Betelgeusen kumppanitähden uusin havainto

Lehdistötiedote 28.7.2026  information@eso.org

Tähtitieteilijöillä on vihdoin vankkaa näyttöä sille, että Betelgeuse on kaksoistähti. Ranskalaisen tutkijan Miguel Montargèsin johtama tutkimusryhmä otti Euroopan eteläisen observatorion Very Large Telescope -teleskoopilla (ESOn VLT) kaikkien aikojen tarkimman kuvan, jossa todennäköisesti on Betelgeuse B, eli Betelgeusen kiertolainen. 

Tähtitieteilijät ovat ottaneet ESO:n Very Large Telescope, eli VLT-teleskoopin avulla kaikkien aikojen varmimman kuvan kohteesta, joka todennäköisesti on Betelgeuse B.

Betelgeuse on Orionin tähdistössä sijaitseva punainen ylijättiläinen. Sen kirkkaus vaihtelee jaksollisesti, ja jo vuosikymmenten ajan tähtitieteilijät ovat epäilleet, että osa vaihtelusta voisi johtua sen ympäri kiertävästä kumppanitähdestä.

Kuvan keskimmäinen sisäkuva on otettu tammikuussa 2019 ESO:n VLT:n SPHERE-instrumentilla, ja se esittää itse Betelgeusea. Vasemmalla oleva kuva on otettu joulukuussa 2024, jolloin seuralaisen ennustettiin olevan Maasta katsottuna kauimpana Betelgeusesta. Tässä kuvassa Betelgeuse on poistettu, paljastaen kohteen (merkitty ristillä), joka on todennäköisesti Betelgeuse B.

Oikeudet: ESO/M. Montargès et al. Background: N. Rissinger (skysurvey.org)

Miguel Montargès (Ranskan Observatoire de Paris PSL) on tänään Astronomy & Astrophysics -lehdessä julkaistun tutkimuksen pääkirjoittaja. Betelgeuse on Orionin tähdistössä sijaitseva punertava tähti, joka näkyy hyvin paljain silmin. Sen kirkkauden tiedetään vaihtelevan, ja sitä on havaittu jo tuhansia vuosia. Silti se tarjoaa tähtitieteilijöille yllätyksiä.

Tähtitieteilijät ovat etsineet mahdollista kumppania jo noin vuosisadan ajan, mutta tuloksetta. Alun perin kumppania ehdotettiin selittämään Betelgeusen kirkkauden vaihteluita. Vuonna 2024 julkaistiin kaksi tutkimusta, jotka ennustivat luotettavasti, että kyseisen vuoden joulukuussa kumppani olisi kauimpana Betelgeusesta ja siten helpoiten havaittavissa. Montargès ja hänen tiiminsä ryhtyivät töihin ja tekivät tähdestä havaintoja ESO:n VLT-teleskoopilla joulukuussa 2024, jonka jälkeen käyttivät useita kuukausia tietojen käsittelyyn.

Alun perin Betelgeuse B:n massan arvioitiin olevan suunnilleen Auringon suuruinen, mutta uudet havainnot paljastavat, että sen massa onkin noin kaksi–kolme kertaa Auringon massan suuruinen.

Betelgeuse B:stä saatiin otettua kuva suoraan Chilen Atacaman aavikolla sijaitsevalla ESO:n VLT-teleskoopin SPHERE-instrumentilla. Vaikka kumppanitähden olemassaolosta oli jo aiemmin viitteitä, ja siitä saatiin mahdollinen suora havainto jo Havaijilla, Yhdysvalloissa sijaitsevalla Gemini North -teleskoopilla, tämä on vahvin todiste ja selkein Betelgeuse B:n kuva tähän mennessä.

Muutama vuosi sitten Betelgeuse herätti sekä tähtitieteilijöiden että muiden kiinnostuksen, kun se alkoi selvästi himmentyä. Kehittyneenä ylijättiläistähdenä Betelgeusen odotetaan kokevan supernovaräjähdyksen Seuraavan 10 000 vuoden kuluessa. Himmeneminen sai jotkut spekuloimaan, että se saattaisi olla räjähtämäisillään juuri nyt. Montargèsin johtama tähtitieteilijöiden ryhmä tutki tähteä ESO:n VLT:llä ja totesi, että se oli sen sijaan pölypilven peitossa.

Lisätietoa

Tämä tutkimus on esitelty artikkelissa “VLT/SPHERE images the candidate companion of Betelgeuse”, joka julkaistaan Astronomy & Astrophysics -lehdessä.

