Pluton ja kuiden koot tarkentuivat

Pluto ja Charon. Kuva NASA-JHUAPL-SWRI.

Pluton koko on määritelty uudelleen. Se on nyt 2 370 km, siis jonkin verran aikaisempia laskelmia suurempi. Aikaisemmin Pluton halkaisijaksi oli määritelty 2 329 km. Vaikka ero vanhan ja uuden arvon välillä ei ole kovin suuri, merkitsee se sitä, että Pluton tiheys on hieman pienempi ja jään osuus hieman suurempi aikaisemmin käytettyihin arvoihin verrattuna. Tarkempi koon määrittely osoittaa sen olevan suurin Neptunuksen radan takaisista suurista kappaleista, plutoideista, sillä Eris on halkaisijaltaan 2 339 km.

Syy aikaisempien mittausten epätarkkuuteen on kahtalainen. Ensinnäkin Pluto on aikaisemmin Hubblen ottamissa kuvissa ollut alle pikselin kokoinen. Toinen asiaan vaikuttava tekijä on ollut Pluton ilmakehä, joka troposfäärin osalta on oletettua ohuempi. Pluton kokoa on määritelty tähdenpeittojen avulla, jolloin ilmakehän tiheys ja sen vaihtelut ovat vaikuttaneet tulokseen.

Charon, jolla ei ole ilmakehää, on osoittautunut olevan juuri aikaisempien mittausten kokoinen, eli 1 208 km halkaisijaltaan. Pluton kaksi muuta kuuta, Nix ja Hydra, ovat kooltaan noin 35 km ja 45 km. Näin ollen ne ovat kirkkaampia kuin mitä aikaisemmin oletettiin, johtuen ilmeisesti niitä peittävästä jääkuoresta. Kaksi muuta pientä kuuta, Kerberos ja Styx, ovat niin pieniä, että niiden koon määrittäminen ei ole mahdollista New Horizon -luotaimen LORRI-kameralla otetuista kuvista, ainakaan vielä. Pieni mahdollisuus niiden koon määrittelyn onnistumiseen on myöhemmin tehtävällä kuvien tarkemmalla analyysillä.

Kerberos ja Styx

Plutolla on nyt viisi nimettyä kuuta. Kuva Nasa.

Pluton kahden uusimman kuun nimet ovat Kerberos (P4) ja Styx (P5). Nimet tulevat kreikkalaisesta mytologiasta:

Kerberos oli koira, joka vartio manalan (Haades) porttia. Sen tehtävänä oli päästää kuollut portista sisään, mutta estää häntä pääsemästä ulos. Manalaa hallitsi Haades-niminen jumala (roomalaisten mytologiassa tämän jumalan nimi oli Pluto). Kerberoksella kerrottiin olevan kolme päätä, mutta joissakin kertomuksissa mainitaan päiden lukumääräksi 50.

Styks (engl. Styx) oli maanalainen joki, joka erotti manalan ja elävien maailman toisistaan. Kerberoksen kerrotaan vartioineen tätä jokea samoin kuin porttia. Styksin lisäksi neljä muuta jokea (Flegethon, Akheron, Lethe ja Kokytos) yhtyivät manalan keskellä muodostaen suuren suon. Tätä suota on kutsuttu myös nimellä Styks.

Joen yli pääsi lautalla tai vanhalla veneellä ja lautturina oli Kharon. Kharonille suoritettava maksu, oboli, kolikko joka laitettiin (ilmeisesti Kreikassa vieläkin) vainajan suuhun.

Styx-joen vedellä oli ihmeitä tekevä vaikutus, aina sen mukaan mitä tarinassa tarvittiin. Ehkä tunnetuin ihme oli Akhilleuksen kastaminen siihen.  Hänen äitinsä Thetis kastoi hänet jokeen pitäen kiinni poikansa kantapäästä. Joen vesi teki Akhilleuksesta haavoittumattoman muutoin, mutta veteen kastumaton kantapää jäin tästä suojasta paitsi. Kuten tunnettua, tästä tarinasta tulee termi ”akkilleen kantapää”, jolla siis tarkoitetaan jonkin asian heikkoa tai haavoittuvaa kohtaa.

Kreikan mytologia ei ole mitenkään yhtenäinen ja jatkuvajuoninen kertomus jumalien edesottamuksista, vaan se on syntynyt eri aikoina ja eri kirjoittajat ovat tehneet siitä omia versioitaan. Tästä syystä sekä nimistössä, että tapahtumista on erilaisia versioita, joiden yksityiskohdat vaihtelevat hyvin paljon. Kertomuksissa on yhtymäkohtia erityisesti roomalaisten jumaltarustoihin, mutta myös muiden antiikin Kreikan ympärysvaltioiden mytologisiin kertomuksiin.

Kirjoitin aikaisemmin Pluton kuiden nimeämisäänestyksestä ja sen tuloksesta helmikuun 25. päivänä otsikolla ”Vulcan suosikkina Pluton kuunnimeksi”. Ja kuten silloin jo arvelin, kuiden nimeämisestä vastannut Kansainvälinen tähtitieteilijöiden unioni (IAU ) ei pitänyt Vulcan-nimeä Pluton mytologiaan liittyvänä ja, että nimeä oli jo käytetty aikaisemmin tähtitieteessä. Nyt valituksi tulleet nimet olivat äänestyksen toinen ja kolmas.