Kosminen mysteeri: ESO:n teleskooppi havaitsi massiivisen tähden katoamisen

eso2010fi — Tutkimustiedote / Pasi Nurmi

Euroopan eteläisen observatorion Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken avulla tähtitieteilijät ovat havainneet kääpiögalaksissa epävakaan massiivisen tähden katoamisen. Tutkijat arvelevat, että tämä voisi viitata siihen, että tähti muuttui vähemmän kirkkaaksi ja osittain pölyn peittämäksi. Vaihtoehtoinen selitys on se, että tähti romahti mustaksi aukoksi ilman supernovaräjähdystä. ”Jos tämä on totta,”, ryhmänjohtaja ja tohtoriopiskelija Andrew Allan Trinity College Dublinista Irlannista sanoi”niin tämä olisi ensimmäinen suora havainto tällaisesta hirviötähdestä, joka päättää elämänsä tällä tavalla”.

Taiteilijan näkemys tähdestä ennen sen katoamista. Kuva ESO.

Vuosina 2001—2011 eri tähtitieteilijäryhmät tutkivat salaperäistä massiivista tähteä, joka sijaitsee Kinman nimisessä kääpiögalaksissa. Heidän havaintonsa osoittivat sen olevan evoluutionsa myöhäisessä vaiheessa. Allan ja hänen yhteistyökumppaninsa Irlannissa, Chilessä ja Yhdysvalloissa halusivat saada lisätietoja siitä, kuinka hyvin massiiviset tähdet lopettavat elämänsä. Kohde Kinman kääpiögalaksissa vaikutti täydelliseltä kohteelta. Kun he suuntasivat ESO:n VLT:n kohti kaukaista galaksia vuonna 2019, he eivät enää löytäneet merkkiäkään tähdestä. ”Sen sijaan yllätyimme, kun saimme tietää, että tähti oli kadonnut!”, kertoo Allan, joka johti 30.6.2020 Monthly Notices of the Royal Astronomical Society -lehdessä julkaistua tutkimusta tähdestä.

Noin 75 miljoonan valovuoden päässä Vesimiehen tähdistössä sijaitseva Kinman kääpiögalaksi on liian kaukana tähtitieteilijöille, jotta sen yksittäisiä tähtiä voitaisiin nähdä, mutta he pystyvät havaitsemaan epäsuoria merkkejä joistakin tähdistä. Vuosina 2001—2011 galaksista tulevassa valossa oli johdonmukaisia todisteita siitä, että galaksissa on ‘kirkas sininen muuttujatähti’, joka on noin 2,5 miljoonaa kertaa Aurinkoa kirkkaampi. Tämäntyyppiset tähdet ovat epävakaita, ja niiden spektrissä ja kirkkaudessa näkyy satunnaisia dramaattisia muutoksia. Näiden muutosten seurauksena valovoimaiset siniset muuttujat jättävät jälkeensä tiettyjä merkkejä, joita tutkijat voivat tunnistaa. Nämä olivat kuitenkin poissa tutkimusryhmän vuonna 2019 keräämästä datasta, jolloin he jäivät miettimään, mitä tähdelle oli tapahtunut. ”Olisi erittäin epätavallista, että näin massiivinen tähti katoaisi tuottamatta kirkasta supernovaräjähdystä”, Allan sanoi.

Kinman kääpiögalaksin sijainti Vesimiehen tähdistössä. Kuva ESO.

Ryhmä käänsi ensimmäisen kerran ESPRESSO-instrumentin tähteä kohti elokuussa 2019 käyttäen neljää VLT:n 8-metristä teleskooppia samanaikaisesti. Mutta he eivät kuitenkaan löytäneet merkkejä aiemmin valovoimaisesta tähdestä. Muutamaa kuukautta myöhemmin ryhmä kokeili myös ESO:n VLT:ssä olevaa X-shooter- instrumenttia, mutta he eivät löytäneet taaskaan jälkeäkään tähdestä.

