Nix ja Hydra

New Horizons otti Pluton ohituksen aikana kuvia myös Pluton pienistä kuista. Tässä Nasan julkaisemat ja aikaisempaa erotuskykyisemmät kuvat.  

Nix-kuusta otettu kuva on värikuva ja tässä versiossa sen värejä on vahvistettu. Kuva on otettu heinäkuun 14. päivänä noin 165 000 km etäisyydeltä Nix-kuusta. Kuun mitat ovat noin 42×36 km ja yksityiskohdat noin 3 km kokoisia.

Hydrasta otettu kuva on monokromaattinen. Se otettiin myös heinäkuun 14. päivänä, jolloin luotaimen etäisyys kuusta oli 231 000 km. Kuu on 55 km pitkä ja pienimmät yksityiskohdat kuun pinnalla on noin 1,2 km kokoisia.

Kuva NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Southwest Research Institute.

Pluton jäinen ”sydän”

Pluton jäinen "sydän" on jatkuvasti uudistuva jäätikkö.

New Horizons -luotaimen ottamat lähikuvat Pluton vaaleana näkyvästä sydämenmuotoisesta alueesta (Tombaugh Regio) osoittavat sen olevan jäätikkö. Tutkijat arvioivat jään muodostuneen suurimmaksi osaksi hiilimonoksidista ja pinnan iäksi arvioidaan enintään 100 miljoonaa vuotta. Ilmeisesti jonkin geologinen prosessi uudistaa alueen pintaa, sillä kraattereita ei juuri alueella näytä olevan. Pinnan uudistumista vahvistavat myös kuvissa näkyvät pienet kuopat, joiden arvellaan syntyneen jään sublimoituessa suoraan kaasuksi.

Plutosta karkaava typpi ja aurinkotuuli kohtaavat
kymmenientuhansien kilomterin etäisyydellä, jonne
muodostuu sokkiaalto.

Pluton ilmakehä kostuu lähinnä typestä ja se ulottuu ainakin 270 km korkeuteen. Ilma kehä näyttää myös ”vuotavan” avaruuteen, sillä New Horizonsin instrumentit ovat havainneet ionisoitunutta kaasua kymmenien tuhansien kilometrien etäisyydellä Plutosta. Karkaavan tyyppikaasun ja aurinkotuulen kohdatessa muodostuu Pluton ympärille sokkirintama (tai sokkiaalto), jossa aurinkotuulen yliäänennopeus (supersonic) hidastuu alle äänennopeuden (subsonic).

Pluton sydänjäätikkö ei ole pelkkää tasankoa,
vaan siellä on kuoppia ja mäkiä sekä jonkinlaisia laaksoja,
jotka kenties ovat tuulten aikaansaamia.

Nix-kuu on vain noin 40 km halkaisijaltaan. Kuvan pikselimössöstä
erottuu noin 6 km kokoisia yksityiskohtia.

Kuvat NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Southwest Research Institute.

Pluton ja kuiden koot tarkentuivat

Pluto ja Charon. Kuva NASA-JHUAPL-SWRI.

Pluton koko on määritelty uudelleen. Se on nyt 2 370 km, siis jonkin verran aikaisempia laskelmia suurempi. Aikaisemmin Pluton halkaisijaksi oli määritelty 2 329 km. Vaikka ero vanhan ja uuden arvon välillä ei ole kovin suuri, merkitsee se sitä, että Pluton tiheys on hieman pienempi ja jään osuus hieman suurempi aikaisemmin käytettyihin arvoihin verrattuna. Tarkempi koon määrittely osoittaa sen olevan suurin Neptunuksen radan takaisista suurista kappaleista, plutoideista, sillä Eris on halkaisijaltaan 2 339 km.

Syy aikaisempien mittausten epätarkkuuteen on kahtalainen. Ensinnäkin Pluto on aikaisemmin Hubblen ottamissa kuvissa ollut alle pikselin kokoinen. Toinen asiaan vaikuttava tekijä on ollut Pluton ilmakehä, joka troposfäärin osalta on oletettua ohuempi. Pluton kokoa on määritelty tähdenpeittojen avulla, jolloin ilmakehän tiheys ja sen vaihtelut ovat vaikuttaneet tulokseen.

Charon, jolla ei ole ilmakehää, on osoittautunut olevan juuri aikaisempien mittausten kokoinen, eli 1 208 km halkaisijaltaan. Pluton kaksi muuta kuuta, Nix ja Hydra, ovat kooltaan noin 35 km ja 45 km. Näin ollen ne ovat kirkkaampia kuin mitä aikaisemmin oletettiin, johtuen ilmeisesti niitä peittävästä jääkuoresta. Kaksi muuta pientä kuuta, Kerberos ja Styx, ovat niin pieniä, että niiden koon määrittäminen ei ole mahdollista New Horizon -luotaimen LORRI-kameralla otetuista kuvista, ainakaan vielä. Pieni mahdollisuus niiden koon määrittelyn onnistumiseen on myöhemmin tehtävällä kuvien tarkemmalla analyysillä.