blogarin työtä, sillä uutta tähtitaivaan selostusta ei tarvitse kirjoittaa ennen joulukuun tähtitaivasta käsittelevää artikkelia. Sen kun vain viittaa elokuun tekstiin. 

Aurinkokunta

Aurinko on horisontin yläpuolella kuukauden alussa hieman yli 14 tuntia. Päivän pituus lyhenee lähestyttäessä syyspäiväntasausta (22.9. kello 23.44), jolloin sillä on pituutta hieman yli 12 tuntia. Tasan 12 tuntia se on 24. päivänä riippuen hieman ajan pyöristämisestä täyteen minuuttiin ja havaintopaikasta.

Kuu on perigemiumissa^[1] 15.9. kello 19 (etäisyys 371 257 km) ja apogemiumissa^[2] 27.9. kello 21 (etäisyys 401 620 km).

Kuun vaiheet: uusikuu on 5.9. kello 11.36, kasvava puolikuu on 12.9. kello 17.08, täysikuu on 19.9. kello 11.13, vähenevä puolikuu on 27.9. kello 3.56.

Merkurius on horisontin yläpuolella vain päivän aikana ja näin ollen ei ole nähtävissä.

Venus laskeutuu horisontin alapuolelle noin puolituntia auringonlaskun jälkeen. Tästä syystä planeetan havaitseminen täytyisi aloittaa iltapäivällä. Se pitäisi onnistua hyvin, sillä Venuksen kirkkaus on hieman kasvamaan päin, ollen noin –4^m. Loppukuuta kohti mentäessä myös Venuksen näennäinen koko kasvaa muutamalla kaarisekunnilla noin 16 kaarisekuntiin. Kulmaetäisyys Aurinkoon kasvaa 44,5°:een.

Mars nousee koko kuukauden noin kello 1.30, ja on etelässä hieman ennen kello 12:sta. Horisontin alapuolelle se painuu puolisen tuntia ennen auringonlaskua. Marsin kirkkaus on noin 1,6^m ja kulmahalkaisija noin 4,2 kaarisekuntia, eikä kulmaetäisyys Aurinkoon ole kovinkaan suuri, noin 40° ja se on hieman kasvussa.

Jupiter nousee hieman ennen puoltayötä ja laskee iltapäivällä. Sen kirkkaus on noin –2^m, joten kohteena sen pitäisi olla helposti tunnistettavissa tähtitaivalta Kaksosten tähdistöstä. Planeetan kulmahalkaisija on noin 36 kaarisekuntia, joten yksityiskohtia suurella suurennuksella on hyvä havainnoida.

Saturnus on iltataivaan kohde. Se laskee horisonttiin hieman yli tunti auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on 0,8^m joten erityisen kirkas se ei ole. Heti alkuillasta havaintoja tehtäessä sen etsimiseen on syytä käyttää goto-ohjausta. Saturnuksen kulmahalkaisija on hieman alle 16 kaarisekuntia ja renkaat tuplasti tämä arvo. Näin ollen suurella suurennuksella hyvällä kelillä se on loistava näky vaikkakaan ei aivan kaikki parhaimmillaan. Saturnus on Neitsyen tähdistössä.

Uranus on koko yön näkyvissä ja etelämeridiaanin se ylittää aamuyön tunteina. Planeetan kirkkaus on noin 5,7^m , joten pimeässä paikassa se näkyy paljain silmin. Etsiessä varmasti on hyödyllistä käyttää kiikaria ja hyvää sijaintikarttaa apuna. Planeetta on Kaloissa.

Neptunus nousee noin puolisen tuntia ennen auringonlaskua ja etelässä se on puolenyön aikoihin. Horisonttiin se painuu aamuhämärässä ja loppukuusta hieman ennen pimeyden päättymistä. Neptunuksen kirkkaus on 7,8^m, joten kaukoputki on välttämätön havaintoväline. Planeetan kulmahalkaisija on vain 2,6 kaarisekuntia. Neptunus on Vesimiehessä.

Meteoriparvet. Syyskuussa näkyy pariin heikkoon parveen kuuluvia meteoreja. Aivan kuukauden alussa (jo elokuun puolellakin) näkyy aurigidit, joiden maksimin ennakoidaan olevan. 1.9. Toinen parvi aloitta edellisen parven loppuessa ja sen nimi on epsilon-perseidit. Parven maksimi on 9.9., jolloin voi parhaimmillaan nähdä muutaman meteorin tunnissa.

Revontulet. Auringon aktiivisuus on ollut heikkoa ja se on vaihdellut aika voimakkaasti. Vaikka tämänkertainen maksimi jäi voimakkuudeltaan selvästi aikaisempia maksimeja vähäisemmäksi, silti Auringossa tapahtuu edelleen silloin tällöin flare- ja CME-purkauksia. Ne voivat aiheuttaa maapallon ilmakehään revontulia, jotka voivat olla voimakkaitakin aika ajoin. Tilastollisesti revontulia esiintyy runsaimmin tasauspäivien molemmin puolin noin kuukauden ajan.

Huomautukset

[1] perigeum on Kuun radan Maata lähinnä oleva piste.

[2] apogemium on Kuun radan suurin etäisyys Maasta.