”Olemme ehkä havainneet yhden paikallisen Universumin massiivisimmista tähdistä häviävän hellästi yöhön”, tiimin jäsen Jose Groh, myös Trinity College Dublinista, sanoi. ” Löytöämme ei olisi tehty ilman tehokkaita ESO:n 8-metrin kokoluokan kaukoputkia ja ilman niiden ainutlaatuista instrumentointia, sekä ilman nopeaa pääsyä näihin laitteisiin, mikä tuli mahdolliseksi Irlannin äskettäin tekemän ESO:n liittymissopimuksen mukaisesti”. Irlannista tuli ESO:n jäsenvaltio syyskuussa 2018.

Tämän jälkeen tutkimusryhmä tutki vanhempia data-aineistoja, jotka kerättiin X-shooter ja UVES-instrumenteilla Chilen Atacaman autiomaassa sijaitsevalla ESO:n VLT:llä ja muualla sijaitsevilla teleskooppeilla. ”ESO Science Archive Facility-työkalun avulla pystyimme löytämään ja tutkimaan saman kohteen tietoja vuosilta 2002 ja 2009”, kertoo tutkimukseen osallistunut Chilen ESO:n henkilökunnan tähtitieteilijä Andrea Mehner. ”Vertailu vuoden 2002 korkean resoluution UVES-spektrin ja ESO:n uusimman korkean resoluution spektrografin ESPRESSO:n vuonna 2019 saatujen havaintojen välillä oli erityisen paljastavaa sekä tähtitieteellisessä mielessä että instrumentoinnin kannalta.”

Vanhat tiedot viittasivat siihen, että Kinman kääpiögalaksin tähdellä olisi voinut olla käynnissä voimakas purkausjakso, joka todennäköisesti päättyi joskus vuoden 2011 jälkeen. Tämän kaltaiset kirkkaat siniset muuttujatähdet ovat alttiita jättimäisille purkauksille elämänsä aikana, mikä aiheuttaa tähtien massahäviön äkillistä kasvua jolloin niiden kirkkaus kasvaa dramaattisesti.

Tähtitieteilijät ovat havaintojensa ja malliensa perusteella ehdottaneet kahta selitystä tähden katoamiselle ja supernovan puuttumiselle, jotka myös liittyvät tähän mahdolliseen purkaukseen. Purkaus on saattanut johtaa siihen, että kirkas sininen muuttujatähti on muuttunut vähemmän valovoimaiseksi tähdeksi ympärillä olevan pölyn vaikutuksesta. Tutkimusryhmän mukaan tähti on toisaalta saattanut romahtaa mustaksi aukoksi tuottamatta supernovaräjähdystä ^[1]. Tämä olisi harvinainen tapahtuma. Nykyisen käsityksemme mukaan suurin osa massiivisista tähdistä päättää elämänsä supernovana.

Tähden kohtalon selvittäminen vaatii vielä tulevia tutkimuksia. Vuonna 2025 toimintansa suunnitellusti aloittava ESO:n Extremely Large Telescope eli ELT-kaukoputki pystyy erottamaan yksittäisiä tähtiä kaukaisissa galakseissa, kuten Kinman kääpiögalaksissa ja tulee auttamaan tämän kaltaisien kosmisten mysteerien ratkaisemisessa.

Huomautukset

[1] Tavallinen supernova syntyy massiivisen tähden ytimen luhistuessa ensin neutronitähdeksi ja sen jälkeen mustaksi aukoksi, jos luhistunutta massaa on riittävästi. Tähden ulko-osat sinkoutuvat avaruuteen sokkiaaltojen vaikutuksesta. Avaruuteen sinkoutunut aine säteilee voimakkaasti kaikilla sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksilla: aluksi gammasäteilyä ja lopuksi radioaaltoina. Jos tähdellä (siniset ylijättiläiset) ei ole varsinaisen ytimen ulkopuolisia kerroksia (ne on menetetty tähden aikaisemman historian aikana) tähden luhistuminen mustaksi aukoksi on mahdollista ilman supernovaa. - KAK -

