Hiukkasfysiikan tutkijat ovat innoissaan! He ovat löytäneet
kokonaisen uuden hiukkasperheen, joka ei sisälly ns. standardimalliin. Uusi
hiukkasperheen hiukkaset koostuvat neljästä kvarkista (tetrakvarkki) ja näiden
lisäksi on havaittu hiukkanen, joka koostuu viidestä kvarkista (pentakvarkki).
 |
Standardimallin sisältämät alkeishiukkaset: kahdessa ylärivissä on esitetty kvarkit, niiden alla neutriinot ja alimmaisena leptonit joihin myös elektroni kuuluu. |
Kvarkit ovat ydinhiukkasia (esimerkiksi protonit ja
neutronit) muodostavia alkeishiukkasia. Niitä on kaikkiaan kuusi erilaista: ylös
(up), alas (dawn), ylä (top), ala (bottom), outo (strange) ja lumo (charm). Yleisesti
kuitenkin käytetään teksteissä muotoja (samassa järjestyksessä) u-, d-, t-, b-,
s- ja c-kvarkit.
Kvarkit ovat sähkövarautuneita hiukkasia. Kvarkeilla u, c ja
t on +2/3e varaus (e merkitsee elektronin sähkövarausta) ja kvarkeilla d, s ja
b on varaus -1/3e. Näin ollen esimerkiksi protonin +1e varaus syntyy kvarkkien
varausten yhteenlaskuna
2/3e+2/3e-1/3e =3/3e=1e
ja vastaavasti neutronin 0e varaus
-1/3e-1/3e+2/3e=0e.
 |
Protonin kvarkkirakenne. Kuva Arpad Horvath/Wikimedia Commons. |
Jotta kvarkit voisivat muodostaa yhdessä massiivisempia (ydin)hiukkasia,
niiden välillä täytyy vaikuttaa sitovia voimia. Voimia tunnetaan kaksi:
vahva (väri)voima liimahiukkanen eli gluoni (värivoiman välittäjähiukkanen).
Sana väri ei tässä yhteydessä merkitse värillisyyttä, vaan kvarkkien
värivarausta. Kvarkeilla on sähkövarauksen lisäksi toinenkin varaus,
jota siis kutsutaan värivaraukseksi tai lyhyemmin väriksi. Värejä on kolme:
punainen, sininen ja vihreä, ja jokaisella kvarkilla ja gluonilla on aina jokin
näistä värivarauksesta.
Kaikilla kvarkeilla on myös omat antihiukkasensa, joilla on
vastaavat mutta vastakkaismerkkiset sähkö- ja värivaraukset. Eri värivaraukset
vetävät toisiaan puoleensa samoin kuin eri sähkövaraukset. Saman värivarauksen
omaavat kvarkit hylkivät toisiaan.
Tuntemamme ainehiukkaset muodostuvat kahdesta tai kolmesta
kvarkista, esimerkiksi protoni koostuu kahdesta u- (joilla on eri värivaraus)
ja yhdestä d-kvarkista (eri värivaraus). Antihiukkaset puolestaan koostuvat
anti-kvarkeista.
Edellä esitetystä huomaamme, että jo standardimalli
muodostaa hyvin mielenkiintoisen hiukkasjärjestelmän. Tetra- ja penta-kvarkit
ovat siis standardimallin ulkopuolinen hiukkasjärjestelmä, josta ensimmäiset
viitteet on saatu vasta parin viime vuoden aikana.
Vuonna 2014 saatiin ensimmäiset viitteet tetrakvarkista CERNin
hadronitörmäyttimellä (Large Hadron Collider) hiukkasilmaisimella LHCb tehdyissä
kokeissa. Vuonna 2015 sitten saatiin ensimmäiset viitteet pentakvarkista.
Atlantin länsirannalla Fermilabissa (lähellä Chicagoa)
havaittiin viitteitä tetrakvarkista tämän vuoden alussa. Havaintoon
suhtauduttiin kuitenkin hieman skeptisesti kunnes Syracusen yliopiston
tutkimusryhmä LHCb kokeen mittausten perusteella ilmoitti löytäneensä neljä
erilaista tetrakvarkkia, jotka muodostivat saman perheen. Toistaiseksi uudet
hiukkaset on nimetty vain luettelotunnuksin: X(4140), X(4274), X(4500) ja
X(4700) niiden suhteellisen massan perusteella. Hiukkaset koostuvat kahdesta c-
ja kahdesta s-kvarkista.
Havainnot ovat todella merkittäviä (Nobel?) ja
hiukkasfyysikot joutuvatkin nyt luomaan uuden tai täydentämään standardimallia nyt havaittujen hiukkasten ymmärtämiseksi. Penta- ja tetrakvarkkien lisäksi
LHC:lla tehdyt tutkimukset ovat antaneet viitteitä supersymmetristen hiukkasten
olemassa olosta, joten uusi teoria tarvitaan mitä kipeimmin.