Lisälukemista aiheesta Avaruusmagasiinissa

Betelgeusen kumppanitähti varmistui

 

Betelgeusen kumppanitähti varmistui

KAK – Orionin punainen ylijättiläinen Betelgeuse on ollut tähtitieteen harrastajien keskuudessa puheenaiheena jo vuosia. Muistattehan varmasti "Suuren himmennyksen" vuosina 2019 – 2020, kun tähden kirkkaus laski dramaattisesti. Laajasti, niin asiantuntijoiden kuin harrastajien keskuudessa aprikoitiin sitä, että onko tähti räjähtämässä supernovana.

Kaaviokuva Betelgeusesta ja sen kumppanitähden aiheuttamasta vanavedestä ja peräaallosta. Kumppanitähtien kiertorata, noin 2,3 R⋆, on merkitty sinisellä katkoviivalla. Se on selvästi Mg II -emission kokonaislaajuuden sisällä, joka ulottuu 6,4 R⋆:een ja se on merkitty oranssilla värillä. Kun sitä havainnoidaan eri vaiheissa nuolien suuntaisesti, laajeneva vanavesi voidaan havaita erilaisena tai olla havaitsematta. Kuva on lähteenä käytetystä tutkimuksesta, A.H. Szentgyorgyi.

Tutkimuksissa lopuilta paljastui se, että Betelgeuse oli vain pölläyttänyt tavallista laajemman ja tiheämmän ainepilven, joka aiheutti tähden kirkkauteen merkittävä heikkenimisen.

Vaikka räjähdystä ei ole toistaiseksi nähty, Betelgeuseella riittää yhä mysteerejä. Äskettäin julkaistu tuore tutkimus (tammikuu 2026) on nyt vahvistanut asian, jota on epäilty pitkään: Betelgeuse on kaksoistähti.

Betelgeusen kumppanitähdelle on nyt annettu nimi Siwarha. Nimi on peräisin arabiasta ja kunnioittaa alkuperäistä nimeä "Ibt al-Jauzah". Tähden olemassaolo selittää tähden oudon käyttäytymisen, joka on näkynyt erityisesti spektreissä.

Havainnot viittaavat siihen, että Siwarha kiertää hyvin lähellä emotähteään. Etäisyys Betelgeusen pinnasta on vain noin 2,3 tähden sädettä (R⋆). Tämä on merkittävä löytö: ottaen huomioon, että Betelgeusen kromosfääri eli kaasukehä ulottuu huomattavasti pidemmälle, kumppanitähti ei liiku vain tyhjässä avaruudessa, vaan Betegeusen kromosfäärissä.

Siwarhan kiertoaika on noin 2109 vuorokautta (5,77 vuota). Tämä jakso täsmää täydellisesti havaittuun pitkään sekundaariseen jaksoon, jota on selitetty aiemmin muun muassa kumppanitähdellä, pölymuodostuksella tai konvektiolla.

Koska Betelgeuse on niin valtava ja kirkas, suora kuvaaminen sen pienemmästä ja himmeästä kumppanista on äärimmäisen vaikeaa. Siksi tutkijat ovat luottaneet spektroskopiaan.

Tutkimuksessa (Dupree et al.) analysoitiin Betelgeusen optisia ja ultravioletti spektriviuvoja vuosien varrelta. Tulokset ovat erittäin mielenkiintoisia:

·         Mn I -viivat: Optisessa alueessa näkyvät kapeat Mn I-viivat osoittavat absorptiota. Tutkijat huomasivat selkeän rytmin: absorptio oli heikoimmillaan, kun Siwarha kulki Betelgeusen edessä (transit). Heti ohituksen jälkeen absorptio voimistui ja saavutti huippunsa, kun Siwarha oli Betelgeusen takana.

·         Massavirtaus: Ultravioletti viivat (kuten Fe II ja Si I) paljastavat, että tähden kromosfäärin kaasun ulosvirtaus kiihtyy heti Siwarhan ohituksen jälkeen.

Kromosfäärissä kulkiessaan Siwarha jättää jälkeensä ”peräaallon”, joka on fysiikaltaan suunnilleen sama kuin veneellä, joka liikkuu vedessä. Veneen perään syntyy vana ja peräaalto (wake).

Koska Siwarha kiertää noin 43 km/s nopeudella, ja ympäröivän kaasun äänennopeus on vain noin 6 km/s, kumppanitähti liikkuu yliäänennopeudella (Mach-luku n. 7). Tämä luonnollisesti vaikuttaa kromosfäärin plasmaan. Siwarhan liike keskittää kaasua sen eteen (kompressio), mutta ennen kaikkea sen taakse muodostuu laajeneva peräaalto.