Crew Dragon telakoitui ja sai nimen Endeavour

SpaceX-yhtiön Crew Dragon avaruusalus telakoitui Kansainväliseen avaruusasemaan (31.5.2020) kello 17.16 Suomen aikaa. Telakointi sujui automaattiohjauksessa sen verran joutuisasti, että se tapahtui suunniteltua aikaisemmin. Suunnitelmien mukaan telakoitumisen piti tapahtua kello 17.29. Telakoinnin aikana Kansainvälinen avaruusasema oli juuri ylittämässä Mongoliaa ja Pohjois-Kiinaa.

Crew Dragonin ja Kansainvälisen avaruusaseman mihistöt tervetuliaisseremonissa Endeavourin telakoitumisen jälkeen. Kuva NASA-TV.

Ennen varsinaista automaattisesti toteutettua telakointia Crew Dragonin miehistö (Behnken ja Hurley) harjoitteli aluksensa ohjaamista ja telakointia manuaaliohjauksessa. He olivat tehneet tämä monia kertoja simulaattorissa ja kuvasivatkin avaruudessa toteutettua manööveriä ”kuin simulaattorissa” tehdyksi. Toki pieniä eroja todellisen aluksen käyttäytymisessä simulaattoriin oli todettavissa.  Manuaaliohjausharjoituksen jälkeen aluksen hallinta siirrettiin automatiikalle, joka teki sitten varsinaisen telakoinnin.

Telakoinnin jälkeen kului parisen kymmentä minuuttia varmistua telakointiportin ilmatiiviistä lukittumisesta, jonka jälkeen miehistön tehtävänä oli avata aseman ja aluksen välinen luukkujärjestelmä. Luukut avautuivat kello 20.02 ja miehistöt tapasivat toisensa ja toteuttivat pienimuotoisen tervetuliaisseremonian, kuten tapana on ollut.

NASA tai SpaceX-yhtiö eivät vielä ole ilmoittaneet kuinka pitkään Crew Dragon ja sen miehistö ovat avaruusasemalla. Arvatenkin koko avaruuteen laukaisu ja lento Kansainväliselle avaruusasemalle analysoidaan hyvin tarkasti ennen kuin paluukäsky annetaan. Sillä välin miehistö ei ole avaruusasemalla toimettomana, sillä heidän mukanaan ja tehtävänään on koko joukko tutkimuksia ja testejä, joten työtä riittää koko avaruusaseman miehistölle.

Demo-2 lento on julkaistujen tietojen perusteella sujunut hyvin tähän asti. Paluu on kuitenkin ehkä koko lennon vaarallisin vaihe. Jos kaikki laitteet toimivat suunnitellusti, Endeavour laskeutuu laskuvarjojen varassa Floridan edustalle Atlantiin.

Jos nimi ”Endeavour” tuntuu tutulta, niin se selittyy sillä, että NASA nimesi avaruussukkulan OV-105 Endeavouriksi. Endeavour rakennettiin sukkuloiden varaosista korvaamaan Challencer -sukkula, joka tuhoutui laukaisussa vuonna 1986. Endeavourin-sukkulan ensimmäinen lento STS-49 toteutettiin vuonna 1992 ja viimeinen lento STS-134 kesäkuussa vuonna 2011 Kansainväliselle avaruusasemalle. Lento oli samalla toiseksi viimeinen avaruussukkulalla toteutettu. Viimeimen sukkulalento STS-135 toteutettiin heinäkuussa 2011 ja se tehtiin (OV-104) Atlantis-sukkulalla.

SpaceX-yhtiön Dragon avaruusalus laukaistiin onnistuneesti

Ensimmäistä kertaa historiassa NASA-astronautit on laukaistu Amerikan maaperältä kaupallisesti rakennetussa avaruusaluksessa matkalle Kansainväliselle avaruusasemalle. Avaruusalus on SpaceX yhtiön Crew Dragon ja sen miehistönä ovat NASAn astronautit Robert Behnken ja Douglas Hurley. Lähtö tapahtui eilen (30.5.2020) kello 22.22 Suomen aikaa yhtiön Falcon 9 -raketilla laukaisualustalta 39A NASAn Kennedyn avaruuskeskuksesta Floridasta.

Dragon-alus on juuri laukaistu Kennedyn avaruuskeskuksesta. Kuva NASA/Bill Ingalls.

NASA: n SpaceX Demo-2 -niminen operaatio on kokonaisvaltainen testilento, jolla varmennetaan SpaceX-miehistön kuljetusjärjestelmän toiminta, mukaan lukien laukaisu, lento kiertoradalla, telakointi ja laskeutuminen. Tämä on SpaceX: n toinen testilento Crew Dragonista ja ensimmäinen testi miehitetty.  Lento onnistuessaan mahdollistaa järjestelmän sertifioinnin säännöllisiin miehitettyjen lentojen suorittamisen Kansainväliselle avaruusasemalle osana NASA: n kaupallista miehistöohjelmaa.

Dragon -aluksen on tarkoitus telakoit5ua avaruusasemalle klo 17.29 Suomen aikaa sunnuntaina 31. toukokuuta. Behnken ja Hurley työskentelevät yhteistyössä SpaceX-operaation ohjauskeskuksen kanssa varmentaakseen avaruusaluksen toiminnan suunnitellulla tavalla testaamalla aluksen kaikkien laitteiden ja järjestelmien toimintaa. Avaruusalus alkaa läheisen lähestymisensä asemalle noin klo 15.27 sunnuntaina, 31. toukokuuta. Crew Dragon on suunniteltu telakoimaan itsenäisesti, mutta miehistöt aluksessa ja avaruusasemalla tarkkailevat huolellisesti avaruusaluksen toimintaa sen lähestyessä ja telakoituimista Harmony-moduulin telakointiporttiin.

Telakoinnin onnistumisen jälkeen miehistö toivotetaan tervetulleeksi kansainväliselle avaruusasemalle, jossa heistä tulee Expedition 63- miehistön jäseniä, joihin tällä hetkellä kuuluu NASAn astronautti Chris Cassidy.

Demo-2 astronautit

Behnken on operaation komentaja, joka vastaa muun muassa alusten kohtaamisesta, telakoinnista ja irrotuksesta sekä Demo-2-toiminnoista, kun avaruusalus on telakoituna avaruusasemalle. Hänet valittiin NASA-astronautiksi vuonna 2000 ja hän on suorittanut kaksi avaruussukkulalentoa. Behnken lensi STS-123 lennolla maaliskuussa 2008 ja STS-130 lennolla helmikuussa 2010 suorittaen kolme avaruuskävelyä molempien operaation aikana.

Robert Behnken. Kuva NASA/Bill Ingalls

Hän on syntynyt St. Annessä, Missourissa. Hänellä on fysiikan ja mekaanisen tekniikan kandidaatin tutkinto Washingtonin yliopistosta St. Louisista, ja hän on suorittanut konetekniikan maisterin ja tohtorin tutkinnot Kalifornian tekniikan instituutista Pasadenassa. Ennen liittymistään NASAan hän oli lentokoneinsinööri Yhdysvaltain ilmavoimissa.

Hurley on Demo-2 avaruusaluksen komentaja, joka vastaa muun muassa laukaisusta, laskeutumisesta ja palautumisesta. Hänet valittiin astronautiksi vuonna 2000 ja hän on suorittanut kaksi avaruuslentoa. Hurley toimi lentäjänä ja johtavana robottioperaattorina sekä STS-127 heinäkuussa 2009 että STS-135 viimeisellä avaruussukkulaoperaatiolla, heinäkuussa 2011.

Douglas Hurley. Kuva NASA/Bill Ingalls.