Kun Siwarha on meistä katsoen tähden edessä, peräaalto on vielä suhteellisen kapea ja piilossa tähden takana. Ohituksen jälkeen aalto laajenee sivuille, ja se peittää yhä suuremman osan Betelgeusen pinnasta. Aallossa oleva tiheämpi kaasu imee valoa, mikä näkyy spektrissä lisääntyneenä absorptiona ja selittää, miksi Betelgeuse himmenee tämän pitkän jakson aikana.

Tämä malli selittää monia Betelgeusen aiemmin arvoituksellisista piirteistä. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa Siwarha on Betelgeusen takana (vaihe 0,5). Tutkijat laskevat, että kumppanitähti tulee näkyviin jälleen elokuussa 2027.

Tämä uuden tutkimuksen mukana meillä on nyt vahva spektroskooppinen todiste siitä, että Betelgeusen monimutkainen kaasudynamiikka ohjautuu sen kromosfäärissä piileskelevän kumppanin tahdissa.

Lähde

Tutkimus on julkaistu arXiv-palvelussa 5.1.2026 otsikolla Betelgeuse: Detection of the Expanding Wake of the Companion Star.

 

 

 

Betelgeuse peittyy

Orionin tähtikuviossa oleva kirkas (m_v=0,5), hieman punertava tähti Betelgeuse (a Orionis) peittyy asteroidi 319 Leona’n taakse 12. joulukuuta alkaen 1.08 UT ja päättyen 1.26 UT aikaan riippuen havaintopaikasta. Keskilinjalla peittyminen kestää noin 11 sekuntia. Netissä on julkaistu animaatio peittymisen kulusta ja kartta pimennysreitistä on tämän linkin takana. Karttaan on merkitty peittymisen siirtyminen minuutin välein.

Taiteiljan näkemys Betelgeusesta. Kuvaan on merkitty myös grafiikkaa, jolla selvennetään Betelgeusen kokoa. Kuva ESO.

 

Peittyminen (pimentyminen) ei ole täydellistä, sillä Betelgeusen kulmahalkaisija on noin 50 mas (millikaarisekuntia) ja Leona’n 46 × 41 mas[^2], joten jos olet peittymisen keskilinjalla, näkisit sen rengasmaisena, muulla osittaisena. Pimennyslinjan ulkopuolella peittymistä ei tapahdu.

Peittymisalue on noin 61 ±3 km leveä nauha Etelä-Euroopasta Atlantin yli Floridan eteläkärkeen. Peittyminen alkaa Kaspianmeren itäpuolelta, se etenee Turkkiin, Kreikkaa, Etelä-Italiaan ja manner Espanjan eteläosiin. Tämän jälkeen peittymisvyöhyke onkin Atlantilla, kunnes se rantautuu Floridan eteläkärkeen ja siirtyy sieltä edelleen Meksikon lahdelle, jonne se päättyy.

Peittymisen aiheuttama tähden kirkkauden muutos on helposti havaittavissa paljain silmin, jos sattuu sijaitsemaan juuri pimennyslinja keskiosassa. Jos haluaa videoida tapahtumaa, on syytä käyttää pienehköä kaukoputkea ja sellaista kameraa, jonka aikaleima on vähintään millisekunnin tarkkuudella oikeaa aikaa. Paras aikamääritys saataneen tietokoneella, jonka aikaa päivitetään jatkuvasti. Peittymisen pituus on sen verran lyhyt, että kameran kuvataajuuden voi nostaa mahdollisimman suureksi, ilman että tiedostokoko kasvaa liian suureksi. Keskilinjan koordinaatit ja peittymisen ajankohta on julkaistu netissä taulukkona, joten sen avulla voi asemoida itsensä sellaiseen paikkaan, josta peittymistä on mahdollisuus havainnoida.

 

Huomautukset

[1] Beltelgeuse (a Orionis) on puolisäännöllinen muuttuja ja kaksoistähti, joiden kirkkaudet ovat m_Av=0,56 ja m_Bv=14,5. Kirkkauden vaihtelu on maksimissaan 1,3 kirkkausyksikköä ja jakson pituus 2 335 vuorokautta. Aika ajoin tähden pinnalta avaruuteen sinkoutuu materiaalia, joka voi himmentää tähden kirkkautta merkittävästi.

[2] Leonan koko on noin 80 × 55 km ja sen muoto muistuttaa hieman perunaa.