New Yorkin kotoisin oleva syntyi Endicottissa, mutta pitää Apalachinia kotikaupunkinaan. Hänellä on kandidaatin tutkinto rakennustekniikasta New Orleansin Tulane-yliopistosta ja hän on valmistunut Yhdysvaltain merivoimien testauskoulusta Patuxent Riverissä, Marylandissa. Ennen liittymistään NASAan hän oli hävittäjälentäjä ja koelentäjä Yhdysvaltain merijalkaväessä.

Tehtävän tavoitteet

Demo-2 -operaatio on viimeinen suuri testi ennen kuin NASA: n kaupallinen miehistöohjelma sertifioi Crew Dragon -operaattorin operatiivisiin, pitkäkestoisiin operaatioihin avaruusasemalle. SpaceX: n viimeisenä lentokokeena se validoi miehistönsä kuljetusjärjestelmän kaikki järjestelmät, mukaan lukien Crew Dragon-avaruusaluksen, avaruuspuvut, Falcon 9 -kantoraketin, kantoraketin 39A ja toimintaominaisuudet.

Matkalla asemalle Behnken ja Hurley ottavat Crew Dragonin manuaalisen hallinnan kaksi kertaa osoittaen kykynsä hallita avaruusalusta, jos avaruusaluksen automatisoidun lennon yhteydessä ilmenee ongelmia. Lauantaina 30. toukokuuta avaruusaluksen ollessa Yhdysvaltain rannikolla miehistö testaa aluksen ohjattavuutta. 

Kun Crew Dragon on noin 1 km aseman alapuolella ja liikkuu kohti avaruusalusta, miehistö suorittaa vielä ohjausjärjestelmän manuaalisen ohjattavuuden testit vielä kerran. Lyhyen tauon jälkeen lähestyminen jatkuu ja operaation johtajat tekevät lopullisen päätöksen telakoinnista, kun Crew Dragon on lähentynyt 20 metrin etäisyyteen avaruusaluksesta.

Operatiivisia tehtäviä varten Crew Dragon pystyy kuljettamaan jopa neljä miehistön jäsentä kerrallaan ja kuljettamaan yli 120 kg rahtia, mikä mahdollistaa suuremman miehistön jäsenten lukumäärän avaruusasemalla ja pidentää tutkimukselle varattua aikaa mikrogravitaatioympäristössä sekä palauttamalla enemmän tieteellisiä tutkimuslaitteistoja takaisin maan päälle.

Tässä lentotestissä käytettävä miehistön Dragon voi pysyä kiertoradalla noin 110 vuorokautta ja matkan kesto määritetään asemalla seuraavan kaupallisen miehistön laukaisun valmiuden perusteella. Operatiivinen Crew Dragon -alukset voivat pysyä kiertoradalla vähintään 210 vuorokauden ajan NASA: n vaatimuksen mukaisesti.

Tehtävän päätyttyä Behnken ja Hurley palaavat Crew Dragonilla, Maahan. Laskeutuminen tapahtuu Floridan Atlantin rannikolle mereen, josta he ja alus poimitaan ja tuodaan takaisin Cape Canaveraliin.

Ensimmäinen amerikkalainen avaruuslento vuosikymmeneen

NASA ja SpaceX-yhtiö suunnittelevat ensimmäistä amerikkalaista avaruuslentoa Kansainväliselle avaruusasemalle vuosikymmeneen. Kantorakettina on SpaceX:n Falcon 9 kantoraketti ja sen kuormana on miehitetty Dragon avaruusalus. Astronautteina ovat Robert Behnken ja Douglas Hurley. Lähtö on suunniteltu tapahtuvaksi keskiviikkona 27. toukokuuta kello 23.33 Suomen aikaa Kennedyn avaruuskeskuksen laukaisualustalta 39A. Lento on nimetty Demo-2:ksi ja sen kestoa ei ole määritelty.

Dragon-alus telakoitumassa Kansainväliseen avaruusasemaan lennon Demo-1 aikana. Kuva NASA-TV.

Laukaisun jälkeen Dragon avaruusalus siirtyy Kansainvälisen avaruusaluksen radalle ja lähestyy sitä. Noin vuorokauden lähestymisvaiheen jälkeen avaruusalus on valmis telakoitumaan avaruusasemaan. Telakoitumisen hoitaa Behnken niiltä osin kuin se on tarpeellista. Dragon alus pystyy automaattiseen telakoitumiseen ja näinhän tapahtui Demo-1 lennolla, joka oli miehittämätön.

Molemmat astronautit ovat lentäneet aikaisemminkin avaruudessa. Behnken on ollut STS-123 ja STS-130 lennoilla mukana ja teki molemmilla lennoilla avaruuskävelyn. Harley puolestaan oli lennoilla STS-127 ja STS-135, joista jälkimmäinen suuntautu Hubble avaruusteleskoopille sen viimeisen huollon aikana heinäkuussa 2011.

Molemmat astronautit siirtyvät telakoinnin jälkeen Kansainväliselle avaruusasemalla ja heistä tulee aseman Expedition 63 miehistö. Avaruusasemalla työskentelyn aikana he suorittavat useita tieteellisiä kokeita ja testejä yhdessä asemalla työskentelevän miehistön kanssa.

Dragon-avaruusalus kykenee suorittamaan jopa 210 vuorokautta kestäviä avaruuslentoja. Demo-2 lento on kuitenkin varusteltu enintään 110 vuorokauden lentoa varten. Näin pitkään sen ei kuitenkaan odoteta asemalla viipyvän mutta tarkka paluun ajankohta määräytyy sen mukaan, miten muut kaupalliset ja aseman huoltoon liittyvät lennot ajoittuvat.

Paluu Maahan tapahtuu laskuvarjojen varassa Floridan itäpuoliselle Atlantin alueelle. Paluulentoa on vastassa SpaceX’n Go Navigator -alus, joka poimii mereen laskeutuneen avaruusaluksen ja kuljettaa sen takaisin Cape Canaveraliin. Lennon onnistuessa NASA voi hyväksyä Dragon alukset varsinaiseen toimintaan säännöllisten miehitettyjen lentojen suorittamiseksi. Tulevaisuudessa Dragon aluksia voidaan käyttää mm. Kuuhun suuntautuvilla lennoilla.

SpaceX-yhtiön kilpailija Boeing on kehittänyt omaa miehitettyjen lentojen alusta Starlineria. Sillä on kuitenkin ollut epäonnea ja vastoinkäymisiä kehittelytyön aikana ja projekti onkin pahasti myöhässä. Starlinerin ensimmäinen miehittämätön lento kuitenkin onnistui viime joulukuussa. Starlinerin kantoraketti on United Launch Alliance (ULA) Atlas V, jonka suorituskyky on suunnilleen samaa luokaa kuin Flagon 9 kantoraketin.

Jos olet kiinnostunut seuraamaan laukaisua, niin se on mahdollista NASA-tv:n https://www.nasa.gov/multimedia/nasatv/index.html#public sekä useiden eri sosiaalisen median kautta.

Raju purkaus Auringossa 99 vuotta sitten

Garrington-tapahtuma vuonna 1859 on ollut tähän asti voimakkain tunnettu aurinkomyrsky, joka osui maapalloon. Nyt tutkijat ovat onnistuneet kaivamaan historian hämäristä toisen, kuta kuinkin saman voimakkuuden purkauksen, joka sekin aiheutti vakavia tuhoja etenkin lennätin ja puhelinverkoille.

Auringossa tapahtui 9.8.2011 voimakas flare-purkaus, joka ylivalotti Aurinkoa havaitsevien satelliittien kamerat. Kuva Wikimedia Commons.

Tapahtumat käynnistyivät 12.5.1921, kun Auringon aktiivisella alueella AR1842 auringonpilkkujakson 15 aikana tapahtui voimakkaita flare-purkauksia. Purkaukset vuorostaan aiheuttivat koronamassapurkauksia (CME), joiden suunta oli suoraan kohti maapalloa. Magneettisen myrskyn maksimi saavutettiin 15.5. kello 02.00 GMT, jolloin Ruotsissa puhelinkeskus vaurioitui ja syttyi palamaan. Tuntia myöhemmin sama toistui New Yorkin Brewster-nimisessä kylässä rautatieaseman kytkentätaulussa, jossa tulipalo tuhosi lopulta koko rakennuksen. Muitakin tulipaloja syttyi, esimerkiksi New Yorkin Grand Central -aseman rautatiehallin tornissa. Tämä viimeksi mainittu tuho antoi nimensä koko tapahtumasarjalla ja se tunnettiin sen jälkeen New York Railroud Superstorm’ina.

Tulipalot syttyivät sen vuoksi, että magneettinen myrsky indusoi pitkiin sähkö ja puhelinlinjoihin (avojohtoja) voimakkaita ylijännitteitä. Ylijännitteet olivat maksimissaan jopa 10 V/km, joten linjoihin kytketyt laitteet saattoivat kokea jopa useiden satojen volttien ylijännitteitä ja siitä aiheutuvia sähkövirtoja. Nämä sähkövirrat kuumentavat linjoihin kiinnitettyjä laitteita niin paljon, että lopulta niiden lämpötila sytyttää ne palamaan. Etenkin puhelinjärjestelmät tuohon aikaan olivat erittäin alttiita häiriövirroille ja ei olekaan mikään ihme, että erilaisia ongelmatilanteita, häiriöitä ja laiterikkoja koettiin kaikissa maanosissa Australiasta Eurooppaan ja Amerikkoihin asti.

Saman aikaisesti puhelin, lennätin ja sähköverkkojen ongelmien kanssa taivaalla nähtiin voimakkaita revontulia. Eteläisimmät revontulet nähtiin Teksasissa, Los Angelesissa ja Tyynen meren alueella Samoalla ja Tongalla. Nähtiinpä revontulia lähellä ekvaattoria merellä olleilla laivoillakin.

Vuoden 1921 suuta aurinkomyrskyä on tutkinut Jeffrey Love (Yhdysvaltain geologinen tutkimuslaitos) ja hänen kollegansa. Tutkimusraportti ^[1] on julkaisti Advancing Earth and Space Science -verkkojulkaisussa otsikolla Intensity and Impact of the New York Railroad Superstorm of May 1921. ja samasta aiheesta samassa julkaisussa on Mike Hapgood’in artikkeli ^[2] The Great Storm of May 1921: An Exemplar of a Dangerous Space Weather Event.

Jeffrey Love’n johtama tutkimusryhmä laski toukokuun 1921 tapahtuman myrskyindeksin (Dst). Tulos oli, että indeksin lukemaksi laskelmat antoivat -907 ± 132 nT toukokuun 15. päivälle myrskyn ollessa voimakkaimmillaan. Tämä on hyvin lähellä sitä, mitä on laskettu Carrington tapahtuman noin -900 nT -lukema. Viime vuosien suurin häiriöindeksin lukema -589 nT saavutettiin vuonna 1989.

Mike Hapggood tutki historiallisista asiakirjoista tapahtumien kronologista järjestystä. Hän toteaa, että maapalloon osui parin vuorokauden aikana useita CME-pilviä, jotka aiheuttivat voimakkaita häiriötiloja niin magneettikenttään kuin teknisiin järjestelmiin. Häiriöt olivat niin voimakkaita, että silloisten magneettisten mittausasemien mittarit ja piirturit ylittivät käytössä olevat asteikot.

Huomautukset

[1] https://doi.org/10.1029/2019SW002250

[2] https://doi.org/10.1029/2019SW002195

Lisää luettavaa

http://avaruusmagasiini.blogspot.com/2019/06/superflare-auringossa-on-mahdollinen.html

http://avaruusmagasiini.blogspot.com/2014/05/auringossa-piilee-vaara.html

http://avaruusmagasiini.blogspot.com/2018/02/proxima-centaurissa-valtava-flare.html